Aika tarkalleen vuosi sitten Kauppalehti julisti maahanmuuton olevan ratkaisu työvoimapulaan. Nyt 8.11.2006 Kauppalehti jatkoi pääkirjoituksessaan samaa linjaa, vaikka toisaalla samassa numerossa taloustutkija kumosi koko idean.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Heikki Räisänen sanoo, ettei maahanmuutosta ole ratkaisuksi väestön ikääntymisestä johtuvaan työmarkkinoiden rakennemuutokseen. Vaikka Räisänen uskookin työperäisen maahanmuuton kasvavan lähivuosina, ei tämä muun muassa Suomen alhaisen houkuttelevuuden vuoksi ratkaise ongelmaa, eikä sanottavissa määrin edes auta sen ratkaisussa.
Räisänen sanoo, että rakenteellisen työvoimapulan ehkäisemiseksi Suomen on pidennettävä työuria. Nuoret pitäisi saada nopeammin työelämään ja ikääntyneet työntekijät sieltä myöhemmin pois. Tähän lisään, että tuotannon puolella työvoimantarvetta vähennetään hyödyntämällä nykyistä enemmän teknologiaa ja ylipäätään toimintoja tehostamalla voidaan yritysten sisällä vapauttaa työntekijöitä turhasta työstä ja siirtää tuottavampaan. Työvoimaintensiivisellä palvelusektorilla varmasti itsepalvelu tulee lisääntymään.
Räisäsen mukaan puhuttu työvoimapula on laadullinen ilmiö, ei niinkään määrällinen. Suomessa ei siis ole puutetta työntekijöistä määrällisesti, vaan oikeanlaisesta työvoimasta. Tätä ongelmaa korjataan mielestäni parhaiten, tehokkaimmin ja pienimmin resurssituhlauksin täydennyskouluttamalla ihmisiä, ei korvaamalla heitä tuontiväellä. Myös yhteiskunnallinen ohjaus aloituspaikkojen suhteen mietityttää: jos yhteiskunnalla ei näytä olevan varaa kouluttaa esimerkiksi taitelijoita tuottavan työn tekijöiden sijaan, niin tuleeko yhteiskunnan silloin kouluttaa taiteilijoita? Sama luonnollisesti koskee kaikkia muitakin aloja, jotka eivät suoraan ole rakentamassa hyvinvointia — tämä yhtään näiden alojen vaikutusta väheksymättä. Tarkoitan, että yhteiskunnalla on tietty tarvehierarkia, jonka alemmat portaat on täytettävä ennen ylempien tasojen yrittämistä.
Huomion arvoista on myös Räisäsen toteamus, että rekrytointiongelmat välittyvät maasta toiseen muodostaen ”työvoimaketjuja”. Kun suomalaiset sairaanhoitajat siirtyvät tekemään työtä Norjaan ja Britanniaan, tulee heidän Suomeen jättämäänsä aukkoja paikkaamaan virolaisia, jotka taas Virossa korvataan puolalaisilla ja muilla itäeurooppalaisilla sairaanhoitajilla. Tämän pidemmälle Kauppalehden artikkeli ei kerro, joten jään pohtimaan, että jäävätkö puolalaiset sairaat nyt hoitamatta vai jatkuuko värväysketju edelleen kohti alemman elintason maita? Olisiko sittenkin parempi, että täkäläisille sairaanhoitajille maksettaisin työstä parempaa palkkaa, jolloin Euroopan kokonaistyövoima ei hukkaa resursseja matkustamiseen ja uusiin ympyröihin sopeutumiseen? Euroopan sisäinen työvoiman liikkuvuus on hyvä asia paikkaamaan tilapäisiä työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmia, mutta pysyviksi ratkaisuiksi siitä ei ole. Puhumattakaan ulkoeurooppalaisesta liikehdinnästä.
Varoitus, kommenttini on pitkä ja se käsittelee taidetta, tuloja, yhteiskuntaa ja myös osaltaan Teemun mainitsemaa artikkelia.
