Suomen ulkomaalaispolitiikasta

Löysin googlaillessani miltei viisi vuotta sitten valtion Otakantaa-foorumille kirjoittamani tekstin. Koska se on edelleen melko ajankohtainen, julkaisen sen semmoisenaan.

Aika: 7.1.2002
Aihealue: Suomen ulkomaalaispolitiikka
Kirjoittaja: Teemu Lahtinen
Sähköposti:
Otsikko: Muutamia huomioita (pitkähkö)

Ensinnä kiitokset sisäministeriölle, kun se ennakkoluulottomasti uskalsi ottaa esille tällaisen herkäksi koetun aiheen. Aihe varmasti kirvoittaa tunnepitoisia viestejä, mikä toisaalta kertoo valveutuneiden kansalaisten huolesta nykyistä asiantilaa kohtaan.

Henkilökohtaisesti teen heti alkuun selväksi, että suhtaudun kriittisesti nykyisellään harjoitettuun ulkomaalaispolitiikkaan. Moni ongelma johtunee pahasti jälkeen jääneestä lainsäädännöstä, mutta ehkä vielä useampi uskonnollisen kiihkon kaltaisesta poliittisesta maailmankatsomuksesta, jossa ei tunnusteta tosiasioita, vaan koetetaan muuttaa luontoa julistuksin ja poliittisin ohjelmin.

Voimassaoleva Ulkomaalaislakimme on vuodelta 1991, joskin sitä on ehditty kuluneen 10 vuoden aikana muuttamaan miltei kaksikymmentä kertaa. Mielestäni tämä kertoo sen, ettei lakia säädettäessä ole tiedetty mitä tehdä; myöskään huonosta työstä ei saa parempaa sen jälkiä aika-ajoin paikkailemalla.

Tärkeintä tässä asiassa olisi ymmärtää, ja mikä tulisi myös perustuslakimme ensimmäiseen pykälään kirjata, että Suomi on suomalaisten kotimaa. Meillä ei ole muuta maata ja tämä on ainoamme. Suomi on itsenäinen suomalaisten kotimaa, vain jos sen asukkaat ovat suomalaisia ja valtion asioista päättävät vain suomalaiset. Vain tällaiselta pohjalta voidaan rakentaa onnistunut kansallisvaltion ulkomaalaispolitiikka.

Ensimmäisenä mieleentuleva epäkohta ulkomaalaispolitiikassa on sen käsittämätön helppous sellaisia maahanmuuttajia kohtaan, josta ei ole yhteiskunnallemme muuta kuin harmia ja toisaalta hyödyllisiin maahanmuuttajiin kohdistuva tiukkuus.

Ulkomaalaispolitiikka pitäisi järjestää puhtaan itsekkäästi siten, että henkilöt joilla on Suomessa tarvittavaa ammattitaitoa tai kiinnostus avata liiketoimi Suomessa, ja joiden voidaan olettaa mm kulttuuritaustansa vuoksi sopeutuvan helpommin Suomeen, pääsevät maahan helpommin kuin taas henkilöt, jotka eivät täytä edellämainitsemiani kriteerejä.

Vähintään yhtä tärkeää on estää sellaisten henkilöiden muuttaminen maahan, joilla ei ole tarvittavaa ammattitaitoa, tai vaikka onkin, kykyä (esim kielitaito) antaa sitä hyödyksi maallemme. Vielä jos tähän yhdistyy kovasti erilainen kulttuuritausta, on tällaisen henkilön maahan päästäminen yksioikoiseen typerää.

Luonnollisesti ihan noin itsekkäästi ei voida toimia humaanien syiden vuoksi. Ihmiset kuitenkin käyvät maassamme lyhyillä vierailuilla ja silloin tällöin erityisiä siteitä maatamme kohtaan syntyy. Tällöin voidaan mm perheen yhdistämisen tai muun vastaavan inhimillisen syyn perusteella joustaa edelläolevasta. Muunmuassa tämä kohta on nykyisellään järjestetty melko vaikeasti, sillä oleskelulupaa pitää nykyään tällaisessa tapauksessa hakea kotimaasta, mikä aiheuttaa pitkiä eroja pariskuntien välille ja täten katkeroittaa osapuolia yhteiskuntaa kohtaan. Ainoa valoisa puoli nykyisessä menettyssä on se, että ihan heppoisimmat pro forma-suhteet eivät houkuttane.

Siirtolaisuudesta tulee kokonaan erottaa pakolaisuus ja siihen rinnastettavissa oleva turvapaikan haku. Pakolaisuuden kohdalla maamme politiikka toimii näin maallikon näkökulmasta melko hyvin. Sen sijaan turvapaikka-asiassa on menty pahasti metsään. Kun asiantuntemattomasti säädetty muu lainsäädäntömme estää ulkomaalaisen (vaikka tämä olisi rikollinen) karkottamisen sellaiseen maahan, jossa tätä uhkaa kuolemantuomio tai epäinhimillinen kohtelu, olemme onnistuneet asettamaan itsemme pahaan asemaan. Kärjistettynä ja ajankohtaisena esimerkkinä mainittakoon, että jos Osama bin Laden olisikin jotenkin päässyt keplottelemaan maahamme ja anonut turvapaikkaa, olisi maamme johto tukalassa tilanteessa miettiessään, että noudatammeko hänenkin kohdalla tuota lakia ja otamme niskoillemme amerikkalaiset pommit, vai voidaanko perusoikeuksiin tässä tapauksessa tehdä poikkeus – molempi pahempi: toinen vaihtoehdoista tuhoaa kansakunnan, toinen taas oikeusvaltion.

