Perussuomalaisten maahanmuuttopoliittinen ohjelma 2015

Tänään se vihdoin julkaistiin, puolueemme maahanmuuttopoliittinen ohjelma 2015 vaaleihin.

Johdanto

Eurooppaan kohdistuu tällä hetkellä ennennäkemätön siirtolaispaine Afrikasta ja Lähi-Idästä. Muuttoliikkeeseen vaikuttavat ajankohtaiset sodat ja kriisit mutta ennen kaikkea sitä pitää yllä elintasokuilu maanosien välillä. Eurooppa, etenkin Pohjois-Euroopan hyvinvointivaltiot, on avokätisine sosiaaliturvajärjestelmineen houkutteleva kohde myös sellaisille siirtolaisille, joilla ei ole työmarkkinoilla tarvittavia taitoja, tai jotka eivät uskonnollisista ja kulttuurisista syistä halua omaksua integraation kannalta tärkeitä eurooppalaisia käsityksiä esimerkiksi tasa-arvosta tai ilmaisunvapaudesta.

Vapaan liikkuvuus Euroopan unionin sisällä on johtanut siihen, että Välimeren yli tulleet siirtolaiset voivat käytännössä itse valita, mihin jäsenmaahan he turvapaikkahakemuksensa jättävät. Tällaisen turvapaikkashoppailun tuloksena kourallinen pohjoisia jäsenmaita ottaa vastaan lähes kaikki unionin alueelle tulevat turvapaikanhakijat.

Turvapaikkamenettely on luotu vainoa pakenevien ihmisten auttamiseen, mutta siitä on tullut käytännössä merkittävin siirtolaisuuden väylä. Valtavasta työttömyydestä ja julkisen sektorin rahoituskriisistä kärsivällä Euroopalla ei ole varaa vaikeasti kotoutuvien ihmisten massiiviseen muuttoliikkeeseen. Maahanmuutto muuttaa peruuttamattomasti kohdemaiden väestörakennetta, rikkoo yhteiskunnan sisäistä koheesiota, rasittaa kohtuuttomasti julkisia palveluita ja julkista taloutta, johtaa asuinalueiden gettoutumiseen, edistää uskonnollista radikalismia ja sen lieveilmiöitä sekä ruokkii etnisiä konflikteja. Esimerkkeinä näistä ilmiöistä voidaan mainita useita Euroopan suurkaupunkeja viime vuosina riivanneet etniset mellakat ja lähinnä maahanmuuttajanuorista koostuneet väkivaltaiset jengit.

Maahanmuuttoa ei pidä nähdä eikä käsitellä kokonaisuutena. Pakolais- ja turvapaikkapolitiikka on siis pidettävä erillään työperäisen maahanmuuton hallinnoinnista. Suuri osa maahanmuuttajista tulee Suomeen töihin ja osallistuu panoksellaan yhteiskunnan rakentamiseen. Maahanmuuttopolitiikan ja -lainsäädännön tarkoitus on mahdollistaa Suomen kannalta hyödyllinen tai vaikutuksiltaan neutraali maahanmuutto mutta samaan aikaan ehkäistä sellaista muuttoliikettä, josta on taloudellista tai yhteiskunnallista vahinkoa Suomelle. Maahanmuuttopolitiikan pitää perustua kansallisen edun puolustamiseen, ei sinisilmäiseen maailmansyleilyyn. Etenkin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa veronmaksajien oikeustajua koettelee se, että maahanmuuton kustannusten annetaan jatkuvasti paisua. Turvapaikkajärjestelmän ja perheenyhdistämismenettelyn häikäilemätön käyttö elintasosiirtolaisuuden väylänä nakertaa kyseisten järjestelmien hyväksyttävyyttä tavallisen kansalaisen silmissä.

Suomessa maahanmuuton ongelmat ja kustannukset ovat vielä suhteellisen vähäisiä, mutta tämä ei johdu siitä, että Suomi olisi onnistunut kotouttamisessa muita maita paremmin, vaan siitä, että “humanitaarinen” maahanmuutto on meillä verrattain nuori ilmiö. Sen voidaan katsoa käynnistyneen Neuvostoliitosta Suomeen siirtyneiden somalien myötä 1990-luvun alussa. Suomen on vielä mahdollista välttää esimerkiksi Ruotsin, Ranskan tai Britannian maahanmuuttokatastrofi, mutta tämä edellyttää määrätietoista politiikkaa ja selkeää lainsäädäntöä. Suomi on tähän asti omaksunut ajopuun roolin; siirtolaisuuteen suhtaudutaan kuin luonnonvoimaan, jonka edessä nostetaan kädet pystyyn ja toivotaan parasta. Suhtautumistavan on muututtava pikaisesti. Maahanmuuttajaväestömme on kasvanut ja kasvaa nopeammin kuin missään muualla Länsi-Euroopassa. Lisäksi se keskittyy voimakkaasti muutamaan suurimpaan kaupunkiin.

Suomessa asuu tällä hetkellä jo noin 300 000 ulkomaalaistaustaista ihmistä, mikä vastaa 5,5 % osuutta kokonaisväestöstä. Vuosittainen nettomaahanmuutto on kymmenessä vuodessa
kohonnut lähes 20 tuhanteen ilman, että politiikka olisi reagoinut tähän millään tavalla. Jos maahanmuuton voimakas kasvutrendi jatkuu entisellään, on selvää, ettei Suomella ole mitään mahdollisuuksia tulevaisuudessa kotouttaa tänne tulevia ihmisiä onnistuneella tavalla ja samalla takaamaan sosiaalisen rauhan säilymistä maassamme.

Maahanmuuttopolitiikassa on otettava tavoitteeksi nettomaahanmuuton laskeminen 1990-luvun tasolle. Maahanmuuton vähentäminen edistää ulkomaalaisten integraatiota, koska tällöin resursseja vapautuu erityisesti haastellisten yksilöiden ja ryhmien integroimiseen. Myös kantaväestön hyväksyntä harjoitettua maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan kasvaa, kun maahanmuuttoa toteutetaan hallitulla tavalla.

