Epäpätevä vähemmistövaltuutettu rikkoo lakia

Julkisessa sanassa on tiedotettu, kuinka vähemmistövaltuutettu, ylioppilas Eva Biaudet on tehnyt tutkintapyynnön valtakunnansyyttäjälle, jossa hän pyytää tätä tutkimaan onko kansanedustaja Teuvo Hakkarainen syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan tai johonokin muuhun rikokseen.

Epäpätevä kun on, ei ylioppilas Biaudet osaa lakia ja rikkoo sitä itse aivan kuten aiempi edeltäjänsäkin. Laillisuutta puolustava kansalainen joutuu jälleen kerran käymään taisteluun, vaikka aikaisemman kantelun käsittelivätkin Biaudetin kaverit ja hyvät veljet. Nykyisistä oieksuasiamiehistä ei ole niin syvällistä tietoa (vielä). 

Kantelutiedot

1. Viranomainen, virkamies tai muu julkista tehtävää hoitava taho, jonka toimintaa arvostelette

Vähemmistövaltuutettu, vähemmistövaltuutetun toimisto

2. Jos kantelunne koskee viranomaisen menettelyä, jota pidätte lainvastaisena, selostakaa tarkemmin

Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet pyysi 29.4. valtakunnansyyttäjää arvioimaan syyllistyikö kansanedustaja Hakkarainen haastattelussaan kiihottamiseen kansanryhmää vastaan tai muuhun rikokseen

Epäilen, että vähemmistövaltuutettu ei ole noudattanut lakia tai täyttänyt velvollisuuksiaan.

3. Miksi menettely tai päätös on mielestänne lainvastainen?

Laki vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta (660/2001) määrää 2 §:sään vähemmistövaltuutetun tehtäviksi:

“2 § (20.1.2004/22)
Tehtävät
Vähemmistövaltuutetun tehtävänä on:

1) valvoa yhdenvertaisuuslain (21/2004) noudattamista siten kuin mainitussa laissa säädetään;

2) edistää hyviä etnisiä suhteita yhteiskunnassa;

3) seurata ja parantaa ulkomaalaisten ja etnisten vähemmistöjen asemaa ja oikeuksia;

4) raportoida yhdenvertaisuuden toteutumisesta eri etnisten ryhmien osalta sekä eri etnisten ryhmien oloista ja asemasta yhteiskunnassa sekä tehdä aloitteita havaitsemansa syrjinnän ja epäkohtien poistamiseksi;

5) antaa tietoja etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää sekä etnisten vähemmistöjen ja ulkomaalaisten asemaa koskevasta lainsäädännöstä ja sen soveltamiskäytännöistä;

6) suorittaa vähemmistövaltuutetulle ulkomaalaislaissa (378/1991) säädetyt tehtävät.”

Sen kummemmin yhdenvertaisuuslaissa tai ulkomaalaislaissa ei vähemmistövaltuutetun tehtäviin ole katsottu tutkintapyyntöjen tekeminen. Katson myös että kyseinen toiminta on suoraan hyvien etnisten suhteiden edistämisen vastaista nostaessaan turhaa vastakkainasettelua ja siten suoraan virkaa koskevan lain vastaista. Tältä osin pyydän oikeusasiamiestä tutkimaan, voiko tämä nostaa perustuslain 118 §, tai muun lain, perusteella syytteen vähemmistövaltuutettua ja päätöksiin myötävaikuttaneita vähemmistövaltuutetun toimiston virkavastuulla toimineita henkilöitä vastaan.

Yhdenvertaisuuslaissa vähemmistövaltuutetun keinovalikoimaan säädetään ohjeet, neuvot, suositukset ja sovittelu. Lain kirjain tai henki ei valtuuta tutkintapyyntöjen tai muiden rikosoikeudellisten toimien tekemistä.

Edelleen lain 3 § määrää vähemmistövaltuutetun valtuuksista:

“3 §
Valtuudet
Havaitessaan etnistä syrjintää vähemmistövaltuutettu pyrkii ohjein ja neuvoin vaikuttamaan siihen, ettei syrjintää jatketa tai uusita.

Vähemmistövaltuutettu voi tehdä aloitteita ja antaa suosituksia ja neuvoja, joiden tavoitteena on parantaa hyviä etnisiä suhteita ja edistää etnisten vähemmistöjen asemaa.

Etnistä syrjintää koskevan asian voi panna vireille vähemmistövaltuutetun kautta. Vähemmistövaltuutetulla on oikeus asianomaisen suostumuksella siirtää taikka ilmoittaa edelleen toimivaltaiselle viranomaiselle käsiteltäväksi vähemmistövaltuutetulle ilmoitetut etnistä syrjintää koskevat asiat. Vähemmistövaltuutettu voi liittää mukaan lausuntonsa siirrettävästä asiasta. Toimivaltaisen viranomaisen tulee ilmoittaa vähemmistövaltuutetulle asian johdosta suoritetut toimenpiteet.”

Ohjeet, neuvot, aloitteet ja suositukset luetellaan tässäkin vähemmistövaltuutetun valtuuksiksi. Tutkintapyynnöistä ei puhuta mitään. Ainostaan etnistä syrjintää (RL 11:9 §) koskevassa prosessissa vähemmistövaltuutetulla on toimivaltaa. Sen sijaan tutkintapyyntö koskee kiihottamista kansanryhmää vastaan (RL 11:8 §), tai muuta rikosta, johon laki vähemmistövaltuutetusta ei anna vähemmistövaltuutetulle toimivaltaa (korkean virkatehtävän hoitajalle ei voida antaa anteeksi ?rivien hyppimisestä? aiheutunutta virkavirhettä, -rikosta tai muuta lainvastaista menettelyä).

