Vastauksia toiminta-ampujille

1) EU:n tuliasedirektiiviä on suunniteltu avattavan, mikä vaikuttaa aselainsäädäntöömme.*** Mikä on mielestänne tärkeintä säilyttää voimassaolevassa sääntelyssä? ***Pohjaa: EU:ssa ajetaan direktiiviä, joka kieltäisi tiettyjä Suomessa nykyään sallittuja asetyyppejä sekä lisäksi kaavaillaan rajoituksia mm lipaskapasiteetteihin. Toisaalta mm Ranskassa ja Tanskassa perushaulikko ei tarvitse aselupaa vaan sitä käsitellään lainsäädännössä / käytännössä maataloustyökaluna.

Tuliaseet ovat hyvä esimerkki asiasta, joka ensi sijassa tulisi säilyttää kansallisessa päätösvallassa. Unionin tasolla on tarve yhdenmukaistaa maasta toiseen liikkumisene liittyviä käytäntöjä ja mielellään pitää joku minimitaso unionikansalaisten oikeuksille asian suhteen.

Parempi olisi kun asekohtaisesta lupajärjestelmästä luovutaan kokonaan ja siirryttäisiin henkilön soveltuvuutta arvioivaan ”aseajokorttijärjestelmään”. Samalla luovuttaisiin subjektiivisesta ja viranomaismielivaltaan johtaneesta asekohtaisesta ”tarveharkinnasta” sekä tiettyjen asekategorioiden kontrollista.

Laajemmin asepolitiikastani: http://www.teemulahtinen.fi/2010/02/08/aseharrastajat-huomio/

2a) Mielipiteenne ammunnasta, metsästyksestä, asekeräilystä sekä asekaupasta ammattina?

Harrastan toiminnallista urheiluammuntaa ja koen kaikki yhteiskunnallisesti äärettömän tarpeellisiksi. Myös metsästyskortti löytyy ja asekeräilyn aloittaminen on silloin tällöin käynyt mielessä.

2b) Millainen on oma suhtautumisenne laillisiin ampuma-aseisiin ja niillä harrastaviin ihmisiin?

Ylläolevaan viitaten, varsin luonteva. Olen ampunut ensimmäisen ruutilaukaukseni vaahtosammuttimen kokoisena isän virkarevoverilla ja ohjauksen alla.

2c) Harrastatteko ammuntaa/metsästystä tai onko lähipiirissänne joku alaa harrastava tai ammattiihminen?

Harrastan sovellettua reserviläisammuntaa (SRA) sekä practicalia (IPSC) sekä näitä tukevaa harjoittelua.

3) Mikä on mielestänne keskeisin laillisiin ampuma-aseisiin liittyvä kysymys EU- ja kansallisella tasolla?

Kansallisella tasolla akuutein kysymys on kansalaisten eriarvoisuus eri valtakunnan osissa. Joidenkin poliisilaitosten alueella homma toimii olosuhteisiin nähden hyvin, kun taas jossain ollaan puhtaan mielivallan alla. Poliisihallituskaan ei näytä hyvää esimerkkiä omalla toiminnallaan.

Välittömästi seuraava kysymys liittyy ampumaratoihin. Moni vanha olemassaoleva rata on joutunut yhäkkiä ”lainsuojattomaksi”, kun kaavoitus on tuonut asutusta liian lähelle ja uusien ratojen perustaminen on sekä kaavoituksellisesti että ympäristömääräysten vuoksi kallista ja vaikeaa. Julkinen valta ei noudata liikuntalakia tässä kohdin.

EU-tasolla en osaa yllämainitun direktiivihankkeen lisäksi sanoa muuta.

4) Mikä on mielestänne keskeisin riistaan/metsästykseen liittyvä kysymys EU- ja kansallisella tasolla?

Ehkäpä tällä saralla viranomaiset niinkään eivät ole ongelmana, kuin on suhtkoht sisäänpäin kääntynyt harrastajajoukko. Harrastus periytyy lähinnä isältä pojalle ja uusien mukaantulo on korkean kynnyksen takana. Unionitasoa en tunne siitä mitään sanoakseni.

