Hallituksen tiedotteen mukaan se olisi hyväksynyt maahanmuuttopolittisen ohjelman. itse tiedotteen lisäksi en löytänyt siinä mainittua varsinaista 34-kohtaista ohjelmaa. Kirjoitin työministeriön johtaja Mervi Virtaselle sähköpostia ja pyysin kyseistä ohjelmaa. Todennäköisesti joudun odottamaan ainakin maanantaihin saakka, että pääsen perehtymään itse ohjelmaan. Nyt pitää tyytyä kommentointiin tiedotteen pohjalta. Sen mukaan maahanmuuttopoliittisen ohjelman tarkoituksena on edistää aktiivisesti työperusteista maahanmuuttoa. Tiedotteessa viitataan monikulttuurisuuteen parikin kertaa.
Ensinnä huomioni tarsinaisen tavoitteen lisäksi kiinnittyy lauseeseen ”Ohjelma kohdistuu erityisesti EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta Suomeen suuntautuvaan maahanmuuttoon.” Teollisuusmaat kärsivät itse samasta tilanteesta kuin Suomikin, ja siksi niihin ei voida kohdistaa maahanmuuton markkinointia. EU:n ja ETA:n ulkopuolelle jää kuitenkin iso osa maailmasta. Tämä osa voidaan jakaa karkeasti kolmeen luokkaan: teollisuusmaihin, kehittyneisiin talouksiin ja varsinaisiin kehitysmaihin, joiden taloudellinen tilanne on lähinnä alkutekijöissään. Olen toisaalla käsitellyt näiden luokkien maihin liittyviä ongelmia, mutta kertaus on hyväksi.
Lyhyesti: Teollisuusmaista työntekijöitä ei saa, koska niissäkin on työvoimapula. Kehitysmaista ei ole syytä värvätä työläisiä, sillä näiden maiden työvoimapotentiaali on ohut ja ne tarvitsevat kipeästi kaiken saatavilla olevan hyödyllisen työvoiman oman taloutensa kehittämiseen. Otollisinta värväyskohteita ovat sellaiset maat, joissa on jo kehittynyttä teollisuutta ja kyky kilpailla varsinaisten teollisuusmaiden kanssa. Tällöin puhutaan itäisestä Euroopasta, jossain määrin Etelä-Amerikasta ja muutamista kaukoidän maista. Koska kehittyvät taloudetkin tarvitsevat työvoimaa kehittyäkseen, on otollisella kohdemaalla valttinaan vielä voimakas väestönkasvu. Jäljelle jäävät lähinnä kaukoidän maat.
Toistan aiemman väitteeni: maahanmuutto ei ole ratkaisu. Laajamittainen maahanmuutto näet rikkoo yhteiskunnan sosiaaliset rakenteet molemmissa päissä. Ja pienestä maahanmuutosta taas ei ole juurikaan apua työvoimapulapeikon taltuttamiseksi.
Globalisoituvassa taloudessa ei mikään ole pysyvää, ei edes työpaikat. Näyttää yhä enemmän siltä, että teollisuustyöpaikat karkaavat alempien kustannustasojen maihin. Suomeen jää lähinnä paikkaan sidottu palvelusektori, julkinen sektori ja eräät tietotyön sektorit. IT-alalla kaukoidän maat kuitenkin kilpailevat sekä osaamisellaan että hinnallaan. Palvelusektori elää siitä, että ihmisillä on varaa maksaa palveluista. Pelkän palvelun varaan ei kansantaloutta oikein voi rakentaa eikä näillä talouden kehitysnäkymillä sekään sektori juuri kaivanne työvoimaa ulkomailta.
Lisäksi maahanmuuttoa haluavilta näyttää unohtuvan, että kyse on ihmisistä, joilla on koti, suku ja sidokset kotimaahansa. Lyhyt ulkomainen työjakso on sielläkin vain ponnahdus parempaan asemaan omassa yhteisössä ja todellisuudessa vain osaamisen ja tietotaidon hankkimista. Tällainen taas vie länsimailta viimeisetkin kilpailuvaltit.
