Pitkän perjantain epistola

Parisen tuhatta vuotta sitten pitkänä perjantaina, eurooppalaisen supervallan kaukaisessa rajaprovinssissa teloitettiin mies, joka oli tuomittu jumalanpilkasta ja kansankiihottamisesta. Hallitseva eliitti oli luetuttanut hänet rikollisten joukkoon, vaikka tämä oli vain puhunut viisaita. Miehen ihmiskäsitys ja arvopohja erosivat kovin eliitin käsityksistä.

Ei mitään uutta auringon alla.

Täysi kierros käräjillä

Viime viikon maanantaina sain istua käräjillä myös syytettyjen penkillä. Kaikki muut penkit ovatkin jo aiemmin tulleet tutuiksi, kun olen ollut yleisönä, hakijana, syyttäjän tukemana asianomistajana, todistajana ja tuomarina. Ehkä juuri mittava kokemukseni oikeusistunnoista vaikutti siihen, etten jännittänyt tai hermoillut istuntoa. Kokemus tämäkin.

Istunnossa ei sinänsä mitään yllättävää tapahtunut ja se vietiin läpi jouhevasti puolessatoista tunnissa. Syyttäjä esitti lakonisesti syytteensä, jonka jälkeen avustajani seikkaperäisesti esitti puolustuksen keskeiset argumentit, jotka perustuvat luonnollisesti sanavapauteen, mutta myös yhdenvertaisuuteen.

On näet siten, että kuluneen vuosikymmenen aikana noita syytteen alaisia lauseita on esitetty laajalti joukkotiedotusvälineissä ja yksityisten kansalaisten puheenvuoroissa hyvin samaan tapaan kuin minä, mutta osin myös paljon moitittavammalla tavalla. Yle Uutiset kommentoi Halla-ahon tuomiota tuoreeltaan itse muokaten tekstejä Liite V1, TV2:n A-Talkin juontaja esitti kiihottavaksi esitetyn lauseen suorassa valtakunnallisessa tv-lähetyksessä Liite V2, korkein oikeus (KKO) julkaisi erikseen vapaasti muotoillun tiedotteen, jossa se aivan tarpeettomasti toisti lauseet, kun olisi aivan hyvin voinut viitata itse ratkaisutekstiin, jossa ne esitettiin julki ihan legitiimillä tavalla (ja josta myös kopioin lauseet niitä itse kirjoittamatta) Liite V3. Myös Iltalehti kirjoitti vapaasti muotoillen lauseet uudelleen ja vieläpä voitontuottotarkoituksessa Liite V4. Kaikkein raskauttavin on ehkä ”Ei vihapuheelle” -sivusto, joka esitti lauseen sellaisenaan täysin ilman viitteitä tai kontekstia Liite V5.

Yhtäkään edellä mainituista tai muitakaan lauseita esittäneitä ei ole saatettu rikosoikeudelliseen tutkintaan. Jostain syystä valtakunnansyyttäjänvirasto määräsi syytteen nostettavaksi vain perussuomalaisen kansanedustajaehdokkaan kohdalla. Ovatko toiset tosiaankin tasa-arvoisempia kuin toiset?

Koska twiiteillä ei ollut mitään reaalimaailmassa ilmenevää seurausta, ei väitetyn rikoksen osalta voida arvioida seuraustahallisuutta lainkaan, ja koska kyseisiä lauseita on esitetty julkisuudesta sellaisenaan, muokattuna, asiakokonaisuudessa ja irrallaan, on hyvin kyseenalaista vilpittömästi väittää, että olosuhdetahallisuuskaan täyttyisi. Rangaistus voidaan yleisen oikeusperinteen mukaan langettaa vain tahallisesti tehdystä rikoksesta (ellei teko ole tuottamuksellisesti rangaistava).

Uskonrauhan rikkominen on aito ajatusrikos, sillä sen ensimmäisenä tunnusmerkkinä mainitaan loukkaamistarkoitus. Tässä syyttäjän ja tuomarin olisi päästävä tekijän tekohetken aikaiseen mieleen, ja sen perusteella tehtävä ratkaisunsa. Näyttöä motiivista toki voidaan pyrkiä eri tavoin esittämään.

Loukkaamistarkoituksen puuttuminen vaikutti 2006 siihen, ettei valtionsyyttäjä Mika Illman tuolloin nostanut syytettä, kun julkaisin ns. Muhammed-pilapiirrokset. Alkuperäisessä Jussi Halla-ahon jutussa ei ollut loukkaamistarkoitusta, mutta KKO siitä huolimatta langetti pahamaineisen tuomionsa. Minun jutussani syyttäjä ei edes yrittänytkään esittää minulla olleen loukkaamistarkoitusta, vaan perusti koko argumentaationsa vain jukaisuntekoon.