Lain mukaan vähemmistövaltuutetulla on oikeus siirtää etnistä syrjintää koskeva asia toimivaltaiselle viranomaiselle. On kuitenkin huomattava, että edelleensiirto-oikeus koskee nimen omaisesti etnistä syrjintää (RL 11:9§), joka on erillinen rikos kiihotuksesta kansanryhmää vastaan (RL 11:8§). Vähemmistövaltuutettu ei ole lain mukaan oikeutettu tekemään moista siirtoa muusta asiasta kuin syrjinnästä. Edelleen menettely on sikäli virheellistä, että vähemmistövaltuutettu on jättänyt käyttämättä laissa ensisijaisiksi keinoksi luettellut aloitteet, neuvot ja ohjeet.

Kuka tahansa voi yksityishenkilönä tehdä viranomaisille tutkintapyynnön mahdollisesta lain rikkomisesta, mutta virka-ajan ja -aseman käyttö tähän rikkoo lakia. Vähemmistövaltuutettu on tehnyt tutkintapyynnöt virka-asemassaan esittelyn perusteella.

Perustuslain 2§ 3. momentti määrää, että “Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.” Tämä koskee paitsi vähemmistövaltuutettua, myös eduskunnan oikeusasiamiestä ja tämän henkilökuntaa. “Tarkoin lakia” on sellainen ilmaus, että se ei juurikaan jätä tulkintavaraa virkamiesten tehtäväkenttään.

Osan vastuuta kantaa valtioneuvosto, joka antoi mahdollisuuden valita ylioppilas Biaudet’n ylempää korkeakoulutukintoa vaativaan tehtävään.

4. Oletteko kannellut tai valittanut asiasta jo muulle viranomaiselle?

En ole.

Perästä kuuluu.

Saatan vielä saattaa ratkaistavaksi senkin, että onko vähemmistövaltuutettu toiminut tasapuolisesti edellämainitussa tapauksessa, vai onko hänen toimintansa poliittisesti vinoutunutta. Kun Biaudet pyysi valtakunnansyyttäjää arvioimaan perussuomalaisten kansanedustajan lausuntoa, mutta ei muita, on syytä epäillä puolueellisuudesta.

Rikoslaki kertoo kiihotuksesta kansan ryhmää vastaan seuraavasti:  “Joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, etnistä, rodullista tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa muuta kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”

Hakkarainen jutusteli mietteitään ja tuntemuksiaan Helsingin Sanomien toimittajalle kansanedustajan työhuoneessa. Työhuoneessa ei tiettävästi ollut paikalla Hakkaraisen lisäksi kuin Helsingin Sanomien henkilökuntaa aj siten juttutuokiota voidaan pitää yksityisluonteisena. HS ei lähettänyt materiaalia muokkaamattomana, vaan toimitti materiaalin ja valitsi julkaistavat puheet. Vasta Helsingin Sanomat levitti viestin yleisön keskuuteen kyseisen lausunnon tai tiedonannon.

Näin ollen jos joku on tapauksessa syyllistynyt rikokseen, on se sanomaa levittänyt media. Jos ja kun virano0maiset eivät puutu tähän, on aiheellista epäillä puolueellisuutta.

لن استسلم

لن استسلم eli ‘en alistu’ arabiaksi. Vastaan näin kaikille uskonnollisille kiihkoilijoille ja tällä kertaa kohdistan vastaukseni Nuotta-lehdelle, joka on aiheuttanut myrskyn kalkissa lanseeramalla Älä alistu! -kampanjan, jonka keskeinen viesti on (ainakin olevinaan) yksilöllisyyden tukeminen ja ryhmäpaineen vastustaminen.

Käytännössä kampanja on nähty homovastaisena ‘eheyttäjien’ aloiteena osassa Pride-iskun ja homoillan sarjaa. Minusta vaikuttaa siltä, että tämän sodan osapuolet ovat kumpikin vilpittömiä ja tulisieluisesti omissa juoksuhaudoissaan. Kummatkin puolustavat oman näkemyksensä mukaan yksilöä ryhmäpaineelta ja syrjinnältä. Satunnainen kamppailun seuraaja voi olla ymmällään, että mistä nämä jengit riitelevät.

Kyseessä on eräänlainen sapelinkalistelu. Yhteenottoa edeltävä uhittelu ja testailu. Aggressioon vastataan molemmilta puolilta päättäväisesti ja osoitetaan ettei periksi olla antamassa; toisella puolella saatetaan vielä tarkentaa sitä peräänantamattomuudeksi. Tässä vaiheessa välinpitämättömyys tulkitaan heikkoudeksi ja sellaista viestiä ei vastapuolelle haluta antaa. Vaalien lähestyminen toimii katalyyttina ja rivejä halutaan tiivistää.

Kummallakin on selvä viholliskuva, mutta se ei välttämättä vastaa todellisuutta. Setalaiset näkevät nousevan suvaitsemattomuuden, jonka päätepisteessä häämöttävät tuhoamisleirit kun taas eheyttäjät näkevät kaikkialle aggressiivisen syövän tavoin leviävän homoseksuaalisuuden joka aikanaan tulee uhkaamaan heitäkin. Suuresta enemmistöstä tämä vaikuttaa vähän huvittavalta; homous ei tartu  ja toisaalta emme enemmistönä anna mahdollisuutta vainoillekaan. Siksi kummankin osapuolen kampanjat ovat oikeasti turhia, mutta toki omilleen rajattoman tärkeitä.

