Epäpätevä vähemmistövaltuutettu rikkoo lakia

Julkisessa sanassa on tiedotettu, kuinka vähemmistövaltuutettu, ylioppilas Eva Biaudet on tehnyt tutkintapyynnön valtakunnansyyttäjälle, jossa hän pyytää tätä tutkimaan onko kansanedustaja Teuvo Hakkarainen syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan tai johonokin muuhun rikokseen.

Epäpätevä kun on, ei ylioppilas Biaudet osaa lakia ja rikkoo sitä itse aivan kuten aiempi edeltäjänsäkin. Laillisuutta puolustava kansalainen joutuu jälleen kerran käymään taisteluun, vaikka aikaisemman kantelun käsittelivätkin Biaudetin kaverit ja hyvät veljet. Nykyisistä oieksuasiamiehistä ei ole niin syvällistä tietoa (vielä). 

Kantelutiedot

1. Viranomainen, virkamies tai muu julkista tehtävää hoitava taho, jonka toimintaa arvostelette

Vähemmistövaltuutettu, vähemmistövaltuutetun toimisto

2. Jos kantelunne koskee viranomaisen menettelyä, jota pidätte lainvastaisena, selostakaa tarkemmin

Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet pyysi 29.4. valtakunnansyyttäjää arvioimaan syyllistyikö kansanedustaja Hakkarainen haastattelussaan kiihottamiseen kansanryhmää vastaan tai muuhun rikokseen

Epäilen, että vähemmistövaltuutettu ei ole noudattanut lakia tai täyttänyt velvollisuuksiaan.

3. Miksi menettely tai päätös on mielestänne lainvastainen?

Laki vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta (660/2001) määrää 2 §:sään vähemmistövaltuutetun tehtäviksi:

”2 § (20.1.2004/22)
Tehtävät
Vähemmistövaltuutetun tehtävänä on:

1) valvoa yhdenvertaisuuslain (21/2004) noudattamista siten kuin mainitussa laissa säädetään;

2) edistää hyviä etnisiä suhteita yhteiskunnassa;

3) seurata ja parantaa ulkomaalaisten ja etnisten vähemmistöjen asemaa ja oikeuksia;

4) raportoida yhdenvertaisuuden toteutumisesta eri etnisten ryhmien osalta sekä eri etnisten ryhmien oloista ja asemasta yhteiskunnassa sekä tehdä aloitteita havaitsemansa syrjinnän ja epäkohtien poistamiseksi;

5) antaa tietoja etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää sekä etnisten vähemmistöjen ja ulkomaalaisten asemaa koskevasta lainsäädännöstä ja sen soveltamiskäytännöistä;

6) suorittaa vähemmistövaltuutetulle ulkomaalaislaissa (378/1991) säädetyt tehtävät.”

Sen kummemmin yhdenvertaisuuslaissa tai ulkomaalaislaissa ei vähemmistövaltuutetun tehtäviin ole katsottu tutkintapyyntöjen tekeminen. Katson myös että kyseinen toiminta on suoraan hyvien etnisten suhteiden edistämisen vastaista nostaessaan turhaa vastakkainasettelua ja siten suoraan virkaa koskevan lain vastaista. Tältä osin pyydän oikeusasiamiestä tutkimaan, voiko tämä nostaa perustuslain 118 §, tai muun lain, perusteella syytteen vähemmistövaltuutettua ja päätöksiin myötävaikuttaneita vähemmistövaltuutetun toimiston virkavastuulla toimineita henkilöitä vastaan.

Yhdenvertaisuuslaissa vähemmistövaltuutetun keinovalikoimaan säädetään ohjeet, neuvot, suositukset ja sovittelu. Lain kirjain tai henki ei valtuuta tutkintapyyntöjen tai muiden rikosoikeudellisten toimien tekemistä.

Edelleen lain 3 § määrää vähemmistövaltuutetun valtuuksista:

”3 §
Valtuudet
Havaitessaan etnistä syrjintää vähemmistövaltuutettu pyrkii ohjein ja neuvoin vaikuttamaan siihen, ettei syrjintää jatketa tai uusita.

Vähemmistövaltuutettu voi tehdä aloitteita ja antaa suosituksia ja neuvoja, joiden tavoitteena on parantaa hyviä etnisiä suhteita ja edistää etnisten vähemmistöjen asemaa.