5a) Saksa/Viro/Tshekki, kansalainen voi hankkia tasku-aseen henkilökohtaista koskemattomuuttaan puolustaakseen eli ns. suojeluase on ao. maissa laillinen. Pitäisikö tämän olla mahdollista myös Suomessa?

Kyllä. Linjasin näin 2009 lopussa: http://www.teemulahtinen.fi/2009/12/31/ei-lisaa-uhreja-kiitos/

5b) ns Kaasusumutin vaatii Suomessa ampuma-aseen hankkimis- ja hallussapitoluvan. Lupakäytäntö on tiukka eli lupia ei ole montaa. Esim. Saksassa vastaavia sumuttimia voi ostaa tavan kaupasta pelkästään täysi-ikäisyytensä todistamalla. Kumpaa käytäntöä kannatatte?

Tässäkin aiemmin mainittu ”aseajokortti” voisi olla toimiva ratkaisu, joka tapauksessa edellyttäisin jonkinlaisen kurssin suorittamista. Eikä kenellekään olisi pahitteeksi ottaa altistustakaan.

6) Vapaa sana aiheesta

Hmm… pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, joten lainaan muilta:

”Μολων λαβε!” -Leonidas

”No free man shall ever be debarred the use of arms.” -Thomas Jefferson, 1776

”Even as it stands the Home Guard could only exist in a country where men feel themselves free. The totalitarian states can do great things, but there is one thing they cannot do, they cannot give the factory worker a rifle and tell him to take it home and keep it in his bedroom. That rifle hanging on the wall of the working-class flat or labourer’s cottage is the symbol of democracy. It is our job to see it stays there.” -George Orwell (Eric Blair), 1941

Amerikkalaisia sanontoja:

”I don’t carry a gun to kill people. I carry a gun to keep from being killed.”

”I don’t carry a gun because I’m evil. I carry a gun because I have lived long enough to see the evil in the world.”

”I don’t carry a gun because I hate the government. I carry agun because I understand the limitations of government.”

”I don’t carry a gun to make me feel like a man. I carry a gun because men know how to take care of themselves and the ones they love.”

”I don’t carry a gun because I feel inadequate. I carry a gun because unarmed and facing three armed thugs, I am inadequate.”

”I don’t carry a gun because I love it. I carry a gun because I love life and the people who make it meaningful to me.”

7) Tarvitaanko Suomessa perustuslakituomioistuinta?

Kyllä. Olen saanut ajatuksen myös PS-nuorten periaateohjelmaan.

8) Saako vastauksenne linkittää alan nettikeskustelusivuille?

Ehdottomasti saa ja pitää.

Helmikuussa 2011 Ase-lehdessä ollut yhteismainoksemme

Helmikuussa 2011 Ase-lehdessä ollut yhteismainoksemme

Suomalaiset ylivoimaisia urheiluammunnassa, missä uutisointi?

Näin olympialaisten aikana on hyvä poiketa perinteiseltä mukavuusalueelta ja kirjoittaa sananen urheilusta. Teemasta, josta yleensä vaikenen. Tänään saatiin tieto kivääripracticalin, eli IPSC Riflen euroopanmestaruuskisojen tuloksista, mutta ei perinteistä urheilumediaa pitkin, vaan harrastajien kautta.

Urheilumedia luonnollisesti keskittyy lajeihin, joilla on paljon seuraajia tai joilla se uskoo olevan paljon seuraajia. Monesti kuitenkin suomalainen media ylpeänä kertoo tehtäväkseen kertoa myös sellaisesta, joka ei muuten tulisi tietoisuuteen. Tästä on viime aikoina saatu hyviäkin esimerkkejä, kun perusteellista tutkivaa journalismia on saatu kiittää erilaisten myyttisten tarinoiden paljastamisesta saduiksi. Samalla on keskusteltu niin kirjailijoiden kuin journalistienkin moraalista ja motiiveista.