Tulee vaan mieleen että olisi tässä oikeitakin ongelmia, joista yhteiskunnassa pitäisi keskustella.

Ensikommenttini Perussuomalaisten vaaliohjelmaan

Perussuomalaisten vaaliohjelma julkaistiin viime perjantaina ja se on kerännyt paljon huomiota viikonlopun aikana. Nohevimmat pirut ovat kaivaneet sieltä esiin muutamia lauseita, jotka ainakin irtiotettuina ovat tollonoloisia, mutta 67 sivuun tietenkin mahtuu paljon tekstiä. Ilmeisesti noita muutamia kohtia lukuunottamatta siihen ollaan tyytyväisiä? En ole lukenut ohjelmaa, enkä tiedä luenkokaan perusteellisesti.

Pitkin talvea olen esittänyt kritiikkiä valmistelutyötä kohtaan, koska mielestäni poliittisten ohjelmien tulisi rakentua alhaalta ylöspäin ja hyväksyä lopulta puolueen korkeimmassa päättävässä elimessä puoluekokouksessa. Nyt ohjelma valmisteltiin salassa ja armollisesti annettiin samaan aikaan kansan ja ehdokkaiden luettavaksi.

Jollain tavalla minun tulee kuitenkin perehtyä asiaan ja aloitankin sen näin iteratiivisesti. Käyn ensinkin läpi Perussuomalaisten sivulla olevat esittelymateriaalit niitä kommentoiden. Aloitan yhteenvedosta.

Verotus

“Pääomavero 30 %:iin ja lievä progressio.”

Suhtaudun verotukseen kriittisesti ja mielestäni yleistä veroastetta on laskettava. Pääomatuloissa pitäisi kaventaa eroja ansiotuloihin ainakin keskimääräisten vuosiansioden tasoilla. Jos pääomatuloveron maksimi on tuo 30% ja progressio nousee siihen antaen pienemmät pääomatulot verovapaiksi ja vähän suuremmat ansiotuloveroprosenttien tasolle, niin kohta on kannatettava.

Lyhyenä harjoitelmana valtiovarainministeriön tietojen [2] perusteella laskettuna tuo 30%:n taso saavutettaisiin hieman yli 27600 euron vuotuisella pääomatulolla, jos pääomatuloistakin perittäisiin kunnallisvero ja muut ennakonpidätysmaksut. Nykyisellä vain valtiolle perittävänä verona taso on mahdoton laskea, koska ylin progressiotaso on 30 % ja kannettava vero lähestyy sitä rajattomasti.

“Suursäätiöt pääomaveron piiriin”

Periaatteena hyväksyttävissä, mutta käsitteenä suursäätiö on sen verran epämääräinen, että tähän sitoutumiseksi pitää perehtyä ohjelman sisältöön.

“Varallisuusvero palautettava”

Tätä on helppo vastustaa, sillä vanha varallisuusvero oli ajastaan jäänyt reliikki. Sen poisto oli poliittinen virhe eliitiltä ja palautusvaatimukset peilautuvat sitä vasten. Vaikka varallisuusveron palautusta vastustan, niin varallisuutta voi silti verottaa; se ei ole kategorisesti verotuksen ulkopuolella. Mielestäni hyvässä varallisuuden verottamisessa on kyse laiskan varallisuuden piiskaamisesta tuottavaksi.

“Arvonlisävero säilytettävä nykyisellä tasollaan”

Mielestäni arvonlisäveroa tulisi kauttaaltaan laskea roimasti, mutta koska poliittinen diskurssi pyörii sen korottamisen ja korottamattajättämisen ympärillä, on tähän helppo tyytyä.

“Tässä tilanteessa ei ole mahdollista alentaa palkkaveroja”

Inhorealistinen toteamus jonka taustalla elää toive palkkaverojen alentamisesta. Hyväksytään arvosanalla approbatur.

“Harmaan talouden kitkennällä lisää verotuloja”

Tämä on juuri niinkuin pitääkin. Mielelläni lisään myös “mustan talouden kitkennällä lisää verotuloja”.

“Vaalikauden aikana pienet korotukset alkoholi- ja tupakkaveroon”

Vastustan verotuksen kiristymistä, mutta yksittäisten veroluokkien korotukset voivat olla hyväksyttävissä osana laajempaa verotuksen keventymistä.

“Maa- ja metsätalousmaalle ei kiinteistöveroa”

Juuri näin. Periaatteessa voisin hyväksyä tämänkin asemakaava-alueella tai sellaisen välittömässä läheisyydessä.

“Energiaverojen korotukset peruttava. (Rahoitetaan palauttamalla työnantajien Kela-maksu.)”

Ensimmäiseen kyllä, rahoitukseen approbatur. Työn hinta on Suomessa liian korkea ja turvataksemme suomalaisen työn ja yrittäjyyden pitäisi työn hintaa saada alennettua. Alennuksen tulisi kohdistua siihen osaan, joka jää palkanmaksajan maksaman summan ja palkansaajan vastaanottaman summan väliin.

