Täysi kierros käräjillä

Viime viikon maanantaina sain istua käräjillä myös syytettyjen penkillä. Kaikki muut penkit ovatkin jo aiemmin tulleet tutuiksi, kun olen ollut yleisönä, hakijana, syyttäjän tukemana asianomistajana, todistajana ja tuomarina. Ehkä juuri mittava kokemukseni oikeusistunnoista vaikutti siihen, etten jännittänyt tai hermoillut istuntoa. Kokemus tämäkin.

Istunnossa ei sinänsä mitään yllättävää tapahtunut ja se vietiin läpi jouhevasti puolessatoista tunnissa. Syyttäjä esitti lakonisesti syytteensä, jonka jälkeen avustajani seikkaperäisesti esitti puolustuksen keskeiset argumentit, jotka perustuvat luonnollisesti sanavapauteen, mutta myös yhdenvertaisuuteen.

On näet siten, että kuluneen vuosikymmenen aikana noita syytteen alaisia lauseita on esitetty laajalti joukkotiedotusvälineissä ja yksityisten kansalaisten puheenvuoroissa hyvin samaan tapaan kuin minä, mutta osin myös paljon moitittavammalla tavalla. Yle Uutiset kommentoi Halla-ahon tuomiota tuoreeltaan itse muokaten tekstejä Liite V1, TV2:n A-Talkin juontaja esitti kiihottavaksi esitetyn lauseen suorassa valtakunnallisessa tv-lähetyksessä Liite V2, korkein oikeus (KKO) julkaisi erikseen vapaasti muotoillun tiedotteen, jossa se aivan tarpeettomasti toisti lauseet, kun olisi aivan hyvin voinut viitata itse ratkaisutekstiin, jossa ne esitettiin julki ihan legitiimillä tavalla (ja josta myös kopioin lauseet niitä itse kirjoittamatta) Liite V3. Myös Iltalehti kirjoitti vapaasti muotoillen lauseet uudelleen ja vieläpä voitontuottotarkoituksessa Liite V4. Kaikkein raskauttavin on ehkä ”Ei vihapuheelle” -sivusto, joka esitti lauseen sellaisenaan täysin ilman viitteitä tai kontekstia Liite V5.

Yhtäkään edellä mainituista tai muitakaan lauseita esittäneitä ei ole saatettu rikosoikeudelliseen tutkintaan. Jostain syystä valtakunnansyyttäjänvirasto määräsi syytteen nostettavaksi vain perussuomalaisen kansanedustajaehdokkaan kohdalla. Ovatko toiset tosiaankin tasa-arvoisempia kuin toiset?

Koska twiiteillä ei ollut mitään reaalimaailmassa ilmenevää seurausta, ei väitetyn rikoksen osalta voida arvioida seuraustahallisuutta lainkaan, ja koska kyseisiä lauseita on esitetty julkisuudesta sellaisenaan, muokattuna, asiakokonaisuudessa ja irrallaan, on hyvin kyseenalaista vilpittömästi väittää, että olosuhdetahallisuuskaan täyttyisi. Rangaistus voidaan yleisen oikeusperinteen mukaan langettaa vain tahallisesti tehdystä rikoksesta (ellei teko ole tuottamuksellisesti rangaistava).

Uskonrauhan rikkominen on aito ajatusrikos, sillä sen ensimmäisenä tunnusmerkkinä mainitaan loukkaamistarkoitus. Tässä syyttäjän ja tuomarin olisi päästävä tekijän tekohetken aikaiseen mieleen, ja sen perusteella tehtävä ratkaisunsa. Näyttöä motiivista toki voidaan pyrkiä eri tavoin esittämään.

Loukkaamistarkoituksen puuttuminen vaikutti 2006 siihen, ettei valtionsyyttäjä Mika Illman tuolloin nostanut syytettä, kun julkaisin ns. Muhammed-pilapiirrokset. Alkuperäisessä Jussi Halla-ahon jutussa ei ollut loukkaamistarkoitusta, mutta KKO siitä huolimatta langetti pahamaineisen tuomionsa. Minun jutussani syyttäjä ei edes yrittänytkään esittää minulla olleen loukkaamistarkoitusta, vaan perusti koko argumentaationsa vain jukaisuntekoon.

Tähän liittyy olennaisesti yhdenvertaisuus, sillä melko yleisessä tiedossa on, että kristinuskon pyhänä pitämiä persoonia on saanut pilkata, herjata ja häpäistä ilman pelkoa rikosoikeudellisista seuraamuksista. Ovatko toiset tosiaankin tasa-arvoisempia kuin toiset?

