Hei kaikille pitkästä aikaa!
Kaikensorttiset itseen, työhön ja järjestöelämään kuin myös politiikkaan liittyvät kevätkiireet ovat pitäneet blogini hiljaisena, mutta nyt kun huhtikuu lähenee loppuaan ja sitä myöten eräs kuukausia Suomen poliitkulttuurielämää kuohuttanut tapahtumasarja saa vähintäänkin välinäytöksensä, on annettava näytelmästä väliarvio.
Tarinaan mahtuu komediaa, jännitystä, yllättäviä käänteitä, petoksia ja viettelyitä. Lajityyppiä on vaikea arvioida ennen kuin show on katsottu loppuun, mutta olemme noin puolivälissä draamaa. Näytelmän henkilöt on esitelty ja heidän ristiriitaiset tavoitteensa ovat luoneet kuohuttavan konfliktin, jota on kehitelty suurempiin mittakaavoihin ja siten ladattu jännitystä kliimaksivaiheeseen. Kuten pörssikurssien huippuja ja pohjia, on tämän näytelmän vaiheita vaikea arvioida muuten kuin jälkikäteen. Joko saamme nähdä tarinan kliimaksin ensi maanantaina tai siitä seuraavan reilun kuukauden aikana.
Tapahtumat sijoittuvat epätäsmälliseen aikaan, johonkin geneeriseen eurooppalaiseen kaupunkiin, sitä ympäröivään provinssiin ja liittyvät läheisesti ylikansallisen valtakunnan parlamentin valintaan. Protagonistimme eli draaman päähenkilö on on esinäytökseen tultaessa ehtinyt menestyä paikallisesti julkisen viran tavoittelussa ja tullut valituksi kaupunkinsa valtuustoon. Vahvaan kannatukseensa sekä kaupungissa että provinsissa tukeutuen riippumaton päähenkilö on tehnyt yhteistyötä poliittisen ryhmän kanssa.
Esinäytöksessä päähenkilö tarjoutuu jatkamaan menestyksellistä yhteistoimintaa myös jatkossa liittämällä kasvavan kannatuksensa osaksi ryhmän menestystä. Päähenkilölle ja kannattajilleen on ryhmästä suoraan luvattu, tai ainakin voimakkaasti annettu ymmärtää, että yhteistyö jatkuu ja että ehdokkuus ryhmässä on varmaa. Aurinko paistaa ja tyytyväisyys vallitsee yhteisössä. Odotukset ovat korkealla.
Draama pääsee liikkeelle kun tarinan konflikti esitellään. Näytelmän seuraajille tuntemattomien episodien seurauksena poliittinen ryhmä kuitenkin pettää lupauksensa tai ainakin päähenkilön ja hänen kannattajiensa odotukset, ja kieltäytyy yhteistyöstä; ainakin tällä kertaa. Pettymys valtaa rahvasta ja luottamus ryhmää ja sen eliittiä kohtaan ailahtelee voimakkaasti. Kansanjoukoista vaaditaan päähenkilöä jatkamaan sisukkaasti vaikka yksin ilman ryhmän tukea ja luvataan aiempaa enemmän rahvaan tukea. Osa kiivastuu ja kiroaa puolueen alimpaan, helvetin yhdeksänteen piiriin, kun taas osa edelleen toiveikkaina pyrkii osoittamaan tukea ehdokkailleen ja alkaa keräämään provinssista kannatusta näyttääkseen voimansa.
Konfliktia kehitellään ja tarinan henkilöiden asemaa komplisoidaan yhtäältä valtaeliitin painostuksella ja toisaalta puolue-eliitin äkkipikaisella reagoinnilla ja rahvasta halveksivilla herjoilla. Eliitti syyttää rahvasta kilpailijoikseen ja solvaa sitä näiden päähineistä ja linkoaa herjan yksinkertaisen kansan monimutkaisista vaikuttimista ja motivaatiotekijöistä. Rahvas on ymmällään ja vihoissaan saamastaan kohtelusta. Se muistelee suuren runoilijan sanoja herraskoituneista rengeistä ja yrittää järkeillä asiaa, mutta taisteluasemat on jo sijoitettu paikoilleen. Päällystön kunnia on tullut juoneen mukaan.
Kulissien takana päähenkilöä vietellään eri tahoilta ja kosiskellaan kilpaileviin ryhmiin ja jättämään ehdokkuutensa. Muistutetaan siitä kuinka ohut ja epävarma päähenkilön elanto onkaan ja että kuinka suuria rikkauksia lahjojat voisivatkaan tarjota, jos vain päähenkilö ymmärtäisi jättää leikin sikseen. Estradille talutetaan sielunvihollinen kuiskimaan kultaisia sanoja helpommasta, joskin kunniattomasta elämästä. Päähenkilön tuskaa vaihtoehtojen punnituksessa ja eri tahojen puristuksessa ilmennetään hyvin ja jännite kasvaa lähes sietämättömäksi. Käsikirjoittaja on onnistunut tehtävässään!
Väliaika! Kahvia ja pullaa!
