”Ei syyllisiä, vaan Lahtinen”

”Ei syyllisiä, vaan Lahtinen”

Ilokseni voin ilmoittaa, että vaalikampanjani tukiyhdistys on perustettu, enkä voisi olla ylpeämpi niistä ihmisistä, jotka ovat jo ilmoittautuneet mukaan ahertamaan vaalityöni ja paremman Suomen puolesta. Odotettavissa on vaalikampanja, josta ei ennennäkemättömiä elementtejä ja täysin uudenlaisia lähestymistapoja tule puuttumaan.

Idearikkaassa tiimissäni on mukana uusien, jopa yllättävienkin persoonien lisäksi kokeneita konkareita ja paljon nähneitä taustavaikuttajia, joiden usko vakaumukseni vankkumattomuuteen on jopa imartelevaa. Vaalipäällikökseni valikoituikin juuri tuota kokemusta edustava pitkän linjan perussuomalainen Jarno P. S. Eerola, joka on aiemminkin ollut vetämässä menestyksekkäitä vaalikampanjoita. Uskon, että hänen vilpitön tarmokkuutensa yhdistettynä lujaan ammattitaitoon tuo aivan uudenlaista puhtia ja paloa vaalikampanjaani.

Paljon nähneiden konkareiden lisäksi tarvitsemme tietenkin lisää intoa ja iloa puhkuvia ihmisiä, joiden rakkaus isänmaata kohtaan velvoittaa toimimaan. Lämmin kiitos jokaiselle teille jo nyt mukaan ilmoittautuneille, jotka koette juuri minun olevan aherruksenne ja luottamuksenne arvoinen.

Vaan koska väessä on voimaa ja rehellisen vastakkainasettelun aika on nyt, kehotan jälleen jokaista aatteen miestä ja naista vastaamaan taistelukutsuuni! Meidän tehtävämme on laitaa Suomen asiat siihen kuntoon, jossa ne uurastavalle, hyvälle suomalaiselle kansalle kuuluukin olla.

Liity tukiryhmääni!

Teemu Lahtinen
teemu.lahtinen@iki.fi

Jarno P.S. Eerola
jarno.eerola@gmail.com

Ryhmäpuheenvuoroni

Arvoisa puheenjohtajaa, hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat,

Perussuomalainen ryhmä kiittää talousarviokehyksen valmistelijoita hyvästä työstä ja muita ryhmiä hyvistä neuvotteluista ja laihan sovun saavuttamisesta toimitilaohjelmasta. Kukaan ei saanut kaikkea haluamaansa, muttei toisaalta kukaan jäänyt saamatta mitään. Meille kaikille tärkeä asia, koulujen ja päiväkotien terveet tilat, tulee hoidettua ja Espoon talous saadaan tasapainotettua ja kaupunkikonsernin lainakanta kääntyy laskuun valtuustokauden lopulla. Erityisen tärkeää on enemmistön yksimielisyys siitä, että lisäinvestoinnit rahoitetaan investointiohjelman sisältä, investointikattoa kasvattamatta.

Perussuomalainen linja on se, että täytyy elää suu säkkiä myöten ja kasvattaa yhteistä kakkua, että jaettavaa olisi enemmän. Eräs kaupunginjohtajan esiin nostamana ongelma on hyvien veronmaksajien pako Espoosta. Kaupunki kasvaa kalliisti ja nopeasti ja siten epäkestävästi, sillä veronmaksajien, eli kakuntekijöiden, osuus väestöstä kutistuu, kun taas kakunjakajien suhteellinen osuus kasvaa. Tätä viheliäistä ongelmaa vastaan meidän on toimittava, eikä pahennettava tilannetta entisestään.

Arvoisa puheenjohtaja,

Työtulon verottaminen on keskeinen tekijä. Jatkuva verojen nosto ei ole kestävää taloudenpitoa ja kansalaisten luottamuksensuoja edellyttää pitkäjänteistä politiikkaa. Vaikka veroprosentti päätetään vuosittain, on hyvän hallinnon tunnusmerkki, että taloussuunnitelma ja yli kymmenen vuoden suunnitelmat perustuvat korkeintaan nykyiseen veroprosenttiin.

