Latinankielisen sanalaskun nomen est omen mukaan nimi on enne. Lausahdus ollee lähtöisin Plautuksen komediasta Persialainen, jossa Toxilus-orja toteaa: nomen atque omen eli nimi ja (samalla) enne. Tästä sitten innoittuneena pohdiskelen mitäpä nimeni minulle ennustaa.