Valtuustoaloite Wikbergin korjaamon säilyttämiseksi

Viherlaaksolaiset ry on tehnyt ELY-keskukselle 9.12.2013 esityksen Espoon Viherlaaksossa osoitteessa Turuntie 145 sijaitsevan Wikbergin korjaamo -nimellä tunnetun rakennuksen suojelusta. Kiinteistö on nykyisin Espoon kaupungin omistuksessa.

Espoon kaupunginhallitus päätti 12.5.2014 äänin 7-7 puheenjohtajan ratkaistaessa olla puoltamatta kyseistä suojeluesitystä. Pidin ratkaisua virheenä ja esitin eilen valtuustoaloitteen historiallisen rakennuksen säilyttämiseksi. 28 valtuutettua yli puoluerajojen allekirjoitti sen, ainoastaan kokoomuksen ja kristillisdemokraattien ryhmistä ei allekirjoittajie löytynyt.

Allekirjoitetusta aloitteesta on kopio ohessa.

 

Valtuustoaloite Wikbergin korjaamonen säilyttämiseksi

 

 

Totaalikieltäytyjä ei ole mielipidevanki

Länsiväylän pääkirjoituksessa (7.5.) heräteltiin keskustelua asevelvollisuudesta. Asevelvollisuuteen liittyvän epätasa-arvon ja nykyajan uhkakuvien monimuotoisuuden esille nostaminen on kirjoituksessa ansiokasta, mutta yhdestä väitteestä olen perustavanlaatuisesti eri mieltä.

Mielestäni totaalikieltäytyjä ei ole mielipidevanki, koska tätä ei ole rangaistu mielipiteensä vuoksi, vaan siksi ettei ole suorittanut voimassaolevan lain mukaista velvollisuuttaan. Tällainen rinnastus loukkaa kaikkia maailman historian ja nykyajan vain mielipiteensä tai vakaumuksensa vuoksi kärsimään joutuneita. Ei verojaan maksamatta jättäviä verokriitikoitakaan rinnasteta mielipidevankeihin ja molemmat sentään ovat perustuslaillisia kansalaisvelvollisuuksia.

Puolustusratkaisu koostuu monesta komponentista ja niin asevelvollisuudesta, liittoutumisesta, materiaalistrategiasta ja kodinturvajärjestelmästä on syytä keskustella avoimesti jatkossakin.

(Kirjoitus julkaistu 10.5.2014 Länsiväylässä, sivulla 12)

Espoon monikulttuurisuusohjelman käsittelystä

Espoon valtuusto käsitteli eilen monikulttuurisuusohjelmaa. Laki kotouttamisen edistämisestä määrää kunnan velvollisuudeksi kotouttamisohjelman laatimisen, mutta Espososa ainakin jo parin valtuustokauden ajan ohjelma on ollut monikulttuurisuusohjelma.

Neljä vuotta sitten minulle kävi kehnosti, kun uutena valtuutettuna en aivan osannut vielä kaikkia kokousteknisiä juttuja ja silloinen valtuuston puheenjohtaja Jukka Mäkelä ei kirjauttanut erimielisyyttäni pöytäkirjaan. Näin ollen muodollisesti se hyväksyttiin silloin yksimielisesti, vaikka olin jo lautakuntavaiheessa ollut erimielinen, eikä valtuustossakana asia jäänyt kenellekään epäselväksi.

Nyt valmistauduimme ryhmänä melko hyvin asian käsittelyyn ja jo ennen kaupunginhallituskäsittelyä teimme rakentavia korjausehdotuksia ja palautusehdotuksen, mutta jostain syystä ketju katkesi ja KH-edustajamme eivät vaikuttaneet asiassa. Uskoisin, että tuossa vaiheessa meillä olisi ollut aito mahdollisuus saada muut ymmärtämään kantamme ja ohjelma palautettua valmisteluun. Valtuustovaiheessa se on lähinnä mahdotonta enää, kun muut ryhmät ovat valinneet linjansa KH:ssa.

