Paperisen vaaliesitteen sisältö nyt kotisivuillakin. Äärimmilleen tiivistetty esitys poliittisesta linjasta ja aivan päällimmäisistä aiheista.
Aatteellisuus
Suomen asema vakaana ja demokraattisena pohjoismaisena hyvinvointiyhteiskuntana ei ole itsestäänselvyys. Se on tulosta meitä edeltäneiden sukupolvien ketjun uurastuksesta ja uhrauksista. Se on saavutus, jota meidän tulee varjella ja jota me emme saa tuhota. Yhteiskunnallinen vapaus, oikeudenmukaisuus ja heikoimmistakin huolen pitäminen ovat vahvan kansallisvaltion etuoikeuksia.
Suuret puolueet ovat valmiita uhraamaan suomalaisen kansanvallan omalle edulleen. Tämän vuoksi puolueiden ulkopuolisten tavallisten kansalaisten osallistumista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon pitää vahventaa ja edesauttaa tavallisten kuntalaisten levikkiä kunnallisissa luottamustoimissa. Tähän sinulla on mahdollisuus, kun äänestät sitoutumattomia.
Vapaus, tasavertaisuus ja veljeys ovat vuosisataisia kansanvallan ihannearvoja, joiden perusteet ovat 1990-luvun murrosten jälkeen vakavasti uhattuina. Vuosikymmenten ajan vasemmistolainen pakkovalta ja oikeistolainen rahavalta mittelivät keskenään ja jättivät kansallisvaltiot rauhaan, mutta ensin mainitun hävittyä, on rahavalta voimistuessaan horjuttanut yhteiskunnallista tasapainoa ikävin seurauksin.
Uskon, että jokaisella kansalla ja kulttuurilla on oikeus olla olemassa ja hallita itseään. Tämä tekee minusta kansallismielisen.
Espoon eduksi
Kaupungin vireydelle ja viihtyisyydelle erilaiset kulttuuritapahtumat ovat ensiarvoisen tärkeitä. On kuitenkin varottava, ettemme yhteiskunnallisilla kulttuuritapahtumilla luo sellaista kuvaa, että kulttuuri olisi jotakin kansan arjesta erossa olevaa, irtonaista, jota on erikseen mentävä kokemaan. Kulttuuri on, ja onkin oltava, osa jokapäiväistä elämäämme: on tiedostettava sen olevan tapojamme ja arkisia arvovalintojamme. Myös järjestettyjä kulttuuripalveluja pitää olla helposti saatavilla, jottei niiden vuoksi tarvitse matkustaa naapurikaupunkiin.
Ajoittain matkustaminen on tarpeen. Tällöin olisi hyvä, jos Espoossa voisi joustavasti kulkea julkiseen liikenteeseen tukeutuen. Julkinen liikenne rakentuu runkoväyliltä hajautuviksi yksittäisiksi linjoiksi, mutta monien on niiden varteen päästäkseen käytettävä autoa. Kehä I:n pikainen parantaminen, Kehä II:n jatko ja kevyeen raideratkaisuun perustuva joukkoliikenteen runko ovat paras vaihtoehto Espoon kaltaiselle hajanaiselle kaupungille.
Opiskelijoiden asialla
Elämäntilanteeni vaihteluiden valossa olen huomannut, että opiskelijoiden asemassa on paljon parantamisen varaa. Moni opiskelijoihin vaikuttava seikka on valtakunnan politiikan piirissä, mutta myös kunnissa voidaan tehdä suuria parannuksia. Espoossa hyvä esimerkki on julkisen liikenteen opiskelijalipun 50% tuki. Terveydenhuolto on sen sijaan retuperällä. Siinä missä koululaiset ja keskiasteen opiskelijat ovat kouluterveydenhuollon piirissä, työväestö taas työterveyshuollon ja yliopistolaisilla on YTHS, joutuvat mm. amk-opiskelijat kehnon julkisen terveydenhuollon asiakkaiksi.
Tällöin jonotusajat ovat pitkiä ja sairastelu vaikeuttaa opintoja merkittävästi. Voin vakuuttaa, etten puhu oman etuni puolesta. Minä tarvitessani voin tukeutua YTHS:n tai työterveyshuollon palveluksiin, mutta kaikilla ei tällaisia mahdollisuuksia ole. Tähän tulisikin kiinnittää erityistä huomiota. Espoon kasvu ja menestys on entisten opiskelijoiden luomaa. Espoon kansantalous ei perustu maa- tai metsätalouteen, eikä suurten työvoimavaltaisten tehtaiden historiaan. Espoo on kansallisessa vertailussa nuori ja oppineiden kaupunki.