Räisänen esitti kysymyksen/väitteen:
…
Myös yhteiskunnallinen ohjaus aloituspaikkojen suhteen mietityttää: jos yhteiskunnalla ei näytä olevan varaa kouluttaa esimerkiksi taitelijoita tuottavan työn tekijöiden sijaan, niin tuleeko yhteiskunnan silloin kouluttaa taiteilijoita?
…
Kappale jatkui lauseella:
…
Sama luonnollisesti koskee kaikkia muitakin aloja, jotka eivät suoraan ole rakentamassa hyvinvointia — tämä yhtään näiden alojen vaikutusta väheksymättä. Tarkoitan, että yhteiskunnalla on tietty tarvehierarkia, jonka alemmat portaat on täytettävä ennen ylempien tasojen yrittämistä.
…
Taiteilijat ovat sellainen joukko ihmisiä, joita vastaan on varsin helppo hyökätä tai heitä on vähintäänkin helppo arvostella. Usein he eivät itse puollustaudu lainkaan ja heidän saamiaan apurahoja suorastaan kauhistellaan. He eivät laske tulojaan tai menojaan samalla tavalla kuin monet ”normaalit” työtätekevät laskevat. He käyttävät omia (omalla työllään, ei taiteellaan) ansaitsemia varoja näyttelyiden pitämiseen. Katsokaapa huviksenne mitä 3 viikon galleriavuokra maksaa Helsingissä sijaitsevassa vapaasti valitsemassanne galleriassa. Tai Tampereella/Turussa, jos niikseen tulee. Se ei todellakaan ole ilmaista. Jos puolestaan valtion hallinnossa täysin tyhjänpäiväistä työtä tekevän virkamiehen palkkaa saavaa henkilöä verrataan satunnaisesti apurahaa saavaan taiteilijaan, niin miten on asiat? Taiteilijalla ei ainakaan taatusti ole säännöllisiä tuloja. Se tarkoittaa sitä, että myöskään säännöllisiä menoja ei voi ottaa kontolleen, kuten valtaosa väestöstä tekee (asunto, auto yms.). Myös rahamäärällisesti puhutaan hyvin suurista eroista.
Erityisen kiinnostava seikka on mainittu taiteilijoiden kuulumattomuus ”tuottaviin tekijöihin”. Ilmeisesti Räisäsen mielestä taiteilijat eivät tuota mitään yhteiskunnalle hyödyllistä? Miten niin ei? Ja kuka sitten tuottaa? Mikä on ihan oikeasti hyödyllistä? Jos ”hyödyllisiksi” kansalaisiksi lasketaan monien eri teollisten yritysten työntekijät, jotka valmistavat jotain konkreettista, niin olisi syytä kysyä, että kenelle siitä työstä on hyötyä ja miksi? Kuinka paljon? Mitä hyötyä ja kenelle? Kaikki asiat eivät kuitenkaan ole kovin konkreettisia. Politiikka on harvoin konkreettista, ainakaan tunnetuiden politikkojen kannanotot eri asioihin. Hölömölöä ja huuhaata kuulee päivittäin eri medioista. Tasan niin paljon kuin jaksaa seurata. Rakentaako jokin virkamieskoneisto sitten hyvinvointia? Kenelle, jos saan kysyä? Ehkäpä virkamiehille itselleen, mutta ihan oikeassa elämässä, kenelle muulle? Kuka heidän asiakkaistaan voi yhtyä väitteeseen, että he rakentavat hyvinvointia? En tällä tarkoita missään määrin sitä, että virkamiesten pyrkimys ei olisi yleinen hyvinvointi. Käytännössä vain niin näkee varsin harvoin tapahtuvan (empirisia kokemuksia).
Räisänen sanoi asian koskevan muitakin aloja, mutta nosti esille juuri taiteilijat. Miksi? Onko niin, että mikään taiteellinen teos ei ole tehnyt häneen vaikutusta koskaan? Tai ehkä hän ei koe niillä olevan mitään arvoa? On harmillista, jos näin on. Toisaalta kysymys kuuluu myös, että nauttiiko hän ylipäätään mistään taiteesta? Elokuvista? Teatterista? Näyttelyistä? Taulusta? Yksittäisestä veistoksesta tai rakennuksesta? On totta, että yksittäiselle taiteilijan teokselle on erittäin vaikeaa määritellä tuottavuutta/hyötyä/hintaa kokonaisen yhteiskunnan kannalta, mutta suuri joukko ihmisiä on sitä mieltä, että niillä on arvoa.
