Suomalaisesta alkoholipolitiikasta

Suomen alkoholipolitiikka ja sen seurauksena myös alkoholikulttuuri on seurausta erilaisista historiallisista tapahtumaketjuista. Oman näkemykseni mukaan kiihkomielinen raittiusliike ja sen aikaansaama kieltolait ovat aiheuttaneet ehkä merkittävimmät ongelmat, mitä maamme alkoholikulttuurista seuraa.

Historia

Suomi on olutmaa. Pohjoisen sijaintimme vuoksi viini ei menesty maassa, mutta viiniä vanhempi tapa tehdä hyvin säilyvää juomaa oli panna olutta, ja se taito olikin Suomessa kehittynyt erinomaiseksi. Suomalainen olut tunnettiin valtakunnan parhaimpana Ruotsin hovissa 1500-luvulla ja Suomi sai oikeuden maksaa kruununveronsa oluessa ja sotilaiden palkat maksettiin oluessa. Tänään toinen maailman vanhimmista edelleen valmistetusta oluesta on hämäläinen sahti.

Olaus Magnus Gothuskin Pohjoisten kansojen historiaa käsittelvässä teoksessaan mainitsi “Yleisenä sääntönä pätee, että samoin kuin etelään mentäessä viinit tulevat nautittavammiksi, paranevat olutlajit pohjoista lähestyttäessä”. Toisaalla samassa teoksessa hän kertoo oluen terveellisestä vaikutuksesta ja siitä, ettei se aiheuta miehissä samanlaisia raivotiloja kuin viini. Väkevä todistus.

Suomalainen alkoholin käyttö on siis historiallisesti hyvin vakaalla pohjalla. Sivistyneistön huolenaiheeksi rahvaan juominen tuli, kun olutta ryhtyi syrjäyttämään väkevä tislattu paloviina. Pian kirkollinen ja maallinen valta ryhtyikin lainsäädännöllä rajoittamaan alkoholin käyttöä. Tästä alkoi sosiaalisen elementin katoaminen juomisesta, kun pikkuhiljaa siirryttiin paheksuvilta katseilta suojaan. Suomessa ryhdyttiin juomaan ankeissa mielissä.

Lopullinen kuolinisku kehittyvälle alkoholikulttuurille oli kieltolain säätäminen vuosisadan alussa. Vaikka Suomi on Euroopan vähiten alkoholia kuluttava maa 1900-luvun alussa, annettiin kieltolaki 1907. Kun se sitten vihdoin kumottiin 1932 ja Oy Alkoholiliike Ab avasi ovensa legendaarisena hetkenä 5.4.32 klo 10 tehtiin se muista kuin järjen syistä.

Se, että hölmöstä laista olisi luovuttu koska se oli hölmö ei ollut todellinen syy, vaan erilaiset salakaupan mukanaan tuomat ongelmat. Kun Alko sitten sai monopolin alkoholin myyntiin, kohteli se valmistajia melko raaoin ottein. Alko maksoi standardihinnat riippumatta siitä mitä tuotteen valmistus oli maksanut ja minkä valmistaja tunsi kohtuulliseksi korvaukseksi. Oluen kohdalla tämä johti siihen että valmistus keskittyi yksinomaan lager-olueen, koska sitä oli halvinta valmistaa. Vasta viime vuosina suomalainen olutkulttuuri on osoittanut orastavia elpymisen merkkejä, vaikka pieniä paikallispanimoita ja maakuntaoluita kaivattaisiinkin aika tavalla. Nyt ns “erikoisoluet” ovat hinnaltaan merkittävästi massalageria kalliimpia, mikä tuo hyvän oluen nauttimiseen snobismia mukaan. Ei hyvä.

“Eurooppalaiset juomatavat”

Edelleen valtio pyrkii viimeiseen asti hillitsemään kansan juomishaluaja korkealla hinnoittelulla, vaikka EU:n takaraja tuontirajoituksille umpeutuu pian ja kaiken lisäksi Viro liittyy vappuna 2004 unioniin ja avaa suomalaille halvan alkoholitukun alle tunnin päässä Helsingin keskustasta. Esimakua tulevasta sain kun Frankfurtin lentokentällä pääsisäisenä törmäsin yhteen litraan Bombay Sapphirea, jota myytiin verollisena hintaan 16,50. Vastaavan tuotteen 0,7:n versio Alkossa maksaa 30,90. Litrahinnassa on siis eroa 27,50 euroa!

Vakavasti on jopa esitetty vielä jonkinlaisen uuden siirtymäajan saamista EU:lta. Etsikkoaika meni jo. Siirtymä olisi pitänyt suorittaa jo heti 1995 alkaen. Kuitenkin jos joku toimija on soputunut hyvin muuttuvaan aikaan on se Alko. Näinkin nuorena henkilönä on todella vaikea uskoa vanhempien polvien kertomuksia tiskialkoista ja yrmeistä kulutuksen vartijoista ja viinakorteista jne. Tosiasiassa Alko on varmasti maailman paras alkoholiliike. Valikoima on laajempi kuin missään muualla ja henkilökunta on asiantuntevaa toisin kuin etelä-eurooppalaisessa ruokakaupassa, josta hyllystä löytyy muutama eri laatu ja myyjätyttö osaa kertoa tuotteesta oikeastaan vain sen, minkä suomalainen Alkon asiakas jo tietääkin. Karu yllätys, kun kuvittelee siellä kaikkien tietävän kaiken alkoholituotteistaan.

