Havaitsin juuri menettäneeni hetkeksi malttini, kun Kansallismielisellä keskustelupalstalla jouduin tunsin velvollisuudekseni vastata erään uuden nimimerkin naiviin kyselyyn. Nyt vähän harmittaa, ehdokkaan kai kun pitäisi pyrkiä miellyttämään kaikkia. Toisaalta tällainen reaktio kertoo ainakin minulle, että olen vielä rehellinen itselleni. Muistui mieleen eräässä yhteydessä antamani vastaus kysymykseen ”mikä saa sinut suuttumaan?”. Mietin tuolloin hetken, koska suutun verrattain harvoin. Moneen harmilliseen asiaan suhtaudun jopa flegmaattisen tyynesti. Tuolloin pari vuotta sitten mietinnän jälkeen vastasin ”tyhmyys”.
Tyhmyys todellakin saa kierrokset päälle. En tarkoita tyhmyydellä nyt vähä-älyisyyttä, hitautta tai tietojen puutetta. Tällaiset seikat saavat minut korkeintaan ymmärtämään ja ottamaan toisen tilanteen paremmin huomioon. Tyhmyydellä tarkoitan tahallista, älyllisestä laiskuudesta tai epärehellisyydestä johtuvaa tapaa ajatella, vaikka aivan selvästi ihmisellä olisi edellytyksiä parempaankin.
Tällainen tyhmyys, joka vielä vaikuttaa ihmisen itsensä ulkopuolelle (jokaisella on toki kiistämätön oikeus olla tällä tavallakin tyhmä, kunhan ei yritä vaikuttaa muiden elämään), on raivostuttavaa. Sellainen kiehauttaa pohjoisenkin veren.
Meitä suomalaisia miehiä moititaan joissain yhteyksissä tunneköyhiksi tai tunteet sisällä pitäviksi jörriköiksi. Samoissa yhteyksissä muistetaan aina kehua eteläistä elävyyttä ja tunteiden avoimuutta. Tiettyyn pisteeseen asti se on pohjoista kohteliaisuutta ja vaatimattomuutta, jossa toisille ei aiheuteta sosiaalista painetta reagoida omaan ”epävakauteen”; ei tuoda itseä esille. Mutta kohteliaisuudelle ja vaatimattomuudellekin tulee asettaa rajat: voimakkaiden tunteiden on annettava purkautua tai muuten ne muuttavat sisuksen kyynisen mustaksi. Olen tavannut liikaa kyynisiä ihmisiä, enkä tahdo tulla kaltaisikseen. Tolloja on ojennettava, sillä muuten heillä ei koskaan ole mahdollisuutta kasvaa ihmisinä. Vaikka kasvatustehtävä on vaativa ja joskus ylivoimainen, pitää perususko ihmisen hyvyyteen koneet käynnissä ja mielen virkeänä.
Lukaisinpa tuon kirjoittajan kysymykset. Huhhuh. Älä Teemu enää vastaa angstisille teinitytöille. Vaikka olisit vastannut kukkasin niin sillä ei olisi ollut mitään väliä. Muistat varmaan millaista on olla teini. Mielipiteet on 100% oikeita ja varmoja. Vaikka ne olisikin päin p……. Jossain kohtaa tuo tyttönen kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää olleensa erittäin väärässä. Toivottavasti silloin ei ole vielä liian myöhäistä euroopan kannalta.
T: Vlan, Ulkomaalainen mutta etnisesti suomalainen.
ei ei pidä pyrkiä miellyttämään kaikkia. Silloin ei miellytä ketään enää.
Kyllähän noihin ”haastaviin kysymyksiin” olisi voinut vastata myös asiallisesti ja perustellen. Halla-Ahon kirjoituksista voi ottaa mallia rauhallisesta ja analyyttisestä tavasta käsitellä asioita. Sinulla näkyy olevan vielä matkaa.
Erityisesti kannattaa muistaa että julkisella foorumilla kirjoittaa aina ennen muuta yleisölle, eikä vain sille henkilölle jonka kirjoitukseen vastaa. Omissa silmissäni tarkistettaviin faktoihin tukeutuva ja asiallisesti perusteleva rauhallinen ja analyyttinen kirjoittaja selviytyy väittelyistä voittajana, ei kahdenkeskiseen loanheittoon mukaan lähtevä. Uskon että muutkin ovat tätä mieltä.
Sampo: olet aivan oikeassa. Halla-aho on erinomainen kirjoittaja, enkä edes haaveile saavuttavani hänen tasoaan. Vanha neuvo ”kymmeneen laskemisesta” on syytä muistaa edelleen. Kun hermo menee, niin se menee, eikä siinä oikein voi sanoa mitään puolustuksekseen. Siis enempää, kuin mitä bloggauksessani sanoin.