Puheenvuoroni Espoon budjettivaltuustossa 4.12.2018

Arvoisa puheenjohtaja,

hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat,

Perussuomalainen ryhmä kiittää kaikkia talousarvioesityksen valmisteluun osallistuneita virkav&lh miehiä ja luottamushenkilöitä mittavasta työstä, mutta toteaa, että prosessia on uudistettava. Pitkin vuotta tapahtuvan poliittisen dialogin ja kehyksen sekä investointien neuvottelun luulisi keventävän loppuvuoden budjettineuvotteluita sen sjaan, että neuvottelukonklaavin tarvitsee istua ennätyspitkästi asian tiimoilta. Piiskaamme kaupungin suorittavaa organisaatiota toimimaan ketterästi ja tehokkaasti, mutta esimerkillä johtaminen ei nyt ole vahvimmillaan. Sitouttava ja inklusiivinen neuvottelukulttuuri tässä asiassa on hyvä ja siitä on hyvä pitää kiinni, mutta tehokkaampia menetelmiä lopputuloksen saavuttamiseksi tarvitaan.

Se menetelmästä, itse talousarvioon ja -suunnitelmaan liittyen on syytä kiinnittää huomiota siihen, ettei se noudata Espoo-tarinan linjauksia kestävästä kehityksestä. Samalla kun Espoon väestö kasvaa 1,6%, kasvavat kaupungin menot miltei kolminkertaisella nopeudella. Tämä ei ole taloudellisesti kestävää kehitystä. Kehystä hyväksyessämme oli vielä nähtävissä kaupungin lainakannan kasvun taittuminen valtuustokauden lopulla, mutta nyt se tavoite alkaa loitota.

Onko Espoo-tarinan “kestävä kehitys” vain korulause, vai pitäisikö sillä olla ohjaava vaikutus? Perussuomalainen linja on se, että menot eivät voi kasvaa tulojen yli ja neuvotteluiden lähtökohtamme olikin +-0 tarkennukset virkavalmisteltuun esitykseen. Enemmistön saavuttama neuvottelutulos vähentää taloussuunnitelmakaudella käyttötalouden tuloja 1,3 milj. euroa ja lisää käyttötalouden menoja 24,1 milj. euroa. Menokasvu rahoitetaan velalla ja näin kiihdytetään kestämätöntä kehitystä. Olemme kuitenkin kiitollisia eräiden muutosesitystemme säilyttämisessä osana neuvottelutulosta, vaikka jättäydyimmekin kokonaistuloksen ulkopuolelle.

Arvoisa puheenjohtaja,

Me Perussuomalaiset puhumme paljon maahanmuutosta. Tämä on seurausta siitä, että nopeasti kasvava ja erittäin heikosti integroitunut väestö heikentää huoltosuhdetta entisestään, kuormittaa sosiaaliturvajärjestelmää ja pahentaa asuntopulaa varsinkin suurissa kaupungeissa, kuten Espoossa. Pääkaupunkiseudun kunnissa jo kolmannes asumistuki- ja toimeentulotukiasiakkaista on ulkomaalaisia.

Tältä osin taloussuunnitelman kehitys ei ole taloudellisesti eikä sosiaalisesti kestävää. Myös ympäristöllinen ja ilmastollinen kestävyys on väestönmuutoksessa hyvin kyseenalaista.

Maahanmuutto liittyy hyvin kiinteällä tavalla julkiseen talouteen, mutta se liittyy myös yhteiskuntarauhaan ja turvallisuuteen.

Maahanmuuton muut ongelmat ovat luku erikseen, ja niistä olemme saaneet viime aikoina kipeitä muistutuksia naapurimaastamme Ruotsista ja kuutoskumppanistamme Oulusta. On itsensä pettämistä kuvitella, että muiden maiden ja kaupunkien kotouttamis- ja valistusmenetelmiä toistamalla voisimme päätyä parempaan lopputulokseen.

Sen sijaan ongelmia voidaan ennaltaehkäistä maahanmuuttopolitiikan täyskäännöksellä. Vaikka varsinainen vaikutuspaikka onkin maan rajoilla ja siten valtion käsissä, me uskomme, että kaupungit ja yhteiskunta yleensä jo pelkällä viestinnällä voivat vaikuttaa asiaan. Varmasti vaikutusta on silläkin, että maahanmuuttajille suunnattujen ylimääräisten palveluiden sijaan pitäydyttäisiin lakisääteisessä minimissä sekä kaikille yhteisesti ja yleisesti tarkoitetuissa palveluissa. On valitettavaa, ettei tätä tunnusteta muissa ryhmissä. Siksi meidän on tehtävä korjausesityksemme.