Tähän liittyy olennaisesti yhdenvertaisuus, sillä melko yleisessä tiedossa on, että kristinuskon pyhänä pitämiä persoonia on saanut pilkata, herjata ja häpäistä ilman pelkoa rikosoikeudellisista seuraamuksista. Ovatko toiset tosiaankin tasa-arvoisempia kuin toiset?

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan eroaa tässä mielessä uskonrauhan rikkomisesta, että motiivilla ei ole merkitystä. Olennaista on vain menettely, eli julkiseksi nähtäville asettaminen. Kuitenkin yleisen rikosoikeudellisen periaatteen mukaan, rangaistavaa siitäkin tekee tahallisuus, jota jo ylempänä käsittelin. Nyt käräjäoikeudessa ei kukaan mennyt lauseisiin sisälle, eikä niiden merkitystä tai sisältöä sinänsä käsitelty lainkaan; ne esiintyivät puhtaasti instrumentaalisina. Minustakaan ei ole mielenkiintoista pureksia sitä, että onko lause “Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre” uhkaava, panetteleva tai solvaava. Panettelu ja solvaus ovat poistuneet rikoslaista, mutta panettelu tarkoittaa pahantahtoista häpäisemistä ja solvaus taas yleistä totuudenmukaistakin häpäisemistä. Yleisesti katsotaan, että nykyään kunnianloukkaus käsittää nämä rikokset, joka taas on asianomistajarikos. Kyseessä oleva lause oli parodia päivälehden suomalaisia koskevasta julkaisusta, josta ei kuitenkaan seurannut rikosoikeudellisia seuraamuksia. Ovatko toiset tosiaankin tasa-arvoisempia kuin toiset?

Hätäisempi saattaisi luulla, että tapaukseni on identtinen Jussi Halla-ahon tapauksen kanssa ja että minulta olisi ollut tyhmää kaivaa verta nenästäni ja hankkia miltei varmuudella syyte ja langettava tuomio. Näin ei kuitenkaan ole. Siinä missä yhteistä tapauksille on näiden kyseisten lauseiden käyttö instrumentteina ja kaksoisstandardin olemassaolon kritisointi, oikeudellisesta näkökulmasta ero tulee juuri tahallisuuden kautta. Vaikka molemmat varsin tarkoituksella julkaisimme tekstit, tekee ylempänä esittämäni tahallisuuden asteet.

Avustajani nosti esiin myös roolini poliitikkona ja eduskuntavaaliehdokkaana. Sen roolin kautta minulla on paitsi oikeus, myös eettinen velvollisuus äänestäjiäni kohtaan tuoda esiin yhteiskunnallisia epäkohtia, vääriä lakeja, oikeuskäytäntöjä ja vakaumukseni mukaisia poliittisia näkemyksiäni lainsäädännön muuttamiseksi. KKO:n ratkaisuja ei voida muuttaa kuin lainsäädäntöteitse ja se on lainsäätäjien tehtävä. Kysymys on siis poliittisesta prosessista, ei juridisesta. Edelleen olen pyrkinyt esittämään poliittista näkemystäni tulevan lain mukaan, de lege ferenda, siteeraamalla KKO:n 8.6.2012 julkaiseman sanamuodon mukaisesti siihen mitään lisäämättä tai poistamatta.

Todisteet osoittavat useiden suurten medioiden käsitelleen samoja tekstejä julkisuudessa huomattavasti laajemman lukijakunnan piirissä ja että näitä tekstejä on muokattu tai julkaistu sellaisenaan, mutta ketään ei oltu edes pyritty saamaan rikosoikeudelliseen vastuuseen, kuten minua nyt. Ovatko toiset tosiaankin tasa-arvoisempia kuin toiset?

Koska rikosoikeudessa syyksiluennan voi tehdä vain tahallisesta rikoksesta ja ilman varteenotettavaa epäilystä, ei käräjäoikeudella oikein ole eväitä langettava tuomion antamiseen.

Olen esitutkinnasta lähtien johdonmukaisesti kertonut yhteiskunnallisesta motivaatiostani KKO:n ratkaisun muuttamiseksi, eikä missään vaiheessa ole esitetty epäilystä loukkaamistarkoituksesta tai tahallisuudesta tai rikollisesta mielestä, joten uskonrauhan rikkomisesta ei voi tuomita.

Mikäli taas käräjäoikeus tulkitsee, että kiihottamisessa kansanryhmää vastaan ei edellytetä minkään tasoista tahallisuutta (kuten rikosoikeudessa yleensä), olisi kaikki samoja tekstejä sellaisenaan tai muokattuina julkituoneet myös saatettava rikosoikeudelliseen vastuuseen, sillä muutoin minua ei kohdeltaisi perustuslain turvaamalla yhdenvertaisella tavalla.

Huomenna 29.3. saamme virka-ajan puitteissa käräjäoikeuden ratkaisun ja näemme, ovatko toiset tosiaankin tasa-arvoisempia kuin toiset.