Koko ajan nouseva verorasitus ajaa maksajia paitsi asumaan muualle, myös keventämään rasitusta jättämällä työtä tekemättä. Hyvätuloiset alkavat parantaa elämänlaatuaan ensin vähentämällä ylitöitään ja lisäämällä lomiaan ja lopulta downsiftaamaan. Näin verokertymä pienneee ja kuormitus julkisille palveluille kasvaa.

Erilaisten vähennysten johdosta kuntien tuloveroprosentit eivät vastaa todellista verorasitetta. Todellisesta verorasitteesta puhutaan efektiivisenä veroasteena, joka on maksuunpannun kunnallisveron suhde ansiotuloihin.

Kunnallisverotuksessa tehdään vähennyksiä veronalaisista ansiotuloista. Tulosta tehtäviä vähennyksiä ovat muun muassa matkakustannukset, tulonhankkimiskulut, ansiotulovähennys ja perusvähennys. Tulosta tehtävät vähennykset vähentämällä saadaan verotettava tulo, josta veron määrä lasketaan kunnallisveroprosentin mukaisesti.

Efektiivisen veroasteen mukaan Espoo on vuonna 2018 Suomen 110. kovimmin verottava kunta. 108 kuntaa verottaa vielä kovemmin mutta 200 kuntaa Espoota kevyemmin.

Esimerkiksi naapureista verottavat Helsinki, Vantaa ja Karkkila Espoota kevyemmin nimellisestä veroprosentista huolimatta.

Arvoisa puheenjohtaja,

Perussuomalaiset puhuvat paljon maahanmuutosta. Tämä johtuu siitä, että nopeasti kasvava ja erittäin heikosti integroitunut väestö heikentää huoltosuhdetta entisestään, kuormittaa sosiaaliturvajärjestelmää ja pahentaa asuntopulaa varsinkin suurissa kaupungeissa, kuten Espoossa. Pääkaupunkiseudun kunnissa kolmannes asumistuki- ja toimeentulotukiasiakkaista on ulkomaalaisia.

Maahanmuutto liittyy hyvin kiinteällä tavalla julkiseen talouteen, mutta se liittyy myös yhteiskuntarauhaan ja turvallisuuteen.

Maahanmuuton muut ongelmat ovat luku erikseen, ja niistä olemme saaneet viime aikoina terveitä muistutuksia naapurimaastamme Ruotsista. On itsensä pettämistä kuvitella, että muiden maiden tekemiä virheitä toistamalla voisimme päätyä parempaan lopputulokseen. Sen sijaan ongelmia voidaan ennaltaehkäistä maahanmuuttopolitiikan täyskäännöksellä. Perussuomalaiset tarjoavat selkeän vaihtoehdon ensi kevään vaaleissa.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Demariryhmä ilmoitti, ettei halua valtuustolle päätettäväksi menojen sopeuttamista tuloihin. Mielestäni olisi erinomaisen hyvä asia, jos valtusto saisi päättää asiasta.

Esimerkkinä siitä, että kaikkea budjetoitua ei ole pakko käyttää, päätän puheeni viiden minuutin sijaan tähän.

Tiedote: Olen ehdolla kevään 2019 eduskuntavaaleissa Uudellamaalla

Aikamme ja läntisen naapurimaamme tapahtumat ovat osoittaneet, että kansallismieliselle politiikalle on tarvetta ja luultavasti lähitulevaisuudessa tulee vastaan se kriittinen piste, jolloin kansakuntamme suunta ja kehitys on vielä mahdollista oikoa takaisin terveen, vapaan ja turvallisen yhteiskunnan suuntaan. Minulla onkin suuri kunnia kertoa, että minut on valittu Perussuomalaisten Uudenmaan vaalipiiristä ensi kevään eduskuntavaaleihin ehdokkaaksi.