Perheenyhdistäminen kuriin

Perheenyhdistäminen on yksi tärkeimmistä maahanmuuton syistä. Maahanmuuttotutkijat ja poliitikot ovat vakuutelleet, että perheenyhdistäminen edistää maahanmuuttajien kotoutumista. Tästä ei kuitenkaan ole mitään näyttöä, sillä humanitaarisin perustein maahan tulleiden ihmisten integroituminen on epäonnistunut surkeasti myös niissä maissa, mm. Suomessa ja Ruotsissa, joissa on harrastettu sallivaa perheenyhdistämispolitiikkaa.

Monissa Euroopan maissa, esimerkiksi Tanskassa, Hollannissa ja Britanniassa, on tehty viime vuosina perheenyhdistämislainsäädäntöön merkittäviä kiristyksiä, joilla ehkäistään maahanmuuttajien perheenjäsenten hakua ulkomailta sosiaalijärjestelmien elätettäväksi. Suomen tulee ottaa kyseisten maiden parhaista käytännöistä oppia, eikä kopioida Ruotsin avoimien ovien perheenyhdistämispolitiikkaa.

Mahdollisuus perheenyhdistämiseen toimii myös yhtenä houkutustekijänä niille, jotka pyrkivät Välimeren yli Eurooppaan. Muuttoliikettä ja siihen liittyviä ongelmia voidaankin ehkäistä tehokkaimmin vähentämällä tällaisia houkuttimia.

Perheenkokoajalle asetettua toimeentuloedellytystä pitäisi laajentaa kaikkiin muihin ryhmiin paitsi varsinaisen pakolaisstatuksen saaneisiin. On kohtuullista edellyttää, että henkilö pystyy huolehtimaan edes omasta toimeentulostaan ennen kuin hän voi kutsua perheenjäsenensä Suomeen. Tämä paitsi vähentäisi Suomen kannalta haitallista maahanmuuttoa, toimisi myös täällä jo oleville ihmisille kannustimena kouluttautua ja työllistyä.

Kykyä vastata omasta toimeentulosta voitaisiin edellyttää myös silloin, kun perheenkokoaja on Suomen kansalainen. Tällä pystyttäisiin ehkäisemään mm. lumeavioliittoja. Tanskan mallin mukaisesti voitaisiin edellyttää, ettei perheenkokoaja ole esimerkiksi edeltävien kahden vuoden aikana turvautunut toimeentulotukeen. Samoin ulkomaalaiselle puolisolle voitaisiin asettaa yleistä avioitumisikärajaa korkeampi alaikäraja järjestettyjen avioliittojen kitkemiseksi.

Kiintiöpakolaisjärjestelmää arvioitava

Euroopassa ja maailmassa on vain kourallinen maita, joilla on kiintiöpakolaisjärjestelmä. Koska Suomeen hakeutuu enenevässä määrin ns. spontaaneja turvapaikanhakijoita, on arvioitava, onko kiintiöpakolaisjärjestelmän ylläpitäminen enää mielekästä.

Joka tapauksessa pakolaiskiintiön koko pitää sopeuttaa yleiseen taloustilanteeseen. Jos valtiontalous on alijäämäinen, menoja rahoitetaan velanotolla ja perustoimintoja leikataan, myös pakolaiskiintiötä on leikattava.

Työperäistä maahanmuuttoa hallitusti

EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevan ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnasta on syytä pitää myös jatkossa kiinni, koska jo EU:n alueella vallitseva työvoiman vapaa liikkuvuus täydentää riittävällä tavalla työvoiman tarjontaa suomalaisilla työmarkkinoilla. Erityisosaamista omaavien henkilöiden tuloa on jo muun muassa EU:n sinisen kortin avulla helpotettu tuntuvasti, eikä valtion ole syytä aktiivisesti houkutella Suomeen työvoimaa Euroopan ulkopuolelta. Suomalaisia työnantajia pitäisi nykyistä enemmän kannustaa palkkaamaan työttömiä suomalaisia tai maahanmuuttajataustaisia nuoria sen sijaan, että työvoimaa alettaisiin hakea maamme rajojen ulkopuolelta.

Gettoutuminen kuriin

Ei-työperäiset maahanmuuttajat hakeutuvat niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa mielellään suuriin kaupunkeihin. Koska heidän asumisensa jää suurelta osin julkisen sektorin järjestettäväksi ja maksettavaksi, he kasautuvat tiettyihin kaupunginosiin. Tämä, samoin kuin paikallisten koulujen “monikulttuuristuminen”, puolestaan työntää maksukykyisiä asukkaita pois näiltä alueilta. Lopputuloksena on lähinnä maahanmuuttajien asuttamia gettoja, jotka toimivat kasvualustana mm. uskonnolliselle radikalismille, ja joiden sisällä asuvilla ihmisillä on hyvin vähän kosketuspintaa muuhun yhteiskuntaan.

Paitsi että maahanmuuttajien kasautuminen lähiöihin ehkäisee integraatiota ja aiheuttaa muita lieveilmiöitä, se myös pahentaa asuntopulaa. Työssäkäyvän pieni- ja keskituloisen perheellisen on hyvin vaikeaa löytää kohtuuhintaista asuntoa esimerkiksi Helsingistä. Pitkään jatkunut trendi on, että veronmaksajat muuttavat pois Helsingistä ja tilalle tulee työttömiä maahanmuuttajia. Tällä on hyvin kielteiset vaikutukset kuntatalouteen.

Tulonsiirtojen varassa elävien maahanmuuttajien määrä pitää erilaisilla toimenpiteillä saada laskemaan niin pieneksi, että heidät pystytään kohtuullisilla resursseilla kotouttamaan osaksi yhteiskuntaa. Lisäksi tällaiset maahanmuuttajat tulee hajasijoittaa eri puolille Suomea sinne, missä heidän asumisensa voidaan edullisimmin järjestää. Tällainen asutuspolitiikka ehkäisee tulijoiden kasautumista ja siten edistää heidän integroitumistaan. Toimeentulo- ja asumistukien tulee olla sidottuja siihen, että tulija asuu siinä paikassa, joka hänelle on osoitettu. Omilla varoillaan hän luonnollisesti on oikeutettu valitsemaan itse asuinpaikkansa.