 

Aikomani loppulausunto käräjillä

Olin suunnitellut pitäväni poleemisen loppulausunnon käräjillä, mutta lakimiehen kanssa päädyimme siihen, että pidetään politiikka salin ulkopuolella ja keskitytään asiaan. Hyvä niin, nyt istunto meni jouhevasti ja kaikki pääsivät lounaalle ajoissa :) Julkistan kuitenkin tekstin tässä. Aloin istunnon jälkeen kirjoittaa myös analyyttisempää bloggausta, mutta katsotaan saanko sen huomenna kirjoitettua loppuun. Mutta tässä puhe, jota ei koskaan puhuttu:

Aiottu loppulausuntoni

Tätä tapausta ei voi ymmärtää, jollei tunne taustoja. Twitteriin Finlexin-sivustolta kopioimani ja jakamani tekstinpätkät, joiden vuoksi olen nyt täällä syytettynä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sekä uskonrauhan rikkomisesta, toivat alunperin tuomion Jussi Halla-aholle. Sillä, että jaoin tuomion Halla-aholle tuoneet lauseet, ei ole mitään tekemistä kansanryhmien tai uskontojen kanssa, vaan kyseessä on alunperinkin ollut kärjistetty keino osoittaa, kuinka kaksinaamainen ja epäreilu on media ja oikeuslaitos. Suomalaisista tai kristinuskosta voi kirjoittaa aivan vapaasti ja ilman pelkoa vaikka mitä, myös halventavaa ja loukkaavaa tekstiä, eikä siitä kukaan joudu vaikeuksiin. Jos taas suomalaisten ja kristinuskon tilalle vaihtaa jonkun muun ihmisryhmän tai toisen uskonnon, joutuu siitä oikeuden eteen vastaamaan. Ja tämä siltikin, vaikkei kritiikin kohteena ole ihmisryhmä tai uskonto, vaan se kolmas osapuoli, joka häikäilemättä käyttää valtaansa lietsoakseen vihaa suomalaisia ja länsimaista kulttuuria kohtaan.

Vuonna 2012 silloinen valtakunnansyyttäjä Mika Illman antoikin paljon puhuvan lausunnon Hufvudstadsbladetin haastattelussa. Hän totesi tuolloin Jussi Halla-ahon tuomiosta näin:

“on hyvä, että lain tulkitsijat nyt ovat saaneet ennakkotapauksen. Korkein oikeus on vetänyt rajan sille, kuinka pitkälle se, joka arvostelee valtaapitäviä, saa provosoida ja liioitella”.

Halla-ahon tuomiossa ei siis ollut kyse ihmisryhmää vastaan kiihottamisesta eikä uskonrauhanrikkomisesta, vaan kyse oli vain ja ainoastaan siitä, että Jussi Halla-ahon kritiikki osui niin tehokkaasti maaliinsa, että moiselle kritiikille piti vetää rajat. Onkin vähintään paradoksaalista, että Halla-aholle annettu tuomio tuli juuri sen toiminnan seurauksena, jota hän itse kritisoi.

Näitä rajojahan on vedelty vaikka kuinka kauan. Valtaapitävät eivät voi sietää heitä, jotka osuvat kertapotkulla maaliin. Jokainen, joka tuntee Halla-aholle tuomion tuoneiden ja minut käräjäsaliin saatteneiden tekstien kontekstin ymmärtää sen, ettei niissä ole mitään, ei pienintäkään, rasistista ulottuvuutta. Tuon tietävät myöskin he, jotka tuomioita jakavat ja jotka tutkinpyyntöjä jättävät. Jälkimmäiset tuntevat systeemin ja tietävät sen, kuinka helppoa on vaientaa epämieluisat mielipiteet ja saattaa ihmisiä vaikeuksiin, ja tuomioita jakavat elimet ovat valmiita mihin tahansa huolehtiakseen, jottei valtaapitävien norsunluutornit murene.

Länsimaisen demokratian kivijalka on sananvapaus. Viime aikoina on kuitenkin lanseerattu ajatus sananvastuusta ja jotta ihmiset pitäisivät mielessä sen, että liiallinen kritiikki ei ole hyväksi yksilölle itsellekään, käytetään tehokeinona ikiaikaista päitä pölkylle -metodia. Poliittisesta satiirista, pilkkalauluista ja tiedon jakamisesta voi todellakin joutua 2010-luvun Suomessa käräjille. Ei ole mikään ihme, että suomalaisten usko oikeusjärjestelmään horjuu, kun valtaapitävien kritisoinnista voi joutua suurempiin vaikeuksiin kuin väkivaltarikoksesta.

Suomen perustuslaki takaa oikeuden jakaa ja vastaanottaa tietoa kenenkään sitä ennalta estämättä. Sananvapaudella on kuitenkin muutamia rajoitteita, mm. Toisesta ihmisestä ei saa levitellä perättömiä juttuja, jumalia ei saa pilkata eikä yllyttää ketään rikokseen. Mikään laki ei kuitenkaan tunne valtaapitäviin kohdistuvan kritiikin rajoittamista, mutta ne rajat jotain vuosia sitten katsottiin tarpeelliseksi määritellä ja rajoitukset naamioida uskonrauhan rikkomiseksi ja kansanryhmää vastaan kiihottamiseksi.

