Kävin tänään Mediapäivillä Messukeskuksessa. Itse päiväohjelmassa ei ollut mitään erikoista, mutta muutama mieltä kiinnostava esitys kuitenkin. Petteri Järvisen esitys digitekniikan mahdollisuuksista oli suunnattu perustietäjälle, mutta kävi hyvin kertauksesta. Muuten kulutin aikaani tutustumalla eri medioiden standeihin, joista kiintoisimpana pidin Suomen Kuvalehden kansikavalkadia vuosien varsilta.
Varsinainen menon syy oli lopussa: Pressiklubin viimeinen lähetys elävän yleisön edessä. Teemana oli sensuuri ja sitä käsiteltiin muun muassa Muhammed-pilapiirrosjupakan kautta. Vieraana oli taitelija Ville Ranta, joka on asian tiimoilta joutunut kaksi kertaa sensuurin kohteeksi. Ensin Kaltio sensuroi asiaa käsitelleen sarjakuvan, jonka vuoksi Journalismikritiikin vuosikirja tilasi Rannalta sensuuria käsittelevän teoksen. Yllätys, yllätys, Journalismikritiikin vuosikirja sensuroi sensuuria käsittelevän sarjakuvan.
Pahamaineisen Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen professori Risto Kunelius leimasi vuosikirjassa sananvapauden puolustajat ”liberaaleiksi sananvapausfundamentalisteiksi”. Tämä leima oli ainakin Pressiklubissa haluttua kamaa ja Ranta totesikin, että jos fundamentalisti on ihminen, jolla ylipäätään on mielipiteitä, on sanasta tuleva positiivinen. Vaikka kehityskulku onkin ilmeinen, niin suhtaudun vähän skeptisesti sanojen merkityksen muuntelemiseen. Sekin on eräänlaista sensuuria ja uuskielisyyttä.
Tässä tulee skuuppi: ohjelmassa myönnetään sensuuri ulkomaalaisten rikollisuuden kohdalla. MOTin toimittaja Riikka Kaihovaara sanoo sen suoraan. Hän onkin valmistunut Tampereelta… Juontaja Timo Harakan tiedossa on että ”ulkomaalaiset” tekevät 50% enemmän rikoksia kuin suomalaiset. Tarkemmin tietoa ei avata, mutta on tunnettua että tässä suhteessa ”ulkomaalaiset” jakautuvat ryhmiin, joista osa syyllistyy rikoksiin kantaväestöä harvemmin ja osa sitten niin paljon useammin, että se riittää nostamaan koko ”ulkomaalaiset”-ryhmän kertoimen 1,5:een. Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen luettelee vielä muitakin aiheita, joita ei vain käsitellä kriittisesti. Mielenkiintoisimpia ovat ehkä Stakes ja Amnesty.
Katsokaa ihmeessä kahdeksalta TV2:sta. Sarjaan ei tarvitse jäädä koukkuun, sillä kyseessä on viimeinen lähetys. Uusintana joskus ensi viikolla päiväsaikaan.
Nauhoituksen jälkeen kävin paiskaamassa tassua Ville Rannan kanssa ja vaihtamassa pari sanaa. Minua vähän kiinnosti miten Ville suhtautuu asiaan näin jälkikäteen ja mitä mieltä oli, että olisiko parempi jos kohua ei olisi ollut. Ei olisi, hyvä että tämä on käyty läpi ja asiasta keskusteltu. Taisi joku auktoriteettikin todesta, että Muhammed-kohu oli parasta, mitä journalismikritiikille on tapahtunut viime vuonna.
Olinkin huomaavinani yleisön joukossa tutun hahmon.
Olen itse opiskellut Tampereen yliopistossa tiedotusoppia ja täytyy sanoa, että neutraali ja tasapuolinen ajattelu on aika kaukana siitä puuhasta. Punavihreä älyllinen epärehellisyys rehottaa. Kävin itse asiassa yhden Risto Kuneliuksen kurssin ja täytyy sanoa, että äijä ei sekavine juttuineen erityisesti vakuuttanut.
Vaikka aamulehtikään ei ole mikään kriittisen ajattelun kehto niin on se kuitenkin aika kaukana siitä propagandasta mitä Helsingin sanomat ja yleisradio suoltavat. Mielenkiintoista oli, että hesarin edustaja ei halunnut ottaa kantaa tähän ulkomaalaisten rikollisuus -kysymykseen. Harakka sentiin ehti huudahtaa ”raiskaukset” ennen kuin keskustelu aiheesta keskeytyi.
Tässä olisi hyvää tietoa myös ylen suuntaan:
http://nozick.blogspot.com/2006/07/ulkomaalaisten-rikollisuus-suomessa.html
Kuneliuksen, yksittäisen professorin, mielipiteistä voi tietysti olla montaa mieltä, mutta on hienoa, että Teemu Lahtinen jaksaa muistuttaa meitä Tiedotusopin laitoksen ”pahamaineisuudesta”, vaikka ei käsittääkseni ole itse opiskellut ko. laitoksella yhtään luentoa . Lause muistuttaa sitä argumentointia, jolla Lahtinen tavallisesti kritisoi maahnmuuttoa ja monikulttuurisuutta.
Eihän toki tarvitse olla itse osallinen tietääkseen maineesta. Absurdi argumentti Petteriltä. Olen toki ollut vieraana kyseisen laitoksen luennolla ja omakohtaisesti kokenut, mitä muottiin sopimattomille mielipiteille siellä tehdään.
Yksittäisen professorin pitämällä yhdellä luennollako? Hieno, Teemu! Entä mihin tietolähteeseen perustat käsityksesi ”pahamaineisuudesta”?
Ei tainnut olla professori. Pahamaineisuus on paikan maine, ei se tarvitse mitään lähdeviitettä. Maine on ulkopuolisten mielipide jostakin. Mutta googlaa vaikka hakuasanoilla punainen tiedotusoppi ja katso pari kolme ensimmäistä linkkiä.
Löysin vain yhden (googlen listassa ensimmäisenä tulevan) viitteen, jossa tuo sanapari esiintyi, se oli kirja-arvostelu ja siinä ”punainen tiedotusoppi” esiintyi tällaisessa yhtaydessä:
”Helsingin yliopisto sai oman viestinnän professuurin 1978. Virkaan nimitettiin Osmo A. Wiio, joka myös joutui â€punaisen tiedotusopin†hampaisiin. Kiisteleviä osapuolia nimitettiin nordenstrengiläisiksi ja wiiolaisiksi. Myöhemmin 1980-luvulla yliopistollinen toimittajakoulutus laajeni Jyväskylän yliopistoon. ”
Katos, Punakuono osaa hakea sivulta merkkijonoa, muttei tietoa.