Monikulttuurisuuden keinotekoinen pönkittäminen kuriin

Monikulttuurisuuden nimiin vannovassa politiikassa on korostettu tulijoiden oman identiteetin, kulttuurin, uskonnon ja erityislaatuisuuden säilyttämistä, tarvittaessa yhteiskunnan tukitoimin, esimerkiksi järjestöille myönnetyin tuin. Katsomme, että yhteiskunnan ja veronmaksajan tehtävä ei ole tukea tänne vapaaehtoisesti muuttavien ihmisten identiteettiä tai uskonnonharjoittamista.

Maahanmuuton ja monikulttuurisuuden ympärille on rakentunut kuntien ja valtion kustantama neuvojien, konsulttien, koordinaattoreiden ja moninaisuustutkijoiden verkosto, joka elää maahanmuuton ongelmista. Tätä virkakuntaa tulee karsia ankaralla kädellä.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän palveltava Suomea ja suomalaisia

Suomalaiset korkeakoulut houkuttelevat vähävaraisia ulkomaalaisia opiskelijoita maksuttomalla opetuksella ja usein englanninkielisillä opetusohjelmilla. Tämän “kansainvälistymisen” väitetään edistävän Suomen kilpailukykyä ja nostavan yliopistotutkimuksen laatua.

Maailman arvostetuimmat oppilaitokset eivät houkuttele huippuyksilöitä maksuttomalla vaan laadukkaalla opetuksella, ohjauksella ja tutkimuksella. Laadun ylläpitäminen edellyttää rahaa, jota kerätään usein varsin korkeillakin lukukausimaksuilla. EU-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille pitää asettaa lukukausimaksut.

Suomen maksuton korkeakoulutus on suomalaisten rahoittama, eikä siihen siksi voi olla subjektiivista oikeutta muilla kuin suomalaisilla. Maksuttomasti opiskelevat ulkomaalaiset syövät oppilaitosten resursseja, vievät opiskelijapaikkoja, eivätkä käytännössä edes jää valmistumisensa jälkeen Suomeen töihin, koska englanninkielinen opetus ei edellytä heiltä suomen kielen opiskelua.

Ei positiivista syrjintää rekrytoinnissa

Monet kunnat suosivat rekrytoinnissaan vähemmistöihin kuuluvia työnhakijoita. Menettelyllä pyritään siihen, että eri etniset ja kielelliset ryhmät olisivat edustettuna julkisen sektorin henkilöstössä väestösuhdettaan vastaavalla osuudella.

Etnisyyteen perustuva “positiivinen” syrjintä on kestämätöntä, sillä ei ole mitään näyttöä siitä, että vähemmistöjen kiintiöedustajat toisivat työyhteisöön lisäarvoa tai parantaisivat heidän edustamiensa vähemmistöryhmien yleistä asemaa. Etnisten vähemmistöjen aliedustus julkisen sektorin työpaikoissa, samoin kuin työmarkkinoilla yleensäkin, selittyy ennen kaikkea kyseisten ryhmien keskimääräisesti heikommilla valmiuksilla kuten kielitaidolla ja koulutustasolla.

Tasa-arvon tulee tarkoittaa mahdollisuuksien tasa-arvoa, ei lopputuloksen tasa-arvoa. Ratkaisu vähemmistöjen työllistymisongelmiin on työelämävalmiuksien kehittäminen. Yhteiskunnan on tarjottava kaikille samat kouluttautumismahdollisuudet, mutta niiden hyödyntäminen on lähtökohtaisesti yksilön omalla vastuulla.

Kansalaisuuden oltava palkinto

Motivaation kotoutumiseen tulee lähteä maahanmuuttajasta itsestään. Suomen kansalaisuus ei saa olla itsestäänselvyys, vaan se tulee nähdä palkintona jo tapahtuneesta kotoutumisesta. Kotoutumista taas on mitattava mielekkäillä mittareilla kuten kielitaidolla, kyvyllä huolehtia omasta toimeentulostaan ja halulla elää yhteiskunnan sääntöjen mukaan. Myös odotusajan tulisi olla nykyistä pidempi riippumatta siitä, onko henkilö tullut maahan työ-, humanitaarisella vai muilla perusteilla.

On myös selvitettävä mahdollisuudet muuttaa kansalaisuuslainsäädäntöä niin, että jo myönnetty kansalaisuus voitaisiin tietyissä olosuhteissa peruuttaa.
Kaksoiskansalaisuus tulisi sallia vain hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa. Suomen passi ei saa olla pelkkä matkustamista helpottava dokumentti, vaan kansalaisuuden pitää ilmentää henkilön sitoutumista uuteen kotimaahansa. Kaksoiskansalaiset voivat muodostaa myös strategisen turvallisuusriskin tilanteessa, jossa jokin ulkovalta katsoo Suomessa asuvien kansalaistensa kuuluvan omaan legitiimiin vaikutuspiiriinsä.

Kotiseutumatkailu ja jihad-turismi

Turvapaikkamenettely on tarkoitettu henkilöille, jotka kokevat kotimaassaan vainoa. Jos humanitaarisin perustein oleskeluluvan, ja mahdollisesti myöhemmin kansalaisuuden, saanut henkilö lomailee kotimaassaan, lähettää sinne lapsiaan “kulttuuria oppimaan”, tai pahimmassa tapauksessa osallistuu siellä sotatoimiin, voidaan päätellä, että hän itse ei pidä lähtömaataan liian vaarallisena. Tällaisissa tapauksissa suojeluntarpeen tulee katsoa päättyneen ja oleskelulupa pitää peruuttaa.

Viranomaisten tietojenvaihtoa kehitettävä

Ulkomaalaislain mukaan se, että ulkomaalainen toistuvasti turvautuu toimeentulotukeen, on peruste oleskeluluvan lakkauttamiselle. Kuitenkin sosiaaliturvaa koskeva lainsäädäntö estää toimeentulotukipäätöksiä tekevää viranomaista ilmoittamasta tällaisista asiakkaista ulkomaalaisviranomaisille. Tämä on esimerkki huonosta lainsäädännöstä, joka estää viranomaista suorittamasta tehtäviään ja joka toimii suoraan vastoin suomalaisen veronmaksajan etua.

Toimeentulotuesta päättäville virkailijoille on asetettava velvoite ilmoittaa toistuvasti toimeentulotukea hakevista ulkomaalaisista ulkomaalaisviranomaisille. Erityisesti EU:n sisäistä “köyhyyssiirtolaisuutta” voidaan tällä tavoin tehokkaasti hillitä.

