Maahanmuutto ei edelleenkään ratkaise työvoimapulaa

Aika tarkalleen vuosi sitten Kauppalehti julisti maahanmuuton olevan ratkaisu työvoimapulaan. Nyt 8.11.2006 Kauppalehti jatkoi pääkirjoituksessaan samaa linjaa, vaikka toisaalla samassa numerossa taloustutkija kumosi koko idean.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Heikki Räisänen sanoo, ettei maahanmuutosta ole ratkaisuksi väestön ikääntymisestä johtuvaan työmarkkinoiden rakennemuutokseen. Vaikka Räisänen uskookin työperäisen maahanmuuton kasvavan lähivuosina, ei tämä muun muassa Suomen alhaisen houkuttelevuuden vuoksi ratkaise ongelmaa, eikä sanottavissa määrin edes auta sen ratkaisussa.

Kauppalehden etusivus 8.11.2006

Räisänen sanoo, että rakenteellisen työvoimapulan ehkäisemiseksi Suomen on pidennettävä työuria. Nuoret pitäisi saada nopeammin työelämään ja ikääntyneet työntekijät sieltä myöhemmin pois. Tähän lisään, että tuotannon puolella työvoimantarvetta vähennetään hyödyntämällä nykyistä enemmän teknologiaa ja ylipäätään toimintoja tehostamalla voidaan yritysten sisällä vapauttaa työntekijöitä turhasta työstä ja siirtää tuottavampaan. Työvoimaintensiivisellä palvelusektorilla varmasti itsepalvelu tulee lisääntymään.

Räisäsen mukaan puhuttu työvoimapula on laadullinen ilmiö, ei niinkään määrällinen. Suomessa ei siis ole puutetta työntekijöistä määrällisesti, vaan oikeanlaisesta työvoimasta. Tätä ongelmaa korjataan mielestäni parhaiten, tehokkaimmin ja pienimmin resurssituhlauksin täydennyskouluttamalla ihmisiä, ei korvaamalla heitä tuontiväellä. Myös yhteiskunnallinen ohjaus aloituspaikkojen suhteen mietityttää: jos yhteiskunnalla ei näytä olevan varaa kouluttaa esimerkiksi taitelijoita tuottavan työn tekijöiden sijaan, niin tuleeko yhteiskunnan silloin kouluttaa taiteilijoita? Sama luonnollisesti koskee kaikkia muitakin aloja, jotka eivät suoraan ole rakentamassa hyvinvointia — tämä yhtään näiden alojen vaikutusta väheksymättä. Tarkoitan, että yhteiskunnalla on tietty tarvehierarkia, jonka alemmat portaat on täytettävä ennen ylempien tasojen yrittämistä.

Huomion arvoista on myös Räisäsen toteamus, että rekrytointiongelmat välittyvät maasta toiseen muodostaen “työvoimaketjuja”. Kun suomalaiset sairaanhoitajat siirtyvät tekemään työtä Norjaan ja Britanniaan, tulee heidän Suomeen jättämäänsä aukkoja paikkaamaan virolaisia, jotka taas Virossa korvataan puolalaisilla ja muilla itäeurooppalaisilla sairaanhoitajilla. Tämän pidemmälle Kauppalehden artikkeli ei kerro, joten jään pohtimaan, että jäävätkö puolalaiset sairaat nyt hoitamatta vai jatkuuko värväysketju edelleen kohti alemman elintason maita? Olisiko sittenkin parempi, että täkäläisille sairaanhoitajille maksettaisin työstä parempaa palkkaa, jolloin Euroopan kokonaistyövoima ei hukkaa resursseja matkustamiseen ja uusiin ympyröihin sopeutumiseen? Euroopan sisäinen työvoiman liikkuvuus on hyvä asia paikkaamaan tilapäisiä työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmia, mutta pysyviksi ratkaisuiksi siitä ei ole. Puhumattakaan ulkoeurooppalaisesta liikehdinnästä.

Posted in Blogi and tagged , .

Espoolainen kaupunginvaltuutettu. Tavoitteeni on kansallisesti solidaarinen, kansanvaltainen, vapaa ja vahva kansalaisyhteiskunta: suomalainen Suomi eurooppalaisessa Euroopassa.