Vaikka vielä reilu vuosi sitten keväällä ajattelin vetäytyä, puolueemme nykyistä puheenjohtajaa lainatakseni, “maahanmuuttokriittisen liikeen grand old maninä” taustavaikuttajaksi, en ole voinut mitään velvollisuudentunnolleni ja sille vakaalle uskolle, että tämä maa tarvitsee kaltaisiani pitkän linjan työmyyriä, ihmisiä, joiden aate ja usko ei horju henkilökohtaisen edun houkutusten edessä.

1990-luvun lopulta saakka olen sinnikkäästi tehnyt työtä Suomen, suomalaisten ja suomalaisuuden hyväksi. 20 vuotta sitten olin perustamassa Suomen Sisua, tuon jälkeen olen toiminut aktiivisesti Perussuomalaisissa ja Perussuomalaisissa nuorissa.

Palvelen äänestäjiäni jo kolmatta kautta Espoon kaupunginvaltuustossa ja olen toiminut Espoon kaupunginhallituksen varapuheenjohtajana sekä osallistunut kohtalaisella menestyksellä eduskuntavaaleihin ehdokkaana. Julkisuudessa olen vuosien varrella ollut niin poliitikkona kuin Suomen Sisun entisenä puheenjohtajanakin, välillä varsin kuohuvissakin yhteyksissä.

Vaikka itseltäni on vielä jäänyt kansanedustajuus saavuttamatta, on minun ja kaltaisteni sisukas työ kantanut hedelmää, olemme tuoneet maahanmuuttokriittisyyden osaksi päivänpolitiikkaa ja saavuttaneet kansallismielisille vaikuttamisen kanavia, jotka vielä kymmenen vuotta sitten olivat vakaa tavoite, mutta kuitenkin vain kaukainen ja ujo unelma

Toivon, että voin omalta osaltani olla tekemässä Perussuomalaisille ennennäkemättömän vaalituloksen, jotta siellä, missä Suomen lakeja säädetään, ei voida enää meitä kansallismielisiä perussuomalaisia jättää huomioimatta.

Otan ilolla vastaan kaikenlaisia ideoita ja toivotan tervetulleeksi minuun uskovia ihmisiä mukaan vaalikampanjaani tekemään. Edessä on hurjia kuukausia ja paljon työtä, mutta uskon, että paras mahdollinen lopputulos on mahdollista saavuttaa.

Vapaata ja vaurasta Suomea puolustaen,

Teemu Lahtinen

Lusikka lihasoppaan

Kuluneella viikolla on kohuttu Puolustusvoimien ilmoituksesta ryhtyä tarjoamaan varusmiehille viikoittain kaksi kasvisateriaa. Voimakkaan vastareaktion synnyttänyt ilmoitus on saanut mm puolustusministerin puuttumaan asiaan.

Olin muutaman päivän ankaran miesflunssan nujertamana, enkä ole aiemmin lusikkaani tähän lihasoppaan työntänyt, mutta nyt melko hyvissä voimissa ajattelin sen tehdä.

On varsin hyvin tiedossa, että maamme asevoimissa on aina ollut kasvisaterioita, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Tässä yhteydessä on tärkeää muistaa, että perinteisen käsityksen mukaan “kasvisruoka” pitää sisällään eläinkunnan tuotteita lihaa lukuun ottamatta, kuten munia ja maitotuotteita.

Väitän, että jos Puolustusvoimat olisi edennyt vanhanaikaisella viestimättömällä tavalla ja tehnyt muutoksen (onko kyseessä edes muutos?) ilman sen mainostamista, ei kukaan olisi asiaa huomannut – eivät edes palveluksessa olevat varusmiehet.
Nyt kuitenkin Puolustusvoimat päätti asiaa mainostaa ja mielestäni teki siinä virheen. Virheen kaksinkertaistus tapahtui perusteluilla. Jos kasvisruokamuutos olisi julkistettu esimerkiksi pelkin taloudellisin säästöperustein, se olisi aiheuttanut korkeintaan perinteistä nurinaa, eikä ottanut valtakunnan pääotsikoita haltuunsa viikoksi.

Perustelemalla asiaa erityisesti ilmastosyin Puolustusvoimat sohaisi poliittista teemaa ja siten sai erilaiset asiaan poliittisesti identifioituneet ryhmät heräämään; toisaalta ilmastonmuutosta poliittisena agendanaan ajaneet vihervasemmistolaiset ja toisaalta ne, jotka näkevät kyseessä olevan Puolustusvoimien yrityksen hyvesignaloida vihervasemmiston suuntaan.