Arvoisa puheenjohtaja,

Lopuksi esitän muutosehdotukset, jotka on jaettu numeroilla 11 ja 12.

Ryhmäpuheenvuoroni

Arvoisa puheenjohtajaa, hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat,

Perussuomalainen ryhmä kiittää talousarviokehyksen valmistelijoita hyvästä työstä ja muita ryhmiä hyvistä neuvotteluista ja laihan sovun saavuttamisesta toimitilaohjelmasta. Kukaan ei saanut kaikkea haluamaansa, muttei toisaalta kukaan jäänyt saamatta mitään. Meille kaikille tärkeä asia, koulujen ja päiväkotien terveet tilat, tulee hoidettua ja Espoon talous saadaan tasapainotettua ja kaupunkikonsernin lainakanta kääntyy laskuun valtuustokauden lopulla. Erityisen tärkeää on enemmistön yksimielisyys siitä, että lisäinvestoinnit rahoitetaan investointiohjelman sisältä, investointikattoa kasvattamatta.

Perussuomalainen linja on se, että täytyy elää suu säkkiä myöten ja kasvattaa yhteistä kakkua, että jaettavaa olisi enemmän. Eräs kaupunginjohtajan esiin nostamana ongelma on hyvien veronmaksajien pako Espoosta. Kaupunki kasvaa kalliisti ja nopeasti ja siten epäkestävästi, sillä veronmaksajien, eli kakuntekijöiden, osuus väestöstä kutistuu, kun taas kakunjakajien suhteellinen osuus kasvaa. Tätä viheliäistä ongelmaa vastaan meidän on toimittava, eikä pahennettava tilannetta entisestään.

Arvoisa puheenjohtaja,

Työtulon verottaminen on keskeinen tekijä. Jatkuva verojen nosto ei ole kestävää taloudenpitoa ja kansalaisten luottamuksensuoja edellyttää pitkäjänteistä politiikkaa. Vaikka veroprosentti päätetään vuosittain, on hyvän hallinnon tunnusmerkki, että taloussuunnitelma ja yli kymmenen vuoden suunnitelmat perustuvat korkeintaan nykyiseen veroprosenttiin.

Koko ajan nouseva verorasitus ajaa maksajia paitsi asumaan muualle, myös keventämään rasitusta jättämällä työtä tekemättä. Hyvätuloiset alkavat parantaa elämänlaatuaan ensin vähentämällä ylitöitään ja lisäämällä lomiaan ja lopulta downsiftaamaan. Näin verokertymä pienneee ja kuormitus julkisille palveluille kasvaa.

Erilaisten vähennysten johdosta kuntien tuloveroprosentit eivät vastaa todellista verorasitetta. Todellisesta verorasitteesta puhutaan efektiivisenä veroasteena, joka on maksuunpannun kunnallisveron suhde ansiotuloihin.

Kunnallisverotuksessa tehdään vähennyksiä veronalaisista ansiotuloista. Tulosta tehtäviä vähennyksiä ovat muun muassa matkakustannukset, tulonhankkimiskulut, ansiotulovähennys ja perusvähennys. Tulosta tehtävät vähennykset vähentämällä saadaan verotettava tulo, josta veron määrä lasketaan kunnallisveroprosentin mukaisesti.

Efektiivisen veroasteen mukaan Espoo on vuonna 2018 Suomen 110. kovimmin verottava kunta. 108 kuntaa verottaa vielä kovemmin mutta 200 kuntaa Espoota kevyemmin.

Esimerkiksi naapureista verottavat Helsinki, Vantaa ja Karkkila Espoota kevyemmin nimellisestä veroprosentista huolimatta.

Arvoisa puheenjohtaja,

Perussuomalaiset puhuvat paljon maahanmuutosta. Tämä johtuu siitä, että nopeasti kasvava ja erittäin heikosti integroitunut väestö heikentää huoltosuhdetta entisestään, kuormittaa sosiaaliturvajärjestelmää ja pahentaa asuntopulaa varsinkin suurissa kaupungeissa, kuten Espoossa. Pääkaupunkiseudun kunnissa kolmannes asumistuki- ja toimeentulotukiasiakkaista on ulkomaalaisia.