* * *
Sinänsä kuitenkin hyvä, että maahanmuuttopoliittinen ohjelma on työperustainen, eikä esimerkiksi avoin tai avoimesti monikultturismi-ideologiaan sidottu. Seuraava huomionarvoinen lause ohjelmassa on ”Yhteiskunnan monimuotoistuminen ja monikulttuuristuminen heijastuvat usein yritteliäisyyden ja innovatiivisuuden lisääntymisenä.” Tämä jo viittaa paitsi käyttämänsä sanan, myös epämääräisen tavoitteensa osalta monikutturismiin.
Yritteliäisyys voi johtua niin monesta muusta asiasta kuin varsinaisesta monikulttuurisuudesta, että sitä ei oikeastaan pitäisi käyttää puolustamaan monikultturismia. Suomessa tämä ei ole näköpiirissä, vaan yrittäjyys keskittyy muutamaan kansallisuuteen, mikä saa helposti ajattelemaan yritteliäisyyden olevan näiden ominainn kulttuuripiirre; ei suinkaan seurausta monen kulttuurin rinnakkaiselosta.
Siinä mielessä monikulttuurisuuden löydän myös yritteliäisyyden taakse, että monesti monikulttuurisoituneissa yhteiskunnissa sosiaaliturva on alhainen. Tästä tulee mieleen, että olisiko maahanmuuttoa kannattavilla ketunhäntä kainalossa? Kun kilpailu työpaikoista lisääntyy, on palkkojen laskeminen helpompaa. Se vähentää työntekijäpuolen sosiaalista yhteenkuuluvuutta etnisen tekijän lisäksi. Kyllähän se kilpailuhenkeä ja yrittäjyyttä lisää. Työpäivän jälkeen kun on vielä heitettävä keikkaa…
Innovatiivisuus eli kekseliäisyys on vähän niin ja näin. Tieteen, tekniikan ja talouden saralla monikulttuurisuus ei liene mikään katalyytti. Etninen tai kultturellinen monimuotoisuus ei lisää keksimistä sen enempää kuin ylipäätään erilaisten ihmisten ja ajatusten vuorovaikutus. Epäilenkin että tällä halutaan viitata yksinomaan populaarikulttuurin ilmiöihin. Musiikkia ei voi syödä ja se tuottaakin elannon vain harvoille. Kansa sen sijaan saa nauttia sirkushuveista.
* * *
Niskavillat nousevat pystyyn parin seuraavan toteamuksen kohdalla: ”painopisteitä ovat maahanmuuttajien kotouttamisjärjestelmän tehostaminen sekä etnisten suhteiden parantaminen. Tavoitteena on edistää moniarvoisen, monikulttuurisen ja syrjimättömän yhteiskunnan kehittymistä.” Tavoitteena tulisi olla ihan jotain muuta. Tavoitteena tulisi olla kansallisesti solidaarinen, kansanvaltainen, vapaa ja vahva kansalaisyhteiskunta. Ohjelman tavoitteet edellyttävät minun tavoitteideni vastaisen yhteiskunnan pystyttämistä. Se edellyttää hajanaista, pirstaloitua, ylhäältä käsin ohjattua, suljettua ja heikkoa yhteiskuntaa. Heikkoa siksi, että muiden vanavedessä systeemiin rakentuu niin paljon jännitteitä, että se räjähtää joku päivä käsiin.
