Tag Archives: budjetti

Puheenvuoroni Espoon budjettivaltuustossa 4.12.2018

Posted on by

Arvoisa puheenjohtaja,

hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat,

Perussuomalainen ryhmä kiittää kaikkia talousarvioesityksen valmisteluun osallistuneita virkav&lh miehiä ja luottamushenkilöitä mittavasta työstä, mutta toteaa, että prosessia on uudistettava. Pitkin vuotta tapahtuvan poliittisen dialogin ja kehyksen sekä investointien neuvottelun luulisi keventävän loppuvuoden budjettineuvotteluita sen sjaan, että neuvottelukonklaavin tarvitsee istua ennätyspitkästi asian tiimoilta. Piiskaamme kaupungin suorittavaa organisaatiota toimimaan ketterästi ja tehokkaasti, mutta esimerkillä johtaminen ei nyt ole vahvimmillaan. Sitouttava ja inklusiivinen neuvottelukulttuuri tässä asiassa on hyvä ja siitä on hyvä pitää kiinni, mutta tehokkaampia menetelmiä lopputuloksen saavuttamiseksi tarvitaan.

Se menetelmästä, itse talousarvioon ja -suunnitelmaan liittyen on syytä kiinnittää huomiota siihen, ettei se noudata Espoo-tarinan linjauksia kestävästä kehityksestä. Samalla kun Espoon väestö kasvaa 1,6%, kasvavat kaupungin menot miltei kolminkertaisella nopeudella. Tämä ei ole taloudellisesti kestävää kehitystä. Kehystä hyväksyessämme oli vielä nähtävissä kaupungin lainakannan kasvun taittuminen valtuustokauden lopulla, mutta nyt se tavoite alkaa loitota.

Onko Espoo-tarinan ”kestävä kehitys” vain korulause, vai pitäisikö sillä olla ohjaava vaikutus? Perussuomalainen linja on se, että menot eivät voi kasvaa tulojen yli ja neuvotteluiden lähtökohtamme olikin +-0 tarkennukset virkavalmisteltuun esitykseen. Enemmistön saavuttama neuvottelutulos vähentää taloussuunnitelmakaudella käyttötalouden tuloja 1,3 milj. euroa ja lisää käyttötalouden menoja 24,1 milj. euroa. Menokasvu rahoitetaan velalla ja näin kiihdytetään kestämätöntä kehitystä. Olemme kuitenkin kiitollisia eräiden muutosesitystemme säilyttämisessä osana neuvottelutulosta, vaikka jättäydyimmekin kokonaistuloksen ulkopuolelle.

Arvoisa puheenjohtaja,

Me Perussuomalaiset puhumme paljon maahanmuutosta. Tämä on seurausta siitä, että nopeasti kasvava ja erittäin heikosti integroitunut väestö heikentää huoltosuhdetta entisestään, kuormittaa sosiaaliturvajärjestelmää ja pahentaa asuntopulaa varsinkin suurissa kaupungeissa, kuten Espoossa. Pääkaupunkiseudun kunnissa jo kolmannes asumistuki- ja toimeentulotukiasiakkaista on ulkomaalaisia.

Tältä osin taloussuunnitelman kehitys ei ole taloudellisesti eikä sosiaalisesti kestävää. Myös ympäristöllinen ja ilmastollinen kestävyys on väestönmuutoksessa hyvin kyseenalaista.

Maahanmuutto liittyy hyvin kiinteällä tavalla julkiseen talouteen, mutta se liittyy myös yhteiskuntarauhaan ja turvallisuuteen.

Maahanmuuton muut ongelmat ovat luku erikseen, ja niistä olemme saaneet viime aikoina kipeitä muistutuksia naapurimaastamme Ruotsista ja kuutoskumppanistamme Oulusta. On itsensä pettämistä kuvitella, että muiden maiden ja kaupunkien kotouttamis- ja valistusmenetelmiä toistamalla voisimme päätyä parempaan lopputulokseen.

