Monikulttuurisuus antaa vain huonoja vaihtoehtoja

Espoon budjetti hyväksyttiin muodollisesti kaksi viikkoa sitten. Eräänä oheislinjauksena oli päätös, jonka mukaan ”suomea tai ruotsia huonosti puhuvia oppilaita saisi olla jokaista koulua kohti korkeintaan 15 prosenttia”. Käytännössä tämä tarkoittaa maahanmuuttajia. Saamamme selvityksen mukaan suurimmassa osassa Espoon kouluja maahanmuuttajia ei ole yhtään tai vain muutama. Joukkoon mahtuu kuitenkin muutamia yli 40 prosentin kouluja ja päätöksen taustalla oli huoli levottomuuksista, jotka ovat muualla maailmalla alkaneet maahanmuuttajien syrjäytymisestä ja keskittymisestä yhdelle alueelle. En tiedä, mistä linjaus oli saanut alkunsa eikä minulla ollut sen kanssa tekemistä, mutta sen johdosta valtuustossa käytiin kuitenkin lyhyt, mutta mielenkiintoinen keskustelu.

Linjausta vastustettiin muun muassa monikultturismi-periaatteellisten syiden vuoksi käytännöllisillä syillä, sillä yksi linjauksen konkreettinen seuraus on se, että monet oppilaat (alkuperään katsomatta) joutuvat vaihtamaan koulua. Sen seurauksena keskimääräinen koulumatka pitenee ja liikennöintitarve kasvaa. Lapsille ja nuorille elinympäristön muutos ja uuteen ympäristöön sopeutuminen on aina jonkinasteinen häiriö arjessa ja valmiudet kohdata tällaisia muutoksia vaihtelevat kovasti.

Vaihtoehtoina kaupungilla on siis joko antaa riskialtiin kehityksen maahanmuuttajien keskittymisen suhteen jatkua ja mahdollistaa koulujen laadullinen eriytyminen tai sitten tehdä logistisesti vaikea ja tasapäistämisen hengessä päätös näiden ”voimavarojen” tasaisemmasta levittäytymisestä.

Nyt osalle valtuutettuja valkeni, että monikulttuurisuus aiheuttaa jatkossakin valintoja vain huonojen vaihtoehtojen välillä. Epäonneksemme valittu politiikka sulkee järkevimmät vaihtoehdot pois. Ikävää on, että lapset ja nuoret ovat tulleet monikultturismin pelinappuloiksi ja tämän uuden yhteiskuntakokeilun uhreiksi. Sen lisäksi he maksavat kokeilun seuraukset myös tulevaisuudessa.

Nyt tehty päätös antaa etäistä osviittaa tulevaisuudesta. Voinemme odottaa monikulttuurisuuden lisääntymisen seurauksena näkevämme yhä enemmän tasapäistämiseen ja enemmistön joustoon perustuvia ”ratkaisuja” yhteiskunnallisten ongelmien hoidossa. Mutta yhtä varmasti vaatimukset maahanmuuton rajoittamisesta ja sen laadullisesta parantamisesta sekä monikultturismin lopettamisesta lisääntyvät. Yhtä varmasti ne tulevat entistä enemmän heijastumaan vaalien tuloksiin.