Meillä on Suomessa hyvin vapaa lehdistö ja sananvapaustilanne hyvällä tolalla niin kauan kuin vapauksia käytetään “oikein” eikä kritiikki uhkaa vallassa olevien ja yhteiskuntamme hyväuskoisista hyötyvien etuja. Sanoista ja lauseista tulee helposti yhteiskunnan vihollisia, kun niillä sivalletaan iljettävimpiä ilmiöitä ja hulluimpia rakenteita. Siitähän tässä koko tapauksessa on kysymys, oli jo silloin, kun Jussi Halla-aho tuomionsa sai. Minulle halutaan tuomio puhtaasti poliittisista syistä.

Halutaan vaalien alla muistuttaa, että Halla-aho on rikollinen ja jokainen, joka kyseenalaistaa hänen saamansa tuomion, on kanssarikollinen, ihmiskunnan vihollinen ja yksiselitteisesti paha ihminen. Oikeasti kyse on vain ja ainoastaan siitä, että isänmaan ja suomalaisen kansan etua vilpittömästi tavoittelevat poliitikot muodostavat itsensä yhteiskunnan eliitiksi nostaneille tahoille uhan eikä mitään keinoja kaihdeta omaa hyvää puolustaessa.

Minä en kadu pätkääkään sitä, että jaoin nuo Jussi Halla-aholle täysin epäreilun ja jopa absurdin tuomion tuoneet tekstit. Tekisin sen uudestaan ja toivon, että mahdollisimman moni muukin tekee niin niin kauan, että asiasta voidaan lopultakin käydä asiallinen keskustelu julkisuudessa. Halla-aho ei ole ainut, joka on joutunut kärsimään kontekstistaan irti leikkailtujen lauseiden vuoksi, ja niin kauan kuin sitä harrastetaan, on moista alatyylistä kiusaamista vastaan taisteltava.

Haluan lopuksi yksinkertaistaa tämä jopa kafkamaisia piirteitä omaavan oikeusjuttuni: On olemassa sarkastinen mielipidekirjoitus, jossa esimerkein osoitetaan yhteiskunnan toimijoiden kaksinaismoralismi. Tuon kirjoituksen kärkkäät esimerkit kaksinaismoralismista tuovat kirjoittajalle tuomion. Eikö tuo ole jo tarpeeksi hullua? Ei ilmeisesti. Lauseet, joista tuomio annetaan, julistetaan kielletyiksi lauseiksi, joita ei saa koskaan ikinä missään enää sanoa ääneen. Ei siltikään, että niiden sanoma ei ole mitään sellaista, minkä vuoksi ne on kielletty.

Tai ehkä juuri siksi niitä ei saa ääneen lausua.

Minä ne ääneen lausuin ja nyt on minun pääni vuorostaan pölkyllä.

Eipä olla kovinkaan kauas tultu muutaman sadan vuoden takaisesta ajasta. Sanoilta ja mielipiteistä suojeltavat instituutiot ja tahot muuttuvat, mutta periaatteet pysyvät samoina. Valtaapitäviä ei saa kritisoida.

Kiihotusta

Juuri saamani tiedon mukaan minua vastaan on nostettu Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Se koskee kesällä 2017 julkaisemiani twiittejä, joilla kommentoin korkeimman oikeuden tekemää oikeusmurhaa.

 

PÄIVITYS 24.1.2019 klo 13:37

Sain juuri STT:n toimittajalta kuulla, että myös uskonrauhan loukkaamisesta on nostettu syyte.

Puheenvuoroni Espoon budjettivaltuustossa 4.12.2018

Arvoisa puheenjohtaja,

hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat,

Perussuomalainen ryhmä kiittää kaikkia talousarvioesityksen valmisteluun osallistuneita virkav&lh miehiä ja luottamushenkilöitä mittavasta työstä, mutta toteaa, että prosessia on uudistettava. Pitkin vuotta tapahtuvan poliittisen dialogin ja kehyksen sekä investointien neuvottelun luulisi keventävän loppuvuoden budjettineuvotteluita sen sjaan, että neuvottelukonklaavin tarvitsee istua ennätyspitkästi asian tiimoilta. Piiskaamme kaupungin suorittavaa organisaatiota toimimaan ketterästi ja tehokkaasti, mutta esimerkillä johtaminen ei nyt ole vahvimmillaan. Sitouttava ja inklusiivinen neuvottelukulttuuri tässä asiassa on hyvä ja siitä on hyvä pitää kiinni, mutta tehokkaampia menetelmiä lopputuloksen saavuttamiseksi tarvitaan.

