Espoon monikulttuurisuusohjelman käsittelystä

Espoon valtuusto käsitteli eilen monikulttuurisuusohjelmaa. Laki kotouttamisen edistämisestä määrää kunnan velvollisuudeksi kotouttamisohjelman laatimisen, mutta Espososa ainakin jo parin valtuustokauden ajan ohjelma on ollut monikulttuurisuusohjelma.

Neljä vuotta sitten minulle kävi kehnosti, kun uutena valtuutettuna en aivan osannut vielä kaikkia kokousteknisiä juttuja ja silloinen valtuuston puheenjohtaja Jukka Mäkelä ei kirjauttanut erimielisyyttäni pöytäkirjaan. Näin ollen muodollisesti se hyväksyttiin silloin yksimielisesti, vaikka olin jo lautakuntavaiheessa ollut erimielinen, eikä valtuustossakana asia jäänyt kenellekään epäselväksi.

Nyt valmistauduimme ryhmänä melko hyvin asian käsittelyyn ja jo ennen kaupunginhallituskäsittelyä teimme rakentavia korjausehdotuksia ja palautusehdotuksen, mutta jostain syystä ketju katkesi ja KH-edustajamme eivät vaikuttaneet asiassa. Uskoisin, että tuossa vaiheessa meillä olisi ollut aito mahdollisuus saada muut ymmärtämään kantamme ja ohjelma palautettua valmisteluun. Valtuustovaiheessa se on lähinnä mahdotonta enää, kun muut ryhmät ovat valinneet linjansa KH:ssa.

Tästä huolimatta päätimme käydä katkeran taistelun salissa loppuun asti. Lähtökohtainen ehdotuksemme oli palautus uuteen valmisteluun ja sain varattua ensimmäisen puheenvuoron:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto sekä muut läsnäolevat,

Suomi on onnekseen maailman suurien trendien reunalla, ja meillä on ollut mahdollisus oppia toisten kansojen onnistumisista ja epäonnistumisista. Joskus olemme osanneet välttää pahimmat karikot, mutta monissa kysymyksissä olemme menneet mukaan erilaisiin hölmöilyihin ja luopuneetkin niistä sitten muita myöhemmin.

Näin on käynyt monikulttuurisuudenkin kanssa. Kautta läntisen Euroopan ovat yhteiskunnalliset vaikuttajat ja havainnoijat päätyneet toteamaan monikulttuurisen yhteiskuntakokeilun suureksi virheeksi, mutta sen korjaaminen jälkikäteen oni lähes mahdotonta.

Suomessa me voisimme vielä estää kehityskulun hajanaiseen omalakisten yhteisöjen verkostomaiseen rinnakkaiseloon. Tästä tavoitteesta ymmärtääkseni kaikki tässäkin salissa olevat lienevät yhtämieltä; kukaan ei halua niitä sosiaalisia ongelmia, joita läntisessä Euroopassa ja jopa naapureissamme pohjoismaissa on jo valitettavasti nähty.

Mielipide-erot liittyvätkin keinoihin ja metodeihin. Nyt esitetyssä monikulttuurisuusohjelmassa kuitenkin esitetään monen kiistämättä hyvän ja vaikuttavan keinon lisäksi myös muualla kokeiltuja, haitallisia ja vahingollisia jippoja.

Arvoisa puheenjohtaja,

näen ohjelman puutteiden ja väärien johtopäätösten pohjautuvan pitkälti siihen, että sen ohjenuoraksi on valmistelussa otettu nimen omaan monikulttuurisuus, eikä kotoutuminen, kuten laki kotoutumisen edistämisestä 32 §:ssä edellyttää.

Siksi esitänkin nrolla 9 jaetun palautusesityksen:

Nyt esitetty monikulttuurisuusohjelma on marginaalisesti parempi kuin neljä vuotta sitten käsitelty, mutta se ei edelleenkään huomioi asuinalueiden eritytymisriskiä eikä hiljattain hyväksyttyä talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelmaa. Monikulttuurisuusohjelmana sillä on ollut harhaanjohtava lähtökohta ja valitettavasti se lisää segregaatiota ja lannistaa yksilöiden kototumista sekä avaa tietä yhteiskunnalliselle epätasa-arvolle, kuten ohjelmassa esitetyt keinot ovat kaikissa muissa Euroopan maissa tehneet.