Leikkaukset

“Yritystuet -200 miljoonaa euroa
Kehitysapu -200 miljoonaa euroa
EU-jäsenmaksut -200 miljoonaa euroa, josta Iso-Britannian jäsenmaksuhelpotus
-74 miljoonaa euroa”

Kyl kyl. Kehitysavun lakkauttaisin kokonaan pikaisella aikataululla ja yritysttuetkin lopulta. Näillä vaatimuksilla päästänä hyvään alkuun ja oiekaan suuntaan.

“Maahanmuuton kustannukset (mm. perusteettomat turvapaikkahakemukset, ylipitkät käsittelyajat ym.)”

Iso kyllä!

“Hallinnon ja byrokratian leikkaaminen esimerkiksi maa- ja metsätalous ja ympäristöministeriön yhdistäminen luonnonvarainministeriöksi”

Hallinnon ja byrokratian leikkaamiseen iso kyllä, mutta tuollaista ministeriöiden yhdistämistä olen jo ehtinyt vastustamaan.

“Pakkoruotsin kustannukset”

Iso kyllä!

“Kriisinhallintajoukkojen menot”

Mielestäni Suomen tulee olla mukana myös sotilaallisessa kriisinhallinnassa, joten tähän seikkaan kannaottaminen vaatii taas varsinaiseen ohjelmaan perehtymistä. Tarkennusvaraa näissäkin kuluissa varmaan on.

“Lähialuetukien vähentäminen”

Lähialuetuet ovat eräänlaista kehitysapua, mutta ne eivät kohdistu samalla tavalla kohdealueen talouteen, vaan lähinnä ympäristöön ja suomalaiskansalliseen kulttuuriin. Suhtaudun varauksilla tämän otsikon leikkauksiin, mutta pitää perehtyä ohjelmaan.

“Puolue- ja lehdistötuet sekä eduskuntaryhmien kansliamäärärahat”

Painava kyllä.

Rakenteelliset uudistukset

“Kuntien määräksi 200-230 ilman pakkoliitoksia”

Kuntasektorin ongelma ei ole kvantitatiivinen vaan kvalitatiivinen. Pidän kuntien lukumäärään pureutuvaa keskustelua  irrelevanttina ongelmien ratkaisemiseksi ja vahingollisena muuten. Pakkoliitosten suhteen olen samaa mieltä.

“Kuntayhtymien palauttaminen demokraattiseen kontrolliin”

Mjuu, pitäähän niiden olla. Vahvempaan kannanmuodostukseen pitää taas perehtyä ohjelmaan.

“Omaishoito Kelalle”

Ottiatuotajaa, pitää perehtyä asiaan.

“Terveydenhuollon rakenteelliset uudistukset. (Kustannuserot eri sairaanhoitopiirien välillä ovat huomattavat. Hoidollisesti, laadullisesti ja taloudellisesti parhaimmat käytännöt vallitseviksi.)”

Tämä vaikuttaa ihan hyvältä ja kannatettavalta, mutta pitää tässäkin perehtyä ohjelmaan.

Veronalennus on perusteltu

Espoo on nyt kahtena perättäisenä vuotena pitänyt yllä “tilapäistä” veronkorotusta. Olen vastustanut sitä molempina kertoina ja pitänyt korotusta perusteettomana. Nyt Espoon valtuustolle esitetty Seurantaraportti II vahvistaa sanani. Vuonna 2010 Espoon kaupunki teki 182 miljoonan euron vuosikatteen, eli yritysmaailmasta tutuimmin termein “voitto ennen satunnaiseriä”. Tuo syksyllä 2009 päätetty 0,25 prosenttiyksikön veronkorotus toi kaupungin kassaan n. 12,5 miljoonaa euroa, yksi veroprosentti on noin 50 miljoonaa euroa. Kaupunki siis teki voittoa työtätekevien kustannuksella.

Viime syksynä tuota “tilapäistä” veronkorotusta päätettiin jatkaa. Nyt esityslistassa luodaan katse tulevaan: “Verotulokertymän kohtuullisen valoisista näkymistä johtuen vuosikatteen saamista pitemmällä tähtäimellä talouden kannalta kestävälle, vähintään 150 – 180 miljoonan euron, tasolle voidaan pitää täysin realistisena tavoitteena.”

Espoolla on mittavat rahastot (577 miljoonaa euroa vuodenvaihteessa) investointeja varten ja lainaakin saamme edullisesti. Minun on vaikea perustella kaupunkilaisille, minkä vuoksi meillä on karkeasti sanottuna kolme prosenttiyksikköä liian kova verotus. Ei kaupungin tehtävänä ole tuottaa voittoa. Avoimen ja demokraattisen taloudenpidon perusteella Espoon kunnallisveroprosentti olisi siinä 15:n paikkeilla ja siitäkin jäisi vielä 30 miljoonaa kasvavan kaupungin tarpeisiin. Se on kutakuinkin taso, joka mielessäni on aiemminkin ollut kohtuullisena tasona, joskin valtion aluepolitiikan vuoksi sekin on kaksinkertainen todelliseen tarpeeseen nähden.

Kateusko syynä?

Mitään noissa asiakirjoissa virallisempaa selitystä ei ole annettu, mutta käytäväpuheissa vaanii ilkeä itänaapuri. On vakavalla naamalla “oikeistostakin” esitetty, että veronalennuksia ei saa aloittaa vaan pysyä muun pääkaupunkiseudun tuntumassa. Veronalennukset tulkittaisiin naapureissa (etenkin siinä suuressa itäisessä) veroparatiisiksi ja vaatimukset pakkoliitoksista voimistuisivat ja voisivat saada ymmärrystä myös laajemmin. Kaupunki pelkää rappareita ja ryöstäjiä – sinänsä viisasta, mutta herättää epäilyksen todella mädästä valtionhallinnosta. Valtion tehtävä on suojella meitä, ei uhata. Kateus on siis syynä ylikorkeaan verotukseen. Näinhän se vanha kansakin tiesi: se jolla onni on, se onnen kätkeköön.

