Monikulttuurisuuspaneelista

Vihdoin logististen ongelmien jälkeen pääsin koneen ääreen antamaan selostuksen tänään pidetystä Keskustanuorten monikulttuurisuus-eduskuntavaalipaneelista. Tapahtuma alkoi kutakuinkin ajallaan ja Bulevardin kahvisalonki oli käytännössä täynnä yleisöä, vapaita istumapaikkoja ei juurikaan ollut. Osa yleisöstä oli paikalla nimenomaan seuraamassa paneelia, kun osa taas “normaaleita” kahvilan asiakkaita. Me panelistit saimme eräänlaisena “käsiohjelmana” joukon kysymyksiä, joita oli tarkoitus käsitellä paneelin aikana, mutta tätä ei kovinkaan orjallisesti noudatettu. Paneelin juontajaparina toimi Helsingin keskustanuorten tuore puheenjohtaja Mohamed Abdirahim Hussein ja toiminnanjohtaja Riku Eskelinen.

Paneeli alkoi esittelykierroksen jälkeen kysymyksellä maahanmuuttajien asemasta nyky-Suomessa ja visiosta 10 vuoden kuluttua. Tässä vaiheessa halusin omalla kohdallani murtaa käsitteen “maahanmuuttajat”, sillä se on aivan liian suuri ja hajanainen joukko ihmisiä käsiteltäväksi yhdellä kertaa. Tein karkean jaon kolmeen erilaiseen asemaan. Ensinnä on se ryhmä maahanmuuttajia, jotka aktiivisesti haluavat ja pyrkivät sopeutumaan Suomeen ja ottavat osaa suomalaisen yhteiskunnan toimintaan. Näiden asema on kokolailla aika helppo, eikä suurempia ongelmia ole. Toiseksi otin esille taas päinvastaisen ryhmän, eli ongelma-maahanmuuttajat, sellaiset jotka hyväksikäyttävät suomalaisten vieraanvaraisuutta ja auttamistahtoa, loisivat ja syyllistyvät rikoksiin. Kolmanneksi taas erottelin sellaiset ensimmäiseen ryhmään kuuluvat yksilöt, joiden etninen viiteryhmä taas usein luetaan toiseen ryhmään. Näillä on varmasti kaikkein vaikeinta.

Keskustelu eteni käsitellen erilaisia maahanmuuttokysymyksiin liittyviä seikkoja, jossa käsiteltiin suomalaisten ja maahanmuuttajien asenteita ja niiden merkitystä “kotoutumiseen”. Minä korostin maahanmuuttajien omien asenteiden merkitystä viitaten aiempaan jaotteluuni integroitumiseen pyrkivistä maahanmuuttajista. Käsiteltiin myös rikollisten maahanmuuttajien karkottamista , työllistymisongelmia, kielen oppimista (tai sen vaikeutta), koulutuskäytäntöjä ja viisumiasioitakin. Kaiken kaikkiaan keskustelu eteni jouhevasti ja hyvässä hengessä. Kuitenkin ajassa 1:10 Tapio Laakso joutui turvautumaan hihasta vedettyyn natsikorttiin, joka jäi vähän himmentämään muuten hyvää keskustelua. Kaiken lisäksi hän yritti perustella sillä väitettään “kansallisvaltio ihmiskunnan hirvittävin keksintö”, vaikka kyse historiallisessa mielessä on monikulttuurisen valtion sisäisten ristiriitojen eskaloitumisesta. Mitään tekemistä natsien keskitysleireillä ei ole kansallisvaltioiden kanssa. Toisen ihmisen kunnioittamisessa omena ei liene pudonnut kauas puusta [1].

Yleisö pääsi esittämään kysymyksiä koko paneelin ajan ja eniten kysymyksiä esitettiin minulle. Olesja Selivanova kommentoi maahanmuuttajan näkökulmasta asioita ja totesi loppuun muun muassa ettei Suomessa rasismi ole mikään merkittävä ongelma. Kaiken kaikkiaan hyvä ja tarpeellinen keskustelu. Tällaisia toivottavasti tulee lisää ja yhä korkeammalla tasolla. Parasta olisi jos asiasta tulisi keskeinen vaaliteema.

Posted in Yleinen.

Espoolainen kaupunginvaltuutettu. Tavoitteeni on kansallisesti solidaarinen, kansanvaltainen, vapaa ja vahva kansalaisyhteiskunta: suomalainen Suomi eurooppalaisessa Euroopassa.