Samaan aikaan on suomalaisille yritetty erilaisin valistuskampanjoin tuputtaa “eurooppalaisia juomatapoja” ja syytetty humalahakuisesta juomisesta. Sanonpa, ettei eurooppalaisia tapoja saada ilman eurooppalaista alkoholipolitiikkaa. Humalahakuinen juominen on seurausta siitä, että alkoholi ja arki on erotettu toisistaan ja alkoholi jätetty vain juhlimisen yhteyteen. Kun otetaan harvemmin, otettaneen reilummin.

Nuorison alkoholin käyttö

Ehdoton alkoholikielto koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lainsäätäjä olettaa että kansalaisen tulisi olla kuivin suin 18 kokonaista vuotta. Mitä sitten sen jälkeen tapahtuu, kun sitten yhtenä päivänä päästetään heti suoraan väkeviin kiinni. Ei kovin kaunis näky. Eikä sekään että 14-vuotiaat tytöt hoiperteveat kaljapullo kädessään pakkasella kaupunginpuistossa vailla valvontaa.

Niissä maissa, joiden alkoholikulttuuria Suomeenkin haluttaisiin nuoret tutustuvat alkoholiin ja sen käyttöön melko turvallisesti kotioloissa. Olutta saa laillisesti 15-vuotiaana ja Luxemburgissa jopa partioleirillä on olutteltta. Ei tekisi mielestäni Suomessakaan lainkaan pahaa, jos viimeistään yläasteen kotitaloustunneilla tutustuttaisiin myös olueen ja viiniin ruokajuomina. I-olutta voisi tarjoilla ruokalassakin, kotikaljaa nyt ainakin.

Myös anniskelupaikkoihin pitäisi päästää muutenkin kuin tiukasti 18-vuotiaita, koska tällaisessa paikassa on aina paikalla työssä olevia eli selviä aikuisia. Toimilupa alaikäisille anniskeluun voidaan antaa vain ravintoloitsijalle, jolla on selkeä näyttö sitoutumisestaan kulttuurin edistämiseen turvallisesti, esimerkiksi jonkinlainen epäkaupallinen yhteisö.

Vastaavasti ulosmyyntiin pitää suhtautua huomattavasti nykyistä kielteisemmin. Sellaiset kaikkien tuntemat pikkuiset halpakaupat, joista jokainen joka vain kehtaava yrittäjä saa oman juhlapullonsa, pitäisi panna ankaraan valvontaan ja lipsumista pitäisi sanktoida paljon tuntuvammin. Kymppisäkkikulttuuri ei ole se jota Suomeen kai halutaan. Katujuominen on paitsi häiritsevää, niin aiheuttaa myös lasisaastetta.

Ravintolakulttuurin kehittäminen

Suomessa on poikkeuksellinen tapa ottaa kotona pohjia ennen ravintolaan menoa. Koska vähittäismyynnistä ostettu viina on tarjoilijan annostelemaa halvempaa. Saadaan siis humalatila halvemmalla. Sopii säästäväisyyteen kasvatetulle kansalle. Ravintolan kalliimpaan alkoholin hintaan on useita syitä. Merkittävin on se, että anniskelija ostaa tuotteensa samalla hintaa alkosta kuin yksityinenkin kuluttaja. Tämän sisäänostohinnan päälle sitten lasketaan vielä liiketilan vuokrat ja muut kiinteät kustannukset sekä henkilöstön palkat ja palvelusta perittävä arvonlisävero.

Merkittävä parannus suomalaiseen ravintolakulttuuriin ja sitä kautta koko alkoholikulttuuriin saataisiin, jos anniskeluluvan haltijat saisivat ostaa tuotteensa mitättömällä valmisteverolla. Jos alkoholi olisi ravintolassa jopa palvelunkin kanssa halvempaa, vähenisi epäsosiaalinen kotikulutus sen siirtyessä työpaikkoja luovalle sektorille. Ehkäpä lisääntyvä sosiaalinen alkoholikulttuuri vähentäisi suomalaiseen alkoholin käyttöön kuuluvaa mörrimöykkyyttäkin.

Lopputiivistelmä

Alkoholikulttuuria pitää kehittää. Nuoret tulee kasvattaa kohtuullisiksi alkoholin käyttäjiksi, eikä absolutisteiksi. Hintoja pitää laskea ja keksiä muita tapoja ongelmien ehkäisyyn. Alkoholin ulosmyyntiä tulee kontrolloida entistä tarkemmin ja pyrkiä siirtämään kulutus anniskelupaikkoihin. Viinien tulo päivittäistavarakauppoihin heikentää yleisellä tasolla valikoimia ja palvelutasoa.

Huom: Artikkeli on kirjoitettu toukokuussa 2003

Posted in Blogi and tagged , , , , , , , , , .

Espoolainen kaupunginvaltuutettu. Tavoitteeni on kansallisesti solidaarinen, kansanvaltainen, vapaa ja vahva kansalaisyhteiskunta: suomalainen Suomi eurooppalaisessa Euroopassa.