Yhteiskunnan pitäisi turvata jokaisen vapaus olla onnellinen ja avoimesti nauttia työnsä hedelmistä. Meidän on rohkaistava ns “amerikkalaisen kateuden” leviämistä ja ns “venäläisen kateuden” vähenemistä. Julkishallinnon rakenteiden tulee olla avoimia ja tukea myönteistä kehitystä. Vähän tuoreempi sananlasku sanoo “sitä saa mitä mittaa” ja siihen on tavattu viimeaikoina lisätä vielä “ja mistä palkitsee”.

Jos haluamme kestävää kuntataloutta, niin pitäisi sitten turvata sellaisten kuntien vapaus ja itsenäisyys, jotka ovat pystyneet olemaan esimerkillisiä. Monikulttuuria hamunneet konkurssikypsät suurkaupungit eivät saa haalia varakkaita naapureitaan maksamaan omia mokiaan. Epäonnistuneet kunnat olisi pilkottava, ennemmin kuin onnistuneet.

Julkishallinnon talouden tasapainon haussa veronkorotukset ovat kestämätöntä kehitystä. Niitä ei saa käyttää toimintaympäristöön sopeutumisen sijaisena.

Nyt eduskuntavaaleissa ratkaistaan kuntien toimintaympäristöön vaikuttavat päättäjät ja puolentoista vuoden päästä kunnalliset päättäjät. Musitakaa silloin kysyä ehdokkailta selvitystä tilanteeseen.

Joskus on vaikea uskoa itseään; kirje nokialaisille

Muutamia päiviä Nokian mullistusta sulatelleena on vaikea uskoa itseään, vaikka juuri nyt niin pitäisi tehdä. Kirjoitin lähes kaksi vuotta sitten elinkeinorakenteen uudistumisesta, jossa Nokian grand-old-manin kommenttia kommentoiden vaadin kaikkia tajuamaan, että Suomi ei ole sellainen pieni maa, johon kerrallaan mahtuisi vain yksi ajatus.

Järki edelleen muistuttaa sanoistani ja käskee näkemään mullistuksen mahdollisuutena, mutta tunne ei jaksa uskoa. Välillä mieleen tulee ajatus Nokian osakkeiden ostamisesta “nyt-kun-halvalla-saa” ja välillä taas kauhukuva lohduttomasta stagnaatiosta.

Eilen sunnuntaina alkoi kuitenkin ilmantumaan signaaleita, jotka antavat toivoa. Ne eivät ole vielä vahvoja ja voivat murskautua heiveröisyyteensä ja ulkoiseen paineeseen. Mutta niitä on onneksi useampi eikä kaikki ole yhden hiuskarvan varassa.

Tahdon uskoa elinkeinorakenteemme monipuolistumiseen vaikka juuri nyt se on vaikeaa. Jos alan nähdä uutisissa pienistä insinöörifirmoista, jotka ovat Nokiasta itse lähteneiden perustamia, uskoni vahvistuu. Jos taas saan lukea vain viimeiseen asti palkkalistoilla sinnitelleistä inssiarmeijan layouteista, huoleni kasvaa. Pliis, antakaa minulle toivoa, uskaltakaa hypätä älkääkä palako loppuun.

Vasemmiston kannatuksesta

Vasemmiston kannatuksenkehitys

Viime päivinä Kansanuutiset on kunnostautunut perinteisellä vaaleja edeltävällä persubashauksellaan ja mieleeni tuli vähän selvitellä, mistä moinen kiukuttelu oikein voisi johtua.

Tein pienen Excel-harjoitteen ja sain aikaan oheisen kaavion, jossa kuvataan vasemmiston (SKDL+Vas.)vaalimenestystä 1950-luvulta tänne 2010-luvulle. Trendi on selkeä ja auttaa ymmärtämään miksi siellä ollaan pipo kireällä ja valmiita valehtelemaankin kehityksen kääntämiseksi.

Mitä h-tiä Husein Muhammed tarkoittaa?

Husein Muhammed on nimennyt bloginsa “Maassa maan lailla” ja laatinut kirjan islamin ja suomalaisen kulttuurin yhteiselosta. Uusimman City-lehden artikkelin mukaan hänellä on 3 pääväitettä:

1. Maahanmuuttajat eivät vieroksu suomalaisuutta
2. Islam ei uhkaa suomalaista kulttuuria
3. Ulkomaalaisten ei ole helppoa saada oleskelulupaa

Kuinka kestävät Husun pääväitteet ovat? Tarkemmalla lukemisella ne tuntuvat aika heppoisilta.

Huseinin omaksuma yleislinjaus “Maassa maan lailla” on politiikaksi omaksuttuna yhtä tyhjän kanssa. Lain noudattaminen on itsestään selvää, eikä sen vaatiminen ole mitään poliittista linjanvetoa. Lakia tulee kaikkien noudattaa ja olisi hölmöä vaatia yleislinjanaan esimerkiksi lain noudattamatta jättämistä. Huseinin linjaus on siis nollaluokkaa.