Se menetelmästä, itse talousarvioon ja -suunnitelmaan liittyen on syytä kiinnittää huomiota siihen, ettei se noudata Espoo-tarinan linjauksia kestävästä kehityksestä. Samalla kun Espoon väestö kasvaa 1,6%, kasvavat kaupungin menot miltei kolminkertaisella nopeudella. Tämä ei ole taloudellisesti kestävää kehitystä. Kehystä hyväksyessämme oli vielä nähtävissä kaupungin lainakannan kasvun taittuminen valtuustokauden lopulla, mutta nyt se tavoite alkaa loitota.

Onko Espoo-tarinan “kestävä kehitys” vain korulause, vai pitäisikö sillä olla ohjaava vaikutus? Perussuomalainen linja on se, että menot eivät voi kasvaa tulojen yli ja neuvotteluiden lähtökohtamme olikin +-0 tarkennukset virkavalmisteltuun esitykseen. Enemmistön saavuttama neuvottelutulos vähentää taloussuunnitelmakaudella käyttötalouden tuloja 1,3 milj. euroa ja lisää käyttötalouden menoja 24,1 milj. euroa. Menokasvu rahoitetaan velalla ja näin kiihdytetään kestämätöntä kehitystä. Olemme kuitenkin kiitollisia eräiden muutosesitystemme säilyttämisessä osana neuvottelutulosta, vaikka jättäydyimmekin kokonaistuloksen ulkopuolelle.

Arvoisa puheenjohtaja,

Me Perussuomalaiset puhumme paljon maahanmuutosta. Tämä on seurausta siitä, että nopeasti kasvava ja erittäin heikosti integroitunut väestö heikentää huoltosuhdetta entisestään, kuormittaa sosiaaliturvajärjestelmää ja pahentaa asuntopulaa varsinkin suurissa kaupungeissa, kuten Espoossa. Pääkaupunkiseudun kunnissa jo kolmannes asumistuki- ja toimeentulotukiasiakkaista on ulkomaalaisia.

Tältä osin taloussuunnitelman kehitys ei ole taloudellisesti eikä sosiaalisesti kestävää. Myös ympäristöllinen ja ilmastollinen kestävyys on väestönmuutoksessa hyvin kyseenalaista.

Maahanmuutto liittyy hyvin kiinteällä tavalla julkiseen talouteen, mutta se liittyy myös yhteiskuntarauhaan ja turvallisuuteen.

Maahanmuuton muut ongelmat ovat luku erikseen, ja niistä olemme saaneet viime aikoina kipeitä muistutuksia naapurimaastamme Ruotsista ja kuutoskumppanistamme Oulusta. On itsensä pettämistä kuvitella, että muiden maiden ja kaupunkien kotouttamis- ja valistusmenetelmiä toistamalla voisimme päätyä parempaan lopputulokseen.

Sen sijaan ongelmia voidaan ennaltaehkäistä maahanmuuttopolitiikan täyskäännöksellä. Vaikka varsinainen vaikutuspaikka onkin maan rajoilla ja siten valtion käsissä, me uskomme, että kaupungit ja yhteiskunta yleensä jo pelkällä viestinnällä voivat vaikuttaa asiaan. Varmasti vaikutusta on silläkin, että maahanmuuttajille suunnattujen ylimääräisten palveluiden sijaan pitäydyttäisiin lakisääteisessä minimissä sekä kaikille yhteisesti ja yleisesti tarkoitetuissa palveluissa. On valitettavaa, ettei tätä tunnusteta muissa ryhmissä. Siksi meidän on tehtävä korjausesityksemme.

Arvoisa puheenjohtaja,

Lopuksi esitän muutosehdotukset, jotka on jaettu numeroilla 11 ja 12.

”Ei syyllisiä, vaan Lahtinen”

”Ei syyllisiä, vaan Lahtinen”

Ilokseni voin ilmoittaa, että vaalikampanjani tukiyhdistys on perustettu, enkä voisi olla ylpeämpi niistä ihmisistä, jotka ovat jo ilmoittautuneet mukaan ahertamaan vaalityöni ja paremman Suomen puolesta. Odotettavissa on vaalikampanja, josta ei ennennäkemättömiä elementtejä ja täysin uudenlaisia lähestymistapoja tule puuttumaan.

Idearikkaassa tiimissäni on mukana uusien, jopa yllättävienkin persoonien lisäksi kokeneita konkareita ja paljon nähneitä taustavaikuttajia, joiden usko vakaumukseni vankkumattomuuteen on jopa imartelevaa. Vaalipäällikökseni valikoituikin juuri tuota kokemusta edustava pitkän linjan perussuomalainen Jarno P. S. Eerola, joka on aiemminkin ollut vetämässä menestyksekkäitä vaalikampanjoita. Uskon, että hänen vilpitön tarmokkuutensa yhdistettynä lujaan ammattitaitoon tuo aivan uudenlaista puhtia ja paloa vaalikampanjaani.