Henkilökohtaisesti uskallan väittää, että mainittu tarvehierarkia (Maslow?) toimii ihan OK, mutta silloin puhutaan yksilöstä ja hänen henkilökohtaisesta tilanteestaan! Tarkoitan tällä sitä, että yhteiskunnassa on yleensä aina vähintäänkin useilla tasoilla olevia ihmisiä. Olkoonkin itse yhteiskunta teollinen, teollistumassa tai vaikkapa kehitysmaa. Luen taiteen ”itsensä toteuttamisen tarpeeksi”, eli hierarkian ylimmäksi. Vaikka yhteiskunta keskimäärin eläisi ”Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeiden” -tasolla, ei se tarkoita sitä, että jokaisen yksilön tarpeet olisivat vastaavat.
Otetaanpa rahan suhteen mielivaltainen esimerkki:
Taiteilija, joka saa apurahaa 1 vuoden ajan (ehkä viidestä vuodesta taiteilijana toimimisesta):
15000 euroa
Kuukausitasolla määrä ei päätä huimaa, koska kyse on useimmiten verotettavasta tulosta
http://media.stadia.fi/~karva/artikkelit/2004/apurah_verotus.html
Vaikka laskemme, että apuraha on ollut verotonta tuloa, saamme kuukausituloksi 1250 euroa. Useasti verottaja vie tuosta omansa, joten käteen jää jotain ihan muuta. Mitä sillä sitten jäljellejäävällä osuudella pitäisi maksaa? (lähes) Jokainen kansalainen joutuu maksamaan jotain omasta asumisesta(!), ruoasta, energiasta, liikkumista jne. Siihen apurahasta on varmasti paljon iloa. Tämän lisäksi taiteilijoilla täytyy käytännössä olla aina oma työhuone jossain. Eikä työvälineet, materiaalit yms. ole myöskään ilmaisia.
Entäpä sitten se kuuluisa ”keskimääräinen palkansaaja”:
http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_03_06_hinnat.html
…
Vuonna 2005 keskipalkka oli 2 500 euroa, ja käteen jäi 1705 euroa.
…
Tämä siis säännöllisestä työstä, jota tehden voi myös ajatella itselleen säännöllisiä menoja (kuten esim. asuntolaina). Virkamiehillä tilanne voi olla toinen ja varmasti onkin kaikkien työläisten suhteen, kun tarkastellaan koko valtakuntaa. Summa on kuitenkin aivan toista luokkaa kuin taiteilijoiden satunnaisesti saama apuraha ja virkamiesten palkka maksetaan joka vuosi, joka kuukausi. Loppuun asti. Taiteilijat saavat käytännössä almuja, joista nostetaan hirvittävä julkinen meteli. Turhista virkamiehistä se meteli pitäisi nostaa. Virkamiesten hyödyt yhteiskunnalle pitäisi nostaa pöydälle. Rohkeus ei varmasti monella riitä lähteä kyseinalaistamaan heidän asemaansa ja tarvetta, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että syytä olisi.
Ennenmuuta haluaisin kommentoida ajatusta kokonaisen yhteiskunnan tilan tarkastelemista yleisen tarvehierarkian avulla. Olen vahvasti sitä mieltä, että yhteiskunnan eri yksilöitä tai ammatinharjoittajia ei pitäisi arvostella kokonaisen yhteiskunnan tarvehierarkian valossa. Tai sitten mukaan pitäisi ottaa kaikki eri alat ja tarkastella heitä verrattuna muihin. Ja siitä tutkimuksesta tulisikin niin laaja, että tässä maassa ei riittäisi virkamiehiä käsittelemään sitä sadassakaan vuodessa…
Pitääpä heti todeta ettei Räisänen puhunut taiteilijoista ja ylipäätään hänen lauselmiaan on aika vähän bloggauksessa. Suurin osa on minun näppikseltäni.