Paperittomien palvelut ja kerjäläisongelma

Suomessa on sekä valtion että kuntien tasolla keskusteltu maassa laittomasti oleskeleville tarjottavista terveyspalveluista. Perussuomalaisten yksiselitteinen kanta on, että maassa laittomasti oleskelevat on poistettava maasta, eikä heitä pidä houkutella maahan julkisilla palveluilla.

Suomen, kuten muidenkin Länsi-Euroopan maiden, kaupunkeja ovat Romanian ja Bulgarian EU-jäsenyyden alkamisesta lähtien riivanneet näistä maista saapuneet romanikerjäläiset. Kerjäläisyyteen liittyy runsaasti enemmän tai vähemmän järjestäytynyttä rikollisuutta kuten katuryöstöjä, myymälävarkauksia sekä asuntomurtoja.

Näihin ilmiöihin voidaan puuttua tehokkaimmin kieltämällä kerjääminen järjestyslaissa.

Maahanmuuton kustannusten läpinäkyvyyttä kehitettävä

Sosiaaliturvajärjestelmää ja tilastointia on kehitettävä siten, että valtion ja kuntien eri kansalaisuus- ja kansallisuusryhmille maksamat tulonsiirrot ovat eriteltävissä. Vain selkeä ja läpinäkyvä tieto lopettaa maahanmuuttajien saamiin tulonsiirtoihin liittyvän spekulaation ja mahdollistaa maahanmuuton kustannusten realistisen arvioinnin ja ennakoinnin.

Kehitysyhteistyömenojen rahoitusmalli pohdintaan

Kehitysyhteistyö ei perussuomalaisten näkemyksen mukaan kuulu valtiovallan ydintoimintoihin. Tämän vuoksi ei ole perusteltavissa se, että kehitysyhteistyömenot pysyvät entisellään tai jopa kasvavat samalla, kun julkisen vallan perustoimintoja karsitaan. Tavoitteena tulisi olla malli, jossa kehitysyhteistyövarat kerätään vapaaehtoisella verolla tai maksulla.

Riippumatta rahoitusmallista humanitaarisen maahanmuuton aiheuttamat kustannukset pitäisi sisällyttää kehitysyhteistyömenoihin ja ottaa niiden kokonaismäärässä huomioon.

Lisäksi kehitysyhteistyön tavoitteeksi pitäisi ottaa kestävä kehitys kohdemaissa. Afrikka ei voi jatkuvasti olla eurooppalaisen veronmaksajan letkuruokinnassa. Kehitysavun tulee olla tiukan ehdollista, ja se pitää automaattisesti katkaista, jos ehtoja ei täytetä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että apua vastaanottava maa ei saa samanaikaisesti käyttää suhteettomasti omia varojaan asevarusteluun tai hallitsevan eliitin ylellisyysmenoihin. Hyvä hallinto, oikeusvaltio ja kansalaisvapaudet ovat kehitysmaiden taloudellisen nousun avaimia.

Aktiivisena Euroopan unionissa

Euroopan unionissa ajetaan voimakkaasti jäsenmaita sitovaa yhteistä turvapaikkapolitiikkaa sekä “taakanjakomekanismia”, jonka avulla Afrikasta ja Lähi-Idästä tulevia ihmisiä sijoitettaisiin tasaisemmin eri jäsenmaihin. Taakanjako vaikuttaisi voimakkaasti Suomeen tulevien, vaikeasti integroitavien ihmisten määrään ja Suomen omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa siihen, kuka tänne muuttaa.

Perussuomalaiset vastustavat taakanjakomallia paitsi siksi, että ei-työperäisen maahanmuuton lisääntyminen ei vastaa kansallista etuamme, myös siksi, että massiivinen siirtolaisuus Eurooppaan on väärä tapa reagoida elintasokuilun synnyttämään siirtolaispaineeseen. Afrikan väkiluvun ennustetaan nousevan tällä vuosisadalla neljään miljardiin. Väestöräjähdys ylläpitää ja pahentaa köyhyyttä, ja EU:n tulee puuttua siihen edistämällä taloudellista toimeliaisuutta, hyvää hallintoa sekä tyttöjen ja naisten asemaa Afrikassa. Avainsana on tulosvastuullinen ja tiukasti ehdollinen kehitysapu. Sotia ja kriisejä pakenevat ihmiset tulee asuttaa ensisijaisesti kriisialueiden läheisyyteen, ja lähtökohtana pitää olla, että ihmiset palaavat koteihinsa heti, kun olosuhteet sen sallivat.

Lopuksi

Suomen on irrottauduttava siitä 25 vuotta jatkuneesta ajatuksesta, että maahanmuutto ja monikulttuurisuus sinänsä olisivat tarpeellisia tai tavoiteltavia asioita. Siirtolaisuus on yhtä vanha ilmiö kuin ihmiskuntakin, mutta sitä on myös aina pyritty hallitsemaan hyötyjen maksimoimiseksi ja haittojen minimoimiseksi.

Avokätinen hyvinvointivaltio ja avoimet rajat eivät ole yhteensovitettavissa. Korkea veroaste ei houkuttele huippuosaajia, mutta veroilla rahoitetut julkiset palvelut ja tulonsiirrot houkuttelevat elintasosiirtolaisuutta. Nykyisenkaltainen maahanmuutto on omiaan heikentämään huoltosuhdetta ja hyvinvointivaltion rahoituspohjaa sen sijaan, että se parantaisi niitä.

Suomen on pysyttävä avoimena yhteiskuntana niille, joilla on kyky ja halu huolehtia omista asioistaan ja elää talossa talon tavalla. Samalla sen on ehkäistävä kalliiksi tulevien vapaamatkustajien muuttoa. Myös turvapaikkajärjestelmän yleinen hyväksyttävyys paranee, kun sen hyväksikäyttö siirtolaisuuden väylänä tehdään vaikeammaksi.

Tätä ohjelmaa saatetaan tarkentaa vähäisiltä osin kuluvan vuoden aikana.

