Jälkipeliä

Viikko en ehtinyt vierähtää vaaleista ja kaikenlaisia ajatuksia tuloksesta on tullut. Jätän ne ilmeisimmät ja moneen kertaan toisaalla käsitellyt aiheet kaluamatta ja lisään rokkaan vain, mitä mielestäni en ole muualta huomannut.

Eduskunnan vanheneminen on huolestuttavaa. Nyt valittiin aiempaa enemmän yli 60-vuotiatia, kun alle kolmekymppisten edustajien määrä tippui kahteen. Nestoriksi nousi Vasemmistoliiton torjuntataisteluun valjastama vanha sotaratsu Claes Andersson. Kaikeksi harmiksi Jaakko Laakso onnistui uusimaan paikkansa, vaikka äänimäärä romahtikin. Olisin paljon mielummin nähnyt Clasun jälkeen toisena Vasureiden edustajana vaikkapa Jussi Saramon kuin tuota iänikuista kommunistijäärää. Demareiden romahdus osui ihan oikeaan osoitteeseen, mutta parin paremman demarin olisin suonut uusivan mandaattinsa, nimittäin Risto Kuisman ja Maija Raskin, joka opetusministerinä ollessaan ajoi pakkoruotsin poistoa. Kun nyt demareita kuitenkin tuli valituksi eduskuntaan kokonaista 45 henkeä, olisin kahden heistä suonut olevan Antti Lindtmanin ja Osku Pajamäen, joka on puhunut viisaita työvoimapulasta, [2].

Vihreitä en erityisemmin jää kaipaamaan, mutta toki Tarja Cronbergin tippuminen harmittaa sikäli, että tämä oli vihreistä fiksuimpia. Nyt eduskuntaryhmä jää… no jätetään heidän kommentointinsa Laitiselle. Ainoa hyvä puoli tässä näyttää olevan se, että nyt oikeasti keskustellaan vaalijärjestelmästämme. Vaikka nyt esillä olevat vaihtoehdot ovatkin vain purkkakorjauksia nykyiseen paskaan systeemiin, on keskustelu itsessään jo avannut mahdollisuuden järjestelmän muuttamiselle. Nyt kun vain saataisin ajettua parempia vaalitapoja [1], [2] esille.

Porvaripuolella ei mieltä rasittavia putoamisia tapahtunut, paljolti vaalivoiton ansiosta, mutta Mikko Ahvenainen oli kyllä oikeassa siinä, että Suomeen olisi vihdoin pitänyt valita alle 20-vuotiaskin kansanedustaja.

* * *

Oma äänimääräni tippui tarkistuslaskennassa 699:ään, mikä tietysti harmittaa, muttei muuta mitään. Tarvittava lisä-äänimäärä kansanedustajanpaikkaan kasvoi hieman tasaan 350 ääneen. Kaiken kaikkiaan pitää olla tyytyväinen ja nytkin tulos antaa vahvan pohjan ensi vuoden kunnallisvaaleihin. Sain Espoossa 250 ääntä, mikä Soinin vedolla varmasti riittää valtuustopaikkaan.

Kunnallisvaalit tosin ovat hyvin erilaiset vaalit eduskuntavaaleihin nähden, eikä mitään takuuta äänimäärän säilymisestä ole. Vaalikampanja on otettava kunnallisvaaleissakin tosissaan. Kuten aiemmin olen maininnut, niin kunnalisvaalit ovat kuitenkin siinä mielessä mukavammat vaalit, että vaikkei tulisikaan valituksi, niin silti tulee valituksi. Nyt olen teknisessä lautakunnassa varajäsenenä ja tiejaostossa varsinaisena jäsenenä. Muhkeammalla äänimäärällä heltiää arvokkaampia lautakuntapaikkojakin.

Onko jo nyt halukkaita kampanjapäälliköiksi?

Posted in Blogi and tagged , .

Espoolainen kaupunginvaltuutettu. Tavoitteeni on kansallisesti solidaarinen, kansanvaltainen, vapaa ja vahva kansalaisyhteiskunta: suomalainen Suomi eurooppalaisessa Euroopassa.