Valitsin esimerkkiin taitelijan kaikista muista aloista juuri sen provokatiivisuuden vuoksi – ja siksi että lähipiiriin kuuluu taiteilijoita. Muita vaihtoehtoja olisivat voineet olla vaikka etnomusikologit, naistutkimuksen harrastajat tai vaikka muinaiskirkkoslaavin tutkijat ;), you name it. Ylipäätään siis kaikki ne, joiden ala on tärkeä vain itsensä ihmiskunnan sivistyksen vuoksi. Taiteilijoihin luonnollisesti sisältyvät kaikki taiteen spektrin toimijat.
Tarkoitukseni oli kritisoida koulutusjärjestelmää, jossa pyritään tarjoamaan kullekin haluamansa, yhteiskunnan tarpeiden sijaan. Toisaalta myös sitä, että jos työvoimapula on ovella, niin yhteiskunnan tulisi ohjata kouluttautumista pulaa kokeville aloille. Tämähän ei estä ihmisiä toteuttamasta itseään ja luomasta omaa, yksilöllistä elämän uraa koulutusjärjestelmän ulkopuolella. Edelleen arvoa tarpeiden tyydyttämisen näkökulmasta ei ole tarpeen tehdä. Kysymys on siitä, että mitä ja missä järjestyksessä yhteiskunnan tulee tehdä asioita eikä se koske yksilöitä, joilla tulee olla aina vapaus päättää itse omista asioistaan.
Tarvehierarkia on siinä mielessä tärkeä, sillä jos hyvinvointyhteiskunnan pohja putoaa pois, ei yhteiskunnalla ole varaa ylläpitää sivistystyöntekijöitä. Ilman riittävää ravintoa ja turvallisuutta ei voida rakentaa sivistysyhteiskuntaa.
Provoaminen näytti onnistuneen. :) Kommentoisitko vielä vaikkapa sitä, että kuuluvatko virkamiehet tuottavan työn tekijöihin? Osa varmasti kuuluu, mutta kyllä sielläkin on paljon tarpeettoman työn tekijöitä.
Oma mielipiteeni on, että koko yhteiskuntaa ei tarvitse koneen lailla valjastaa yhtä päämäärää varten tai pelkkään tuottavuuteen tuijottaen. Mutta toisaalta on totta, että tässä maassa koulutetaan (korkea) kalliilla rahalla ihmisiä aloille, missä ei yksinkertaisesti ole töitä.
Lähtökohtaisesti virkamiehistö on niin sanottu ”välttämätön paha” eli ryhmä jota tarvitaan yhteiskunnan toiminnan kannalta, mutta jota ei suorannaisesti voi pitää tuottavana. Lähtökohtaisesti siksi, että virkamiehissäkin voi olla tuottavaa työtä tekeviä, ja aivan varmasti myös sellaisia, jotka eivät ole millään muotoa välttämättömiä yhteiskunnan toiminnan kannalta.
Olen samaa mieltä siinä, ettei yhteiskuntaa tule ohjata yhtä päämäärää kohden. Kehityksen suunta tulee kansalaisilta heidän yksilöllisten valintojensa pohjalta. Valtion ja vastaavien tehtävänä on kuitenkin ylläpitää ihmisille mahdollisuuksia tehdä valintoja ja se ei onnistu ilman että yhteiskunnan infrastruktuuri on kunnossa.
Maahanmuutto ensisijaisesti ja ennenkaikkea työllistää tuhansittain suomalaisa ihmisiä. Ennenkuin maahanmuuttaja menee ensimmäiseen työpaikkaansa on joku rakentanut hänelle asunnon, päiväkodin, terveyspalvelun, ym.ym. Maahanmuutto suomessa on toteutettu niin että se ei VÄHENNÄ työvoimapulaa, vaan LISÄÄ työvoimapulaa.
Olisi mielenkiintoista lukea Heikki Räisäsen teksti läpi. Löytyykö netistä?
— lot
Itse itseäni kommentoiden – nyt löytyy: http://laivaontaynna.blogspot.com/2006/11/kauppalehti-maahanmuutto-ei-ratkaise.html