Suomi voitti kirvääri-practicalissa kahdesti kolmoisvoiton! Mielestäni sen pitäisi ylittää uutiskynnys, kun pienempienkin kisojen vähäisempiä tuloksia tuodaan julki. Avoimen puoliautomaattiluokan voitti Raine Peltokoski, hopeaa otti Teemu Rintala ja pronssia Jarkko Laukia. Tässä urheiluammunnan ”formulaluokaksi” kutsutussa sarjassa oli 179 osallistujaa Euroopan parhaimmistosta.

Myös vakiopuoliautomaattiluokan kolmoisvoitto tuli Suomeen ja Mika Riste oli luokan voittaja. Toisen sijan saavutti Mikael Kaislaranta ja kolmannen Mikko Kuisma. Neljänneksi tulleen virolaisen jälkeen oli taas suomalaisväriä Isto Hyyryläisen turvallisella etumatkalla seuraavana tulleeseen norjalaiseen nähden. Vakioluokassa kilpailijoita oli 99 henkeä. Luonnollisesti noin hyvät yksilösuoritukset varmistivat molempien luokkien joukkuekilpailuvoitotkin Suomeen.

Suomi on aiemminkin pärjännyt ylivoimaisesti juuri kivääripracticalissa, eikä pistoolipracticalissakaan nyt kovin huonosti mene.

Aseasiat ovat saaneet paljon näkyvyyttä viime vuosina ja siksi olisikin tärkeää tuoda esiin suomalaisten menestystä ampumaurheilussa ja asiaa ymmärtämättömien lainvalmistelijoiden ja -säätäjien toilailujen negatiivisesta vaikutuksesta. Urheilu on katsottu monesti lähes pyhäksi asiaksi ja sen eteen on oikaistu asioissa kerran jos toisenkin. Kun nyt kohdeltaisiin edes samalla tavalla kuin muitakin lajeja.

Ehdokkaanne 2011 eduskuntavaaleissa

Eduskuntavaalitiedote 21.4.2010
 
Hyvät ystävät, kannattajat, tukijat ja lukijat! Ilmoitan asettuvani ehdolle kansanedustajaksenne 2011 eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiirissä Perussuomalaisten ehdokkaana.

Poliittinen linjani on monille tuttu. Olen politiikassa yhteiskunnallisesti perustavanlaatuisten kysymysten vuoksi. Edustan kansallismielistä ja isänmaallista maailmankatsomusta. En ole jakamassa euroja eri eturyhmille, vaan puhun periaatteellisista linjauksista ja yhteiskunnallisesta kehityksestä. Tavoitteeni on turvata suomalaisen Suomen tulevaisuus eurooppalaisessa Euroopassa.

Suomalainen Suomi eurooppalaisessa Euroopassa on itsenäinen, hyvinvoiva ja turvallinen kansankunta, jossa arvostetaan vapauksia ja vastuuta, klassisia hyveitä ja kansanvaltaa. Kansakunta hallitsee valtiotaan, eikä toisin päin ja vapauteen käsitetään laaja kirjo mahdollisuuksia, eikä toisten velvollisuuksia. Haluan rakentaa Suomesta tällaista länsimaista sivistysvaltiota, jossa vallitsee varsin kohtuullinen verotus, vapaa vaihdanta ja yleinen kunnioitus näille periaatteille rakennettua yhteiskuntaa kohtaan.

Poliittiset kysymykset

Käytännössä tulevan vaalikauden keskeisimmät kysymykset ovat nykyisen järjettömän ja vahingollisen maahanmuuttopolitiikan oikaisu ja yhteiskuntaa rikkovan monikultturismin vaimentaminen. Olennaisesti näihin liittyy kansalaisvapauksien jatkuvan kaventamisen keskeyttäminen ja menetettyjen vapauksien palauttaminen. Erityisesti mainitsen sananvapauden sekä aseiden hallussapidon.