* * *
Seuraavaksi vuorossa on ihan kivan kuuloinen toteamus: ”[Suomen maahanmuuton] vetovoimatekijöitä ovat muun muassa puhdas luonto, yleinen vakaus ja turvallisuus, toimivat julkiset palvelut sekä kansainvälisesti toimivien yritysten tunnettuus ja kohtuullinen ansiotaso.” Ovat varmaan, kiva juttu. Laajamittainen maahanmuutto kuitenkin romuttaa noista viidestä suorilta käsin pari kolme ja lopulta myös neljännen ja viidennen. Romutusjärjestys on seuraava: 1. yleinen vakaus ja turvallisuus, 2. toimivat julkiset palvelut, 3. kohtuullinen ansiotaso, 4. yritysten tunnettavuus ja lopulta 5. puhdas luonto. Perustelut seuraavaksi:
1. Jo nyt kärsitään alentuneesta turvallisuuden tunteesta ja tilastojenkin valossa suomalaisen yhteiskunnan turvallisuus on voimakkaasti alentunut maahanmuuton vuosikymmeninä. Muualta maailmasta surullisia esimerkkeä löytää enemmän kuin sielu sietää. Ei tästä enempää tarvinne kertoa. Tuttu juttu.
2. Julkiset palvelut ovat jo nyt suorituskykynsä äärirajoilla ja maahanmuutto kuorimittaa systeemiä ennestään. Huomaamatta maahanmuuttobisnekseen laitetut varat syövät palvelut suomalaisilta ja korkeiden työttömyysprosenttien maahanmuuttajaryhmät kuluttavat järjestelmää siihen itse mitään tuottamatta. Maahanmuuttajia työllistetään muiden kuin taidollisin perustein etupäässä julkiselle sektorille ja tämä heikentää palvelutasoa entisestään. Kierre on loputon ja ulospääsynä voi olla vain perusteellinen julkisten palvelujen remontti. Köyhät kyykkyyn-linja saa tästä vahvistusta, yksityisiin palveluihin sijoittaneet keräävät hynät. (Pistänpä korvan taakse: jos jossain häviän, niin voin sentään jossain voittaa.)
3. Kohtuullinen ansiotaso on sekä suomalaisen yhteiskunnan vitsaus että siunaus. Tuossa aiemmin vähän tulin tähän suuntaan, eli ansiotason laskuun maahanmuuton seurauksena. En katso tarpeelliseksi toistaa prosessin etenemistä.
4. Yritysten tunnettavuus ei heti ole uhattuna. Tämä riippu paljolti siitä, tuleeko yhteiskunta edellyttämään yritysmaailmalta maahanmuuttajien palkkaamista sosiaalisin ja etnisin perustein, eli ulotetaanko niin sanottu affirmative action Suomeenkin. Nyt suomalaisen syrjintä on sallittua, mutta ei vielä pakollista. Lienee vain ajan kysymys, koska yritykset velvoitetaan suosimaan maahanmuuttajia ja syrjimään suomalaisia. Tällöin alkaa yritysmaailman alamäki.
5. Luonnon puhtaus ei ole välittömästi uhattuna. Välinpitämättömyys luontoa kohtaan edellyttää merkittävän ei-suomalaisen väestöryhmän muodostumista ja pahimmissa uhkakuvissakaan se ei näytä todennäköiseltä. On kuitenkin tiedostettava mikä riski ympäristön kannalta muodostuu siitä, että lukuisat ihmiset ryhtyvät kuluttamaan enemmän kuin kotimaassaan ja kun oleskelumaa ei kuitenkaan tunnu kotimaalta, jota haluaa varjella. Tähän liittyy myös yhteiskunnan murentuminen ja siten yleisen välinpitämättömyyden lisääntyminen.
* * *
Loppukevennyksenä pitää vielä kommentoida tiedotteessa mainittua esimerkkiä alasta, joihin ei kohdistetä työvoiman säännöstelyä: ammattiurheilijat. Voeha ny. Tulee elävästi mieleen eräs Jussin kirjoitus, joka sittemmin taisi joutua uudelleenarvioinnin seurauksena poistetuksi. Tähän kiteytyy kyllä monta asiaa: sirkushuvit, oletettu suomalaisten hyväksymä maahanmuuton muoto ja se, kuinka ammattiurheilu tuottaa hyvinvointia… Ei tätä jaksa enää asiallisesti kirjoittaa kun naurattaa niin.
