Sotilasarvoista ja sotilaallisista arvoista

Puolustusvoimat pisti järjestykseen jo pari päivää velloneen epäselvyyden sotilasarvojärjestelmän muutoksesta. Näkyvä poisto koskettaa vain yliluutnantin arvoa, sen paremmin alikersantit kuin sotilaspastoritkaan eivät ole uhanalaisia. Erikoisupseerien virka yhtenäistettäneen muuhun upseeristoon, mutta arvomerkit saattavat jäädä erilaisiksi.

Muutoksen syynä ei ole NATO tai kansainväliset toiminteet. Puolustusvoimat ilmoittaa syyksi palaamisen kolmijakoon, mutta tämä syy jää vähän torsoksi. Edelleen kenraalikuntaan jää neljä sotilasarvoa ja aliupseeristoon kuusi. Tämän lisäksi pitää tietenkin huomioida vielä kaikki oppilasarvot ja vuosikausien aikana tulleet tilkkeet ja täytteet, kuten esimerkiksi sopimussotilaat.

Yleensä puolustusvoimissa uudistuksille tuppaa käymään vähän samalla tavalla: johonkin päättävään asemaan sijoitettu upseeri lähtee toteuttamaan omaa visiotaan, mutta ilman koko organisaation todellista sitoutumista asiaan homma jää kesken siinä vaiheessa kun normaali urakierto vie miehen uusiin tehtäviin. Tehtävä pysyy saman muutaman vuoden.

Perinteet ovat sotilaiden keskuudessa arvossaan. Perinteiden muuttaminen synnyttää aina muita organisaatioita enemmän muutosvastarintaa, mutta toisaalta sotilasorganisaatio on yksi maailman vanhimpia organisaatioiden tyyppejä ja ajan kanssa hioutunut eräänlaisen evoluution avulla jaloimpaan muotoonsa. On vaikea arvioida kunkin uudistuksen tarpeellisuutta tai hyödyllisyyttä. Etenkin kyse on organisatorisesta järjestelystä, eikä niinkään teknologisesta.

Organisatoriseen muutokseen liittyy aina henkilöstön epävirallinen nokkimisjärjestys, saavutetut edut, palkkakysymykset ja monet muut inhimilliset seikat. Siksi sellaisen muutoksen läpivieminen on oma taiteenlajinsa. Puolustusvoimien omaksuma perinteinen tiedottamistapa ei varmastikaan tue muutosta ja tälläkin kertaa asianosaiset saivat lukea asiasta ensin lehdissä ja tällöinkin tieto oli epätarkkaa ja virheellistä. Kun ottaa huomioon, että puolustusvoimat ei ole vain palkatun henkilöstön muodostama organisaatio, vaan mukana on n. 30 000 varusmiestä ja muutama satatuhatta reserviläistä, joilla on myös näkemyksensä asiaan.

* * *

Sinänsä pidän selkeään kolmijakoon paluuta hyvänä asiana. Paljon akuutimman sotilasarvo-ongelman näen kuitenkin miehistön keskuudessa, kuin yhden upseeriarvon kohdalla. Yliluutnantin olemassaolosta ei ole mitään haittaa, mutta johonkin tarpeeseen se on luotu. Yliluutnantteja oli jo vapaussodassa ja arvo oli tuloillaan koko ajan, mutta saatiin aikaan vasta sitä vastustaneen Mannerheimin kuoleman jälkeen. Yliluutnantin ongelmallisin piirre on ollut arvomerkeissä, joka on selkeästi jälkikäteen kehitetyn näköinen. Tämä nyt ei oikeasti ole iso ongelma.

Ongelmana sen sijaan on miehistön arvojen vähäisyydessä. En suinkaan kuvittele, että koko miehistö saadaan motivoitua paremmin esimerkiksi vapaaehtoisen maanpuolustuksen parissa, jos näillä olisi enemmän ylenemismahdollisuuksia, mutta aivan varmasti sillä jotain vaikutusta olisi. Nykyään vapaaehtoisissa harjoituksissa miehistötehtäviin sijoitetaan nuorempia aliupseereita, kun miehistöä ei ole riittävästi saatavilla. Sinänsä en usko hirveää eroa olevan maanpuolustustahdolla näissä ryhmissä. Siis kun pohditaan henkilömääriä, ei niinkään prosentuaalista osuutta aktiiveista.

Mielestäni pitäisikin lisätä miehistön sotilasarvoja. Suuren reservin maassa se on paljon perustellumpaa kuin pienehköjen ammattiarmeijoiden maissa, joskin palkattu miehistökin pitää jotenkin huomioida. Meillä Suomessa kolmijaon ulkopuolelle jäänee taas värvättyjen/sotilasammattihenkilöiden/sopimussotilaiden muodostama henkilöstöryhmä, jolle jää erikoisasemansa ja -merkkinsä.

Luonnostelin joitakin ehdotelmia uusiksi miehistön sotilasarvoiksi. Tässä olen lähtenyt perusteellisesta uudistamisesta ja tietoisesti luonnostellut uuden merkinnän olemassa olevalle sotilasarvolle. Oheisessa piirroksessa on oikealta vasemmalle sotamiehen, ylisotamiehen, alikorpraalin, korpraalin ja ylikorpraalin arvomerkit. Kierrätyshengessä arvomerkit on muodostettu yliluutnanteilta jäävistä palkeista, jotka on nyt asetettu pystyyn. Mielestäni tällaisella mallilla saadaan palkattu miehistö samaan järjestelmään muiden kanssa ja reservin miehistölle mahdollisuus edetä urallaan. (Nykyinen korpraalin kulmarauta sopii sellaisenaan aliupseerioppilaalle, jolloin ei tarvita erillistä oppilasmerkkiä korpraalin natsan lisäksi.)

Ehkäpä tekemällä kerralla kunnolla, vaikka joutuisikin vähän rikkomaan olemassa olevaa, saadaan paremmin aikaa kestävä ja paremmin tarpeeseen soveltuva järjestelmä, kuin aina pikkufiksauksia ja paikkauksia tekemällä. Omelettia ei kai vieläkään voi tehdä rikkomatta munia.

Kirjoittaja on kersantti reservissä.