Maahanmuutto liittyy hyvin kiinteällä tavalla julkiseen talouteen, mutta se liittyy myös yhteiskuntarauhaan ja turvallisuuteen.

Maahanmuuton muut ongelmat ovat luku erikseen, ja niistä olemme saaneet viime aikoina terveitä muistutuksia naapurimaastamme Ruotsista. On itsensä pettämistä kuvitella, että muiden maiden tekemiä virheitä toistamalla voisimme päätyä parempaan lopputulokseen. Sen sijaan ongelmia voidaan ennaltaehkäistä maahanmuuttopolitiikan täyskäännöksellä. Perussuomalaiset tarjoavat selkeän vaihtoehdon ensi kevään vaaleissa.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Demariryhmä ilmoitti, ettei halua valtuustolle päätettäväksi menojen sopeuttamista tuloihin. Mielestäni olisi erinomaisen hyvä asia, jos valtusto saisi päättää asiasta.

Esimerkkinä siitä, että kaikkea budjetoitua ei ole pakko käyttää, päätän puheeni viiden minuutin sijaan tähän.

Tiedote: Olen ehdolla kevään 2019 eduskuntavaaleissa Uudellamaalla

Aikamme ja läntisen naapurimaamme tapahtumat ovat osoittaneet, että kansallismieliselle politiikalle on tarvetta ja luultavasti lähitulevaisuudessa tulee vastaan se kriittinen piste, jolloin kansakuntamme suunta ja kehitys on vielä mahdollista oikoa takaisin terveen, vapaan ja turvallisen yhteiskunnan suuntaan. Minulla onkin suuri kunnia kertoa, että minut on valittu Perussuomalaisten Uudenmaan vaalipiiristä ensi kevään eduskuntavaaleihin ehdokkaaksi.

Vaikka vielä reilu vuosi sitten keväällä ajattelin vetäytyä, puolueemme nykyistä puheenjohtajaa lainatakseni, “maahanmuuttokriittisen liikeen grand old maninä” taustavaikuttajaksi, en ole voinut mitään velvollisuudentunnolleni ja sille vakaalle uskolle, että tämä maa tarvitsee kaltaisiani pitkän linjan työmyyriä, ihmisiä, joiden aate ja usko ei horju henkilökohtaisen edun houkutusten edessä.

1990-luvun lopulta saakka olen sinnikkäästi tehnyt työtä Suomen, suomalaisten ja suomalaisuuden hyväksi. 20 vuotta sitten olin perustamassa Suomen Sisua, tuon jälkeen olen toiminut aktiivisesti Perussuomalaisissa ja Perussuomalaisissa nuorissa.

Palvelen äänestäjiäni jo kolmatta kautta Espoon kaupunginvaltuustossa ja olen toiminut Espoon kaupunginhallituksen varapuheenjohtajana sekä osallistunut kohtalaisella menestyksellä eduskuntavaaleihin ehdokkaana. Julkisuudessa olen vuosien varrella ollut niin poliitikkona kuin Suomen Sisun entisenä puheenjohtajanakin, välillä varsin kuohuvissakin yhteyksissä.

Vaikka itseltäni on vielä jäänyt kansanedustajuus saavuttamatta, on minun ja kaltaisteni sisukas työ kantanut hedelmää, olemme tuoneet maahanmuuttokriittisyyden osaksi päivänpolitiikkaa ja saavuttaneet kansallismielisille vaikuttamisen kanavia, jotka vielä kymmenen vuotta sitten olivat vakaa tavoite, mutta kuitenkin vain kaukainen ja ujo unelma

Toivon, että voin omalta osaltani olla tekemässä Perussuomalaisille ennennäkemättömän vaalituloksen, jotta siellä, missä Suomen lakeja säädetään, ei voida enää meitä kansallismielisiä perussuomalaisia jättää huomioimatta.

Otan ilolla vastaan kaikenlaisia ideoita ja toivotan tervetulleeksi minuun uskovia ihmisiä mukaan vaalikampanjaani tekemään. Edessä on hurjia kuukausia ja paljon työtä, mutta uskon, että paras mahdollinen lopputulos on mahdollista saavuttaa.

