Sipoolaiset ovat yhtenä rintamana Helsingin kuntaliitoshanketta vastaan. Sipoolaisten mielestä kunnan valtteja ovat luonnonläheisyys, turvallisuus, yhteisöllisyys ja hyvät palvelut, jotka koetaan uhatuiksi Helsinkiin kuuluttaessa. Monet sipoolaiset ovatkin muuttaneet kuntaan nimen omaan Helsingistä. Myös kunnan elinkelpoisuus tynkäkuntana otetaan hanakasti esille, sillä sijaitseehan Helsingin havittelemalla alueella kunnan keskeisiä teollisuuslaitoksia.
Olen tässä asiassa sipoolaisten puolella, enkä vain siitä syystä, että sattuvat kuulumaan samaan vaalipiiriin. Tunnustan Helsingin närkästyksen aiempaan Sipoon harjoittamaan politiikkaan lähtökohtaisesti oikeutetuksi, mutta aggressiivinen ongelmanratkaisutapa ei kerää pisteitä. Ehkä se vain havaittiin ainoaksi tavaksi kiinniittää sipoolaisten huomio Helsingin näkökulmaan. Nyt kunta onkin tarttunut haasteeseen ja kaavoittamassa oman näkemyksensä mukaan pääkaupungin tuntumaan asuntoja kymmenille tuhansille ihmisille. Sipoo lienee myös vaihtamassa maakuntaansa Itä-Uudeltamaalta Uudellemaalle parantaakseen yhteistyötä suurten läntisten naapuriensa kanssa. Minusta näille toimille pitää antaa tunnustusta.
Helsingissä on vielä vielä paljon rakentematonta aluetta ja erityisen syyllisyyden tilanahtauteen löytää kaavoituksesta, joka ei hyödynnä nyt tyhjäksi jäävää tilaa — korkeutta. Niin kauan kuin Helsinki ei hyödynnä ylöspäin rakentamista, ei sillä mielestäni ole mitään oikeutta lähteä hakemaan lebensraumia idästä (tai lännestä tai pohjoisesta).
Sipoota on nyt nuijalla lyöty ja näyttää heränneen. Mutta riittääkö tämä Helsingille vai viekö ahneus voiton?
Hienoa, ettei tätä kysymystä Sipoosta ole tarkasteltu miltään
kielipoliittis-luokkakateelliselta kannalta, vaan terveen järjen pieni (=luonnonläheinen, rauhallinen)
on kaunista näkökulmasta. Näin sitä pitää!
Tässä asiassa ehdottomasti Sipoolaisten puolella.
Helsinki on itse pulmansa aiheuttanut. Markkinatalous hoitaa kyllä hinnannousulla
Helsinkiin väljyyttä. Euro on paras konsultti;)