Paljon nähneiden konkareiden lisäksi tarvitsemme tietenkin lisää intoa ja iloa puhkuvia ihmisiä, joiden rakkaus isänmaata kohtaan velvoittaa toimimaan. Lämmin kiitos jokaiselle teille jo nyt mukaan ilmoittautuneille, jotka koette juuri minun olevan aherruksenne ja luottamuksenne arvoinen.

Vaan koska väessä on voimaa ja rehellisen vastakkainasettelun aika on nyt, kehotan jälleen jokaista aatteen miestä ja naista vastaamaan taistelukutsuuni! Meidän tehtävämme on laitaa Suomen asiat siihen kuntoon, jossa ne uurastavalle, hyvälle suomalaiselle kansalle kuuluukin olla.

Liity tukiryhmääni!

Teemu Lahtinen
teemu.lahtinen@iki.fi

Jarno P.S. Eerola
jarno.eerola@gmail.com

Ryhmäpuheenvuoroni

Arvoisa puheenjohtajaa, hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat,

Perussuomalainen ryhmä kiittää talousarviokehyksen valmistelijoita hyvästä työstä ja muita ryhmiä hyvistä neuvotteluista ja laihan sovun saavuttamisesta toimitilaohjelmasta. Kukaan ei saanut kaikkea haluamaansa, muttei toisaalta kukaan jäänyt saamatta mitään. Meille kaikille tärkeä asia, koulujen ja päiväkotien terveet tilat, tulee hoidettua ja Espoon talous saadaan tasapainotettua ja kaupunkikonsernin lainakanta kääntyy laskuun valtuustokauden lopulla. Erityisen tärkeää on enemmistön yksimielisyys siitä, että lisäinvestoinnit rahoitetaan investointiohjelman sisältä, investointikattoa kasvattamatta.

Perussuomalainen linja on se, että täytyy elää suu säkkiä myöten ja kasvattaa yhteistä kakkua, että jaettavaa olisi enemmän. Eräs kaupunginjohtajan esiin nostamana ongelma on hyvien veronmaksajien pako Espoosta. Kaupunki kasvaa kalliisti ja nopeasti ja siten epäkestävästi, sillä veronmaksajien, eli kakuntekijöiden, osuus väestöstä kutistuu, kun taas kakunjakajien suhteellinen osuus kasvaa. Tätä viheliäistä ongelmaa vastaan meidän on toimittava, eikä pahennettava tilannetta entisestään.

Arvoisa puheenjohtaja,

Työtulon verottaminen on keskeinen tekijä. Jatkuva verojen nosto ei ole kestävää taloudenpitoa ja kansalaisten luottamuksensuoja edellyttää pitkäjänteistä politiikkaa. Vaikka veroprosentti päätetään vuosittain, on hyvän hallinnon tunnusmerkki, että taloussuunnitelma ja yli kymmenen vuoden suunnitelmat perustuvat korkeintaan nykyiseen veroprosenttiin.

Koko ajan nouseva verorasitus ajaa maksajia paitsi asumaan muualle, myös keventämään rasitusta jättämällä työtä tekemättä. Hyvätuloiset alkavat parantaa elämänlaatuaan ensin vähentämällä ylitöitään ja lisäämällä lomiaan ja lopulta downsiftaamaan. Näin verokertymä pienneee ja kuormitus julkisille palveluille kasvaa.

Erilaisten vähennysten johdosta kuntien tuloveroprosentit eivät vastaa todellista verorasitetta. Todellisesta verorasitteesta puhutaan efektiivisenä veroasteena, joka on maksuunpannun kunnallisveron suhde ansiotuloihin.

Kunnallisverotuksessa tehdään vähennyksiä veronalaisista ansiotuloista. Tulosta tehtäviä vähennyksiä ovat muun muassa matkakustannukset, tulonhankkimiskulut, ansiotulovähennys ja perusvähennys. Tulosta tehtävät vähennykset vähentämällä saadaan verotettava tulo, josta veron määrä lasketaan kunnallisveroprosentin mukaisesti.

Efektiivisen veroasteen mukaan Espoo on vuonna 2018 Suomen 110. kovimmin verottava kunta. 108 kuntaa verottaa vielä kovemmin mutta 200 kuntaa Espoota kevyemmin.

Esimerkiksi naapureista verottavat Helsinki, Vantaa ja Karkkila Espoota kevyemmin nimellisestä veroprosentista huolimatta.

Arvoisa puheenjohtaja,

Perussuomalaiset puhuvat paljon maahanmuutosta. Tämä johtuu siitä, että nopeasti kasvava ja erittäin heikosti integroitunut väestö heikentää huoltosuhdetta entisestään, kuormittaa sosiaaliturvajärjestelmää ja pahentaa asuntopulaa varsinkin suurissa kaupungeissa, kuten Espoossa. Pääkaupunkiseudun kunnissa kolmannes asumistuki- ja toimeentulotukiasiakkaista on ulkomaalaisia.