Tästä huolimatta päätimme käydä katkeran taistelun salissa loppuun asti. Lähtökohtainen ehdotuksemme oli palautus uuteen valmisteluun ja sain varattua ensimmäisen puheenvuoron:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto sekä muut läsnäolevat,

Suomi on onnekseen maailman suurien trendien reunalla, ja meillä on ollut mahdollisus oppia toisten kansojen onnistumisista ja epäonnistumisista. Joskus olemme osanneet välttää pahimmat karikot, mutta monissa kysymyksissä olemme menneet mukaan erilaisiin hölmöilyihin ja luopuneetkin niistä sitten muita myöhemmin.

Näin on käynyt monikulttuurisuudenkin kanssa. Kautta läntisen Euroopan ovat yhteiskunnalliset vaikuttajat ja havainnoijat päätyneet toteamaan monikulttuurisen yhteiskuntakokeilun suureksi virheeksi, mutta sen korjaaminen jälkikäteen oni lähes mahdotonta.

Suomessa me voisimme vielä estää kehityskulun hajanaiseen omalakisten yhteisöjen verkostomaiseen rinnakkaiseloon. Tästä tavoitteesta ymmärtääkseni kaikki tässäkin salissa olevat lienevät yhtämieltä; kukaan ei halua niitä sosiaalisia ongelmia, joita läntisessä Euroopassa ja jopa naapureissamme pohjoismaissa on jo valitettavasti nähty.

Mielipide-erot liittyvätkin keinoihin ja metodeihin. Nyt esitetyssä monikulttuurisuusohjelmassa kuitenkin esitetään monen kiistämättä hyvän ja vaikuttavan keinon lisäksi myös muualla kokeiltuja, haitallisia ja vahingollisia jippoja.

Arvoisa puheenjohtaja,

näen ohjelman puutteiden ja väärien johtopäätösten pohjautuvan pitkälti siihen, että sen ohjenuoraksi on valmistelussa otettu nimen omaan monikulttuurisuus, eikä kotoutuminen, kuten laki kotoutumisen edistämisestä 32 §:ssä edellyttää.

Siksi esitänkin nrolla 9 jaetun palautusesityksen:

Nyt esitetty monikulttuurisuusohjelma on marginaalisesti parempi kuin neljä vuotta sitten käsitelty, mutta se ei edelleenkään huomioi asuinalueiden eritytymisriskiä eikä hiljattain hyväksyttyä talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelmaa. Monikulttuurisuusohjelmana sillä on ollut harhaanjohtava lähtökohta ja valitettavasti se lisää segregaatiota ja lannistaa yksilöiden kototumista sekä avaa tietä yhteiskunnalliselle epätasa-arvolle, kuten ohjelmassa esitetyt keinot ovat kaikissa muissa Euroopan maissa tehneet.

Monikulttuurisuusohjelma tulee valmistella uudelleen kotouttamisohjelmana ilman kaupunkilaisia eriarvoiseen asemaan asettavaa positiivista erityiskohtelua ja ilman maahanmuuttajien oman kielen ja kulttuurin erityistä tukemista verovaroista. Kotouttamisohjelman tulee keskittyä siihen, miten edistetään maahanmuuttajien suomen kielen osaamista ja ymmärrystä suomalaisesta kulttuurista ja suomalaisesta yhteiskunnasta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto

Siltä varalta, ettei valtuusto toimi viisasti ja yhdy palautusesitykseemme, on ryhmämme halukas korjaamaan ohjelman pahimpia vikoja. Siksi esitän myös muutoksia.

Muutosesitys 11 otsikolla Ohjelman suhde Espoo-tarinaan

Toinen kappale, viimeinen lause muutetaan:
”Kaikkien kaupunkilaisten Espoossa ei suvaita syrjintää.”

Ismit ovat tyypillisesti ideologioita, ajatusrakennelmia, aatteita, uskomuksia, asenteita tai meemiklustereita, jotka elävät ihmisten korvien välissä. Pidän hyvin vaarallisena, että yhteiskunnalliset päättäjät listaavat aika-ajoin erilaisia ismejä ei-toivottavaksi tai jopa normien tai lakien vastaisiksi. Historiaa tuntevat tietävät, että eri aikoina eri yhteiskunnissa on milloin vainottu mitäkin ismiä; sosialismi, liberalismi, feminismi, ateismi tai hedonismia nyt muutamia luetellakseni.

