Ensimmäinen vaalikone täytetty

Aloitin vaalikoneruljanssin helpoimmasta päästä, eli uskonnonvapaus.fi-vaalikoneesta. Vaalikone on helppo siksi, että kysymyksiä on suhtkoht vähän, valmiita vaihtoehtoja melko vähän ja väitteet kokolailla yksiselitteisiä, eikä koneessa ollut kommentointimahdollisuutta. Siksi otan vapauden kommentoida vastauksiani tässä yhteydessä.

1. kysymykseen ev.-lut.-kirkon asemasta valtionkirkkona vastasin, että erityisasema tulee purkaa. Aikataulun suhteen en ole tarkka, sillä kyse on enemmän periaatteesta. Käytännössä nykyisen monikultturismi-huuhaan aikana en kauhean aktiivisesti valtionkirkkojen asemaa horjuttaisi, sillä ensin pitää saada kertakaikkiset pelisäännöt, jotka koskettavat myös muita uskontokuntia. Historiallisista syistä molemmilla valtionkirkoilla joka tapauksessa säilyy jonkinlainen erityisasema, vaikka valtio olisikin sekulaari.

2. kysymykseen yhteistöverotuksesta ja hautaustoimesta piti jo vähän miettiäkin. Päädyin rajaamaan valtion tuen hautauksesta aiheutuviin kustannuksiin, mutta hautaustoimen siirtäminen kunnille tai valtiolle tai vaikkapa yksityisille yhteisöille on ajatus, jota on syytä pitää esillä. Kuoleminen on erittäin tasa-arvoista ja koskettaa kaikkia yhteiskunnan jäseniä, siksi se voisi yhtä hyvin olla maallisen julkisyhteisön hoidossa.

3. kysymykseen vihkimisoikeudesta saatoin helposti valita siviilivihkimisen ainoaksi viralliseksi muodoksi. Avioliitto on oikeustoimi ja siksi hyvin maallisen instanssin hoidettavissa. Uskontokuntien ei tulisi hoitaa viranomaistehtäviä.

4. kysymykseen Muhammed-kuvien julkaisusta vastaus oli niin ikään helppo: minähän olin “päätekijä” kuvien julkaisemisessa.

5. kysymykseen ympärileikkauksesta oli vastaus myös helppo: pikkulasten pahoinpitely tulee kieltää ilman poikkeuksia ja saattaa rangaistavaksi teoksi. Muuten kuin lääketieteellisten syiden vuoksi tehtävät leikkaukset ovat tarpeetonta barbariaa. Kosmeettiset leikkaukset saisi suorittaa vain täysi-ikäiselle.

6. kysymys oli taasen hieman pohtimista aiheuttava, lähinnä kysymyksen asettelun suhteen. Minusta nykyinen käytäntö on hyvä, sillä 15 vuotiailla on mahdollisuus vanhempien luvalla päättää itse ja 12-vuotiasta on kuultava ja mielipidettä kunnioitettava, jos vanhemmat ovat vaihtamassa uskontokuntaa. Lasten kasvatus on perheen tehtävä, eikä uskonnolinen kasvatus ole edesvastuuttomuutta, johon valtion tulisi puuttua.

7. kysymys uskonnonkouluopetuksesta oli myös hankalasti esitetty. Tunnustuksellista opetusta kouluissa ei pidä olla, ainakaan pakollisena, mutta kirkkohistoria on tärkeää. Se kertoo paljon miksi maamme, maanosamme ja jopa ihmiskuntamme on tänä päivänä sellainen kun se on ja miksi eripuolilla ihmisryhmät edelleen tuntevat epäluuloja toisiaan kohtaan. Kristinuskon historia on tärkeämpi muita sen läheisyyden vuoksi, mutta myös muiden kulttuuripiirien uskontohistoriaa tulee käsitellä.

8. kysymys peruskoulun juhlista oli helpohko. Uskonnonvapauteen kuuluu myös sallia toisille uskonnolliset perinteet ja viisautta on antaa enemmistön harjoittaa harmitonta tapaansa. Toisuskoiset pääsevät enemmistön maailmankuvaan kiinni edes yhteisissä tilaisuuksissa, kun vapaus uskonnonopetuksesta ja asian tabu-luonteisuus muissa keskusteluissa muuten erottaisi tästä.

9. Ylen tehtäviä koskeva kysymys on melko irrelevantti. Laissa ei mielestäni pidä olla vaatimusta hartausohjelmien esityksestä, mutta Yle ja muut kanavat voivat esitää niitä toimituksellisin perustein. Minua ne eivät häiritse.

10. kysymys on ajankohtainen ja liippaa monikultturismia. Ehdoton “ei” muslimien omille uimahallivuoroille oli helppo valinta, enkä oikein usko että tuota kannattaisi perustella sen enempää. Dhimmiyteen johtavaa apartheidiahan se olisi.

Posted in Blogi.

Espoolainen kaupunginvaltuutettu. Tavoitteeni on kansallisesti solidaarinen, kansanvaltainen, vapaa ja vahva kansalaisyhteiskunta: suomalainen Suomi eurooppalaisessa Euroopassa.