Kehitysyhteistyöhön on ensi vuodelle esitetty varattavaksi reilu 870 miljoonaa euroa. Perussuomalaiset leikkaisi tuosta summasta 550 miljoonaa euroa pelkästään järkeistämällä toimintaa oikeudenmukaisempaan ja vapaaehtoisuuteen kannustavaan suuntaan. Perspektiiviä kehitysapuun käytettävän rahasumman suuruuteen saa, kun asettaa tuon summan rinnalle esimerkiksi sen, että ensi vuonna Suomi joutuu todennäköisesti ottamaan uutta velkaa 2900 miljoonaa euroa. Raakasti yksinkertaistettuna voisi sanoa, että tuosta Suomen nostamasta lisävelasta 900 miljoonaa lähetetään kehitysapuna kolmansiin maihin projekteihin, joista tai joiden tuloksellisuudesta tai tulosten puutteesta ei mitään erityistä tietoa tavallisella suomalaisella veronmaksajalla ole.
Nostaisin esiin myöskin itsensä työllistävien ja yrittäjyyteen suuntautuvien ihmisten elämän kaikenlaisen helpottamisen ja tukemisen. Maailma ympärillämme muuttuu ja avaa paitsi mahdollisuuksia niin myöskin luo uudenlaisia haasteita. Yhteiskunnan on pystyttävä joustamaan ja järjestelmien muuttumaan uudenlaisten haasteiden ja mahdollisuuksien mukana. Globaalit työmarkkinat kilpailevat tänne konkreettisesti tulevan työvoiman ja täältä poistuvien työpaikkojen lisäksi aloilla, joissa toiminta tapahtuu virtuaalisessa maailmassa. Suomessa on mm. peliteollisuuden, graafisen suunnitellun, sisällöntuotannon, tukipalveluiden ja vaikka kääntäjien suhteen osaamista, mutta nykyisenlaisessa maailmassa he kaikki kilpailevat lopulta kansainvälisten työmarkkinoiden rinnalla. Jokainen valtion tarjoama helpotus näille itsensä työllistäville ja työmarkkinoilla virtuaalisessa maailmassa globaalisti kilpaileville ahkerille suomalaisille on merkittävä, sillä työmarkkinat tulevat yhä enemmän olemaan rajattomassa ja aineettomassa maailmassa.
Ikäihmisten elämänlaadun kohentaminen, sukupolvien väliseen kanssakäymiseen panostaminen ja suomalaisen kulttuuriperinnön vaaliminen ja tutkimus ovat lisäksi inhimillisestä sekä isänmaallisesta näkökulmasta kohteita, joihin mielelläni suuntaisin yhä enemmän katseeni ja ohjaisin yhteiskunnan resursseja niissä puitteissa, joissa se on mahdollista. Uskon, että jo pienet muutokset pelkästään asenteissa sekä hoitoalan toimijoiden arvoistuksen konkreettinen lisääminen johtavat kunniakkaisiin tekoihin.