Minä en halua olla edistämässä yhteiskunnallisia tuomioita millekään ismille, vaikka yksityishenkilönä osaankin asettaa ismejä preferenssijärjestykseen, mukaan luettuna negatiivinen arvoasteikko.

Teot sen sijaan ovat konkreettisia ja tarkasti määriteltyjä ja tekoja me voimme hillitä ja yhteiskunnallisesti tuomita. Ihmisten korvien väliin meneminen tai yritykset manipuloida ajatuksia yhteiskunnallisella viestinnällä eivät mielestäni kuulu länsimaiseen yhteiskuntaan, vaikka itänaapurissamme se onkin arkipäivää edelleen. Vetoan tässä teidän järkeenne ja tämän pienen muutoksen hyväksymistä.

Tässä vaiheessa olin käyttänyt puheeseen varatun viisiminuuttisen ja jouduin ottamaan uuden puheenvuoron muiden muutosesitysten tekemiseksi. Seuraavien puhujien aikana käytin muutaman repliikkipuheenvuoron, jossa oioin pahimpia väärinkäsityksiä muilta puhujilta, lähinnä Maria Guzenina-Richardsonilta. Valtuustokäytäntömme mukaan repliikkejä ei myönnetä enää klo 21 jälkeen, joten keskustelu vaimeni piakoin pelkiksi puheenvuoroiksi.

Simo Grönroos teki muutaman korjausehdotuksen ja kannattai palautustani, joten pääsimme äänestämään. Palautusta kannatti vain Perussuomalaisten ja Sitoutumattomien ryhmä muiden äänestäessä palautusta vastaan. Keskustelu jatkui. Lopulta pääsin jatkamaan muutosesitysteni kanssa:

Arvoia puheenjohtaja,

Jatkan muutosesitysten tekemistä

Muutosesitys 12 otsikolla Ohjelman tarkoitus

Toisen kappaleen ensimmäinen ja toinen lause muutetaan yhdeksi muotoon:

”Espoon kotouttamisohjelman lähtökohtana on jo toteutunut väestörakenteen muutos sekä ennustettu väestönkehitys.”

ja kolmas lause muotoon:

”Espoo-tarinan mukaan Espoo on tulevaisuudessa kansallisesti sekä kansainvälisesti houkutteleva ja kiinnostava kaksikielinen kaupunki, jossa on kattavat palvelut kaikille espoolaisille.”

Espoo-tarinassa nykypäivä kuvataan kuvataan monikulttuuriseksi (ei yksimielisesti), mutta tulevaisuus kansainväliseksi ja kaksikieliseksi. Ohjelma ei voi olla taantumuksellinen, vaan sen tulee viitoittaa tietä valtuuston luotsaamaan strategiseen tulevaisuuteen. Tässä kohdin valmistelu on saattanut olla vähän tarkoitushakuinen.

Aarvoisa puheenjohtaja,

Muutosesitys 13 otsikolla Kestävä kehitys

Sivulla 6 on hyvä esimerkki hutiloinnista, silä yhdellä sivulla on keskenään ristiriitaisia väitteitä. Yhtäällä ylistetään mantranomaisesti vieraskielisen västön potentiaalisia voimavaroja, mutta pian kahteen kertaan kerrotaan lähinnä päinvastaisesta toteutumasta. Tämä ristiriita saadaan korjattua linjakkaasti kun Kestävä kehitys -kohdan ensimmäinen lause muutetaan muotoon:

”Yksi espoolaisten hyvinvoinnin haasteita on vieraskielisten maahanmuutto.”

Arvoisa puheenjohtaja,

Näillä muutoksilla ohjelma olisi nipin napin hyväksyttävissä.

Muuten kommentoin jäljellä olevalla ajalla käytyä keskustelua. Mielestäni Espoon päätös ottaa Syyriasta 50 ylimääräistä pakolaista olisi pitänyt tehdä poliittisesti, eikä virkamiespäätöksenä. Tässä välissä asian toisen pohjanoteerauspuheenvuoron piti Jyrki Kasvi, vähän yllättävästi. Muut vihreiden puheenvuorot olivat asiallisia ja riitaa haastamattomia, ja Vasemmistoliiton Kari Uotilakin pystyi selvistä vaikeuksista huolimatta (istun aivan puhujapöntön edessä) pysymään puheessaan asialinjalla.