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan eroaa tässä mielessä uskonrauhan rikkomisesta, että motiivilla ei ole merkitystä. Olennaista on vain menettely, eli julkiseksi nähtäville asettaminen. Kuitenkin yleisen rikosoikeudellisen periaatteen mukaan, rangaistavaa siitäkin tekee tahallisuus, jota jo ylempänä käsittelin. Nyt käräjäoikeudessa ei kukaan mennyt lauseisiin sisälle, eikä niiden merkitystä tai sisältöä sinänsä käsitelty lainkaan; ne esiintyivät puhtaasti instrumentaalisina. Minustakaan ei ole mielenkiintoista pureksia sitä, että onko lause “Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre” uhkaava, panetteleva tai solvaava. Panettelu ja solvaus ovat poistuneet rikoslaista, mutta panettelu tarkoittaa pahantahtoista häpäisemistä ja solvaus taas yleistä totuudenmukaistakin häpäisemistä. Yleisesti katsotaan, että nykyään kunnianloukkaus käsittää nämä rikokset, joka taas on asianomistajarikos. Kyseessä oleva lause oli parodia päivälehden suomalaisia koskevasta julkaisusta, josta ei kuitenkaan seurannut rikosoikeudellisia seuraamuksia. Ovatko toiset tosiaankin tasa-arvoisempia kuin toiset?

Hätäisempi saattaisi luulla, että tapaukseni on identtinen Jussi Halla-ahon tapauksen kanssa ja että minulta olisi ollut tyhmää kaivaa verta nenästäni ja hankkia miltei varmuudella syyte ja langettava tuomio. Näin ei kuitenkaan ole. Siinä missä yhteistä tapauksille on näiden kyseisten lauseiden käyttö instrumentteina ja kaksoisstandardin olemassaolon kritisointi, oikeudellisesta näkökulmasta ero tulee juuri tahallisuuden kautta. Vaikka molemmat varsin tarkoituksella julkaisimme tekstit, tekee ylempänä esittämäni tahallisuuden asteet.

Avustajani nosti esiin myös roolini poliitikkona ja eduskuntavaaliehdokkaana. Sen roolin kautta minulla on paitsi oikeus, myös eettinen velvollisuus äänestäjiäni kohtaan tuoda esiin yhteiskunnallisia epäkohtia, vääriä lakeja, oikeuskäytäntöjä ja vakaumukseni mukaisia poliittisia näkemyksiäni lainsäädännön muuttamiseksi. KKO:n ratkaisuja ei voida muuttaa kuin lainsäädäntöteitse ja se on lainsäätäjien tehtävä. Kysymys on siis poliittisesta prosessista, ei juridisesta. Edelleen olen pyrkinyt esittämään poliittista näkemystäni tulevan lain mukaan, de lege ferenda, siteeraamalla KKO:n 8.6.2012 julkaiseman sanamuodon mukaisesti siihen mitään lisäämättä tai poistamatta.

Todisteet osoittavat useiden suurten medioiden käsitelleen samoja tekstejä julkisuudessa huomattavasti laajemman lukijakunnan piirissä ja että näitä tekstejä on muokattu tai julkaistu sellaisenaan, mutta ketään ei oltu edes pyritty saamaan rikosoikeudelliseen vastuuseen, kuten minua nyt. Ovatko toiset tosiaankin tasa-arvoisempia kuin toiset?

Koska rikosoikeudessa syyksiluennan voi tehdä vain tahallisesta rikoksesta ja ilman varteenotettavaa epäilystä, ei käräjäoikeudella oikein ole eväitä langettava tuomion antamiseen.

Olen esitutkinnasta lähtien johdonmukaisesti kertonut yhteiskunnallisesta motivaatiostani KKO:n ratkaisun muuttamiseksi, eikä missään vaiheessa ole esitetty epäilystä loukkaamistarkoituksesta tai tahallisuudesta tai rikollisesta mielestä, joten uskonrauhan rikkomisesta ei voi tuomita.

Mikäli taas käräjäoikeus tulkitsee, että kiihottamisessa kansanryhmää vastaan ei edellytetä minkään tasoista tahallisuutta (kuten rikosoikeudessa yleensä), olisi kaikki samoja tekstejä sellaisenaan tai muokattuina julkituoneet myös saatettava rikosoikeudelliseen vastuuseen, sillä muutoin minua ei kohdeltaisi perustuslain turvaamalla yhdenvertaisella tavalla.

Huomenna 29.3. saamme virka-ajan puitteissa käräjäoikeuden ratkaisun ja näemme, ovatko toiset tosiaankin tasa-arvoisempia kuin toiset.

 

Posted in Blogi and tagged , , , , .

Espoolainen kaupunginvaltuutettu. Tavoitteeni on kansallisesti solidaarinen, kansanvaltainen, vapaa ja vahva kansalaisyhteiskunta: suomalainen Suomi eurooppalaisessa Euroopassa.