1. Maahanmuuttopolitiikka

Laajoille kansalaispiireille on jo käynyt selväksi, että Suomen harjoittama maahanmuuttopolitiikka on vailla ajatusta, ymmärrystä ja kansalaisten luottamusta. Nykyisestä linjasta vastaavat kaikki hallituspuolueet, myös ne, jotka ovat tilapäisesti oppositiossa. Harjoitettuun politiikkaan ei saada korjausta äänestämällä keskustaa, kokoomusta, sosialidemokraatteja, vihreitä, ruotsalaisia tai vasemmistoa, vaikka kaikki puolueet tulevat listoillaan tarjoamaan järkivaihtoehtoja tai sellaisiksi nimeämiään.

Muistikatkoksista kärsivä pääministeri Vanhanen juuri vakuutti Astrid Thorsin linjalla olevan koko hallituksen tuen ja Jutta Urpilainen on tunnustanut sinänsä räväkän ”maassa maan tavalla” -avauksensa retoriseksi tempuksi. Ainoastaan yhdellä puolueella on selvä ja ristiriidaton linja maahanmuuttopolitiikkaan. Vain Perussuomalaiset kulkevat yksillä rattailla.

2. Monikulttuurisuus

Monikulttuurisuus monesti nähdään kiinteänä osana maahanmuuttoasioita ja ikään kuin ylhäältä annettuna luonnonlain kaltaisena asiain tilana, mutta todellisuudessa se on samanlainen poliittinen valinta kuin mikä tahansa muukin. Monikultturismi pyrkii tarkoituksellisesti hajottamaan omaehtoisesti syntyneet yhteisöt, kuten kansallisvaltiot, keskenään kiisteleviin ryhmittymiin, joita ei yhdistä muu kuin maantieteellinen läheisyys. Nykyisessä tilanteessa suorastaan kuvottaa se, että valtio on ryhtynyt ajamaan monikultturismia ja käyttää siihen meidän verorahojamme. Julkisyhteisön tulee olla omiin perinteisiinsä nojaava arvoneutraali toimija eikä yhden tai useamman poliittisen ideologian bulvaani.

Monikultturismin seurauksena yhteiskunta menettää yleisen normijärjestelmänsä, johon koko yhteiskunnan lainsäädäntö perustuu. Monikulttuurismin avulla ovat hallitsijat kautta aikojen muokanneet hallittaviaan ja rikkoneet näiden yhteisöjä kilpaileviin ryhmiin toistamalla vanhaa roomalaisten ”hajota ja hallitse” -menetelmää. Nostamalla toisistaan poikkeavien ja eristyneiden ryhmien ja alakulttuurien arvot samalle tasolle luodaan pohjaa tulevaisuudelle, jossa omalakiset yhteisöt ovat ulkopuolisen arvostelun ulottumattomissa. Keskenään hajanaiset ryhmät on helppo alistaa määrätietoisen ja aggressiivisen politiikan alle, kuten totalitaristisen islamismin.

3. Vapaus ja oikeudenmukaisuus

Tunnuslauseeni on ”vapaus, vakaus, vauraus” ja nämä käsitteet ovat lähiajan poliittisen tavoitteeni: kansallisen solidaarisuuden, kansanvaltaisuuden ja vapaan sekä vahvan kansalaisyhteiskunnan taustalla. Näillä tavoitteilla luodaan edellytykset vapaudelle ja vakaudelle ja mahdollistetaan vaurauden kasvu. Kansallinen solidaarisuus ja kansanvaltaisuus lannistavat sosiaalisten ristiriitojen ja jännitteiden syntymistä.

Kansallinen sanomani kytkeytyy myös näihin ihanteisiin. Kansallisvaltio on vastaus etnisten ristiriitojen ennaltaehkäisyyn. Olemassa olevien esimerkkien valossa monikulttuurinen yhteiskunta ei voi olla yhtä aikaa sekä vapaa että vakaa. Vakaa monikulttuurinen yhteiskunta on johdettu rautaisella poliittisella johdolla Neuvostoliiton, Jugoslavian tai monen muun (onneksi) kaatuneen diktatuurin tapaan. Poliittisen otteen heltyessä piilossa kasvaneet jännitteet purkautuvat väkivaltaisesti. Muodollisesti vapaassa monikulttuurisessa yhteiskunnassa etniset ristiriidat tulevat ilmi avoimesti ja tämän tuosta ne poksahtelevat kahakoiksi ja pienkonflikteiksi, kuten Yhdysvaltojen ja Ranskan lähiöissä. Yhteisesti luotu kulttuuri on yhteiskunnan edellytys.