Vapaata ja vaurasta Suomea puolustaen,

Teemu Lahtinen

Läkkitorin ghettoutumisvaara torjuttava

(Lähetin tämän kirjoituksen 5.5.2018 Länsiväylän Areena-yleisönosastolle, mutta vielä tähän päivään mennessä Länsiväylä ei ole katsonut aiheelliseksi sitä julkaista.)

Läkkitorin ja Gallerian seutu on elänyt uljaan historian Leppävaaran keskuksena. Sellon valmistumisen jälkeen alue on hiljalleen taantunut ja kurjistunut. Kehitys on pitkälti ollut luontevaa, joskin valitettavaa. Espoon kaupunki kunnosti Läkkitorin hienoksi, mutta se ei vielä riittänyt kääntämään kehityksen suuntaa. Yksittäisistä uusista kaupunkikulttuurin valopilkuista (esim. Café Zoceria, Ghetto Street Food Bar ja toukokuussa jo lopettanut Pub Tiimalasi) huolimatta kehityksen yleistä suuntaa leimaa alavire ja maahanmuuttajien yritysten lisääntyvä kirjo.

Yrittäminen on kaunein tapa ottaa vastuu omasta elämästä, kuten Pauli Vahtera on todennut ja aivan erityisesti se on maahanmuuttajille kelpo tapa elättää itsensä ja perheensä. Mestarinkadun eteläpää mukaan luettuna maahanmuuttajayritysten keskittyminen alueelle ei kuitenkaan ole ongelmatonta, vaikka se jonkin verran tukeekin yrittäjiä kohderyhmien asiakasvirtojen suhteen. Monissa länsimaissa jonkin alueen “ghettoutuminen” on saanut alkunsa vastaavasta ja itänaapurissamme Helsingissä on suuri huoli Itäkeskuksen kurjistaman Puotinharjun Puhos-liikekeskuksen nykytilasta. Mielestäni se ei ole suunta, johon Läkkitorin seudun pitää antaa ajautua.

Olen asunut pohjoisessa Leppävaarassa kaksikymmentä vuotta ja sinä aikana nähnyt Läkkitorin ja Gallerian seudun elinvoiman ennen Sellon valmistumista. Uskon, että Espoon kaupungin käynnistämä hanke Leppävaaran keskuksen kehittämiseksi tarjoaa purskeen, jolla estetään alueen taantuminen Puhoksen kaltaiseksi. Alueen viihtyisyyteen ja kulkuyhteyksien toimivuuteen onkin aivan erityisesti panostettava, jotta vetovoima elpyy ja siten palveluiden laadullinen monipuolisuus kehittyy kantaväestöäkin houkuttelevaan suuntaan.

Teemu Lahtinen
kaupunginvaltuutettu (PerusS)

Kuntavaalituloksesta

Kuntavaalien tarkistuslaskenta toi lopulliseksi äänimääräkseni 2017 kuntavaaleissa 474 ääntä. Kiitos jokaiselle äänestäjälleni! Tuloksessa on laskua edellisiin vuoden 2012 vaaleihin nähden 64 ääntä, joka prosentteina on 11,9 % eli merkittävästi enemmän kuin Perussuomalaisten valtakunnallinen lasku 3,5 % tai Espoon Perussuomalaisten lasku 2,6 %. Mikäli oma tulokseni olisi pysynyt noissa lukemissa, olisin voinut todeta jotain sen suuntaista, että olen tyytyväinen, mutta nyt sellaista en voi sanoa. On pureuduttava syvemmälle vaalitulokseen.

Vaikka Perussuomalaisten kannatus laski yleisesti, on jo julkisessa keskustelussa pantu merkille ns nuivien menestyminen puolueen sisällä. Espoossa erinomaisina esimerkkeinä käyvät Simo Grönroos ja Simon Elo. On hyvinkin mahdollista, että osa äänestäjistäni on antanut arvoa miesten näkyvälle keskittymiselle asiassa, minun taas viime kaudella vähän laajennettuani poliittista tarjoomaani maahanmuutto- ja talousasioiden ulkopuolelle. Osin tämä selittynee kaupunginhallituksen varapuheenjohtajuudella, josta luontaisesti seuraa aihepiirin laajeneminen. Sekä Espoossa, että Helsingissä nähtiin hallitusvastuun painamainen. Mikäli nuivat äänet ovat näin siirtyneet niin tästä siirtymästä on vaikea olla pahoillaan, sillä molemmat ovat tehneet hyvää työtä ja olleet tukenani tällä kaudella monta kertaa. 2008-2012 kaudella olin vielä kovin yksinäinen Perussuomalaisten ryhmässä tässä mielessä. Nämä vaalit jalostivat ryhmäämme vielä entisestään.