Vastauksia toiminta-ampujille

1) EU:n tuliasedirektiiviä on suunniteltu avattavan, mikä vaikuttaa aselainsäädäntöömme.*** Mikä on mielestänne tärkeintä säilyttää voimassaolevassa sääntelyssä? ***Pohjaa: EU:ssa ajetaan direktiiviä, joka kieltäisi tiettyjä Suomessa nykyään sallittuja asetyyppejä sekä lisäksi kaavaillaan rajoituksia mm lipaskapasiteetteihin. Toisaalta mm Ranskassa ja Tanskassa perushaulikko ei tarvitse aselupaa vaan sitä käsitellään lainsäädännössä / käytännössä maataloustyökaluna.

Tuliaseet ovat hyvä esimerkki asiasta, joka ensi sijassa tulisi säilyttää kansallisessa päätösvallassa. Unionin tasolla on tarve yhdenmukaistaa maasta toiseen liikkumisene liittyviä käytäntöjä ja mielellään pitää joku minimitaso unionikansalaisten oikeuksille asian suhteen.

Parempi olisi kun asekohtaisesta lupajärjestelmästä luovutaan kokonaan ja siirryttäisiin henkilön soveltuvuutta arvioivaan ”aseajokorttijärjestelmään”. Samalla luovuttaisiin subjektiivisesta ja viranomaismielivaltaan johtaneesta asekohtaisesta ”tarveharkinnasta” sekä tiettyjen asekategorioiden kontrollista.

Laajemmin asepolitiikastani: http://www.teemulahtinen.fi/2010/02/08/aseharrastajat-huomio/

2a) Mielipiteenne ammunnasta, metsästyksestä, asekeräilystä sekä asekaupasta ammattina?

Harrastan toiminnallista urheiluammuntaa ja koen kaikki yhteiskunnallisesti äärettömän tarpeellisiksi. Myös metsästyskortti löytyy ja asekeräilyn aloittaminen on silloin tällöin käynyt mielessä.

2b) Millainen on oma suhtautumisenne laillisiin ampuma-aseisiin ja niillä harrastaviin ihmisiin?

Ylläolevaan viitaten, varsin luonteva. Olen ampunut ensimmäisen ruutilaukaukseni vaahtosammuttimen kokoisena isän virkarevoverilla ja ohjauksen alla.

2c) Harrastatteko ammuntaa/metsästystä tai onko lähipiirissänne joku alaa harrastava tai ammattiihminen?

Harrastan sovellettua reserviläisammuntaa (SRA) sekä practicalia (IPSC) sekä näitä tukevaa harjoittelua.

3) Mikä on mielestänne keskeisin laillisiin ampuma-aseisiin liittyvä kysymys EU- ja kansallisella tasolla?

Kansallisella tasolla akuutein kysymys on kansalaisten eriarvoisuus eri valtakunnan osissa. Joidenkin poliisilaitosten alueella homma toimii olosuhteisiin nähden hyvin, kun taas jossain ollaan puhtaan mielivallan alla. Poliisihallituskaan ei näytä hyvää esimerkkiä omalla toiminnallaan.

Välittömästi seuraava kysymys liittyy ampumaratoihin. Moni vanha olemassaoleva rata on joutunut yhäkkiä “lainsuojattomaksi”, kun kaavoitus on tuonut asutusta liian lähelle ja uusien ratojen perustaminen on sekä kaavoituksellisesti että ympäristömääräysten vuoksi kallista ja vaikeaa. Julkinen valta ei noudata liikuntalakia tässä kohdin.

EU-tasolla en osaa yllämainitun direktiivihankkeen lisäksi sanoa muuta.

4) Mikä on mielestänne keskeisin riistaan/metsästykseen liittyvä kysymys EU- ja kansallisella tasolla?

Ehkäpä tällä saralla viranomaiset niinkään eivät ole ongelmana, kuin on suhtkoht sisäänpäin kääntynyt harrastajajoukko. Harrastus periytyy lähinnä isältä pojalle ja uusien mukaantulo on korkean kynnyksen takana. Unionitasoa en tunne siitä mitään sanoakseni.

5a) Saksa/Viro/Tshekki, kansalainen voi hankkia tasku-aseen henkilökohtaista koskemattomuuttaan puolustaakseen eli ns. suojeluase on ao. maissa laillinen. Pitäisikö tämän olla mahdollista myös Suomessa?

Kyllä. Linjasin näin 2009 lopussa: http://www.teemulahtinen.fi/2009/12/31/ei-lisaa-uhreja-kiitos/

5b) ns Kaasusumutin vaatii Suomessa ampuma-aseen hankkimis- ja hallussapitoluvan. Lupakäytäntö on tiukka eli lupia ei ole montaa. Esim. Saksassa vastaavia sumuttimia voi ostaa tavan kaupasta pelkästään täysi-ikäisyytensä todistamalla. Kumpaa käytäntöä kannatatte?

Tässäkin aiemmin mainittu “aseajokortti” voisi olla toimiva ratkaisu, joka tapauksessa edellyttäisin jonkinlaisen kurssin suorittamista. Eikä kenellekään olisi pahitteeksi ottaa altistustakaan.

6) Vapaa sana aiheesta

Hmm… pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, joten lainaan muilta:

“Μολων λαβε!” -Leonidas

“No free man shall ever be debarred the use of arms.” -Thomas Jefferson, 1776

“Even as it stands the Home Guard could only exist in a country where men feel themselves free. The totalitarian states can do great things, but there is one thing they cannot do, they cannot give the factory worker a rifle and tell him to take it home and keep it in his bedroom. That rifle hanging on the wall of the working-class flat or labourer’s cottage is the symbol of democracy. It is our job to see it stays there.” -George Orwell (Eric Blair), 1941

Amerikkalaisia sanontoja:

“I don’t carry a gun to kill people. I carry a gun to keep from being killed.”

“I don’t carry a gun because I’m evil. I carry a gun because I have lived long enough to see the evil in the world.”

“I don’t carry a gun because I hate the government. I carry agun because I understand the limitations of government.”

“I don’t carry a gun to make me feel like a man. I carry a gun because men know how to take care of themselves and the ones they love.”

“I don’t carry a gun because I feel inadequate. I carry a gun because unarmed and facing three armed thugs, I am inadequate.”

“I don’t carry a gun because I love it. I carry a gun because I love life and the people who make it meaningful to me.”

7) Tarvitaanko Suomessa perustuslakituomioistuinta?

Kyllä. Olen saanut ajatuksen myös PS-nuorten periaateohjelmaan.