Valitettavasti länsimaissa on havaittavissa kehityskulkuja, joissa monikulttuurisuutta rakennetaan yhtä aikaa poliisivaltion kanssa. Sanavapautta rajoitetaan ja julkisuudessa esitetään arvovaltaisiakin kannanottoja sensuurin puolesta ja nimimerkkejä vastaan. Valtio on rakentanut (huonosti toimivan) teknisen ratkaisun, jota tarvittaessa voidaan käyttää minkä tahansa sanoman, viestin tai verkkosivun sensuroimiseksi kansalaisilta. Kaupalliset toimijat ovat nöyrtyneet viranomaismielivaltaan.

Meidän on puolustettava sananvapauttamme, eikä vain omaamme vaan koko yhteiskuntamme.  Sananvapaus on tärkein monista vapauksistamme, ilman sitä meillä ei ole muitakaan vapauksia. Sanavapauden varaan on rakennettu koko länsimainen sivistys aina valistuksen ajasta lähtien. Nyt edessämme on uusi pimeys joka hyvin kouriintuntuvasti on rajoittamassa oikeuksiamme sanan, omatunnon, ilmaisun, vakaumuksen, uskonnon, elinkeinon ja sivistyksen suhteen. Vapauttamme uhkaavalle fundamentalismille ei tule antaa tuumaakaan periksi.

Oikeudenmukaisuus on yhteisön olemassaolon perusta. Yhteiskunta koostuu ihmisistä, eikä kukaan kunnioita epäoikeudenmukaista yhteiskuntaa. Tuolloin liian helposti epäkunnioitus kohdistetaan toisiin ihmisiin, minkä seurauksista on lukemattomia surullisia esimerkkejä. Oikeudenmukaisuuden lähtökohta on, että kukin saa ansionsa mukaan. Mahdollisuus elää toisten vaivannäöstä ilman hyväksyttävää syytä on riistoa ja loisimista, tapahtui se sitten herrana tai veroelättinä.

”Mitä enemmän jossakin yhteiskunnassa toisilla on tilaisuus elää toisten työstä ja mitä vähemmän toiset saavat itse nauttia vaivansa hedelmiä, sitä enemmän ahkeruus lamautuu. Edelliset tulevat ylpeiksi, jälkimmäiset toivottomiksi, ja molemmat haluttomiksi” totesi Anders Chydenius teoksessaan Kansallinen voitto vuonna 1765.

 4. Asepolitiikka yhtenä yhteiskunnallisen vapauden ilmaisimena

Kuten kaikki tiedämme, suomalainen aseharrastaja on elänyt lainsuojattomassa tilassa muutaman viime vuoden ajan. Suorastaan hämmästyttävällä tavalla 600 000 mihinkään syyllistymätöntä ammunnan ja metsästyksen harrastajaa sekä asekeräilijää ovat päätyneet poliitikkojen, median ja virkamiesten sylkykupeiksi ja kiusanteon kohteiksi. Poliittiselle eliitille laillisten aseiden ja aseharrastajien demonisointi on helppo ja tehokas keino kääntää yleisön katse pois sellaisista asioista, jotka oikeasti vaikuttivat tragedioissa.

Median ja poliitikkojen toimintaa ikävämpää on kuitenkin viranomaismielivalta, viranomaisen kun pitäisi perustuslain mukaan noudattaa kaikessa toiminnassaan tarkoin lakia. Suomen historiassa on sortokausiksi nimettyjä ajanjaksoja, jolloin valtiovalta antoi lakia rikkovia määräyksiä. Tuolloin viranomaiset usein valitsivat määräyksen vastaisen, mutta lainmukaisen toimintatavan ja saivat vastata oikeamielisyydestä vapaudellaan, kun valtio vangitsi ja karkotti Siperiaan rehellisiä virkamiehiä. Virkakuntaan on palautettava nöyristelemätön kansalaisia palveleva laillisuushenki.