Espoossa on 69 varsinaista äänestysaluetta ja sain mukavasti kahta lukuunottamatta kaikkialta Espoosta ääniä. Erityisen vahvoina näkyivät kotialueeni Mäkkylä ja Vallikallio sekä Etelä- ja Pohjois-Leppävaarat. Vain kaksi aluetta jäi nollille, Kaitamäki-Suvisaaristo ja vähän yllätyksellisempi Sokinvuori-Kirstinmäki; alue jossa asuin ensimmäisenä kun muutin Espooseen 1998. Suvisaaristo on poliittisesti varsin kypsää kokoomuksen ja RKP:n aluetta, jossa nyt vihreätkin nousivat lähelle RKP:n kannatusta. Perussuomalaisten kannatus 8,1 % on kuitenkin lähellä koko kaupungin tasoa 9,8 %, mutta jätän kuitenkin käsittelemättä aluetta tämän tarkempaa.

Sokinvuori-Kirstinmäki on mielenkiintoisempi tapaus. Vuonna 2012 sain alueella 8 ääntä, eli luokituksessani se oli “keskivahva”. Alueen äänestysaktiivisuus on Espoon matalin 37,4 % ja SDP on vaalien suurin puolue. Alue on myös Espoon vieraskielisin ja väestöstä n. kolmannes puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Alkuviikosta kuultiin havaintoja alueelta, jossa paikallinen demariehdokas olisi taluttanut maahanmuuttajia jonoon asti äänestämään. Tämä on täysin sallittua, joskin kuultiin myös että keskustalainen ehdokas olisi äänestysjonossa jakanut omia esitteitään, mikä taas ei ole sallittua. 2012 tämä alue oli Perussuomalaisten hallussa ja nyt tipuimme puolueena kolmannelle sijalle demareiden ja vihreiden taakse. Kannatuksemme tippui tasan 7 %. Alueen oma persu Arja Juvonen kasvatti alueella äänimääräänsä, vaikka koko Espoossa vähän takapakkia tulikin. Osaa äänikadostani voi selittää ns valkopako (white flight), jos äänestäjäni ovat muuttaneet pois.

Henkilökohtaisesti omaa toimintaani arvioiden ei kovin montaa kohtaa löydy, jossa olisi voinut toimia erityisesti paremmin. Länsimetron ongelmien paljastuttua olisi poliittinen ohjaaminen voinut olla jämäkämpää ja matuvyöryn aikaista toimintaa vastaanottokeskusten torppaamiseksi olisin voinut pitää enemmän julkisuudessa esillä, mutta muuten on vaikea nähdä korjattavaa omassa vaalikauden toiminnassa.

Kampanjanajalta pitää todeta, että tein ensimmäistä kertaa täysin materiaalittoman kampanjan, eli en painattanut yhtäkään flaijeria, pinssiä tai muutakaan vaalimateriaalia, vaan perustin kaiken mainontaan sosiaalisessa mediassa ja muutamassa ilmoituksessä Länsiväylässä. Mietin tätä jo 2012 vaaleissa, mutta silloin päädyin tekemään Simon kanssa yhteisesitteen. Nyt keskusteltuani hyvin menestyneiden ehdokkaiden kanssa, pidän päätöstä virheenä, sillä niin Simo kuin Suvi Karhukin kertovat saaneensa hyvin ääniä niiltä alueilta, joissa flaijereita tuli jaettua.

Ainoastaan yhden äänestäjäni tiedän muuttaneen Espoossa pois, mutta jos joku minua harkinnut, mutta toiseen valintaan päätynyt tätä lukee, niin kuulisin mielelläni, että mikä sai päätymään toiseen.

