Latinankielisen sanalaskun nomen est omen mukaan nimi on enne. Lausahdus ollee lähtöisin Plautuksen komediasta Persialainen, jossa Toxilus-orja toteaa: nomen atque omen eli nimi ja (samalla) enne. Tästä sitten innoittuneena pohdiskelen mitäpä nimeni minulle ennustaa.
Lähtökohdat
Etunimeni on alunperin lähtöisin kreikan kansaa tarkoittavasta sanasta. Ken kirjoittajan tuntee, voi jo tässä vaiheessa alkaa kutomaan ennusteitaan. Se on tullut suomeen etupäässä ortodoksisen pyhimyksen Nikodemuksen kautta. Pyhä Nikodemus oli kertoman mukaan fariseus ja kirjanoppinut, joka tuli Jeesuksen luo yöllä peläten vallanpitäjiä. Nikodemus taas sai nimensä kreikasta, joka oli yleinen kulttuurikieli tuohon aikaan, jossa se oli koostunut sanoista nike ja demos, jotka tarkoittavat voittoa ja kansaa, kuten edellä jo kerroinkin.
Nikodemos on ollut termi, jolla aikoinaan ollaan viitattu poliittiseen merkkihenkilöön, joka on saanut asemansa kansan luottamuksella. Tämä siis erotuksena vallassuvun tai varakkaan lähtökohdan merkkihenkilöihin. Termi on tarkoittanut kansan(luottamuksen)voittajaa.
Toinen nimeni on myös komeaa juurta. Vilkunan mukaan Ilkka on jo vanhastaan ”edustanut voimakasta suomalaista vapaudentahtoa ja oikeuksien puoltamista.” Kuuluisin Ilkka tällä saralla lienee Jaakko Ilkka, jonka esivalta vuonna 1597 kiitoksena Nuijasodan päällikkyydestä teilasi.
Kolmas nimeni tulee edelleen Vilkunan mukaan kreikkalaisesta kantanimestä Andreas, joka merkinnee miehekästä ja miehuullista. Ei hassummat lähtökohdat ennustamiselle…
Ja se enne…
Jos nyt siis etunimien perustella jonkinlainen ennustus pitäisi muodostaa, voisi se kuulua jokseenkin näin: ”Kansan luottamuksen voittava miehuullinen vapaudentahdon ja oikeuksien puolustaja.” Ei lainkaan huono, joskin äärimmäisen vaativa ennustus. Ja mistä tietää onko tämä sitä itseään toteuttavaa sorttia.
Villimiehen villiä spekulointia
Sukunimi lienee sen tarkemmin asiaa tutkimatta 1800-luvun lopun kansallisromanttisen aikakauden tuotoksia, mutta on herkullista ajatella sen olevan vanhaa perua seuraavan prosessin läpikäyneenä: Jos edellämainitun todennäköisimmän selitysmallin unohtaa tyystin ja keskittyy kuvittelemaan, niin Lahtinen voi olla lyhentynyt muodosta lahtilainen, joka tarkoittaa jo lahdelta kotoisin olevaa. Tämäkään ei ole kovin kaukainen asia, sillä olenhan minä kotoisin Loimalahdelta kuten isänikin, jonka isä taas oli kotoisin Kylmälahdelta.
Tämä taas tosiseikkana saa mielen yhtymään ajatukseen, jos vaikka sen kääntäisi skandinaaville: jotain vik-alkuista siitä tulisi. Olisiko se sitten vikman, viklander, viker yhtäkaikki suora viittaushan se on länsiskandinaavisiin talottomiin kauppamiehiin jotka sittemmin viikinkiaikana tunnetuksi tulleella historian ajanjaksona kiersivät Eurooppaa. Eikä tässä parane sotkea mukaan sellaista seikkaa että näillä seuduilla liikkuneet tavattiin kutsua varjageiksi tai ruseiksi.
Lopputiivistelmä
Kun sopivasti ja ehkä alitajuisen tarkoitushakuisesti itsensä attribuutteja tarkastelee pääsee hiveleviin lopputuloksiin. Vaan eipä tässä kuitenkaan kovin paljoa ollut oman mielikuvituksen tuotetta. Vähän mausteeksi vain.
T:T
Käytetyt lähteet:
- – Arto Kivimäki, Summa summarum, 1999 Hämeenlinna
- – Kustaa Vilkuna, Etunimet, 1976/2003 Keuruu
- – Nimiartikkelit, Sirkka Paikkala