Puolustusvoimien toki pitää pystyä ylläpitämään mainettaan poliittisesti sitoutumattomana, eikä mitään sellaista syytä, miksi sen tulisi hakea suunnasta tai toisesta pisteitä, pitäisi ensinkään olla. Toivottavasti pisteiden keräily ei ollut kasvisateriauutisoinnin tavoite, vaan lähinnä ehkä se, että valtion laitoksena Puolustusvoimat hakee tässä asiassa yhtenäistä linjaa muiden valtion laitosten kanssa.

Itse olen siitä melko toiveikas, että myöskin “kasvisruokapäivinä” tarjotaan varusmiehille kokonaisuutena ravitsevaa ja makunsa puolesta kelpaavaa ruokaa.

Paljon melua tyhjästä ja vain huonon viestinnän vuoksi.

Läkkitorin ghettoutumisvaara torjuttava

(Lähetin tämän kirjoituksen 5.5.2018 Länsiväylän Areena-yleisönosastolle, mutta vielä tähän päivään mennessä Länsiväylä ei ole katsonut aiheelliseksi sitä julkaista.)

Läkkitorin ja Gallerian seutu on elänyt uljaan historian Leppävaaran keskuksena. Sellon valmistumisen jälkeen alue on hiljalleen taantunut ja kurjistunut. Kehitys on pitkälti ollut luontevaa, joskin valitettavaa. Espoon kaupunki kunnosti Läkkitorin hienoksi, mutta se ei vielä riittänyt kääntämään kehityksen suuntaa. Yksittäisistä uusista kaupunkikulttuurin valopilkuista (esim. Café Zoceria, Ghetto Street Food Bar ja toukokuussa jo lopettanut Pub Tiimalasi) huolimatta kehityksen yleistä suuntaa leimaa alavire ja maahanmuuttajien yritysten lisääntyvä kirjo.

Yrittäminen on kaunein tapa ottaa vastuu omasta elämästä, kuten Pauli Vahtera on todennut ja aivan erityisesti se on maahanmuuttajille kelpo tapa elättää itsensä ja perheensä. Mestarinkadun eteläpää mukaan luettuna maahanmuuttajayritysten keskittyminen alueelle ei kuitenkaan ole ongelmatonta, vaikka se jonkin verran tukeekin yrittäjiä kohderyhmien asiakasvirtojen suhteen. Monissa länsimaissa jonkin alueen “ghettoutuminen” on saanut alkunsa vastaavasta ja itänaapurissamme Helsingissä on suuri huoli Itäkeskuksen kurjistaman Puotinharjun Puhos-liikekeskuksen nykytilasta. Mielestäni se ei ole suunta, johon Läkkitorin seudun pitää antaa ajautua.

Olen asunut pohjoisessa Leppävaarassa kaksikymmentä vuotta ja sinä aikana nähnyt Läkkitorin ja Gallerian seudun elinvoiman ennen Sellon valmistumista. Uskon, että Espoon kaupungin käynnistämä hanke Leppävaaran keskuksen kehittämiseksi tarjoaa purskeen, jolla estetään alueen taantuminen Puhoksen kaltaiseksi. Alueen viihtyisyyteen ja kulkuyhteyksien toimivuuteen onkin aivan erityisesti panostettava, jotta vetovoima elpyy ja siten palveluiden laadullinen monipuolisuus kehittyy kantaväestöäkin houkuttelevaan suuntaan.