Sen sijaan ongelmia voidaan ennaltaehkäistä maahanmuuttopolitiikan täyskäännöksellä. Vaikka varsinainen vaikutuspaikka onkin maan rajoilla ja siten valtion käsissä, me uskomme, että kaupungit ja yhteiskunta yleensä jo pelkällä viestinnällä voivat vaikuttaa asiaan. Varmasti vaikutusta on silläkin, että maahanmuuttajille suunnattujen ylimääräisten palveluiden sijaan pitäydyttäisiin lakisääteisessä minimissä sekä kaikille yhteisesti ja yleisesti tarkoitetuissa palveluissa. On valitettavaa, ettei tätä tunnusteta muissa ryhmissä. Siksi meidän on tehtävä korjausesityksemme.

Arvoisa puheenjohtaja,

Lopuksi esitän muutosehdotukset, jotka on jaettu numeroilla 11 ja 12.

Ryhmäpuheenvuoroni

Posted on by

Arvoisa puheenjohtajaa, hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat,

Perussuomalainen ryhmä kiittää talousarviokehyksen valmistelijoita hyvästä työstä ja muita ryhmiä hyvistä neuvotteluista ja laihan sovun saavuttamisesta toimitilaohjelmasta. Kukaan ei saanut kaikkea haluamaansa, muttei toisaalta kukaan jäänyt saamatta mitään. Meille kaikille tärkeä asia, koulujen ja päiväkotien terveet tilat, tulee hoidettua ja Espoon talous saadaan tasapainotettua ja kaupunkikonsernin lainakanta kääntyy laskuun valtuustokauden lopulla. Erityisen tärkeää on enemmistön yksimielisyys siitä, että lisäinvestoinnit rahoitetaan investointiohjelman sisältä, investointikattoa kasvattamatta.

Perussuomalainen linja on se, että täytyy elää suu säkkiä myöten ja kasvattaa yhteistä kakkua, että jaettavaa olisi enemmän. Eräs kaupunginjohtajan esiin nostamana ongelma on hyvien veronmaksajien pako Espoosta. Kaupunki kasvaa kalliisti ja nopeasti ja siten epäkestävästi, sillä veronmaksajien, eli kakuntekijöiden, osuus väestöstä kutistuu, kun taas kakunjakajien suhteellinen osuus kasvaa. Tätä viheliäistä ongelmaa vastaan meidän on toimittava, eikä pahennettava tilannetta entisestään.

Arvoisa puheenjohtaja,

Työtulon verottaminen on keskeinen tekijä. Jatkuva verojen nosto ei ole kestävää taloudenpitoa ja kansalaisten luottamuksensuoja edellyttää pitkäjänteistä politiikkaa. Vaikka veroprosentti päätetään vuosittain, on hyvän hallinnon tunnusmerkki, että taloussuunnitelma ja yli kymmenen vuoden suunnitelmat perustuvat korkeintaan nykyiseen veroprosenttiin.

Koko ajan nouseva verorasitus ajaa maksajia paitsi asumaan muualle, myös keventämään rasitusta jättämällä työtä tekemättä. Hyvätuloiset alkavat parantaa elämänlaatuaan ensin vähentämällä ylitöitään ja lisäämällä lomiaan ja lopulta downsiftaamaan. Näin verokertymä pienneee ja kuormitus julkisille palveluille kasvaa.

Erilaisten vähennysten johdosta kuntien tuloveroprosentit eivät vastaa todellista verorasitetta. Todellisesta verorasitteesta puhutaan efektiivisenä veroasteena, joka on maksuunpannun kunnallisveron suhde ansiotuloihin.

Kunnallisverotuksessa tehdään vähennyksiä veronalaisista ansiotuloista. Tulosta tehtäviä vähennyksiä ovat muun muassa matkakustannukset, tulonhankkimiskulut, ansiotulovähennys ja perusvähennys. Tulosta tehtävät vähennykset vähentämällä saadaan verotettava tulo, josta veron määrä lasketaan kunnallisveroprosentin mukaisesti.

