Tänään sosiaali- ja terveysministeriön rahapelimarkkinoita pohtinut Määtän työryhmä on jättänyt raporttinsa. Se esittää useita eri keinoja laittoman pelaamisen suitsimiseksi. Erityisen huolenaiheen antaa seuraava:
”Laittomaan pelitarjontaan tulisi puuttua tehokkaasti, esimerkiksi estämällä ulkomaille pelaamiseen käytettävät tietoliikenneyhteydet ja maksujenvälitys.”
(http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/documents/13720/index.htx)
Sensuuri nähdään valitettavan usein valtionhallinnossa ratkaisuksia asioihin. Termi ”pelaamisen käytettävät tietoliikenneyhteydet” tarkoittaa muun muassa Internettiä, jota ministeriön työryhmä implisiittisesti ehdottaa suljettavaksi, tai ainakin Suomen erottamista muusta maailmasta. Edes Kiinan palomuuri ei tavoittele yhtä drastista vaikutusta.
Ulkomaille tapahtuvan maksujenvälityksen estäminen olisi sekin tuhoisa sananvapauden kannalta. Kansalaiset eivät saisi tilattua enää kirjoja Amazonista tai muista ulkomaisista verkkokirjakaupoista ja sama koskee tietysti kaikkia muitakin kaupallisia verkkopalveluita.
Sananvapauden rajoittaminen on voimistuva trendi valtionhallinnossa. On kaikkien kansalaisten asia torjua päättävisesti moinen kehitys, puoluekannasta tai yhteiskunnallisista näkemyksistä piittaamatta.
Mitenkäs se tie helvettiin olikaan kivetty?
Martin Niemölleriä hyvin, hyvin, etäisesti mukaellen:
Ensin ne kävivät siveellisyyden nimissä pornon kimppuun, ja me kannatimme.
Sitten ne nujersivat organisoituneet keskustelijat, eikä kukaan reagoinut.
Kolmanneksi kiellettiin keskustelu keskeneräisistä asioista, jonka me hyväksyimme.
Lopulta hallituksen linjasta poikkeavat haettiin pois.
Muitapa ei sitten jäänytkään.
Asiaahan sivuttiin toki jo aiemminkin:
http://www.teemulahtinen.fi/blogi/2007/02/27/pokeria-ja-monopolia/