Perinteisempi “Maassa maan tavalla” taasen on varsin pätevä periaate itselle ulkomailla ja vieraille täällä. Husein esittää syytöksen, etteivät sen kannattajat tiedä mikä on maan tapa. Syytös on typerä, sillä eri maissa on eri tavat. Jopa Uudellamaalla on eri maan tapa kuin Pohjanmaalla. Kuitenkin tapojen noudattamisvaatimuksella viitataan yleissuomalaiseen valtakunnalliseen tapaan.

Eräs maan tapa jota pitäisi noudattaa, on pidättäytyä vaatimasta muilta omien erikoisuuksiensa aktiivista kunnioittamista. Tämä onnistuu suurelta osalta maahanmuuttajia erinomaisesti, mutta on eräitä pienehköjä ryhmiä, jotka vaativat erityishuomiota tai joille ryhmän ulkopuolelta vaaditaan erityishuomiota.

Toinen maan tapa, jonka noudattamisella eräät ryhmät saisivat suurempaa sympatiaa osakseen, on lopettaa kahviloissa lorviminen ja kovaääninen keskustelu. Se on täysin lainmukaista, mutta ristiriidassa maan tavan kanssa. Suomalainen tapa on tehokas ja sen mukaan kahvilassa asioidaan kiireettömästi tarpeellinen aika, muttei viedä asiakaspaikkoja yli kohtuuden. Myös äänenkäytössä pyritään huomioimaan muut asiakkaat. En minä lähde kiistämään vapautta toimia näin, se on tarvittaessa kahvilanpitäjän asia, mutta tiedän sen ärsyttävän monia. Esitän vain neuvon, jolla vähentäisi ryhmiin kohdistuvaa antipatiaa.

Alkaakin näyttää siltä, että Husein on rakentanut “Maassa maan tavalla” -ihmisistä olkiukon, jota vastaan argumentoi.

Toinen Huseinin nostama aihe tähän otsikkoon on kielen, kulttuurin ja lakien opetuksen puute. Kysyntä ja tarjonta toimii myös koulutuksessakin. Kielen ja kulttuurin kursseja on tarjolla juuri niin paljon, kuin niille on maksukykyistä kysyntää. Onneksi suuri osa maahanmuuttajista on sellaisia ja hakeutuvat itse sopeutumista edistäviin harrastuksiin. On toki sellaisiakin maahanmuuttajaryhmiä, joilla ei ole varaa tai viitseliäisyyttä hankkiutua tällaisiin, vaan jotka odottavat että suomalainen veronmaksaja toisi kurssit nenän eteen.

Korostan, että suurin osa maahanmuuttajista elääkin maassa maan tavalla, mutta että kipukohdaksi nousevat eräät maahanmuuttajaryhmät, mistä pääsemmekin Huseinin seuraavaan väitteeseen, jonka mukaan islam ei uhkaa suomalaista kulttuuria.

On totta, että suurin osa maahanmuutosta tulee muista kuin islamilaisista kulttuureista ja uskon tarkistamatta Huseinin väitteen, jonka mukaan “muslimien osuus kaikista Suomessa asuvista ulkomaalaistaustaisista henkilöistä on toistakymmentä prosenttia”.

Tekeekö muslimien pieni määrä sitten tyhjäksi islamin uhan?

Mielestäni ei. Kuten aiempana asiaa sivuttiin, on kulttuurissamme jo jouduttu vastakkain islamin motivoimien vaatimusten kanssa. Myös selvästi islamin arvojen motivoimia väkivallantekoja on tapahtunut, vaikkei uskonto olisikaan ainoa tai edes pääasiallinen vaikutin teoissa. Maahanmuuton kanssa tekemisissä olevat (ja myös minuun yhteyttä ottaneet maahanmuuttajat) ovat itsekin huolestuneet muslimien keskuudessa vallitsevista käytännöistä, jotka uhmaavat täkäläistä ihmiskäsitystä. Eräs tällainen vastenmielisenä pidettävä piirre on naisten tiukka sitominen kotiin, jolloin erityisesti musliminaisilla on akuutti syrjäytymisvaara. Tällä kohtaa vaatimus lainnoudattamisesta ei korjaa tilannetta. Tälläkin kohtaa vaatimus maan tapojen noudattamisesta on oikeutettu. Maan tavan mukaan molemmat vanhemmat käyvät töissä ja ovat tekemisissä muun yhteiskunnan kanssa.

Kuten Huseinkin sanoo, maahanmuuttajien enemmistö sopeutuu hyvin ilman suurempia vaikeuksia suomalaiseen yhteiskuntaan. Mielstäni se osoittaa, että vikaa ei ole suomalaisessa yhteiskunnassa, jos jotkut maahanmuuttajat eivät sopeudu. Jos sopeutumisvaikeudet keskittyvät tiettyihin ryhmiin, on ryhmässä ryhmänä vikaa. Sellaiset ryhmät tulisi pirstoa niin, että siihen kuuluneilla yksilöillä olisi mahdollisuus sopeutua ja sopeutumattomat ajaa pois.

Sattumalta muslimit ovat olleet paljon esimerkkinä ryhmästä, jolla on ollut sopeutumisvaikeuksia ja jonka sopeutumisvaikeuksien kumoamiseen myös maahanmuuttoaktivisti ovat eniten panostaneet. Huseinkin muistuttaa, että lukumääräisesti kyseessä on pieni osa maahanmuuttajista. Tämä pieni osa on kuitenkin ongelmaltaan suurin, joten siksi Husein ei onnistu kuittaamaan islamin valloituspelkoa noin helposti.

