Sota huumeita vastaan

Miksi huumeita vastaan tulee ylipäätään sotia? Siksi, koska niiden käytöstä ja kaupasta aiheutuu yhteiskunnalle vahinkoja, joista monet ovat korvaamattomia. Huumeiden käyttäjät kuormittavat terveydenhuoltojärjestelmää, alentavat kansantuotetta sekä aiheuttavat uhkaa yksityiselle ja julkiselle omaisuudelle.

Johdanto

Päihteiden ja huumaavien aineiden käyttö on yhtä olennainen osa ihmiskunnan historiaa kuin väkivaltakin. Myös eläimien tiedetään käyttävän päihteitä. Näin ollen ei sodassa huumeita vastaan lähteä siitä tavoitteesta, että ihmisten päihteiden käyttö saataisiin kokonaan lopetettua. On siis selvitettävä miten päihteet ja huumeet vahingoittavat ihmisiä.

Joillakin päihteillä ja huumaavilla aineilla on joitakin toivottavaksi kutsuttavia ominaisuuksia. Kahvi ja kofeiini yleensäkin virkistävät, viinissä olevat flavonoidit suojaavat joiltakin elintasosairauksilta ja alkoholi yleensäkin keventää tunnelmaa ja saa ihmiset avoimemmaksi. Samantyyppisiä vaikutuksia haetaan myös laittomilla huumausaineilla.

Merkittävimmät ongelmat (laittomien) huumeiden käytössä ovatkin sellaisia, jotka eivät suoraan johdu itse huumausaineesta. Tällaisia ongelmia esiintyy myös laillisten päihteiden ja huumaavien aineiden käytössä. Yleensä kohtuus kaikessa ei tuo ongelmia, kun taas minkä tahansa aineen vastuuton käyttö aiheuttaa ongelmia. Alkoholismi ja ketjupolttaminen ovat arkipäiväisimpiä ongelmia, joita lailliset päihteet aiheuttavat. Nämä aiheuttavat turhaksi ymmärrettävää rahanmenoa ja työkyvyn laskemista, ilman että asiaa varsinaisesti ongelmaksi edes ymmärretään.

Sotaa huumeita vastaan ei siis tätä taustaa vastaan ole helppo käydä. Ongelmat yhteiskunnassa ovat kuitenkin niin vakavia, ettei asiaa voida jättää huomiotta. Jotain on tehtävä. Nykyisessä yhteiskunnassa jossa yksilöllisyydelle on annettu niin merkittävä asema, ettei voida yhteiskunnallisesti puuttua siihen, mitä täysivaltainen ihminen tekee itselleen, jollei tämä vahingoita muita, on hankala kohdistaa erityisiä toimenpiteitä sellaisia henkilöitä kohtaan, jotka vain käyttävät. Näissä tapauksissa keinovalikoima rajoittunee hoitomahdollisuuksien lisäämiseen. Olkoonkin, että käyttäjän läheiset kärsivät vaikkei tämä varsinaista harmia heille aiheuttaisikaan.

Vaihtoehdoksi jää siis ongelmien rajoittaminen ja minimoiminen. Huumesodan voittamiseen tarvitaan useita erilaisia keinoja, jotta lyhyesti sanottuna voisi tiivistää: huumekauppa pitää tehdä kannattamattomaksi.

Miten se sitten tehdään kannattamattomaksi? Ensinnä pitää tiedostaa huumekauppiaiden olevan yrittäjiä, jotka yrittävät tienata elantonsa ja ehkä rikastua bisneksellään. Siis kovin tuiki tavallisia yrittäjiä. Ainoa ero tupakka-, kahvi ja viinakauppiaisiin on, että heidän tuotteensa on valtio lainsäädännöllä kieltänyt. Kun huumeiden saanti on käyttäjille vaikeaa jakelukanavien ollessa vähäisiä, ovat hinnat huomattavan korkeat, mistä useimmat asiaan liittyvät ongelmat johtuvatkin.

Kauppa pyörittää maailmaa, myös alamaailmaa. Tällä hetkellä huumemarkkinat tukevat järjestäytynyttä rikollisuutta ja lihottavat siinä toimivia yrittäjiä. Koska päihteitä ja huumeita kuitenkin käytetään ja täysin niistä vapaa yhteiskunta on haihattelevaa utopiaa, olisi pyrittävä rajoittamaan ja minimoimaan huumekaupasta aiheutuvia ongelmia.