Perussuomalaisia peukalonjälkiä

Kirjoitin Espoon Perussuomalaisten vaalilehteen seuraavan:

Perussuomalaisten peukalonjälkiä näkyy kaikkialla Espoossa. Keskeisimmän kaupungin toimintaa ohjaavan strategisen asiakirjan Espoo-tarinan laadinnassa saimme poistettua yhteisestä tulevaisuudenkuvasta monikulttuurisuuden ja korostimme kestävän kehityksen kohdalla sosiaalista ulottuvuutta. Valtuustosopimukseen saimme monia tärkeitä asioita taloudentasapainotuksesta, hallinnon avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen, vanhuspalveluiden kehittämiseen ja rakennusvalvonnan sujuvoittamiseen. Koulukiusaamisen nollatoleranssi on Perussuomalainen saavutus.
Olemme toimeenpanneet osaltamme Espoo-tarinaa ja tehneet aloitteita ja valtuustokysymyksiä esimerkiksi nuorten kesätyösetelin ikärajan laskemiseksi 15 vuoteen, positiivisen erityiskohtelun eli kantaväestön syrjinän lopettamiseksi, Mestarintunnelin liikenneongelmien ratkaiseiseksi, eläkeläisten ruokailun ja liikkumisen helpottamiseksi sekä pysäköinnin ongelmien ratkaisemiseksi.
Sinninkäs Perussuomalainen työ johti vanhusruokailun hinnan alennukseen ja nostimme esiin asuinympäristöjen terveydelle haitallisia ympäristöongelmia. Olemme avanneet hallintoa ja saaneet päivänvaloon varjoissa rehevötyneitä korruptoituneita käytäntöjä ja virkamiehiä kuten Suomenojan sataman, Länsimetron ja poliittisten nuorisojärjestöjen tuen.
Erityisen tärkeää meille on koko valtuustokaudella ollut työpalkan suojeleminen liialta verotukselta. Tuottavuusohjelmalla kaupunki on pystynyt parantamaan palveluitaan ilman verorahoituksen lisäämistä. Perussuomalaiset sai läpi rakentamattoman rakennusmaan kiinteistöveron noston, jolla suurmaanomistajien panttaushaluja pienennetään ja kiihdytetään kaavoitetun maan rakentamista.
Asumisen kalleus ja asuntopula on ollut painopistealueena ja olemme saaneet Espoon Asuntojen nostamaan rakennustuotantoaan sekä tuoneet asunto-ohjelmaan sukupolviasunnot. Suomeen suuntautunut kansainvaellus kosketti koko valtakuntaa, mutta Perussuomalaisten ehdottomasta vastuksesta Espoon kaupunki ei avannut yhtäkään uutta vastaanottokeskusta kaupunkiin!
Possu pulassa

Yhdenvertaisuudesta ja petollisesta uuskielestä

Tänään Espoon kaupunginhallitus käsitteli Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmaa ja hyväksyi sen äänestyksen jälkeen. Kapunginhallitus äänesti kolmesta tekemästäni muutosesityksestä.

Yhdenvertaisuussuunnitelma on muutoin melko mukiinmenevä, mutta lopussa ollut termistö noudatteli vakiintunutta uuskielistä liturgiaa. En voinut hyväksyä kolmea määritelmää, muodollista yhdenvertaisuutta, tosiasiallista yhdenvertaisuutta enkä positiivista erityiskohtelua. Kyseinen termistö on vakiintunutta oikeusministeriön levittämää, mutta alkuperältään marxistista harhautusta.

Yhdenvertaisuusperiaate on oikeusvaltion keskeisimpiä periaatteita ja se on hyvin yksinkertainen normi siitä, että ihmiset ovat tasaveroisia julkisen vallan silmissä. Tästä periaatteesta ei oikein voi poiketa samalla luopumatta yhdenvertaisuudesta. Avoimuuden, rehellisyyden ja etiikan kannalta olisi parempi myöntää ettei jollain yhteiskunnan osa-alueella vallitse yhdenvertaisuutta, eikä yrittää nimittää syrjintää tai suosimista yhdenvertaisuudeksi.

Yhdenvertaisuusohjelmassa määritellään näin:

Muodollinen yhdenvertaisuus
Tällä tarkoitetaan sitä, että samanlaisessa tapauksessa ihmisiä kohdellaan samalla tavoin. Samanlainen kohtelu ei aina kuitenkaan takaa yhdenvertaisuuden toteutumista, sillä ihmisten lähtökohdat ja mahdollisuudet ovat erilaiset.

