Avoin kirje sisäasiainministeri Holmlundille

Lähetin eilen illalla (24.9.2008 klo 17:08) seuraavan sähköpostin sisäasiainministeri Anne Holmlundille. Tämän päiväisten uutisten valossa olen harkinnut ja päättänyt avata kirjeen julkiseksi. Tässä vaiheessa en vielä yhdy NRAn syytekirjelmään, mutta varaan sen mahdollisuuden, mikäli lainsäädännön kehittäminen ei ota oikeita askelia. Pääministerin ja AAHYn johtajan suhteen minulla ei ole syytekirjelmästä poikkeavia varaumia.

Arvoisa sisäasiainministeri,

Kirjoitan teille huolestuneena kansalaisena tämän päiväisten tapahtumien ja tietooni saamieni hallituksen lausuntojen vuoksi. Olen aktiivisena reserviläisenä, ammunnan harrastajana ja entisenä turva-alan ammattilaisena huolissani hallituksen aikeista aselupapolitiikan suhteen.

Oikeusvaltio ei salli syyttömien rankaisua ja siksi punitatiivinen lupapolitiikan kiristäminen rikkoo oikeusjärjestyksemme perusteita. Pyydän välttämään hätiköityjä johtopäätöksiä, joskin ymmärrän, että teidän on tällaisessa tilanteessa näytettävä jämäkältä. Toivon että kiristyspuheet eivät kuvaa todellista linjaanne asiassa, vaan ovat vain “välitöntä reagointia”.

Lupapolitiikkaa on kiristetty jo aikaisemmin ja maassamme on pitkä ja tarkastelun kestävä asekulttuuri. Itse asiassa traagiset tapahtumat ovat kaikki tapahtuneet kiristyneen lupapolitiikan aikana. Syitä tapahtuneisiin on siis haettava muualta kuin itse ampuma-aseista. Mieleeni tulee ensin sivistys-, sosiaali- ja terveysalan asiat, mutta koska nämä eivät kuulu toimialaanne, en mene syvemmin asiaan.

Vetoan, ettei tällaisia sinänsä valitettavia tapauksia käytettäisi lupapolitiikan kehittämisessä keppihevosina. Lupapolitiikkaa on kehitettävä pitkäjänteisesti riippumatta yksittäisistä tapauksista. Olen julkisesti monesti käyttänyt esimerkkinä ajokortin saamisprosessia. Ensin on saatava lääkärintodistus soveltuvuudesta kuljettajaksi, sitten käytävä kurssi ja läpäistävä teoria- ja ajokokeet ja lopuksi vielä käytävä kertauskurssi. Sen sijaan auton saa hankkia kevyemmällä rekisteröintimenettelyllä. Tällainen olisi yksi suunta lupapolitiikan kehittämiseksi, joka ottaisi huomion myös vakiintuneiden harrastajien aseman. Nykyinen jokaiselle yksittäiselle aseelle tarvittava raskas lupaprosessi kuormittaa turhaan lupahallintoa ja on pois ensiaseenhankkijoiden lupaharkintaan käytettävistä resursseista.

Lupapolitiikan kiristäminen vain lisäisi aseisiin liittyvää mystiikkaa ja herättäisi vääränlaista kiinnostusta. Mielestäni mallia tulisi ottaa nuorisolle annettavasta seksuaali- ja huumevalistuksesta, jossa pyritään hälventämänä aiheisiin liittyvää mystiikkaa ja kokeilunhalua. Kuten hallitus esitti, on yhteisöllisyyden vahventaminen paras vaikutin vastaavien ennaltaehkäisyyn. Yhteisöllisyyttä luodaan tekemällä asiasta yhteinen, eikä pienen piirin harrastus.

Voimia tänä vaikeana ja raskaana aikana ja menestystä työllenne.

Teemu Lahtinen
Espoo

Posted in Blogi.

Espoolainen kaupunginvaltuutettu. Tavoitteeni on kansallisesti solidaarinen, kansanvaltainen, vapaa ja vahva kansalaisyhteiskunta: suomalainen Suomi eurooppalaisessa Euroopassa.