Teemu Lahtinen
kaupunginvaltuutettu (PerusS)

Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetti 2018

Kehitysyhteistyöhön on ensi vuodelle esitetty varattavaksi reilu 870 miljoonaa euroa. Perussuomalaiset leikkaisi tuosta summasta 550 miljoonaa euroa pelkästään järkeistämällä toimintaa oikeudenmukaisempaan ja vapaaehtoisuuteen kannustavaan suuntaan. Perspektiiviä kehitysapuun käytettävän rahasumman suuruuteen saa, kun asettaa tuon summan rinnalle esimerkiksi sen, että ensi vuonna Suomi joutuu todennäköisesti ottamaan uutta velkaa 2900 miljoonaa euroa. Raakasti yksinkertaistettuna voisi sanoa, että tuosta Suomen nostamasta lisävelasta 900 miljoonaa lähetetään kehitysapuna kolmansiin maihin projekteihin, joista tai joiden tuloksellisuudesta tai tulosten puutteesta ei mitään erityistä tietoa tavallisella suomalaisella veronmaksajalla ole.

Nostaisin esiin myöskin itsensä työllistävien ja yrittäjyyteen suuntautuvien ihmisten elämän kaikenlaisen helpottamisen ja tukemisen. Maailma ympärillämme muuttuu ja avaa paitsi mahdollisuuksia niin myöskin luo uudenlaisia haasteita. Yhteiskunnan on pystyttävä joustamaan ja järjestelmien muuttumaan uudenlaisten haasteiden ja mahdollisuuksien mukana. Globaalit työmarkkinat kilpailevat tänne konkreettisesti tulevan työvoiman ja täältä poistuvien työpaikkojen lisäksi aloilla, joissa toiminta tapahtuu virtuaalisessa maailmassa. Suomessa on mm. peliteollisuuden, graafisen suunnitellun, sisällöntuotannon, tukipalveluiden ja vaikka kääntäjien suhteen osaamista, mutta nykyisenlaisessa maailmassa he kaikki kilpailevat lopulta kansainvälisten työmarkkinoiden rinnalla. Jokainen valtion tarjoama helpotus näille itsensä työllistäville ja työmarkkinoilla virtuaalisessa maailmassa globaalisti kilpaileville ahkerille suomalaisille on merkittävä, sillä työmarkkinat tulevat yhä enemmän olemaan rajattomassa ja aineettomassa maailmassa.

Ikäihmisten elämänlaadun kohentaminen, sukupolvien väliseen kanssakäymiseen panostaminen ja suomalaisen kulttuuriperinnön vaaliminen ja tutkimus ovat lisäksi inhimillisestä sekä isänmaallisesta näkökulmasta kohteita, joihin mielelläni suuntaisin yhä enemmän katseeni ja ohjaisin yhteiskunnan resursseja niissä puitteissa, joissa se on mahdollista. Uskon, että jo pienet muutokset pelkästään asenteissa sekä hoitoalan toimijoiden arvoistuksen konkreettinen lisääminen johtavat kunniakkaisiin tekoihin.

Olen lojalisti

Perussuomalaisten puoluekokousvalintojen närästettyä keskustaa ja kokoomusta, on Perussuomalainen eduskuntaryhmä on jakautunut hallituksen tukijoihin ja puolueelle uskollisiin. Jatkossa käytän näistä ryhmistä nimityksiä “uuvatit” ja “lojalistit”. Minä olen uskollinen jäsenistön valitsemalle puoluejohdolle eli olen lojalisti.

Uutisen kuultuani pitkään ajattelin – tai oikeastaan toivoin – että tämä olisi vain työmiehen nerokas juoni, joka mahdollistaisi kaksilla rattailla kulun vaalikauden loppuun; hallitus jatkaisi edelleen tarpeellisten uudistusten tekoa noudattaen hallitusohjelmaa ja myös aiempaa tiukemmin sen maahanmuuttoa koskevia kirjauksia (koska painetta oppositiosta olisi) ja samalla terävöittäisi Perussuomalaisten linjaa hallitukselle lähtökohtaisesti uskollisessa oppositiossa. Tällä tarkoitan sitä, että itsetarkoituksellista hallituksen kaatamista ei tavoiteltaisi, mutta hallitus laitettaisiin tiukille perustelemaan paremmin ratkaisujaan.

Pieni toivo minussa elää vieläkin, mutta eilisiltainen A-studio masensi toivoa, kun kansanedustaja Tiina Elovaara valehteli ja syytti epäasiallisesti perussuomalaista kenttäväkeä. Tällä hetkellä näistä syytöksistä on tehty julkisuudessa olleiden tietojen mukaan rikosilmoitukset, ilmeisesti rikosnimikkeenä on törkeä kunnianloukkaus, koska syytökset on tehty valtakunnallisessa tv-lähetyksessä.