Ensimmäisessä lauseessa sanotaan asia niin kuin se on. Yhdenvertaisuuden ydin. Kuitenkin toinen lause kääntää asian päälaelleen ja otsikkoa myöten tosiallista yhdenvertaisuutta heikennetään. Esitin tätä muutettavaksi:

Lähtökohtainen yhdenvertaisuus
Tällä tarkoitetaan sitä, että samanlaisessa tapauksessa ihmisiä kohdellaan samalla tavoin.

Hävisimme äänestyksen 13-2.

Seuraavaksi omitaan tosiasiallinen yhdenvertaisuus päälaelleen käännetylle toiminnalle.

Tosiasiallinen yhdenvertaisuus
Tämä toteutuu silloin, kun poiketaan samanlaisesta kohtelusta, ja tuetaan heikommassa asemassa olevia henkilöitä yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

Yhdenvertaisuutta on kun kaikkia kohdellaan samallalailla. Jos siitä poiketaan, niin kyse ei ole enää yhdenvertaisuudesta, vaan heikommassa asemassa olevien suosimisesta. Tämä on itsessään mielestäni monessa tapauksessa perusteltua, mutta suosimisen kutstuminen tosiasilliseksi yhdenvertaisuudeksi loukkaa järkeä, logiikkaa ja tervettä järkeä. Esitin kohtaa muutettavaksi tällaiseen muotoon:

Näennäinen yhdenvertaisuus
Tämä toteutuu silloin, kun poiketaan samanlaisesta kohtelusta, ja tuetaan heikommassa asemassa olevia henkilöitä näennäisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

Hävisimme äänestyksen 13-2.

Lopussa olikin vanha tuttu oksymoroni eli positiivinen syrjintä. Tätä on kritisoitu niin liberaalien kuin Hommankin puolella, puhumattakaan Jussi Halla-ahosta.

Ohjelmassa määritellään näin:

Positiivinen erityskohtelu
Tämä tarkoittaa tietyn syrjinnälle alttiin ryhmän olosuhteita parantavia erityistoimenpiteitä, jotka tähtäävät tosiasiallisen yhdenvertaisuuden turvaamiseen, eivätkä muodostu toisia syrjiviksi.

Ensisijaisesti olisi ollut hyvä poistaa tuo hirvitys kokonaan, mutta esitin tällaista muutosta:

Enemmistön syrjintä
Tämä tarkoittaa enemmistön tai hallitsevan ryhmän jäsenten syrjimistä näennäisen yhdenvertaisuuden turvaamiseksi.

Üllätüs, hävisimme 13-2.

Jätin eriävän mielipiteen

Alkoholilainsäädäntö haittaa elämääni

Olen esimmäisen kerran linjannut kantojani alkoholipolitiikkaan syyskuussa 2004, eikä minun kovin paljoa ole tarvinnut kymmenen vuoden aikana tarkistaa näkemyksiäni. Vähän kuitenkin.

Alkoholilainsäädännöstä en ole oikeastaan koskaan kokenus itselleni suorannaista haittaa, ellei nyt huomioida alkoholin hintaa Suomessa ja sen vaihtoehtokustannuksiin liittyviä kysymyksiä. Nyt kuitenkin kävi toisin.

Eduskuntavaalikampanjani avajaiset ovat Leppävaarassa, Albergan kartanossa perjantaina 20.2. ja tällä viikolla nousseen keskiolutkeskustelun seurauksena ajattelin, että olisi hienoa tarjota tilaisuudessa maistiaisia juuri tuotteensa markkinoille saaneen espooolaispanimo Fat Lizardin valikomasta. Ajatuksesta innostuneena otin yhteyttä panimoon, mutta enpä minä tollo muistanut missä maassa missä sääntelyssä elämme!

Fat Lizard

Kyllähän tämä olisi pitänyt tietää, mutta eipä vain ollut mielessä. Jotenkin ajattelin, että kun ei tule omaan käyttöön eikä myytäväksi, niin tällainen onnistuisi. No nyt väliin tarvittaisiin anniskeluoikeudellinen bulvaani ja sitten alkaisikin kustannustaso olemaan jo niin korkea, ettei tällä kampanjabudjetilla tule oikein kyseeseen.