8) Saako vastauksenne linkittää alan nettikeskustelusivuille?

Ehdottomasti saa ja pitää.

Helmikuussa 2011 Ase-lehdessä ollut yhteismainoksemme

Helmikuussa 2011 Ase-lehdessä ollut yhteismainoksemme

Suojeluskunnat, kodinturva ja kansalaisen oikeus puolustaa itseään ja maataan

Viikko sitten maanantaina 1.2.2014 lähetti YLE aika hyvän ohjelman MOT: Oikeus omaan rynkkyyn. Ohjelman jälkeen lähetin siinä esiintyneille kolmelle ansioituneelle maanpuolustajalle sähköpostin, jonka aioin julkaista pienen tovin kuluttua. Nyt teen sen:

Lähetetty: 2.12.2014 08:43
Vastaanottajat: Jyrki Uutela, Pekka Sinisalo, Jaakko Puuperä

Arvon herrasmiehet!

Kiitos erinomaisesta esiintymisestänne MOT-ohjelmassa. Ohjelma oli yllättävän neutraali, ellei jopa hieman positiivinen aihetta kohtaan. Vähän olen pettynyt Niinistön lyhyeen ja virkamiesmäiseen kommentointiin, johon mahtui ainakin kaksi faktavirhettä:

1) Myös Virossa on voimassa asevelvollisuus
2) Otin kodinturvajärjestelmän esille ja ehdotin sitä puolueen ohjelmaan Oulun puolueneuvostossa 4.5.2014. Puheenjohtajana toiminut Niinistö kiitti esitystäni ja lupasi ottaa sen huomioon ohjelmatyössä.

Eversti Hyppösen lausuntoon sisältyi paikkaansa pitämätön väite, jonka mukaan suunnitelmat kodinturvajoukkojen perustamisesta eivät ole mahdollisia nykyisen lainsäädännön perusteella. Hyppönen tuskin on kauttaaltaan perehtynyt lakiin, joten en usko tätä tahalliseksi valeeksi, mutta lakiin perehtyneenä minä ainakin tiedän täysin laillisen tien rauhan ajan kodinturvan/suojeluskunnan luomiseksi ilman valtion myötävaikutusta.

Valtioon sidottu järjestelmä toki vaatisi lainsäädännöllisiä muutoksia. Eipä sillä, ei taidettu esivallalta lupia kysellä 1917 suojeluskuntiakaan perustettaessa.

Koenko operatiivisiin joukkoihin sijoitettuna reservin johtajana saavani puolustusvoimilta tai Maanpuolustuskoulutukselta koulutustani sa-tehtävääni?

En koe, sillä en ole saanut sitä lainkaan vaikka MPK-kursseilla suhtkoht aktiivisesti olenkin käynyt. Onko minun mahdollista harjoitella perustettavissa paikallisjoukoissa (“kodinturvan korvaajissa”) sa-tehtävääni varten? Epäilen ettei ole, vaan niissä toimiminen muuttaisi sa-sijoitukseni myös paikallisjoukkoihin aivan kuten maakuntajoukoissa nyt.

Uutelan ohjelmassa esille nostama näkökulma aseistautuneen kansalaisen kv-oikeudellisesta asemasta mahdollisen sotilaallisen kriisin aikana oli minulle uusi. Olen toisaalta pahastunut valtion välinpitämättömyydestä kansalaisten perusoikeuksien suhteen, mutta toisaalta näen sen odotettuna asiainlaitana perustuen kokemukseeni ammunnanharrastajana ja yhteiskunnallisena toimijana.

En näe esitetyn yhtäkään hyvää syytä miksi kodinturvajärjestelmää ei tulisi luoda, vain moraalittomia tekosyitä. Rohkaisen teitä jatkamaan linjallanne ja annan sille kaiken tukeni.

Kirjoitan tämän viestin avoimena kirjeenä ja julkaisen tämän blogissani pienen tovin kuluttua. Mahdolliset vastauksenne kuuluvat luonnollisesti viestintäsalaisuuden piiriin.

Isänmaallisin terveisin,

Teemu Lahtinen

Ryhmäpuheenvuoroni Espoon budjetista

Perussuomalaisten ja Sitoutumattomien mielestä kaupunginjohtajan budjettiesitys oli käsillä olevaan taloustilanteeseen nähden tyydyttävä. Siitä kiitos budjettivalmistelijoille. Kaikille tuttu maailman- ja Euroopan taloudellinen pysähtyneisyys, jota kotimainen jäykkä ja byrokraattinen julkishallintomme on paikallisesti vielä voimistanut, ei ole tarjonnut helppoa ja mukavaa lähtökohtaa talousarvion laadinnalle. Edessä siintävät vielä entistä suuremmat uhat ja valtion kuntia sekä kansalaisyhteiskuntaa kurjistavat aikomukset.

Neuvottelutoimikunnassa oli lohdullista kuulla, että valtionosuusjärjestelmän epäkohtien ja kiinteistöveronryöstön seurauksena alkaa löytyä yksimielisyyttä siitä julkisen rahan ongelmasta, että se tapaa palkita niitä, jotka eivät hoida asioitaan ja sakottaa siitä, jotka hoitavat. Europarlamentaarikko Sampo Terhon sanoja mukaellen; yhteiskuntamme verottaa kaikkea mikä liikkuu ja kun se lopulta voimattomana lakkaa liikkumasta, alkavat yhteiskunnan tukitoimet sen pystyssä pitämiseksi. Valitettava, mutta ehdottomasti ääneen todettava tosiasia on, että sama julkisen rahan ongelma on myös yksilöiden tasolla ja se vaikuttaa koko yhteiskuntaamme ja sen jäsenten valmiuteen ryhtyä taloudellisiin toimiin.

Jatkuvan kasvun ideologiaa on globaalillatasolla viime vuosina kyseenalaistettu, mutta paljon relevantimpana pidämme sen kyseenalaistusta rajatulla alueella ja rajattujen resurssien vallitessa. Espoon strateginen kasvutavoite on alkanut näyttäytyä sekä taloudellisesti että sosiaalisesti kestämättömältä eikä aivan voi ekologistakaan kestävyyttä pitää uhattomana. Meidän tulisi arvioida uudelleen ne insentiivit, joiden varaan olemme rakentaneet kasvustrategiamme sekä niiden pohjalta lasketut infrastruktuuri-investoinnit. Kasvun ei pidä olla itsetarkoitus, vaan lähinnä seuraus siitä, että olemme luoneet parasta kaupunkia, sen kaikissa merkityksissä. Se on itsetarkoitus.