Vähän surullista.

Lojalistina tuen kaikin mahdollisin keinoin puoluetta ja sen valittua johtoa. Koska pieni toivo tuhlaajapoikien kotiinpaluusta vielä elää minussa, en myöskään lähde syyttämään ketään sellaista, jonka edelleen katson aatemaailmaltaan perussuomalaiseksi. Olemme edelleen yhteisellä asialla, vaikka tiemme tässä kohdin eroavatkin.

Perussuomalaisten säännöissä mainitaan useita erottamisperusteia, mutta toisin kuin kunnallisesta valtuustoryhmästä erotessa, ei eduskuntaryhmästä erotessa ole yksiselitteistä erottamisperustetta puolueesta. Ainoastaan yleisluontoinen haitanteko puolueelle, mutta se pitää erotettaessa erikseen osoittaa todeksi. Siksi katson, että pelkkä eduskuntaryhmästä eroaminen ei johda erottamisiin, mutta aktiivinen puolueen vastainen toiminta, esimerkiksi valehtelu ja puolueen ja sen aktiivisen kenttäväen mustamaalaaminen, todennäköisesti täyttää tunnusmerkit. Puoluejohtoa sen sijaan saa arvostella, ainakin nyt raikastuneissa Perussuomalaisissa.

Minä pidän oven auki jokaiselle, joka on vain tukenut hallitusta, eikä ole sortunut kotipesän sotkemiseen.

 

Kuntavaalituloksesta

Kuntavaalien tarkistuslaskenta toi lopulliseksi äänimääräkseni 2017 kuntavaaleissa 474 ääntä. Kiitos jokaiselle äänestäjälleni! Tuloksessa on laskua edellisiin vuoden 2012 vaaleihin nähden 64 ääntä, joka prosentteina on 11,9 % eli merkittävästi enemmän kuin Perussuomalaisten valtakunnallinen lasku 3,5 % tai Espoon Perussuomalaisten lasku 2,6 %. Mikäli oma tulokseni olisi pysynyt noissa lukemissa, olisin voinut todeta jotain sen suuntaista, että olen tyytyväinen, mutta nyt sellaista en voi sanoa. On pureuduttava syvemmälle vaalitulokseen.

Vaikka Perussuomalaisten kannatus laski yleisesti, on jo julkisessa keskustelussa pantu merkille ns nuivien menestyminen puolueen sisällä. Espoossa erinomaisina esimerkkeinä käyvät Simo Grönroos ja Simon Elo. On hyvinkin mahdollista, että osa äänestäjistäni on antanut arvoa miesten näkyvälle keskittymiselle asiassa, minun taas viime kaudella vähän laajennettuani poliittista tarjoomaani maahanmuutto- ja talousasioiden ulkopuolelle. Osin tämä selittynee kaupunginhallituksen varapuheenjohtajuudella, josta luontaisesti seuraa aihepiirin laajeneminen. Sekä Espoossa, että Helsingissä nähtiin hallitusvastuun painamainen. Mikäli nuivat äänet ovat näin siirtyneet niin tästä siirtymästä on vaikea olla pahoillaan, sillä molemmat ovat tehneet hyvää työtä ja olleet tukenani tällä kaudella monta kertaa. 2008-2012 kaudella olin vielä kovin yksinäinen Perussuomalaisten ryhmässä tässä mielessä. Nämä vaalit jalostivat ryhmäämme vielä entisestään.