Efektiivisen veroasteen mukaan Espoo on vuonna 2018 Suomen 110. kovimmin verottava kunta. 108 kuntaa verottaa vielä kovemmin mutta 200 kuntaa Espoota kevyemmin.

Esimerkiksi naapureista verottavat Helsinki, Vantaa ja Karkkila Espoota kevyemmin nimellisestä veroprosentista huolimatta.

Arvoisa puheenjohtaja,

Perussuomalaiset puhuvat paljon maahanmuutosta. Tämä johtuu siitä, että nopeasti kasvava ja erittäin heikosti integroitunut väestö heikentää huoltosuhdetta entisestään, kuormittaa sosiaaliturvajärjestelmää ja pahentaa asuntopulaa varsinkin suurissa kaupungeissa, kuten Espoossa. Pääkaupunkiseudun kunnissa kolmannes asumistuki- ja toimeentulotukiasiakkaista on ulkomaalaisia.

Maahanmuutto liittyy hyvin kiinteällä tavalla julkiseen talouteen, mutta se liittyy myös yhteiskuntarauhaan ja turvallisuuteen.

Maahanmuuton muut ongelmat ovat luku erikseen, ja niistä olemme saaneet viime aikoina terveitä muistutuksia naapurimaastamme Ruotsista. On itsensä pettämistä kuvitella, että muiden maiden tekemiä virheitä toistamalla voisimme päätyä parempaan lopputulokseen. Sen sijaan ongelmia voidaan ennaltaehkäistä maahanmuuttopolitiikan täyskäännöksellä. Perussuomalaiset tarjoavat selkeän vaihtoehdon ensi kevään vaaleissa.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Demariryhmä ilmoitti, ettei halua valtuustolle päätettäväksi menojen sopeuttamista tuloihin. Mielestäni olisi erinomaisen hyvä asia, jos valtusto saisi päättää asiasta.

Esimerkkinä siitä, että kaikkea budjetoitua ei ole pakko käyttää, päätän puheeni viiden minuutin sijaan tähän.

Ryhmäpuheenvuoroni Espoon budjetista

Posted on by

Perussuomalaisten ja Sitoutumattomien mielestä kaupunginjohtajan budjettiesitys oli käsillä olevaan taloustilanteeseen nähden tyydyttävä. Siitä kiitos budjettivalmistelijoille. Kaikille tuttu maailman- ja Euroopan taloudellinen pysähtyneisyys, jota kotimainen jäykkä ja byrokraattinen julkishallintomme on paikallisesti vielä voimistanut, ei ole tarjonnut helppoa ja mukavaa lähtökohtaa talousarvion laadinnalle. Edessä siintävät vielä entistä suuremmat uhat ja valtion kuntia sekä kansalaisyhteiskuntaa kurjistavat aikomukset.

Neuvottelutoimikunnassa oli lohdullista kuulla, että valtionosuusjärjestelmän epäkohtien ja kiinteistöveronryöstön seurauksena alkaa löytyä yksimielisyyttä siitä julkisen rahan ongelmasta, että se tapaa palkita niitä, jotka eivät hoida asioitaan ja sakottaa siitä, jotka hoitavat. Europarlamentaarikko Sampo Terhon sanoja mukaellen; yhteiskuntamme verottaa kaikkea mikä liikkuu ja kun se lopulta voimattomana lakkaa liikkumasta, alkavat yhteiskunnan tukitoimet sen pystyssä pitämiseksi. Valitettava, mutta ehdottomasti ääneen todettava tosiasia on, että sama julkisen rahan ongelma on myös yksilöiden tasolla ja se vaikuttaa koko yhteiskuntaamme ja sen jäsenten valmiuteen ryhtyä taloudellisiin toimiin.