Jokainen yrittäjä pohtii koulutus- tai sivistystasostaan riippumatta bisnestä aloittaessaan sen mahdollisuuksia ja riskejä. Täysin järjettömään yritykseen, jossa riskit ovat korkeat ja mahdollisuudet pienet, ei lähdetä, vaan leipä pyritään hankkimaan helpommin ja turvallisemmin. Sota huumeita vastaan alkaa siis kauppiaiden voittojen pienentämisellä ja riskien kasvattamisella. Nämä tulee toteuttaa samaan aikaan.

Voittojen pienentäminen

Kuten edellä on esitetty, johtuu (laittomien) huumausaineiden korkea hinta ja siitä seuraavat omaisuusrikokset ensisijaisesti saatavuuden vaikeudella, ei niinkään itse aineiden korkeista tuotantokustannuksista. Yrittäjien voittoja saadaan piennennettyä mm vähentämällä näiden markkinaosuutta. Se käy parhaiten tarjoamalla laaja ja helppo jakeluverkosto, laadukas ja turvallinen ostos sekä maltillinen hinnoittelu. Jos Nakke Narkkari saa kamansa halvemmalla, helpommin ja turvallisemmin jostain mualta, niin miksi hän turvautuisi häntä riistävään kauppiaaseen, joka ei käytä saamiaan voittojaan lainkaan Naken hyväksi?

Koska valtion ja mafian erot ovat pienet, on valtion ymmärrettävä asemansa olevan uhattu ja siksi ryhdyttävä aggressiiviseen kilpailuun markkinaosuuksista ja pyrittävä tuhoamaan kilpailijansa. Samalla tavalla kuin Valio aikoinaan kilpaili pienet maaseutumeijerit nurin dumppaamalla meijerituotteita alle markkinahinnan pienen meijerin markkina-alueille, tulisi valtion kaikin voimin tehdä huumeiden kauppaaminen kannattamattomaksi. Paitsi että harmaaseen talouteen kuuluvat markkinat saadaan nujerrettua, saa valtio verotuloja myydessään päihteitä niitä haluaville ja samalla saadaan rahaa valistukseen ja terveydellisten ongelmien hoitamiseen.

Kuka tahansa taloudesta ja kaupasta tietävä ymmärtää nyt, kuinka tämä metodi toimii.

Markkinoiden valloitus voidaan toteuttaa myös portaallisesti. Ns ”mietojen huumeiden” lisenssimyynti vähentäisi aloittelevan käyttäjän riskiä ajatua kovempien huumeiden käyttäjäksi kauppiaan markkinoinnin uhrina. Tämä ns porttiteoria on kuitenkin jossain määrin kiistanlainen ja siksi näkisin tällaisen strategian mahdollisuudet vähäisiksi samalla kun ”kieltolain” loppuminen saattaisi antaa väärän viestin yhteiskuntaan.

Riskien suurentaminen

Jokainen bisnes on aina riskialtista, mutta jos riskit ovat täydellisessä epäsuhteessa mahdollisiin voittoihin, ei bisnestä aloiteta tai siitä ainakin luovutaan pikaisesti. Kääntäen pätee myös, että jos riskit ovat epäsuhteessa pienemmät kuin mitä voittomahdollisuus, ryhdytään alalle yrittäjäksi. Nykyinen pienten riskien ja suurten voittojen epäsuhde huumausainekaupassa pitää siis kääntää toisin päin.

Huumekaupankäynnin riskeillä tarkoitan etupäässä mahdollisuutta tulla rangaistuksi luvattomasta liiketoiminnasta sekä siihen liittyvistä ”liiketoimista”. Lisäksi itse kaupankäyntiin liittynee joitakin riskejä tulla pahoinpidellyksi tai tapetuksi. Näitä jälkimmäisiä keskiverto huumekauppayrittäjä tuskin kuitenkin laskee riskeiksi samoin kuin virallisia sanktioita. Keskitymme siis sen riskin kasvattamiseen.

Tarvitaan joitakin lainsäädännöllisiä muutoksia, jotta minun käsitykseni oikeudenmukaisista rangaistuksista olisi yhtä lain kanssa. Siihen asti on vaikutettava oikeuslaitokseen, jotta se ymmärtäisi kuinka merkittävä ongelma järjestäytyneen rikollisuuden mukanaolo huumausainemarkkinoilla on. Laki antanee yläkanttiin venytettynä riittävät sanktiomahdollisuudet, jos samaan aikaan voimakkaasti toteutetaan hintojen voimakas alentaminen. Kannatan kuitenkin edm lakimuutoksia, jotta riski saadaan merkittävään epäsuhteeseen mahdollisten voittojen kanssa.