Maahanmuutto liittyy hyvin kiinteällä tavalla julkiseen talouteen, mutta se liittyy myös yhteiskuntarauhaan ja turvallisuuteen.

Maahanmuuton muut ongelmat ovat luku erikseen, ja niistä olemme saaneet viime aikoina terveitä muistutuksia naapurimaastamme Ruotsista. On itsensä pettämistä kuvitella, että muiden maiden tekemiä virheitä toistamalla voisimme päätyä parempaan lopputulokseen. Sen sijaan ongelmia voidaan ennaltaehkäistä maahanmuuttopolitiikan täyskäännöksellä. Perussuomalaiset tarjoavat selkeän vaihtoehdon ensi kevään vaaleissa.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Demariryhmä ilmoitti, ettei halua valtuustolle päätettäväksi menojen sopeuttamista tuloihin. Mielestäni olisi erinomaisen hyvä asia, jos valtusto saisi päättää asiasta.

Esimerkkinä siitä, että kaikkea budjetoitua ei ole pakko käyttää, päätän puheeni viiden minuutin sijaan tähän.

Tiedote: Olen ehdolla kevään 2019 eduskuntavaaleissa Uudellamaalla

Aikamme ja läntisen naapurimaamme tapahtumat ovat osoittaneet, että kansallismieliselle politiikalle on tarvetta ja luultavasti lähitulevaisuudessa tulee vastaan se kriittinen piste, jolloin kansakuntamme suunta ja kehitys on vielä mahdollista oikoa takaisin terveen, vapaan ja turvallisen yhteiskunnan suuntaan. Minulla onkin suuri kunnia kertoa, että minut on valittu Perussuomalaisten Uudenmaan vaalipiiristä ensi kevään eduskuntavaaleihin ehdokkaaksi.

Vaikka vielä reilu vuosi sitten keväällä ajattelin vetäytyä, puolueemme nykyistä puheenjohtajaa lainatakseni, “maahanmuuttokriittisen liikeen grand old maninä” taustavaikuttajaksi, en ole voinut mitään velvollisuudentunnolleni ja sille vakaalle uskolle, että tämä maa tarvitsee kaltaisiani pitkän linjan työmyyriä, ihmisiä, joiden aate ja usko ei horju henkilökohtaisen edun houkutusten edessä.

1990-luvun lopulta saakka olen sinnikkäästi tehnyt työtä Suomen, suomalaisten ja suomalaisuuden hyväksi. 20 vuotta sitten olin perustamassa Suomen Sisua, tuon jälkeen olen toiminut aktiivisesti Perussuomalaisissa ja Perussuomalaisissa nuorissa.

Palvelen äänestäjiäni jo kolmatta kautta Espoon kaupunginvaltuustossa ja olen toiminut Espoon kaupunginhallituksen varapuheenjohtajana sekä osallistunut kohtalaisella menestyksellä eduskuntavaaleihin ehdokkaana. Julkisuudessa olen vuosien varrella ollut niin poliitikkona kuin Suomen Sisun entisenä puheenjohtajanakin, välillä varsin kuohuvissakin yhteyksissä.

Vaikka itseltäni on vielä jäänyt kansanedustajuus saavuttamatta, on minun ja kaltaisteni sisukas työ kantanut hedelmää, olemme tuoneet maahanmuuttokriittisyyden osaksi päivänpolitiikkaa ja saavuttaneet kansallismielisille vaikuttamisen kanavia, jotka vielä kymmenen vuotta sitten olivat vakaa tavoite, mutta kuitenkin vain kaukainen ja ujo unelma

Toivon, että voin omalta osaltani olla tekemässä Perussuomalaisille ennennäkemättömän vaalituloksen, jotta siellä, missä Suomen lakeja säädetään, ei voida enää meitä kansallismielisiä perussuomalaisia jättää huomioimatta.

Otan ilolla vastaan kaikenlaisia ideoita ja toivotan tervetulleeksi minuun uskovia ihmisiä mukaan vaalikampanjaani tekemään. Edessä on hurjia kuukausia ja paljon työtä, mutta uskon, että paras mahdollinen lopputulos on mahdollista saavuttaa.

Vapaata ja vaurasta Suomea puolustaen,

Teemu Lahtinen

Lusikka lihasoppaan

Kuluneella viikolla on kohuttu Puolustusvoimien ilmoituksesta ryhtyä tarjoamaan varusmiehille viikoittain kaksi kasvisateriaa. Voimakkaan vastareaktion synnyttänyt ilmoitus on saanut mm puolustusministerin puuttumaan asiaan.

Olin muutaman päivän ankaran miesflunssan nujertamana, enkä ole aiemmin lusikkaani tähän lihasoppaan työntänyt, mutta nyt melko hyvissä voimissa ajattelin sen tehdä.