Viranomaisten lipsuminen yhdessä asiassa johtaa pian lipsumiseen toisessakin. Voitko olla koskaan varma, että valtio tai sen edustaja tietää sinua paremmin, mikä on sinulle hyväksi? Hyvä hallinto toimii kansalaisten eduksi noudattaen lakia. Tapa, jolla uutta ampuma-aselakia on valmisteltu, on kaikilta osiltaan irvikuva hyvästä hallintotavasta. Yhteiskunnan tilan ilmaisimia on useita, mutta suhtautuminen kansalaisten aseisiin on paljastavimpia ja juuri nyt ajankohtaisin.

”No free man shall ever be debarred the use of arms” kirjoitti Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen laatija ja kolmas presidentti Thomas Jefferson 1776 esityksessään Virginian perustuslaiksi, jota usein jatketaan edelleen Jeffersonia kreditoiden: ”The strongest reason for the people to retain the right to keep and bear arms is, as a last resort, to protect themselves against tyranny in government”.

Mahdollisuudet

Maahanmuuttopolitiikkaa kritisoiva kansanliike on saanut paljon huomiota ja sen omaksumien näkemysten kannatus on kasvanut tutkitusti. Myös Perussuomalaisten kannatus on kasvanut voimakkaasti edellisistä vaaleista. Uudenmaan vaalipiirissä laskennallisesti jo nyt on odotettavissa kolme paikkaa ja neljäkin on täysin realistinen ja hyvän kampanjan saavutettavissa. Voitto on käsin kosketeltavissa.

Oman kannatukseni kasvu on nyt kantanut hyvällä äänimäärällä Espoon kaupunginvaltuustoon ollessani heti Timo Soinin jälkeen toinen valittu perussuomalainen. Edellisten eduskuntavaalien seurauksena olen tällä hetkellä varakansanedustaja. Saatu kokemus ja kasvaneet voimavarat siivittänevät nyt pitkälle.

Vaalimatemaattisesti jonkinlaista osviittaa antaa Sampo Terhon Uudellamaalla saama 2129 äänen kannatus eurovaaleissa, mutta tässäkin pitää muistaa eurovaalien tavallista alhaisempi äänestysaktiivisuus. Toisaalta äänestettävissä olevia ehdokkaita oli vaalien valtakunnallisesta luonteesta johtuen enemmän.

Käytännön asiat

Lähtökohta on hyvä, mutta valituksi tulo vaatii vielä paljon työtä. Enemmän kuin mitä yksi ihminen voi tehdä. Vakiintuneeseen porukkaan tarvitsemme mukaan tekijöitä monenlaiseen tehtävään. Meille on kehittynyt hyvä henki ja kaikenlainen erityisosaaminen, joka voisi olla hyödyksi, on tervetullutta. Emme ehkä osaa kuvitellakaan kaikkea, mutta asiantuntijat itse tietänevät kuinka voisivat auttaa. Näissä vaaleissa myös varainkeruuseen ja sen oikeaan tapaan on kiinnitettävä erityishuomiota. Sen suhteen apu on erittäin tervetullutta jo nyt.

Kokemuksesta tiedämme, että vaalitapahtumiin tarvitaan väkeä kuten mainosten jakamiseenkin. Varsinaisen kampanjan aktiivivaiheen aikana on hyvä jakaa tehtäviä jaksamisen vuoksi. Pienetkin asiat auttavat, kuten ehdokkuudestani kertoen tutuille ja tuntemattomille, toreilla, verkkokeskusteluissa ja arkielämässä. Henkistä tukea ei koskaan ole liikaa ja voit esimerkiksi helposti liittyä kannattajaksi Facebook-sivulleni, jossa kampanjan edistymisestä tiedotetaan.