Paljon huomiota saaneen Espoo-lisän leikkauksen tulkitsimme olevan poliittisille päättäjille tarjottu täky tai atrappi, johon pureutumalla jotain muuta jäisi vähemmälle huomiolle ja jonka torjuttuaan poliittiset päättäjät voisivat paukutella henkseleitään, kun torjuivat “virkajohdon arjesta vieraantuneen leikkauksen”. Näinhän tosiaan kävikin ja yksissä mielin päädyimme perumaan Espoo-lisän leikkauksen. Samassa harmonisessa yhteistyön hengessä hoituivat myös omaishoidon turvaaminen, erityisopetuksen ja avustajaresurssien riittävyydestä huolehtiminen, lasten iltapäiväkerhojen ja asukaspuistojen huomioiminen sekä perheasiain neuvottelukeskuksen sopimuksen jatkaminen. Pelkkää hyvää joka paikkaan emme jakaneet, vaan teimme sitä, mitä poliittisten päättäjien tuleekin tehdä ja priorisoimme niukkoja voimavaroja tärkeimpinä pitämiimme paikkoihin. Tässä kohdin haluamme kiittää neuvottelukumppaneitamme.

Me perussuomalaiset ja sitoutumattomat olisimme mielellämme nähneet muutoksen kaupungin organisaatioille asetetuissa puhtaasti poliittisissa monikulttuurisuus-tavoitteissa, joilla ei ole mitään tekemistä tuottavuuden kanssa, pikemminkin päinvastoin. Täysin tyydyttävästi emme tavoitettamme saavuttaneet, mutta asiaa koskeva pöytäkirjamerkintä antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Lisäksi ihmettelemme edelleen, mistä johtuu oppilaskohtaisen kustannuksen ero suomen- ja ruotsinkielisessä opetustoimessa. Ei ole kovin uskottavaa, että oppilaskohtainen kustannus on toisessa ryhmässä 1400 euroa eli ~15% korkeampi kuin toisella. Saamamme selvitys sisäisten palveluiden vaikutuksesta ei tyydytä ja aiomme pureutua tähän eriarvoistavaan seikkaan jatkossa seikkaperäisemmin.

Perinteiseen tapaan pyrimme myös esittämään tilapäisiä säästöjä luottamushenkilöorganisaatiomme kuluihin, joiden vaikutus olisi ollut ennenkaikkea symbolinen. Esityksemme valtuustoryhmien tukin puolittamisesta ensi vuodeksi ei kuitenkaan saanut tukea muilta ryhmiltä. Siitä olemme kuitenkin tyytyväisiä, että tehottomuudelle tilaa antavalta veronkorotukselta vältyttin ja enemmistö selkeästi ymmärsi, että veronkorotusten tie on loppumaton, jollei organisaatiota pakoteta tekemään perustehtäviään tehokkaammin.

Summa summarum, kaikista puutteistaan huolimatta saavutettu neuvottelutulos hyväksytään, sillä onhan laiha sopu parempi kuin lihava riita. (Kannatan neuvottelutoimikunnan esityksiä 1 ja 2)

Menkää Olut & Viski Expoon

Aluehallintovirasto on kieltänyt YKSITYISISSÄ blogeissa viski-sanan käytön. Olen sanan varsinaisessa merkityksessä pöyristynyt ja kettuuntunut. Ei voi olla näin, että viranomainen alkaa rajoittaa sananvapautta. Eihän tässä voi muuta kuin alkaa mainostamaan tapahtumaa.

Hyvä ihmiset!olutjaviski

Menkää Olut ja VISKI Expoon 24.-26.10. Helsingin Kaapelitehtaalle. Olut ja Viski Expo Finland on Suomen kattavin panimo- ja tislaamotuotteita esittelevä asiapitoinen messutapahtuma, joka on suunnattu niin kuluttajille kuin alan ammattilaisillekin.

Tapahtumaan on jälleen saapumassa Suomen kiinnostavimmat panimot sekä maahantuojat, jotka esittelevät laajasti kauden uutuuksia sekä järjestävät esitelmiä ja tietoiskuja. Kaapelitehtaalla on luvassa yli 30 näytteilleasettajan voimin kolme päivää kestävä ainutlaatuinen löytöretki makujen maailmaan!

“Juodaan vähemmän, maistellaan enemmän!”

Tapahtuman ikäraja on 18 vuotta.

Avoinna:
Pe 24.10. klo 15-23
La 25.10. klo 14-23
Su 26.10. klo 14-20

Ennakkomyynti: Tiketti

www.facebook.com/OlutExpo
www.olutexpo.fi

 

Itsenäisyys on juhlan arvoinen

Ilman itsenäisyyttä vaihtoehtomme olisivat vähissä.

Ilman itsenäisyyttä vaihtoehtomme olisivat vähissä.

Itsenäisyys on muistamisen arvoinen. Suomen itsenäisyys täyttää pian 100 vuotta ja kansalaispiirit ovat kehittäneet ajatuksen erillisestä kansanjuhlasta. Oma perinteinen itsenäisyyspäiväni on ohjelmaltaan aika vakiintunut ja saattaa hyvinkin olla niin, etten pääse tähän osallistumaan, mutta jos vain suinkin saan järjestettyä itselleni toisaalle tuuraajia, niin mukana ollaan! Ole sinäkin!


 

Avoin kutsu itsenäisen Suomen syntymäpäiväjuhliin Helsinkiin 6.12.2014

Kuten varmasti tiesitte, isänmaa täyttää taas vuosia. On kulunut pian sata vuotta siitä, kun suomalaiset päättivät alkaa isänniksi omassa maassaan, eikä sitä päätöstä ole ollut syytä katua. Itsenäinen Suomi on ollut suomalaisille paras paikka elää ja on sitä edelleen.

Suomen itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys vaan suomalaisten ponnistusten ja työn tulos. Maamme on rakennettu lukemattomien sukupolvien työllä, ja sitä on puolustettu suurin uhrauksin. Ilman niitä ei Suomea olisi. Suomen itsenäisyys onkin pieni ihme, ja sitä on toden totta syytä juhlia.