Monikulttuurisuusohjelma tulee valmistella uudelleen kotouttamisohjelmana ilman kaupunkilaisia eriarvoiseen asemaan asettavaa positiivista erityiskohtelua ja ilman maahanmuuttajien oman kielen ja kulttuurin erityistä tukemista verovaroista. Kotouttamisohjelman tulee keskittyä siihen, miten edistetään maahanmuuttajien suomen kielen osaamista ja ymmärrystä suomalaisesta kulttuurista ja suomalaisesta yhteiskunnasta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto

Siltä varalta, ettei valtuusto toimi viisasti ja yhdy palautusesitykseemme, on ryhmämme halukas korjaamaan ohjelman pahimpia vikoja. Siksi esitän myös muutoksia.

Muutosesitys 11 otsikolla Ohjelman suhde Espoo-tarinaan

Toinen kappale, viimeinen lause muutetaan:
“Kaikkien kaupunkilaisten Espoossa ei suvaita syrjintää.”

Ismit ovat tyypillisesti ideologioita, ajatusrakennelmia, aatteita, uskomuksia, asenteita tai meemiklustereita, jotka elävät ihmisten korvien välissä. Pidän hyvin vaarallisena, että yhteiskunnalliset päättäjät listaavat aika-ajoin erilaisia ismejä ei-toivottavaksi tai jopa normien tai lakien vastaisiksi. Historiaa tuntevat tietävät, että eri aikoina eri yhteiskunnissa on milloin vainottu mitäkin ismiä; sosialismi, liberalismi, feminismi, ateismi tai hedonismia nyt muutamia luetellakseni.

Minä en halua olla edistämässä yhteiskunnallisia tuomioita millekään ismille, vaikka yksityishenkilönä osaankin asettaa ismejä preferenssijärjestykseen, mukaan luettuna negatiivinen arvoasteikko.

Teot sen sijaan ovat konkreettisia ja tarkasti määriteltyjä ja tekoja me voimme hillitä ja yhteiskunnallisesti tuomita. Ihmisten korvien väliin meneminen tai yritykset manipuloida ajatuksia yhteiskunnallisella viestinnällä eivät mielestäni kuulu länsimaiseen yhteiskuntaan, vaikka itänaapurissamme se onkin arkipäivää edelleen. Vetoan tässä teidän järkeenne ja tämän pienen muutoksen hyväksymistä.

Tässä vaiheessa olin käyttänyt puheeseen varatun viisiminuuttisen ja jouduin ottamaan uuden puheenvuoron muiden muutosesitysten tekemiseksi. Seuraavien puhujien aikana käytin muutaman repliikkipuheenvuoron, jossa oioin pahimpia väärinkäsityksiä muilta puhujilta, lähinnä Maria Guzenina-Richardsonilta. Valtuustokäytäntömme mukaan repliikkejä ei myönnetä enää klo 21 jälkeen, joten keskustelu vaimeni piakoin pelkiksi puheenvuoroiksi.

Simo Grönroos teki muutaman korjausehdotuksen ja kannattai palautustani, joten pääsimme äänestämään. Palautusta kannatti vain Perussuomalaisten ja Sitoutumattomien ryhmä muiden äänestäessä palautusta vastaan. Keskustelu jatkui. Lopulta pääsin jatkamaan muutosesitysteni kanssa:

Arvoia puheenjohtaja,

Jatkan muutosesitysten tekemistä

Muutosesitys 12 otsikolla Ohjelman tarkoitus

Toisen kappaleen ensimmäinen ja toinen lause muutetaan yhdeksi muotoon:

“Espoon kotouttamisohjelman lähtökohtana on jo toteutunut väestörakenteen muutos sekä ennustettu väestönkehitys.”

ja kolmas lause muotoon:

“Espoo-tarinan mukaan Espoo on tulevaisuudessa kansallisesti sekä kansainvälisesti houkutteleva ja kiinnostava kaksikielinen kaupunki, jossa on kattavat palvelut kaikille espoolaisille.”

Espoo-tarinassa nykypäivä kuvataan kuvataan monikulttuuriseksi (ei yksimielisesti), mutta tulevaisuus kansainväliseksi ja kaksikieliseksi. Ohjelma ei voi olla taantumuksellinen, vaan sen tulee viitoittaa tietä valtuuston luotsaamaan strategiseen tulevaisuuteen. Tässä kohdin valmistelu on saattanut olla vähän tarkoitushakuinen.