Jatkuvan kasvun ideologiaa on globaalillatasolla viime vuosina kyseenalaistettu, mutta paljon relevantimpana pidämme sen kyseenalaistusta rajatulla alueella ja rajattujen resurssien vallitessa. Espoon strateginen kasvutavoite on alkanut näyttäytyä sekä taloudellisesti että sosiaalisesti kestämättömältä eikä aivan voi ekologistakaan kestävyyttä pitää uhattomana. Meidän tulisi arvioida uudelleen ne insentiivit, joiden varaan olemme rakentaneet kasvustrategiamme sekä niiden pohjalta lasketut infrastruktuuri-investoinnit. Kasvun ei pidä olla itsetarkoitus, vaan lähinnä seuraus siitä, että olemme luoneet parasta kaupunkia, sen kaikissa merkityksissä. Se on itsetarkoitus.

Paljon huomiota saaneen Espoo-lisän leikkauksen tulkitsimme olevan poliittisille päättäjille tarjottu täky tai atrappi, johon pureutumalla jotain muuta jäisi vähemmälle huomiolle ja jonka torjuttuaan poliittiset päättäjät voisivat paukutella henkseleitään, kun torjuivat “virkajohdon arjesta vieraantuneen leikkauksen”. Näinhän tosiaan kävikin ja yksissä mielin päädyimme perumaan Espoo-lisän leikkauksen. Samassa harmonisessa yhteistyön hengessä hoituivat myös omaishoidon turvaaminen, erityisopetuksen ja avustajaresurssien riittävyydestä huolehtiminen, lasten iltapäiväkerhojen ja asukaspuistojen huomioiminen sekä perheasiain neuvottelukeskuksen sopimuksen jatkaminen. Pelkkää hyvää joka paikkaan emme jakaneet, vaan teimme sitä, mitä poliittisten päättäjien tuleekin tehdä ja priorisoimme niukkoja voimavaroja tärkeimpinä pitämiimme paikkoihin. Tässä kohdin haluamme kiittää neuvottelukumppaneitamme.

Me perussuomalaiset ja sitoutumattomat olisimme mielellämme nähneet muutoksen kaupungin organisaatioille asetetuissa puhtaasti poliittisissa monikulttuurisuus-tavoitteissa, joilla ei ole mitään tekemistä tuottavuuden kanssa, pikemminkin päinvastoin. Täysin tyydyttävästi emme tavoitettamme saavuttaneet, mutta asiaa koskeva pöytäkirjamerkintä antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Lisäksi ihmettelemme edelleen, mistä johtuu oppilaskohtaisen kustannuksen ero suomen- ja ruotsinkielisessä opetustoimessa. Ei ole kovin uskottavaa, että oppilaskohtainen kustannus on toisessa ryhmässä 1400 euroa eli ~15% korkeampi kuin toisella. Saamamme selvitys sisäisten palveluiden vaikutuksesta ei tyydytä ja aiomme pureutua tähän eriarvoistavaan seikkaan jatkossa seikkaperäisemmin.

Perinteiseen tapaan pyrimme myös esittämään tilapäisiä säästöjä luottamushenkilöorganisaatiomme kuluihin, joiden vaikutus olisi ollut ennenkaikkea symbolinen. Esityksemme valtuustoryhmien tukin puolittamisesta ensi vuodeksi ei kuitenkaan saanut tukea muilta ryhmiltä. Siitä olemme kuitenkin tyytyväisiä, että tehottomuudelle tilaa antavalta veronkorotukselta vältyttin ja enemmistö selkeästi ymmärsi, että veronkorotusten tie on loppumaton, jollei organisaatiota pakoteta tekemään perustehtäviään tehokkaammin.

Summa summarum, kaikista puutteistaan huolimatta saavutettu neuvottelutulos hyväksytään, sillä onhan laiha sopu parempi kuin lihava riita. (Kannatan neuvottelutoimikunnan esityksiä 1 ja 2)