Ongelmia on myös pienemmässä mittakaavassa.Eri maiden sisällisodat ja muut yhteiskunnalliset ongelmat kertovat vain siitä, ettei asioita ole hoidettu maassa kunnolla. Kukaan ei ole täydellinen, ei myöskään eri maiden hallitusherrat ja siksi viisammatkin tekvät virheitä ja maa joutuu kriisiin. Tällöin väliaikaisesti voidaan henkilöitä ottaa turvaan sodilta ja sisällissodilta. Kuitenkin yli muutaman vuoden mittainen jakso kielii siitä, ettei maassa ole edes halua ratkaista asiaa. Tällöin ulkomaat toimivat vain ylivuotoastiana, jonne eri maat voivat purkaa ylipaineensa. Ongelmia tämä ei kuitenkaan ratkaise. Tällaisissa tapauksissa Suomen ja kaikkien muiden länsimaiden tulisi jyrkästi kieltäytyä ottamasta vastaan yhtäkään turvapaikanhakijaa kriisialueilta ja palauttaa jo tulleetkin takaisin ja aiheuttaa näin paineita ratkaista asiat. Koko turvapaikkakäytäntö tulisikin tyystin lakkauttaa ja pitäytyä vain pakolaissopimusten rajoissa.

Luonnonkatastrofit ovat pätevä syy väliaikaiselle evakolle. Luonnonkatastrofit ovat kuitenkin luonteeltaan poikkeuksellisesti väliaikaisia ja siksi pakoon lähteneitä ei tule edes yrittää sopeuttaa oleskelumaahansa. Erityisen tärkeää on huomata etteivät nälänhätä tai kulkutaudit ole ekokatastrofeja vaan indikaattoreita alueen liikakansoituksesta, jota luonto pyrkii omin keinoinsa ratkaisemaan. Näissäkään tapauksissa ei tule siirtää ongelmia omaan maahamme, vaan antaa luonnon tehdä työnsä. Ei välttämättä humaanein näkökulma, mutta realistinen.

Näin lopuksi vielä muutama sana aiemmin käyttämästäni ‘kulttuuritausta’ -termistä. Poliittisesti korrektina ilmauksena olen tarkoittanut sen ‘rodun’ tai ‘etnisen ryhmän’ eufemismiksi, jotta rasismiin kielteisesti suhtautuva lukija ei jättäisi tuollaisen sanan alussa nähdessään lopputekstiä huomiotta, tai pitäisi sitä vain yhden rasistisen kiihkoilijan pamflettina. Aihe kuitenkin on vakava ja äärimmäisen tärkeä, ja siitä pitäisi puhua asioiden okeilla nimillä ennenkuin joku ääriryhmä ottaa sen keppihevosekseen.

Totuus kuitenkin on, että erilaisilla etnisillä ryhmillä on erilaisia perinnöllisiä ominaisuuksia. Tämä on kaikille selvää fysiologisessa mielessä, mutta Virallisen Totuuden mukaan kaikki etniset ryhmät ovat myös kognitiivisilta ominaisuuksiltaan yhtäläiset. Vertailemalla erilaisten ryhmien asuttamia valtioita globaalissa mittakaavassa, ei voi kuitenkaan välttyä siltä johtopäätökseltä, että toiset osaavat rakentaa kehittyneempiä ja vakaampia yhteiskuntia kuin toiset. Syitä voi hakea vaikka alkaen auringonpilkuista ja päättyen kolonnialismiin, mutta aina tästä asiasta keskustellessa palaudutaan eri rotujen henkisten ominaisuuksien eroon. Tällöin pitäisi myös ymmärtää se, että omanlaisensa yhteikunnan kehittäneet ja sellaisessa eläneet esim. Afrikan asukkaat eivät voi elää menestyksekkäästi itselleen ja muille hyvää tuottaen vaativassa länsimaisessa yhteiskunnassa kuin poikkeusyksilöinä.

Tällainen kerettiläinen ajatus valtiollisessa lainsäädännössä ja politiikassa saattaa luonnollisesti aiheuttaa taannoista Itävalta-boikottiakin voimakkaamman reaktion muissa Virallisen Totuuden maissa, mutta uskokaa pois: pidemmällä aikavälillä siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa.

T:T

Lähde

Posted in Yleinen.

Espoolainen kaupunginvaltuutettu. Tavoitteeni on kansallisesti solidaarinen, kansanvaltainen, vapaa ja vahva kansalaisyhteiskunta: suomalainen Suomi eurooppalaisessa Euroopassa.