Aarvoisa puheenjohtaja,

Muutosesitys 13 otsikolla Kestävä kehitys

Sivulla 6 on hyvä esimerkki hutiloinnista, silä yhdellä sivulla on keskenään ristiriitaisia väitteitä. Yhtäällä ylistetään mantranomaisesti vieraskielisen västön potentiaalisia voimavaroja, mutta pian kahteen kertaan kerrotaan lähinnä päinvastaisesta toteutumasta. Tämä ristiriita saadaan korjattua linjakkaasti kun Kestävä kehitys -kohdan ensimmäinen lause muutetaan muotoon:

“Yksi espoolaisten hyvinvoinnin haasteita on vieraskielisten maahanmuutto.”

Arvoisa puheenjohtaja,

Näillä muutoksilla ohjelma olisi nipin napin hyväksyttävissä.

Muuten kommentoin jäljellä olevalla ajalla käytyä keskustelua. Mielestäni Espoon päätös ottaa Syyriasta 50 ylimääräistä pakolaista olisi pitänyt tehdä poliittisesti, eikä virkamiespäätöksenä. Tässä välissä asian toisen pohjanoteerauspuheenvuoron piti Jyrki Kasvi, vähän yllättävästi. Muut vihreiden puheenvuorot olivat asiallisia ja riitaa haastamattomia, ja Vasemmistoliiton Kari Uotilakin pystyi selvistä vaikeuksista huolimatta (istun aivan puhujapöntön edessä) pysymään puheessaan asialinjalla.

Viimeisessä puheenvuorossani vedin vähän yhteen käytyä keskustelua ja vähän irrottelinkin lennokkaammin.

Arvoisa puheenjohtaja,

Jos tämä on yleinen monikulttuurisuusohjelma eikä maahanmuuttajienn kotouttamisohjelma, niin kuin me olemme sitä vaatineet, niin missä on kansallisten vähemmistöjen osuus? Puhutaan ulkomaalaisista ja vieraskielisistä yksinomaan. Miksi suomenruotsalaisuus, karjalaisuus tai pohjalaisuus näy tässä?

Ei näitä tarvitse, mutta se osoittaa sen mistä tässä oikeasti on kyse.

Vielä rasismi-sanasta. Yksi lähde määrittelee yhdellä ja toinen toisella tavalla ja se on sen ongelma. Käsite on yhtä leväperäinen kuin itänaapurin laissa oleva huliganismi, se tarkoittaa juuri sitä, mitä syyttäjä ja tuomari haluavat sen tarkoittavan, eikä kansalaiset voi tietää mikä milloinkn on rikollista. Eihän tässä ongelmaa olisi jos määrittely olisi kirjoitettu auki ohjelmaan, vaikka Kasvin esittämässä muodossa. Emme me ole ongelmaa siivoamassa pois, vaan mielipiteiden vainoa.

Valtuutettu Ali nosti esiin klassikkoargumentin vuosisatoja sitten muuttaneita investoreja ja yrittäjiä. Myös tataarit ja Vietnamin venepakolaiset ovat intergoituneet hyvin. Näille yhteistä on, ettwi yhteiskunta opettanut holhouksen kohteeksi vaan tulijat itse vastasivat menestymisestään. Ei kellekään pitäisi tulla yllätyksenä että maajanmuuttoon liittyvät ongelmat liittyvät juuri paapomiseen vastaanottometodina.

Ikäiseni ja vanhemmat muistavat takavuosilta kun etniselle vähemmistölle annetttiin positiivisen syrjinnän avulla paremmat eväät. Sitä kutsuttiin apartehidiksi ja sitä harjoitettiin vanhassa Etelä-Afrikassa.

Loppulausuntona keskustelusta toteaisin, että se oli yllättävän sopuisaa, mutta se osaltaan johtuu siitä, että puhuimme eri asioista; aidasta ja aidanseipäistä. En selkeästi onnistunut tuomaan viestiämme läpi, mutta harjoitus jatkuu.

Arvoisa puheenjohtaja,

Sikäli kun muutosesityksemme eivät mene läpi, esitän ohjelman hylkäämistä.

 

Asian valtuustokäsittely näkyy verkossa: http://qsb.webcast.fi/e/espoo/espoo_2014_0414_valtuustonkokous_osa2/#/webcast

Suoraan monikulttuurisuusohjelmaan pääsee valitsemalla oikeasta reunasta Indexes-valikko ja sielä nro 6 Espoon monikulttuurisuusohjelman 2014-2017 hyväksyminen.

Myös Hommaforumilla on asiaa käsittelevä ketju.

Posted in Blogi and tagged , , , , .

Espoolainen kaupunginvaltuutettu. Tavoitteeni on kansallisesti solidaarinen, kansanvaltainen, vapaa ja vahva kansalaisyhteiskunta: suomalainen Suomi eurooppalaisessa Euroopassa.