On varsin hyvin tiedossa, että maamme asevoimissa on aina ollut kasvisaterioita, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Tässä yhteydessä on tärkeää muistaa, että perinteisen käsityksen mukaan “kasvisruoka” pitää sisällään eläinkunnan tuotteita lihaa lukuun ottamatta, kuten munia ja maitotuotteita.

Väitän, että jos Puolustusvoimat olisi edennyt vanhanaikaisella viestimättömällä tavalla ja tehnyt muutoksen (onko kyseessä edes muutos?) ilman sen mainostamista, ei kukaan olisi asiaa huomannut – eivät edes palveluksessa olevat varusmiehet.
Nyt kuitenkin Puolustusvoimat päätti asiaa mainostaa ja mielestäni teki siinä virheen. Virheen kaksinkertaistus tapahtui perusteluilla. Jos kasvisruokamuutos olisi julkistettu esimerkiksi pelkin taloudellisin säästöperustein, se olisi aiheuttanut korkeintaan perinteistä nurinaa, eikä ottanut valtakunnan pääotsikoita haltuunsa viikoksi.

Perustelemalla asiaa erityisesti ilmastosyin Puolustusvoimat sohaisi poliittista teemaa ja siten sai erilaiset asiaan poliittisesti identifioituneet ryhmät heräämään; toisaalta ilmastonmuutosta poliittisena agendanaan ajaneet vihervasemmistolaiset ja toisaalta ne, jotka näkevät kyseessä olevan Puolustusvoimien yrityksen hyvesignaloida vihervasemmiston suuntaan.

Puolustusvoimien toki pitää pystyä ylläpitämään mainettaan poliittisesti sitoutumattomana, eikä mitään sellaista syytä, miksi sen tulisi hakea suunnasta tai toisesta pisteitä, pitäisi ensinkään olla. Toivottavasti pisteiden keräily ei ollut kasvisateriauutisoinnin tavoite, vaan lähinnä ehkä se, että valtion laitoksena Puolustusvoimat hakee tässä asiassa yhtenäistä linjaa muiden valtion laitosten kanssa.

Itse olen siitä melko toiveikas, että myöskin “kasvisruokapäivinä” tarjotaan varusmiehille kokonaisuutena ravitsevaa ja makunsa puolesta kelpaavaa ruokaa.

Paljon melua tyhjästä ja vain huonon viestinnän vuoksi.

Läkkitorin ghettoutumisvaara torjuttava

(Lähetin tämän kirjoituksen 5.5.2018 Länsiväylän Areena-yleisönosastolle, mutta vielä tähän päivään mennessä Länsiväylä ei ole katsonut aiheelliseksi sitä julkaista.)

Läkkitorin ja Gallerian seutu on elänyt uljaan historian Leppävaaran keskuksena. Sellon valmistumisen jälkeen alue on hiljalleen taantunut ja kurjistunut. Kehitys on pitkälti ollut luontevaa, joskin valitettavaa. Espoon kaupunki kunnosti Läkkitorin hienoksi, mutta se ei vielä riittänyt kääntämään kehityksen suuntaa. Yksittäisistä uusista kaupunkikulttuurin valopilkuista (esim. Café Zoceria, Ghetto Street Food Bar ja toukokuussa jo lopettanut Pub Tiimalasi) huolimatta kehityksen yleistä suuntaa leimaa alavire ja maahanmuuttajien yritysten lisääntyvä kirjo.

Yrittäminen on kaunein tapa ottaa vastuu omasta elämästä, kuten Pauli Vahtera on todennut ja aivan erityisesti se on maahanmuuttajille kelpo tapa elättää itsensä ja perheensä. Mestarinkadun eteläpää mukaan luettuna maahanmuuttajayritysten keskittyminen alueelle ei kuitenkaan ole ongelmatonta, vaikka se jonkin verran tukeekin yrittäjiä kohderyhmien asiakasvirtojen suhteen. Monissa länsimaissa jonkin alueen “ghettoutuminen” on saanut alkunsa vastaavasta ja itänaapurissamme Helsingissä on suuri huoli Itäkeskuksen kurjistaman Puotinharjun Puhos-liikekeskuksen nykytilasta. Mielestäni se ei ole suunta, johon Läkkitorin seudun pitää antaa ajautua.

Olen asunut pohjoisessa Leppävaarassa kaksikymmentä vuotta ja sinä aikana nähnyt Läkkitorin ja Gallerian seudun elinvoiman ennen Sellon valmistumista. Uskon, että Espoon kaupungin käynnistämä hanke Leppävaaran keskuksen kehittämiseksi tarjoaa purskeen, jolla estetään alueen taantuminen Puhoksen kaltaiseksi. Alueen viihtyisyyteen ja kulkuyhteyksien toimivuuteen onkin aivan erityisesti panostettava, jotta vetovoima elpyy ja siten palveluiden laadullinen monipuolisuus kehittyy kantaväestöäkin houkuttelevaan suuntaan.

Teemu Lahtinen
kaupunginvaltuutettu (PerusS)