Espoossa on 69 varsinaista äänestysaluetta ja sain mukavasti kahta lukuunottamatta kaikkialta Espoosta ääniä. Erityisen vahvoina näkyivät kotialueeni Mäkkylä ja Vallikallio sekä Etelä- ja Pohjois-Leppävaarat. Vain kaksi aluetta jäi nollille, Kaitamäki-Suvisaaristo ja vähän yllätyksellisempi Sokinvuori-Kirstinmäki; alue jossa asuin ensimmäisenä kun muutin Espooseen 1998. Suvisaaristo on poliittisesti varsin kypsää kokoomuksen ja RKP:n aluetta, jossa nyt vihreätkin nousivat lähelle RKP:n kannatusta. Perussuomalaisten kannatus 8,1 % on kuitenkin lähellä koko kaupungin tasoa 9,8 %, mutta jätän kuitenkin käsittelemättä aluetta tämän tarkempaa.

Sokinvuori-Kirstinmäki on mielenkiintoisempi tapaus. Vuonna 2012 sain alueella 8 ääntä, eli luokituksessani se oli “keskivahva”. Alueen äänestysaktiivisuus on Espoon matalin 37,4 % ja SDP on vaalien suurin puolue. Alue on myös Espoon vieraskielisin ja väestöstä n. kolmannes puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Alkuviikosta kuultiin havaintoja alueelta, jossa paikallinen demariehdokas olisi taluttanut maahanmuuttajia jonoon asti äänestämään. Tämä on täysin sallittua, joskin kuultiin myös että keskustalainen ehdokas olisi äänestysjonossa jakanut omia esitteitään, mikä taas ei ole sallittua. 2012 tämä alue oli Perussuomalaisten hallussa ja nyt tipuimme puolueena kolmannelle sijalle demareiden ja vihreiden taakse. Kannatuksemme tippui tasan 7 %. Alueen oma persu Arja Juvonen kasvatti alueella äänimääräänsä, vaikka koko Espoossa vähän takapakkia tulikin. Osaa äänikadostani voi selittää ns valkopako (white flight), jos äänestäjäni ovat muuttaneet pois.

Henkilökohtaisesti omaa toimintaani arvioiden ei kovin montaa kohtaa löydy, jossa olisi voinut toimia erityisesti paremmin. Länsimetron ongelmien paljastuttua olisi poliittinen ohjaaminen voinut olla jämäkämpää ja matuvyöryn aikaista toimintaa vastaanottokeskusten torppaamiseksi olisin voinut pitää enemmän julkisuudessa esillä, mutta muuten on vaikea nähdä korjattavaa omassa vaalikauden toiminnassa.

Kampanjanajalta pitää todeta, että tein ensimmäistä kertaa täysin materiaalittoman kampanjan, eli en painattanut yhtäkään flaijeria, pinssiä tai muutakaan vaalimateriaalia, vaan perustin kaiken mainontaan sosiaalisessa mediassa ja muutamassa ilmoituksessä Länsiväylässä. Mietin tätä jo 2012 vaaleissa, mutta silloin päädyin tekemään Simon kanssa yhteisesitteen. Nyt keskusteltuani hyvin menestyneiden ehdokkaiden kanssa, pidän päätöstä virheenä, sillä niin Simo kuin Suvi Karhukin kertovat saaneensa hyvin ääniä niiltä alueilta, joissa flaijereita tuli jaettua.

Ainoastaan yhden äänestäjäni tiedän muuttaneen Espoossa pois, mutta jos joku minua harkinnut, mutta toiseen valintaan päätynyt tätä lukee, niin kuulisin mielelläni, että mikä sai päätymään toiseen.

Perussuomalaisia peukalonjälkiä

Kirjoitin Espoon Perussuomalaisten vaalilehteen seuraavan:

Perussuomalaisten peukalonjälkiä näkyy kaikkialla Espoossa. Keskeisimmän kaupungin toimintaa ohjaavan strategisen asiakirjan Espoo-tarinan laadinnassa saimme poistettua yhteisestä tulevaisuudenkuvasta monikulttuurisuuden ja korostimme kestävän kehityksen kohdalla sosiaalista ulottuvuutta. Valtuustosopimukseen saimme monia tärkeitä asioita taloudentasapainotuksesta, hallinnon avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen, vanhuspalveluiden kehittämiseen ja rakennusvalvonnan sujuvoittamiseen. Koulukiusaamisen nollatoleranssi on Perussuomalainen saavutus.
Olemme toimeenpanneet osaltamme Espoo-tarinaa ja tehneet aloitteita ja valtuustokysymyksiä esimerkiksi nuorten kesätyösetelin ikärajan laskemiseksi 15 vuoteen, positiivisen erityiskohtelun eli kantaväestön syrjinän lopettamiseksi, Mestarintunnelin liikenneongelmien ratkaiseiseksi, eläkeläisten ruokailun ja liikkumisen helpottamiseksi sekä pysäköinnin ongelmien ratkaisemiseksi.
Sinninkäs Perussuomalainen työ johti vanhusruokailun hinnan alennukseen ja nostimme esiin asuinympäristöjen terveydelle haitallisia ympäristöongelmia. Olemme avanneet hallintoa ja saaneet päivänvaloon varjoissa rehevötyneitä korruptoituneita käytäntöjä ja virkamiehiä kuten Suomenojan sataman, Länsimetron ja poliittisten nuorisojärjestöjen tuen.
Erityisen tärkeää meille on koko valtuustokaudella ollut työpalkan suojeleminen liialta verotukselta. Tuottavuusohjelmalla kaupunki on pystynyt parantamaan palveluitaan ilman verorahoituksen lisäämistä. Perussuomalaiset sai läpi rakentamattoman rakennusmaan kiinteistöveron noston, jolla suurmaanomistajien panttaushaluja pienennetään ja kiihdytetään kaavoitetun maan rakentamista.
Asumisen kalleus ja asuntopula on ollut painopistealueena ja olemme saaneet Espoon Asuntojen nostamaan rakennustuotantoaan sekä tuoneet asunto-ohjelmaan sukupolviasunnot. Suomeen suuntautunut kansainvaellus kosketti koko valtakuntaa, mutta Perussuomalaisten ehdottomasta vastuksesta Espoon kaupunki ei avannut yhtäkään uutta vastaanottokeskusta kaupunkiin!

Suomalaisten työn hinta on korkea

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n puheenjohtaja Veli-Matti Mattila kohautti viikonloppuna soimaamalla suomalaista palkkatasoa 10 – 15 % liian korkeaksi. Mattila on väärässä, mutta myös oikeassa. Kohu perustuu näkökulmaharhaan, sillä kun puhumme “palkasta”, puhuu jokainen vähän eri asiasta.

Tavalliselle palkansaajalle “palkka” tarkoittaa lähinnä nettopalkkaa, sitä joka kilahtaa tilille. Harva voi sanoa sen olevan liian suuri. Työnantajan puhuessa “palkasta”, hän näkee siinä (työsopimuksessa sovitun) bruttopalkan lisäksi kaikki sivukulut, jotka monella alalla ovat kymmeniä prosentteja. Jonkinlaisena nyrkkisääntönä voidaan pitää, että bruttopalkan päälle työnantaja maksaa n. 25 % muita kuluja. Neljäs “palkka” on sitten se, jonka verottaja ja verotietoihin tutustuva näkevät.

Monet sivukuluista ovat perusteltuja, mutta toki niidenkin osalta on syytä suhtautua kriittisesti hintaan. Erilaiset pakolliset vakuutukset voisivat olla edullisempiakin, mutta valtion välistävetämät verot ja veroluonteiset maksut ovat pitkälti paperinpyörittäjien elättämiseen menevää rahaa.

Työn hinta on se, mikä asemaamme kansainvälisessä kilpailussa horjuttaa ja se on liian korkea, aivan kuten Mattila yritti sanoa. Suomalainen palkansaaja on kuitenkin nettopalkallaan läntisen Euroopan alakastissa ja aivan oikeutetusti närkästyy kapitalistin palkanalennuspuheista. Kumpikin on pöyristynyt kokemuksiensa vähättelystä ja vaatimuksista tulla vastaan. Varjoissa veroelätit, kakunsyöjät ja muut loiset hierovat käsiään ja antavat kakuntekijöiden hukata voimiaan keskinäiseen närään.

Kaiken tarpeellisen ja hyödyllisen hyvän lisäksi veroilla toimivan koneiston rattaisiin on kerääntynyt plakkia, joka paitsi haittaa koneen toimintaa myös vie voimaa.