Etnistä syrjintää koskevan asian voi panna vireille vähemmistövaltuutetun kautta. Vähemmistövaltuutetulla on oikeus asianomaisen suostumuksella siirtää taikka ilmoittaa edelleen toimivaltaiselle viranomaiselle käsiteltäväksi vähemmistövaltuutetulle ilmoitetut etnistä syrjintää koskevat asiat. Vähemmistövaltuutettu voi liittää mukaan lausuntonsa siirrettävästä asiasta. Toimivaltaisen viranomaisen tulee ilmoittaa vähemmistövaltuutetulle asian johdosta suoritetut toimenpiteet.”

Ohjeet, neuvot, aloitteet ja suositukset luetellaan tässäkin vähemmistövaltuutetun valtuuksiksi. Tutkintapyynnöistä ei puhuta mitään. Ainostaan etnistä syrjintää (RL 11:9 §) koskevassa prosessissa vähemmistövaltuutetulla on toimivaltaa. Sen sijaan tutkintapyyntö koskee kiihottamista kansanryhmää vastaan (RL 11:8 §), tai muuta rikosta, johon laki vähemmistövaltuutetusta ei anna vähemmistövaltuutetulle toimivaltaa (korkean virkatehtävän hoitajalle ei voida antaa anteeksi ?rivien hyppimisestä? aiheutunutta virkavirhettä, -rikosta tai muuta lainvastaista menettelyä).

Lain mukaan vähemmistövaltuutetulla on oikeus siirtää etnistä syrjintää koskeva asia toimivaltaiselle viranomaiselle. On kuitenkin huomattava, että edelleensiirto-oikeus koskee nimen omaisesti etnistä syrjintää (RL 11:9§), joka on erillinen rikos kiihotuksesta kansanryhmää vastaan (RL 11:8§). Vähemmistövaltuutettu ei ole lain mukaan oikeutettu tekemään moista siirtoa muusta asiasta kuin syrjinnästä. Edelleen menettely on sikäli virheellistä, että vähemmistövaltuutettu on jättänyt käyttämättä laissa ensisijaisiksi keinoksi luettellut aloitteet, neuvot ja ohjeet.

Kuka tahansa voi yksityishenkilönä tehdä viranomaisille tutkintapyynnön mahdollisesta lain rikkomisesta, mutta virka-ajan ja -aseman käyttö tähän rikkoo lakia. Vähemmistövaltuutettu on tehnyt tutkintapyynnöt virka-asemassaan esittelyn perusteella.

Perustuslain 2§ 3. momentti määrää, että ”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.” Tämä koskee paitsi vähemmistövaltuutettua, myös eduskunnan oikeusasiamiestä ja tämän henkilökuntaa. ”Tarkoin lakia” on sellainen ilmaus, että se ei juurikaan jätä tulkintavaraa virkamiesten tehtäväkenttään.

Osan vastuuta kantaa valtioneuvosto, joka antoi mahdollisuuden valita ylioppilas Biaudet’n ylempää korkeakoulutukintoa vaativaan tehtävään.

4. Oletteko kannellut tai valittanut asiasta jo muulle viranomaiselle?

En ole.

Perästä kuuluu.

Saatan vielä saattaa ratkaistavaksi senkin, että onko vähemmistövaltuutettu toiminut tasapuolisesti edellämainitussa tapauksessa, vai onko hänen toimintansa poliittisesti vinoutunutta. Kun Biaudet pyysi valtakunnansyyttäjää arvioimaan perussuomalaisten kansanedustajan lausuntoa, mutta ei muita, on syytä epäillä puolueellisuudesta.

Rikoslaki kertoo kiihotuksesta kansan ryhmää vastaan seuraavasti:  ”Joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, etnistä, rodullista tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa muuta kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”

Hakkarainen jutusteli mietteitään ja tuntemuksiaan Helsingin Sanomien toimittajalle kansanedustajan työhuoneessa. Työhuoneessa ei tiettävästi ollut paikalla Hakkaraisen lisäksi kuin Helsingin Sanomien henkilökuntaa aj siten juttutuokiota voidaan pitää yksityisluonteisena. HS ei lähettänyt materiaalia muokkaamattomana, vaan toimitti materiaalin ja valitsi julkaistavat puheet. Vasta Helsingin Sanomat levitti viestin yleisön keskuuteen kyseisen lausunnon tai tiedonannon.

Näin ollen jos joku on tapauksessa syyllistynyt rikokseen, on se sanomaa levittänyt media. Jos ja kun virano0maiset eivät puutu tähän, on aiheellista epäillä puolueellisuutta.