Aamulehti maalaili uhkakuvaa Suomen pyrkimyksistä kohti poliisivaltiota. Aamulehden suorapuheisuus on virkistävää nykyisessä ilmapiirissä, jossa herkempi osa kansakuntaa on jo todennut maamme olevan pitkällä kehityksessä.
Aivan hiljattain eduskunta hyväksyi uuden ampuma-aselain, jonka keskeinen sisältö jäi hämärään tulevien asetusten varaan. Tässä yhteydessä siirrettiin huomaamattomasti osa lainsäädäntövaltaa toimeenpaneville viranomaisille, muun muassa sisäasiainministeriölle ja poliisihallitukselle, jota Mikko Paatero johtaa.
Pitäydyn kuitenkin Aamulehden esittelemässä teemassa, enkä ruodi aselakia nyt syvemmälti. Aamulehti muistuttaa edesmenneen poliisiylijohtaja Markku Salmisen todenneen poliisin työkalujen olevan kohdallaan ja nostaa esiin Paateron toimivaltuuksia lisäävän linjan. Paatero on jo aiemminkin osoittanut kelvottomuutaan hoitaa virkaansa, eikä tämä asia suinkaan kevennä hänen vastuutaan poliisivaltiokehityksestä.
Suomalaiset luottavat vielä poliisiin, etenkin poliisikoulutuksen saaneisiin kenttätyön tekijöihin, mutta luottamus on jo lähtenyt rapautumaan poliisin ylijohdon kohdalla. Nämä lakimieskoulutuksen saaneet virkamiehet eivät tunne kansaansa eivätkä käytännön työntekoa.
Riskinä on, että ylijohtoa ja kansaa erottava juopa heijastuu myös poliisin kenttäorganisaatioon ja lopulta poliisin arvostus laskee muulle maailmalle tyypilliselle tasolle. Tätä en toivo, enkä usko sitä toivovan kovin monen muunkaan.
Luottamuksen lujittamiseksi pitäisi poliisin ylijohto vaihtaa perusteellisesti ja varmistaa jatkossa valintaprosessien toiminta niin, että poliittisten nimitysten sijaan ammattimiehet suodattuvat ylijohtoon.
Poliisi tarvitsee lisää suorituskykyä. Suorituskyvyn lisääminen toimivaltuuksien lisäämisellä on kuitenkin korjausliikkeenä sama kuin pakkasella housuun kuseminen. Salmisen sanoin toimivaltuudet ovat riittävät, mutta kunpa vain yksittäisillä poliisimiehillä olisi aikaa tehdä työnsä. Niukkuuden aikana poliisi joutuu ”priorisoimaan” tehtäviä, jättämään pienempiä rikoksia tutkimatta ja joskus jopa ”oikaisemaan” eli rikkomaan kansalaisten perusoikeuksia. Toimivallan lisääminen tarkoittaisi oikotien virallistamista.
Pienempi joukko suuremmin valtuuksin on jo yhteiskuntarauhankin kannalta pelottava ajatus. Käytännössä toimivaltuudet eivät näy tavallisen kansalaisen arkiturvallisuuden lisääntymisenä, mutta riski oikeusvaltion väkivaltaisesta kuolemasta on päivä päivältä todellisempi.
Lisääntynyttä työtaakkaa varten poliisin on saatava lisää sitä oikeaa työtä tekevää henkilöstöä ja henkilöstön jaksamiseen on panostettava. Voimavarat voidaan hyvin siirtää ylijohdosta ja poliisihallituksen jäsenkirjavirkamiehistä oikealle poliisille. Yksikään poliisiksi valmistunut ei saisi jäädä työttömäksi eikä sisäänottomääriä pidä laskea, vaikka poliisihallitus sellaista aikookin.
Kuinka ollakaan, termi poliisihallitus on kovin läheinen sapelisenaatin kanssa.
Usarin blogissa http://teemulahtinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/50797-sapelisenaatin-paluu
Tervehdys Teemu,
Ja mukavaa että poliisitoimen kehitys kuuluu myös kiinnostuksesi kohteisiin. En ota kantaa Paateron kommentteihin, mutta haluaisin kuitenkin huomauttaa että ylijohdon ja poliisihallituksen osuus poliisin kokonaisbudjetista on lähinnä marginaalinen. Siten ”Voimavarat voidaan hyvin siirtää ylijohdosta ja poliisihallituksen jäsenkirjavirkamiehistä oikealle poliisille” ei ole oikea ratkaisu. Poliisihallituksen virkamiehet (joista monet ovat ”oikeita” poliisimiehiä) tekevät tärkeätä työtä kun yritetään koordinoida poliisin eri osastojen rahankäyttöä ja toimintaa.
Poliittiset päättäjät ovat määritelleet poliisin kehysbudjetin ja se on alati pienenevä. Muistaakseni noin 650M€ vuodelle 2011. Säästöjä joudutaan siis etsimään kaikkialta, niin investoinneista että henkilöstöstä yms. Paikoitellen säästöt järjestelmien ja laitteiston kunnossapidosta vaarantavat mielestäni jo kansalaisten ja poliisihenkilöstön turvallisuuden.
Ainoa ratkaisu ulos tästä tilanteesta on poliisin rahoituksen saattaminen kestävälle pohjalle.
Kiitos ja onnea vaaleihin.
Kiitos kommentista ja pahoittelut julkitulon viivästymisessä, tekniikka ei aina ole suosiollinen.
Tänään oli Ilta-Sanomissa kolumni koskien Paateron touhuja ja siinä annettiin ymmärtää, että aivan kaikki toiminta ei kestä päivän valoa. Varmasti organisaatiossa itsessään on kuitenkin tarkempi kuva kuin ulkopuolisilla. Ehkä ylijohdossakin olisi parempi suosia ammattilaisia jäsenkirjajuristien sijaan?
Tässä vielä aihepiiriin liittyvä linkki:
http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2010/numero-9/virkavaltaa-mielivaltaa
”hallituksen tavoite on vähentää tällä vaalikaudella poliisihallinnosta 600 henkilötyövuotta”
Perinteisesti länsimainen yhteiskunta rakentuu vallan kolmijaolle. http://fi.wikipedia.org/wiki/Vallan_kolmijako-oppi. Tällä hetellä demokratia toimii ainoastaan lainsäädäntövallan kohdalla (vaillinaisesti). Todellien kansanvalta tarkoittaa kuitenkin, sitä, että myös tuomio- ja toimeenpanovalta ovat kansan valitsemien luottamusmiesten valvonnassa, ei virkamiesten.
Tämän lisäksi vallan kolmijakoa voi laajentaa rahajärjestelmällä, joka on tällä hetkellä yksityisissä käsissä, ei edes valtiovallan.