Islamin uhka suomalaiselle kulttuurille on siis hyvinkin konkreettinen. Huseinin väite on totuudenvastaisesti kaunisteltua pötyä.

Kolmas Huseinin perusväite koskee viranomaiskäytäntöjä. Sen suhteen maahanmuuttajat ovat toiminnan kohteena, kun edellisten väittämien osalta olivat aktiivisessa roolissa.

Onneksi Maahanmuuttovirasto (Migri) julkaisee tilastoja vuosittain, joten oleskeluluvat, turvapaikat ja karkotuspäätökset on helppo tarkistaa. Migrin tilastojen kohdalla on huomioitava, että se tilastoi karkotuksissa vain tekemänsä päätökset, ei lainkaan niiden toimeenpanoa. Poliisi ei julkaise suoriteperustaisia tilastoja webissä ja tässä iltapäivällä en saanut enää poliisihallituksesta asiasta vastaavia kiinni. Sen osalta joudun siis turvautumaan toissijaiseen tietolähteeseen.

Migrin mukaan vuonna 2009 haki oleskelulupaa 20790 henkilöä ja sellainen myönnettiin 15208 henkilölle, eli pyöreästi 73 %:lle hakijoista.

Migrin mukaan turvapaikkaa vuonna 2009 haettiin 5988 kertaa ja se myönnettiin 1373 henkilölle ja kielteisen päätöksen sai 4335 henkilöä. on huomautettava että valtaosa (1488) kielteisistä päätöksistä perustui Dublin-säännökseen ja 394 hakemusta raukesi hakijan vaikutuksesta. Perusteettomia ja turvallisesta maasta tulevia hakemuksia oli yhteensä 692 kappaletta. Nämä perusteet ovat kaikki “varmoja”, eli hakijaa voidaan pitää kansanomaisesti onnenonkijoina. Harkinnan perusteella kielteisiä päätöksiä oli 388 kappaletta, joita on nyt tässä kontekstissa pidettävä asiallisina.

Yhteensä asiallisia turvapaikanhakijoita oli 1761, joista pyöreästi 78 %:lle myönnettiin turvapaikka.

Oleskeluluvan kohdalla Husein sortuu käsitteiden taakse piiloutumiseen. Kansa tarkoittaa oleskeluluvasta puhuessaan kaikkia niitä hallinnollisia päätöksiä, joiden perusteella ei-kansalainen saa oleskella maassa. On siis tutkittava vielä maasta poistamisia.

Migri kertoo tehneensä vuonna 2009 kokonaista 80 karkotuspäätöstä, mutta toimeenpanosta sillä ei ole tietoa. Koska poliisin tilastoja ei nyt ole saatavilla, perustan jatkossa käsitykseni poliisin ylijohdon julkaisemaan Laittoman maahantulon vastaiseen toimintaohjelmaan. Sen mukaan “Poliisi  pani täytäntöön 998 maasta poistamispäätöstä vuonna 2008.” Terminologian kohdalla pitää olla tarkkana. Poliisin termi “poistamispäätös” on Migrin termeissä sekä karkotus että käännyttäminen yhteensä. Käännyttämisistä on vaikeaa saada tietoa, sillä sen voi ilmeisesti päättää paitsi Migri, myös poliisi ja rajavartiolaitos.

Lähinnä “yleisessä tiedossa” on, että karkotuksia ei juurikaan toimeenpanna ja että joka kerta kun sellaista pannaan toimeen, nostavat rajattomuushörhöt siitä metelin ja osoittavat mieltään. Arvioisin lukumääräksi siis yksittäisiä ennemmin kuin kymmeniä. Mutta myönnän, että juuri tähän hätään minulla ei ole faktaa tämän väitteen tueksi.

Kun oleskeluluvan saa 73 % hakijoista, turvapaikan 78 % asiallisista hakijoista ja asiattomiakaan ei tosiasiallisesti poisteta maasta, niin väitän, että Husein puhuu palturia ja että Suomessa saa helposti ‘oleskeluluvan’ tai kun tarkempia ollaan, niin väitteeni kuuluu “Ulkomaalainen saa oleskella Suomessa liian helposti.”

Kaiken kaikkiaan Husein Muhammedin väitteet ovat köykäisiksi punnittu. Husu, kun tiedän, että luet tämän kuitenkin, niin voisitko avata näin tyhmemmällekin, että mitä helvettiä oikein väitteilläsi tarkoitat?

Sen verran sinua tiedän ja tunnen, että voin vilpittömästi todeta sinulla olevan paljon annettavaa Suomelle ja sen asukkaille. Kadulla kohdatessamme moikkaan hyvää jätkää, enkä mamumannekiiniä. Hyötypotentiaalisi näyttää kuitenkin valuvan hukkaan politiikan ja ihmisoikeusjuridiikan parissa. Väitän jopa että Husein Muhammedin kaltainen menestyvä yritysjuridiikan ammattilainen tekisi paljon enemmän hyvää Suomen muslimivähemmistölle kuin mitä poliitikkona ja maahanmuuttojuristina ikinä teet.

Ympäristöministeriötä ei saa yhdistää maa- ja metsätalousministeriöön

Juuri tulleen tiedon mukaan puolueeni Perussuomalaiset esittää maaseutupoliittisessa ohjelmassaan että maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö yhdistettäisiin luonnonvaraministeriöksi.

Olen eri mieltä.

Ympäristöministeriö hallinnoi maankäyttöä, eli tutummin kaava-asioita. Näillä ei ole mitään tekemistä MMM:n alan kanssa ja siksi moista yhdistämistä ei pidä tehdä.

