Äänioikeuden laajentaminen

HS uutisoi oikeusministeriön selvittävän 16-vuotiaiden äänioikeutta, mutta vain kunnallisvaaleissa. Koska olen kirjoittanut Äänioikeusikärajasta vajaa puolitoista vuotta sitten, tyydyn lainaamaan kirjoituksesta merkittävän osan. Täydennän sitä vain käsittelemällä äänestysaktiivisuuden laskua pelkäävän argumentin.

Eräs äänioikeusikärajan laskua vastustavista argumenteista on se, että uusien vaaleihin laiskasti osallistuvien ikäluokkien mukaan laskeminen vaikuttaisi suoraan yleiseen äänestysaktiivisuuteen, eli niin sanottu äänestysprosentti laskisi. Varmasti se laskeekin vähän, mutta kyse on vain suhteellisesta osuudesta. Tosiasiallisesti yhteisön päätöksentekoon osallistuvien luonnollisten henkilöiden määrä lisääntyy absoluuttisesti, mitä taas ei voida pitää huonona asiana lainkaan. Vaikka yksikään uuden äänioikeuden saavista ei äänestäisi, on vaikutus pieni:

Viimeksi toimitetuissa valtakunnallisissa vaaleissa, eurovaaleissa äänioikeutettuja oli 4 332 457 henkeä, johon 16 ja 17 vuotta täyttäneet lisättynä olisi äänioikeutettuja noin 4 390 000, ikäluokan ollessa noin 60 000 henkeä.

Tähän katkelma aiemmin kirjoittamastani:

Minä kannatan äänioikeusikärajan laskua.

Siitä lähtien kun olen ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, olen sitä kannattanut eikä vielä ole tullut vastaan argumenttia, joka antaisi aiheen muuttaa vakaumusta. Nyt asiaa on esitetty, koska ajatellaan että ennen opiskeluja ja vieraalle paikkakunnalle muuttoa voidaan saada nuoret kiinnostumaan yhteisiin asioihin vaikuttamisesta.

Yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden tulee kuulua lähtökohtaisesti jokaiselle. On kuitenkin perusteltua rajoittaa jossain määrin äänioikeuden ikärajaa. Kysymys ei siis koske periaatetta millään tasolla, vaan ainaostaan siitä, missä kohtaa on oikea raja. Nykyinen raja ei ole mikään ikuinen ja universaali. Suomen kansanvallan historiassa äänioikeusikärajaa on laskettu monta kertaa: Ensin se oli ennen vaalivuoden alkua 24 vuotta täyttäneillä, sitten 21 vuotta täyttäneillä ja sen jälkeen 18 vuotta ennen vaalivuoden alkua täyttäneillä. Uusin muutos laski ikäraja atasan 18 vuoteen siten, että täyttää piti viimeistään varsinaisena vaalipäivänä. On looginen jatkumo edelleen laskea ikärajaa kohti oikeaa.

Oikea ikäraja on lopulta mielivaltainen, oli se sitten 24, 21, 18, 16 tai 15. Muita ikärajoja vahvemassa asemassa ovat sellaiset, joissa henkilökohtainen valta ja vastuu kasvaa. Tällaisia ovat erityisesti iät 18 ja 15. Edellisessä kohdassa henkilöstä tulee täysi-ikäinen ja saa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta täydet kansalaisoikeudet. Täyttäessään 15 henkilö voi solmia työsopimuksen ja vastata rikosoikeudellisessa mielessä. Lisäksi hänellä on valta päättää itse hankkimastaan omaisuudestaan. Työpalkastaan 15-vuotiaskin osallistuu yhteiskunnan rahoittamiseen. Lisäksi hän voi kuulua puoleeseen, perustaa yhdistyksen ja kuulua yhdistyksen hallitukseen.

On kuitenkin esitetty ikärajaksi 16 vuotta ja mielestäni se on parempi kuin 18. Siksi kannatan sitä.

Joskus vasta-argumenttina esitetään että ”jos ei ole täysi-ikäinen päättään omista asioistaan, niin miksi saisi päättää muiden asioista”, mutta tällöin unohdetaan ettei puhe ole vaalioikeudesta, vaan äänioikeudesta. Jos äänioikeuden ikärajaa alsketaankin, ei päättävään julkiseen elimeen edelleenkään voi valita kuin täysi-ikäistä. Nuorille annetaan kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa. Äänestäjäjoukkona kaksi ikäluokkaa ei ole niin merkittävä, että se radikaalisti muuttaisi päätöselinten kokoonpanoa.

Myös argumentti ”nuoret eivät ole kypsiä vastuulliseen päätöksentekoon” on usein kuultu, mutta ei sinällään pätevä. On nuoria, jotka ovat vastuullisia ja nuoria jotka eivät ole. Ihan yhtälailla on täysi-ikäisiä jotka ovat vastuullisia ja niitä jotka eivät ole. En välttämättä panisi vastaan, jos iästä riippuamatta vaalioikeudelle asetettaisiin jonkinlaisia kriteereitä, joilla vaalioikeus ansaitaan.

Yksi argumentti ansaitsee erityishuomion. Joskus kysytään, että ”miksi juuri/vain kunnallisvaaleissa, miksi ei saman tien kaikissa vaaleissa” ja se on aiheellinen kysymys. Se ei kuitenkaan todellisuudessa ole vasta-argumentti, vaikka sitä sellaisena käytetäänkin, vaan itse asiassa radikaalimman laskemisen kannatusta  implikoiva. Voisin itsekin kysyä saman, miksei muissakin vaaleissa?

Siinä olennaisimmat lainaukset. Koko kirjoituksen voi lukea toisesta ylläolevasta linkistä.