Politiikan pelisäännöt

Hallitusneuvotteluissa sovittu vaalijärjestelmäuudistus nytkähtelee liikkeelle. Vähän uumoilinkin virkamiesvetoisen ja pelkästään eduskuntapuolueista kootun työryhmän halua ja kykyä todelliseen parannukseen. Edelleen keskustelu pyörii purkkakorjausten varassa ja demokratisointi ei etene. Puhutaan äänikynnyksistä ja muista keinotekoisista kansanvallan rajoittamisista.

Äänikynnyksellä sanotaan haluttavan hillitä eduskunnan ”pirstoutumista pienryhmiin”, koska siinä piilee vaara valtapuolueille; voivat joutua oikeasti neuvottelemaan ja tekemään yhteistyötä ja kuuntelemaan pieniä, eivätkä vain sanella kabinettipolitiikkaansa. Tällainen tekosyy ei Suomen olosuhteissa ole uskottava. Jos vaalitapaa ei vaihdeta d’Hondtin menetelmästä, ei pirstoutumista tapahdu juurikaan sen suuria listoja suosivan kaavan vuoksi. 

Pikaisesti laskin tulokset uudelleen menetelmällä, jossa paikat jaetaan ensin kannatusprosentin kokonaisluvun mukaan ja sen jälkeen yksi kerrallaan desimaaliosien järjestyksessä. Tämä tuottaa lähes absoluuttisen suhteellisuuden (kun jaettavana on vähemmän kuin 1000(0) paikkaa). Muutokset olisivat vähäisiä ja vain kaksi uutta puoluetta olisi noussut eduskuntaan. Muuten vain puntit olisivat tasoittuneet:

Keskusta säilyisi suurimpana puolueena 46 paikallaan (-5). Kokoomus olisi heti toisena 45 (-5) paikallaan ja SDP 43 (-2) paikallaan kolmantena. Vasemmistoliitto tulisi neljäntenä 18 (+1) paikallaan ja Vihreät 17 (+2) hyötyisivät myös. Seuraavan luokan muodostaisivat KD 10 (+3), RKP 9 (±0) ja PS 8 (+3) paikoillaan. Uusina puolueina olisivat tulleet SKP (+2) ja Senioripuolue (+1).

Vaaliliittokieltojakin on esitetty. Vaaliliitot ovatkin eräs purkkakorjaus huonosti toimivaan systeemiin. Ne ovat olleet tarpeellisia mahdollistamaan jonkinlaisen moninaisuuden d’Hondtin keskittävän menetelmän vuoksi. Vaaliliittojen huono puoli on äänestäjän kannalta ennustettavuuden puute, ääni kun voi mennä vaaliliiton seurauksena aivan muulle puolueelle kuin mille äänestäjä sen tarkoitti. Puolueille se on mahdollistanut taktikoinnin ehdokasasettelussa ja keskityksessä. Vaalijärjestelmä, jossa vaaliliittoa ei tarvita on varmasti parempi kuin sellainen missä sille on tarvetta. Äänikynnys (oli se piilevä tai virallinen) taas luo tarpeen liitoille. Siksi vaaliliittojen kieltäminen yhdessä äänikynnyksen kanssa on epädemokraattista.

Sanomattakin selvää pitäisi olla, että vaalijärjestelmän tulee olla sellainen, jossa äänestäjän ei tarvitse taktikoida, vaan että tämä voi luottaa siihen että ilmaistuaan todellisen kantansa se otetaan huomioon.

Jos hallitus olisi todella halunnut aidosti löytää kansanvallan kannalta parhaat vaihtoehdot, olisi työryhmän kokoonpano ollut hieman toinen. Siellä olisi ollut lisänä ainakin Äänivalta ry:n edustaja, sekä eduskunnan ulkopuoliset puolueet kuin myös ne viime vaalien jälkeen poistetut, jotka aidosti toimivat kansanvaltaisen puolueen tavoin. Tällaisia ovat mielestäni ainakin Itsenäisyyspuolue ja Liberaalit sekä rekisteriin jo palannut STP.

* * * 

Jotain suomalaisessa järjestelmässä on vialla, kun täällä ei uusia eduskuntapuolueita ole puoluelain jälkeen syntynyt kuin oikeastaan yksi: Vihreät. Perussuomalaiset on käytännössä SMP:n jatke ja Vasemmistoliitto SKP/SKDL:n, myös kristilliset ovat aloittaneet aiemmin. Muut yritykset eivät ole onnistuneet läpimurtoon. Ennen puoluelakia Suomessa syntyi hallitusmuodon hyväksymisen jälkeen uusia eduskuntapuolueita kahdeksan 40:ssä vuodessa. Puoluelain hyväksymisen jälkeen eduskuntapuolueita on syntynyt viisi 39:ssä vuodessa, joista vihreät ovat ainoana onnistuneet vakiinnuttamaan asemansa. Muualla Euroopassa uusia puolueita syntyy ja vanhat kuihtuvat pois ja politiikka pysyy vireänä ja kansalaisia kiinnostavana. Ainoastaan Suomessa puoluekenttä on staattinen. Äänestysvilkkaudessa Suomi onkin vanhojen EU-maiden häntäpäässä.

Vähintään yhtä tärkeä kuin vaalijärjestelmän kokonaisuudistus, on siis puoluelain kumoaminen. Minusta on naurettava ajatus, että demokraattisessa oikeusvaltiossa oppositio joutuu luovuttamaan hallitukselle yksityiskohtaiset henkilö- ja yhteystiedot vähintään 5000 kannattajastaan. Ei oikein kuullosta vapaalta.

Kirjoittaja on perussuomalainen.