Ajatuksena luonnonvaraministeriötä en kavahda, mutta ministeriöruletti johtaa moniin muihinkin muutoksiin. Olisi kuitenkin järkevämpää yhdistää nykyiseen ympäristöministeriöön muiden MAL-asioiden  (maankäyttö, asuminen ja liikenne) joukkoon liikenne- ja viestintäministeriöstä liikennettä koskevien asioiden hoito. Luonnonvaraministeriöön tulisi nykyisten MMM:n alojen lisäksi ympäristöministeriöstä luonnonvaroja koskevien asioiden hoito.

Jäljelle jäävälle viestintäministeriölle varmaan löytisi riittävästi puuhaa yksinäänkin, mutta se voitaisiin yhdistää johonkin sopivaan ministeriöön. Olkoonkin, että elektromagneettinen spektri (se jossa mm. radioaallot kulkevat) on tavallaan myös rajallinen luonnonvara.

Muuten en puolueeni maaseutupoliittista ohjelmaa kommentoi, koska en ole sitä vielä lukenut. Tiedotteen mukaan vaikuttaa pääosin asialliselta.

Pohjois-Afrikan tapahtumien vaikutus maahanmuuttoon

Tällä kertaa Tunisiasta alkaneet ja Egyptiin, Libyaan ja Algeriaan levinneet vallankumousaatteet muodostavat eräänlaista epäjatkuvuuskohtaa historiassa ja mahdollistavat kaksi hyvin erilaista skenaariota, joilla on valtava vaikutus Välimeren alueen kehitykseen ja sitä kautta myös muuttovirtoihin.

Jasmiinivallankumoukseksi nimetty kehitys voi johtaa joko jonkin maan kohdalla nykytilanteen lujittumiseen, mutta merkittävämpiä ovat vaihtoehtoiset kehityssuunnat: maallistuneiden diktatuurien sijaan voi syntyä joko aitoja demokratioita tai jotain paljon pahempaa: islamistisia teokratioita.

Odotan paljon ensimmäistä vaihtoehtoa. Historiallisesti aiempiin autokraattien kaatoihin ovat paria poikkeusta lukuunottamatta vaikuttaneet uskonnollisesti motivoituneet vastarintaliikkeet, kuten Iranissa, Afganistanissa, Somaliassa ja muinaisessa Arabiassa (nyk. Saudi-Arabia). Poikkeuksen muodostavat Egyptin kumoukset sekä Baath-puolueen masinoima kumous Irakissa.

Nykyisten diktatuurien lujittuminen kasvattanee vähän väestövirtaa Eurooppaan, mutta islamistinen teokratia käynnistäisi laajan pakolaisaallon. Nousseet kansanjoukot eivät toistaiseksi vaikuta mullahien kiihoittamilta, joten on olemassa mahdollisuus demokratiakehityksen alkamisesta näissä maissa. Se on suotavaa paitsi yleisen vapaudenkaipuun nimissä, myös siksi, että se käynnistäisi taloudellisen kehityksen ja mahdollistaisi myös uskonnollisuutensa vuoksi diktaattoreita pakoon lähteneitä palaamaan.

EU:n ja Suomen tulisikin olla ulko- ja kauppapolitiikassaan aktiivinen tukemaan juuri rauhanomaista kehitystä. Erityisvastuuta sysään vanhoille siirtomaavalloille Ranskalle, Italialle ja Britannialle, joskin Italialta ei voitane odottaa nykyisessä taloudellisessa kriisissään juurikaan panosta. Libya toisaalta ei tällä hetkellä ole kaiketikaan ensimmäisenä luopumassa nykyhallinnostaan.

Euroopan olisi myös valmistauduttava sotilaalliseen kriisinhallintaan, ihan vain varmuuden vuoksi.

Kampanja avattu menestyksekkäästi

Tänään järjestetty vaalikampanjani avajaistilaisuus Espoon Sellossa onnistui yli odotusten! Kirjaston Akseli-sali oli haljeta liitoksistaan kun paikalle ahtautui yli kuusikymmentä kannattajaa kuuntelemaan mm. Jussi Halla-ahon ja Sampo Terhon kannatuspuheenvuoroja.

Vaalipäällikkö Simo Grönroos avasi tilaisuuden kertomalla kampanjan tähänastisesta toiminnasta ja tulevista kuvioista sekä rahankeräyksen tilanteesta. Jussi Halla-aho kertoi yhteisestä taipaleestamme ja maahanmuuttokriittisen liikkeen kehittymisestä Suomessa 2000-luvulla sekä panoksestani siihen. Matias Forss esitteli Helsingin laajentumispolitiikan varjopuolia ja kuntaliitosten kelvottomuuta ratkaista palvelu- ja kuntasektorin ongelmia.

Sampo Terho puhui suomalaisuudesta ja kansallisen kulttuurin merkityksestä. Sampo muistutti myös pitkästä päivätyöstäni liikkeen parissa ja siitä, että linjaani voi luottaa ajan myllerryksissä.

Omassa puheenvuorossani kiitin aivan aluksi maan tavaksi muodostuneella tavalla kaikkia läsnäolijoita, esiintyjiä ja kampanjassa tähän mennessä aktiivisesti toimineita.

Tilaisuus tallennettiin videolle ja kunhan se saadaan prosessoitua, niin esitykset tuodaan Youtube-kanavalleni näkösälle.

Kiitos!