Jos luvattomasta huumekaupasta jaettaisiin pitkiä vankeusrangaistuksia ja kuolemantuomioita, olisivat riskien ja yhteiskunnan antaman viestin vaikutukset kaupankäynnin vähenemiseen drastisia. Puhumattakaan jo siitä välittömästä vaikutuksesta, jonka kauppiaiden dramaattinen väheneminen aiheuttaa. Oli huumeliigojen värväystoiminta sitten kuinka tehokasta tahansa, se ei riitä ylläpitämään henkilöstöä liikentoiminnassa, jos sitä samaan aikaan katoaa nopeaa tahtia. Jos oletamme, että liigat pitävät jollain tavalla huolta myös vapausrangaistuksen vuoksi ”työttömiksi” jääneistä työntekijöistänsä, muodostuu kasvava tuettavien määrä ja pienenvä huoltajien määrä, siis alamaailman huoltosuhde, liian rasittavaksi ylläpitää. Jos taas mitään ”työttömyysturvaa” alalla ei esiinny, se heikentää liigojen sisäistä eheyttä ja siten omalta osaltaan vaikeuttaa liiketoimintaa.

Kovilla rangaistuksilla ei kuitenkaan ole merkitystä, jos niiden saaminen on epätodennäköistä. Pelkkiin kovennettuihin rangaituksiin ei pidä turvautua, vaan kovennus pitää toteuttaa yhdessä kiinnijäämisriskin lisäämisen kanssa. Merkittävin yksittäinen keino lisätä kiinnijäämisriskiä on lisätä poliisin voimavaroja.

Pelkästään virkapukuisten järjestyspoliisien lisääntyvä läsnäolo katukuvassa vaikuttaa psykologisesti yrittäjyyttä harkitseviin henkilöihin lannistavasti. Todennäköisesti suurempi hyöty tulee kuitenkin lisäämällä varsinaisesti asiaa tutkivien rikospoliisien määrää, yhteistoimintaa ja koulutusta. Myös kaikilla edellämainituilla toimenpiteillä on sellainen yhteisvaikutus, että se saattaa lisätä yksittäisten kansalaisten valppautta ongelman ratkaisemiseksi.

Lopputiivistelmä

Yhteiskuntaa ei voi tehdä kokonaan päihteistä vapaaksi. Kaikki päihteet tulee rinnastaa ja ristiriitaisen viestin antaminen lopetettava. Huumeiden jakelua on kontrolloitava, mieluiten totaalisesti. Valtiolla on oltava päihteiden jakelun monopoli. Kilpailijat on nujerrettava tekemällä bisnes vaikeaksi ja kannattamattomaksi. Kiinnijäämisriskiä on lisättävä ja rangaistuksia kovennettava.

Päivitys 8.1.2006
Komisario Ilkka Kantola Liikkuvasta poliisista kommentoi laittoman viinan myynnin loppumista itään johtavien teiden varsilla:

www.helsinginsanomat.fi
Viinanmyynti loppui itäliikenteen levähdyspaikoilla
Julkaistu 8.1.2006 klo 22:01

PORVOO. Viinan ja tupakan myynti Helsingin ja Haminan välisillä teillä on loppunut käytännöllisesti katsoen kokonaan. Salakuljetettuja tuotteita tarjottiin vielä tämän vuosikymmenen alussa etenkin Helsingin ja Porvoon välisen tien levähdyspaikoilla.
Kun Virosta tuli toukokuussa 2004 EU:n jäsen ja viinan tuonti Suomenlahden takaa vapautui, kauppa levähdyspaikoilla kävi kannattamattomaksi. Virosta viinapullon saa samaan hintaan kuin olutpullon Suomessa.

Aivan heti tienvarsimyynti ei loppunut, mutta viime vuoden aikana levähdysalueet ovat palanneet osto- ja myyntialueista alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. Samalla myös poliisi on voinut lopettaa aikaisemmin melko turhauttavan kissa ja hiiri -leikin alkoholin myyjien kanssa.
Poliisin ratsiat tyhjensivät myyntipaikat hetkeksi, mutta toiminta jatkui tunnin kahden kuluttua ennallaan.

"Virosta saa nyt tuoda viinaa lähes rajattomasti. Se oli tienvarsien salakaupalle kuolinisku. Kauppiaita saatiin myös paljon kiinni, ja heitä käännytettiin pois maata. Olisihan sieltä jonossa uusia myyjiä tulossa, mutta eivät he viitsineet enää kannattamattomille markkinoille tulla. Kiinnijäämisriski suureni ja voitot pienenivät", komisario Ilkka Kantola Liikkuvasta poliisista arvioi tilannetta.