Kuudes päivä joulukuuta on suomalaisten päivä, Sinun päiväsi. Tule siis mukaan viettämään Suomen itsenäisyyspäivää ja liity maanmiestesi ja -naistesi sinivalkoiseen kulkueeseen. 612-marssi on puolueista ja poliittisista järjestöistä riippumaton kansalaistempaus, jonka takana on joukko isänmaanystäviä. Soihtukulkueen lisäksi ohjelmaan kuuluu teemaan sopivia puheita.

Kaikki ovat tervetulleita juhlimaan hyvällä mielellä maamme itsenäisyyttä ja muistamaan esi-isiemme työtä ja uhrausta vapaan Suomen puolesta. Itsenäisyyspäivänä voimme olla iloisia ja ylpeitä suomalaisuudestamme ja lähes satavuotisesta valtiollisesta itsenäisyydestämme. Isänmaanrakkaus, kansallinen yhteisöllisyys ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat valtava henkinen voimavara, joka on vahvistanut maatamme ja kansaamme niin hädän kuin rauhan aikoina. Yhdessä olemme vahvoja!

Eläköön Suomi!

http://612.fi/

Tule tukiryhmään

Eilen kokoontunut Perussuomalaiset rp:n Uudenmaan piirihallitus päätti asettaa minut ehdokkaaksi 19.4.2015 järjestettäviin eduskuntavaaleihin. Kyseessä ovat kolmannet eduskuntavaalini. Vuoden 2007 vaalessa sain 699 ääntä, ja se toi minulle listan neljännen sijan ja myöhemmin ensimmäisen kansanedustajan varaedustajan (ns varakansanedustaja) aseman. Vuoden 2011 vaaleissa sain 2024 ääntä, mutta jäin 11. sijalle, kun puolueemme sai 7 edustajapaikkaa. Kannatus kasvoi, mutta muilla kasvoi vielä enemmän.

Nyt uskon, että perussuomalaisten kannatus on vakiintunut ja että äänet saadaan hyvällä vaalityöllä keskitettyä siten, että mahdollisuuteni valituksituloon ovat vähintään yhtä hyvät kuin ne olivat viime vaalien edellä. Tavoittelen suurin piirtein vastaavaa kasvua ääniosuudessa eli noin 4 -6 tuhannen kannatusta.

Tule tukiryhmään, tarvitsen sivua.

Aloite Suomenojan vyyhdin tutkimiseksi

Olen valmistellut viikonlopun aikana tämänpäiväiseen valtuustoon väkevää aloitetta Suomenojan tapahdumavyyhdin ulkoiseksi tutkimiseksi. Olen alustavasti kysellyt tukea muiltakin ryhmänjohtajilta, joten ihan lopullinen versio tämä ei ole.

*** ALOITE ***

Suomenojan julkisuutta keränneen tapahtumavyyhdin ja sen ympärillä käytävän keskustelun ja vellovien huhujen vuoksi on välttämätöntä suorittaa ulkoinen tutkinta, jotta pientäkään epäilystä kaupungin salailusta ja hissuttelusta ei jää, ja jotta kaupunkilaiset voisivat edelleen luottaa kunnallishallintoonsa ja julkisen vallan käyttäjiin.

Julkisessa keskustelussa ja yksityisissä yhteydenotoissa on muun muassa väitetty, että kaupungin työntekijät olisivat vuosien ajan:

– järjestelmällisesti kiusanneet yhtä yrittäjää, joka ei ole alistunut satamassa vallinneeseen “maan tapaan”

– uhkailleet yrittäjää

– kiristäneet yrittäjää

– sabotoineet yrittäjän omaisuutta

– pahoinpidelleet yrittäjää

– käyttäneet kaupungin polttoainetta omissa veneissään

– käyttäneet kaupungin omistamia tiloja yksityisinä vapaa-ajan paikkoinaan

– jättäneet verot maksamatta kyseisestä omavaltaisesta luontaisedusta

– ryhtyneet riistanhoidollisiin väärinkäytöksiin

– mielivaltaisesti laskuttaneet veneilijöitä epäasiallisilla perusteilla

– mielivaltaisesti luovuttaneet ja peruneet venepaikkoja

– uhkailleet veneilijöitä

– ottaneet vastaan lahjuksia kaupungin työt saaneelta

– ja niiden perusteella suosineet huoltoyrittäjää kaupungin toimeksiannoissa

– jättäneet verot maksamatta pimeästä tulostaan

– aiheuttaneet tahallisesti ja puhtaalla ilkeydellään kaupungille 44 000 euron vahingon laittomasta irtisanomisesta

– uhkailleet sivullista, aiemman tutkintapyynnön poisvetämiseksi

– laiminlyöneet hoitamansa sataman kunnossapidon ja kehittämisen

ja edellä esitettyjen väitteiden seurauksena Suomenojan venelijöiden keskuudessa vallitsisi pelko puhua kokemistaan vääryyksistä.

Väitteet ovat vakavia syytöksiä ja sekä yleinen että yksityinen etu vaatii niiden perinpohjaista selvittämistä ja avointa käsittelyä. Vuonna 2010 tehty sisäinen tutkinta asianosaista työntekijöistä ei ole johtanut tilanteen korjaantumiseen tai toimenpiteisiin; tutkinnan jälkeenkin on kerrottu yllälueteltuja asioita, joista osa olisi alkanut tutkinnan jälkeen. Sisäistä tutkintaa on siis pidettävä riittämättömänä toimena.

Väitetyn tapahtumavyyhdin monimutkaisuuden,mahdollisten rikosten laadun, mahdollisesti osallistuneiden henkilöiden lukumäärän sekä heidän valta-asemansa ja yhteiskunnallisten kytköstensä vuoksi, on perusteltua tehdä asiassa rikosoikeudellinen tutkinta soveltaen järjestäytyneen rikollisuuden tutkintamenetelmiä.

Me allekirjoitetut valtuutetut esitämme, että kaupunginhallitus tekee rikostutkintapyynnön poliisille koko vyyhdistä ja vaatii rangaistusta, sekä vaatii, että epäasialliseen virkamiestoimintaan syyllisiksi todetut velvoitetaan korvaamaan aiheuttamansa vahinko kaupungille.