Viimeisessä puheenvuorossani vedin vähän yhteen käytyä keskustelua ja vähän irrottelinkin lennokkaammin.

Arvoisa puheenjohtaja,

Jos tämä on yleinen monikulttuurisuusohjelma eikä maahanmuuttajienn kotouttamisohjelma, niin kuin me olemme sitä vaatineet, niin missä on kansallisten vähemmistöjen osuus? Puhutaan ulkomaalaisista ja vieraskielisistä yksinomaan. Miksi suomenruotsalaisuus, karjalaisuus tai pohjalaisuus näy tässä?

Ei näitä tarvitse, mutta se osoittaa sen mistä tässä oikeasti on kyse.

Vielä rasismi-sanasta. Yksi lähde määrittelee yhdellä ja toinen toisella tavalla ja se on sen ongelma. Käsite on yhtä leväperäinen kuin itänaapurin laissa oleva huliganismi, se tarkoittaa juuri sitä, mitä syyttäjä ja tuomari haluavat sen tarkoittavan, eikä kansalaiset voi tietää mikä milloinkn on rikollista. Eihän tässä ongelmaa olisi jos määrittely olisi kirjoitettu auki ohjelmaan, vaikka Kasvin esittämässä muodossa. Emme me ole ongelmaa siivoamassa pois, vaan mielipiteiden vainoa.

Valtuutettu Ali nosti esiin klassikkoargumentin vuosisatoja sitten muuttaneita investoreja ja yrittäjiä. Myös tataarit ja Vietnamin venepakolaiset ovat intergoituneet hyvin. Näille yhteistä on, ettwi yhteiskunta opettanut holhouksen kohteeksi vaan tulijat itse vastasivat menestymisestään. Ei kellekään pitäisi tulla yllätyksenä että maajanmuuttoon liittyvät ongelmat liittyvät juuri paapomiseen vastaanottometodina.

Ikäiseni ja vanhemmat muistavat takavuosilta kun etniselle vähemmistölle annetttiin positiivisen syrjinnän avulla paremmat eväät. Sitä kutsuttiin apartehidiksi ja sitä harjoitettiin vanhassa Etelä-Afrikassa.

Loppulausuntona keskustelusta toteaisin, että se oli yllättävän sopuisaa, mutta se osaltaan johtuu siitä, että puhuimme eri asioista; aidasta ja aidanseipäistä. En selkeästi onnistunut tuomaan viestiämme läpi, mutta harjoitus jatkuu.

Arvoisa puheenjohtaja,

Sikäli kun muutosesityksemme eivät mene läpi, esitän ohjelman hylkäämistä.

 

Asian valtuustokäsittely näkyy verkossa: http://qsb.webcast.fi/e/espoo/espoo_2014_0414_valtuustonkokous_osa2/#/webcast

Suoraan monikulttuurisuusohjelmaan pääsee valitsemalla oikeasta reunasta Indexes-valikko ja sielä nro 6 Espoon monikulttuurisuusohjelman 2014-2017 hyväksyminen.

Myös Hommaforumilla on asiaa käsittelevä ketju.

Ryhmäpuheenvuoroni 24.3.2014 Espoon valtuustossa

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetu ja muut muut läsnäolevat,

Kovat ajat vaativat kovia tekoja ja kovat teot vastuullisia tekijöitä. Maailman- ja Suomen talouden tilanne on vasta alkusoittoa todella koville ajoille, emmekä voi olla enää täysin varmoja rauhankaan pitävyydestä; elämmehän aggressiivisen diktatuurin naapureina, enkä juuri nyt edes viittaa Helsingin kaupunkiin.

Todellisuudessa emme ole vielä nähneetkään kovia aikoja, mutta vastuullisina päättäjinä olemme harjoitelleet hyvän sään aikana pahoja aikoja varten – jotta olisimme silloin valmiina. Perussuomalaisten ja sitoutumattomien valtuustoryhmä kiittää kaikkia harjoituksiin osallistuneita, niin poliitikkoja, virkamiehiä kuin aktiivisia kuntalaisiakin. Ymmärrämme että kukaan ei ole seppä syntyessään ja suhtaudumme lämpimällä ymmärryksellä harjoituksissa valmistautumattomuutensa osoittaneisiin ryhmiin ja tyytyväisiä olemme siitä, että enemmistö päätöksentekijöistä kuitenkin osoitti olevansa valmiina.

Kaikki ryhmät olivat yksimielisiä talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelman hyötytavoitteista ja linjauksista, mutta osa ryhmistä ei ollut valmiina toiminaan heti sen mukaisesti. Toiminnan lykkääminen olisi aiheuttanut jatkossa vaikeampia olosuhteita ja siksi näimme tarpeelliseksi ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin.

Hyvien vuosien ajan kaupungin kulurakennetta erilaisilla hyvää tarkoittavilla aloitteillaan kuormittaneet puolueet osoittivat vastuuttomuuttaan nyt, kun olisi ollut aika harjoitella vaikeita aikoja varten. Poliittisten irtopisteiden keräämisen sijaan nyt poliittisesti merkittävien ryhmien olisi pitänyt tuntea vastuunsa ja velvollisuutensa ja tarttua toimeen.

Arvoisa puheenjohtaja,

Nyt kärpäsestä on tehty härkänen. Espoon kokoisella organsaatiolla tulisi tämänkaltaiset toiminnan tehostukset olla jokavuotisia, normaaliin toimintaan kuuluvia. Oman toiminnan jatkuvaan kehittämiseen tulee sitoutua kaupungin kaikilla tasoilla. Me todellakin koimme tämän kaupungin johdon antaman tehtävän harjoitteena ja katsomme että vastaisuudessa tämänkaltainen tehostaminen kuuluu operatiivisen johdon vastuisiin.

Kaikessa inhimillisessä toiminnassa pitäisi aina miettiä parempia tapoja tehdä asioita ja punnita sitäkin mitä tehdään muodon vuoksi ja mitä todelliseen tarpeeseen. Näin tekeekin jokainen yksityiselämässään ja jokainen yksityisin varoin toimiva organisaatio, niin yritykset kuin kansalaisjärjestötkin. On kuitenkin huomattava, että monopoleilta ja veroilla ja budjettirahoituksella toimivilta organisaatioilta puuttuu luontainen insentiivi toimintansa jatkuvaan tehostamiseen.

Olisi kohtuutonta maksattaa tehotonta toimintaansa yksityisillä kansalaisilla ja suorastaan riistoa vaatia aina vain korkeampaa hintaa yhä huononevasta tuotteesta. Meidän onkin jatkuvasti parannettava tuotettamme ja pyrkiä tarjoamaan se mahdollisimman edullisella hinnalla espoolaisille.

Arvoisa puheenjohtaja,

Hieman huolissamme olemme siitä, että TATU-ohjelmassa numeraalisesti sidottujen velkatavoitteen sekä katetavoitteen lisäksi kestävyyskolmion kolmas kulma, verotus jätettiin määrittelemättä numeraalisesti. Se antaa liian helpon suunnan joustaa tilanteessa, jossa olisi välttämätöntä miettiä muita keinoja. Vaikutuksiltaan se kuitenkin olisi sama kuin pakkasella housuunsa laskeminen; hetken lämmittää, mutta sitten tuleekin pirun kylmä.

Tehostamisen täytyy alkaa nyt, jotta vältytään kunnallisveron nostamiselta ja talouskasvua rajoittavalta toiminnalta. Sopeutustoimenpiteet voidaan ja täytyy toteuttaa niin, ettei kaupunginpalvelutaso tai -laatu kärsi. Tämä koskee kaikkia sopeutustoimien kohteeksi joutuvia toimialoja.

En malta olla toistamatta sivistystoimenjohtajamme Sampo Suihkon neuvotteluissa lausumia sanoja ”Ihan kohtuullisia tavotteita, nyt vaan täytyy funtsia vähän tarkemmin miten teemme asioita.”

Hyvät valtuutetut, juuri siitä nyt on kyse, paremmin tekemisestä; ei tekemättä jättämisestä.

Brace yourself, winter is coming.

Arvoisa puheenjohtaja,

Perussuomalaisten ja sitoutumattomien ryhmä kannattaa muun neuvottelutuloksen lisäksi neuvottelutoimikunnan puheenjohtajan Hopsun esitystä numero 3, että eläkeläisatrioiden hintakytkentä henkilöstöhintaan palautetaan ja aterian hinta arvonlisäveroineen lasketaan 6,10 euroon ja tätä tarkoitusta varten myönnetaan 200.000 euron lisämääräraha.

Kiitos.

Vauhtia kielivapaus-kansalaisaloitteeseen

Kielivapautta ajavan kansalaisaloitteen vauhti on ollut hyvä, mutta kaipaa vielä kiihdyttämistä. Olethan jo allekirjoittanut aloitteen ja markkinoinut sitä läheisillesi ja tuttavillesi? Vapautta ei vastusta kukaan järkevä, ellei satu olemaan erikseen kaivautunut jo juoksuhautaansa.

Levitä kielivapauden ilosanomaa!

Voit myös hankkia paperisia keräyslomakkeita ja ilmaantua ihmisten ilmoille keräämään. Lisätietoja saat täältä: http://ruotsivapaaehtoiseksi.fi/

Pitkässä juoksussa

Olen oppinut välttämään ilmaisua ”pitkässä juoksussa”, koska  tiedän se olevan hyihyihuonoasuomea ja tökerö käännösväännös englannista, eikä välttämättä tarkoita juoksua, vaan sitä mitä kaikkea run yleensäkin voi merkitä, mutta suomalaisittain pitkä juoksu tuntuu vallan toimivalta metaforalta. Hetken pohdittuani, en ymmärrä mitä vikaa siinä oikeastaan on. Miksi ”pitkässä juoksussa” on vältettävä ilmaisu?

Maratonissa on otettava huomioon erilaisia asioita jaksamiseen, energian kulutukseen, hengästymiseen ja niin edelleen, eikä sitä voi juosta samalla mielenlaadulla kuin sadan metrin pikamatkaa; jossa taas on otettava huomioon toisenlaisia asioita.

Huomioon otettavat seikat korostuvat erityisesti, jos lähdetään juoksemaan entuudestaan tuntematonta taivalta, jonka maastonpiirteistä, lisäresursointimahdollisuuksista tai yllättävistä hidasteista tai esteistä ei tiedetä.

Espoon Perussuomalaisten valtuustoryhmä järjestäytyi

Kotiuduin tovi sitten pitkäksi venähtäneestä valtuustoryhmän kokouksesta, jossa varsinaisten valtuustoasioiden lisäksi mietityttivät ryhmän valinnat eri kaupungin elimiin.

Valtuustoryhmän oma järjestäytyminen meni jouhevasti ja lopputulokseen päästiin yksimielisesti. Aloitan viralliselta nimeltään Perussuomalaisten ja Sitoutumattomien valtuustoryhmän puheenjohtajana 1. helmikuuta ja varapuheenjohtajina toimivat Kurt Byman ja Veera Ruoho.

Vuosina 2015-2016 hoidan kaupunginhallituksen konsernijaoston (koja) puheenjohtajan tehtävää, mikä tarkoittaa myös kaupunginhallituksen III varapuheenjohtajuutta.

Tällä viikolla olivat viimeiset kh:n ja kojan kokoukset vanhalla kokoonpanolla sekä ylihuomenna viimeinen kaupunkisuunittelulautakunnan kokous. Helmikuusta alkaen tuore Perussuomalaisten Nuorten pääsihteeri Suvi Karhu ottaa paikkani.

Ehdokas äänesti itseään

Kävin lounaan jälkeen käyttämässä kansalaisoikeuttani eli äänestämässä ennakkoon tulevissa kunnallisvaaleissa. Koska olen espoolainen, niin huolellisen ehdokkaisiin tutustumisen jälkeen, päätin äänestää parasta vaihtoehtoa numerolla 48 ja nykytekniikkaa hyödyntäen näppäsin tästä todisteenkin.

Äänestä 2012 kunnallisvaaleissa Espoossa numeroa 48

Uskon esimerkin voimaan ja toivon mahdollisimman monen seuraavan mallisuoritusta. Lähimmän suorituspisteen löydät kätevästi äänestyspaikat.fi:stä (juu, osoitteessa on oikeat ääkköset).