Jatkoimme keskustelua ongelmasta eli panimoiden suoramyyntioikeuden puutteesta. Kyse on ehkä kaikkein epäreiluimmasta ja kohtuuttomimmasta asiasta nykyisessä alkoholilainsäädännössä. Tilaviinejä saa myydä suoraa tilalta ja sahtiakin (joka on olut) saa suoramyydä, mutta muita oluita ei. Varsin outo, mielivaltainen ja kilpailua vääristävä sääntö tuokin.

Minusta on itsestäänselvää, että panimoilla pitäisi olla oikeus myydä suoraan kuluttajille tuotteitaan aivan kuten tilaviinejä ja sahtia. Tulen kansanedustajana tekemään kaikkeni tämänkin holhouksen ja sääntelyn purkamiseksi. (=vaalilupaus)

Ryhmäpuheenvuoroni Espoon budjetista

Perussuomalaisten ja Sitoutumattomien mielestä kaupunginjohtajan budjettiesitys oli käsillä olevaan taloustilanteeseen nähden tyydyttävä. Siitä kiitos budjettivalmistelijoille. Kaikille tuttu maailman- ja Euroopan taloudellinen pysähtyneisyys, jota kotimainen jäykkä ja byrokraattinen julkishallintomme on paikallisesti vielä voimistanut, ei ole tarjonnut helppoa ja mukavaa lähtökohtaa talousarvion laadinnalle. Edessä siintävät vielä entistä suuremmat uhat ja valtion kuntia sekä kansalaisyhteiskuntaa kurjistavat aikomukset.

Neuvottelutoimikunnassa oli lohdullista kuulla, että valtionosuusjärjestelmän epäkohtien ja kiinteistöveronryöstön seurauksena alkaa löytyä yksimielisyyttä siitä julkisen rahan ongelmasta, että se tapaa palkita niitä, jotka eivät hoida asioitaan ja sakottaa siitä, jotka hoitavat. Europarlamentaarikko Sampo Terhon sanoja mukaellen; yhteiskuntamme verottaa kaikkea mikä liikkuu ja kun se lopulta voimattomana lakkaa liikkumasta, alkavat yhteiskunnan tukitoimet sen pystyssä pitämiseksi. Valitettava, mutta ehdottomasti ääneen todettava tosiasia on, että sama julkisen rahan ongelma on myös yksilöiden tasolla ja se vaikuttaa koko yhteiskuntaamme ja sen jäsenten valmiuteen ryhtyä taloudellisiin toimiin.

Jatkuvan kasvun ideologiaa on globaalillatasolla viime vuosina kyseenalaistettu, mutta paljon relevantimpana pidämme sen kyseenalaistusta rajatulla alueella ja rajattujen resurssien vallitessa. Espoon strateginen kasvutavoite on alkanut näyttäytyä sekä taloudellisesti että sosiaalisesti kestämättömältä eikä aivan voi ekologistakaan kestävyyttä pitää uhattomana. Meidän tulisi arvioida uudelleen ne insentiivit, joiden varaan olemme rakentaneet kasvustrategiamme sekä niiden pohjalta lasketut infrastruktuuri-investoinnit. Kasvun ei pidä olla itsetarkoitus, vaan lähinnä seuraus siitä, että olemme luoneet parasta kaupunkia, sen kaikissa merkityksissä. Se on itsetarkoitus.

Paljon huomiota saaneen Espoo-lisän leikkauksen tulkitsimme olevan poliittisille päättäjille tarjottu täky tai atrappi, johon pureutumalla jotain muuta jäisi vähemmälle huomiolle ja jonka torjuttuaan poliittiset päättäjät voisivat paukutella henkseleitään, kun torjuivat “virkajohdon arjesta vieraantuneen leikkauksen”. Näinhän tosiaan kävikin ja yksissä mielin päädyimme perumaan Espoo-lisän leikkauksen. Samassa harmonisessa yhteistyön hengessä hoituivat myös omaishoidon turvaaminen, erityisopetuksen ja avustajaresurssien riittävyydestä huolehtiminen, lasten iltapäiväkerhojen ja asukaspuistojen huomioiminen sekä perheasiain neuvottelukeskuksen sopimuksen jatkaminen. Pelkkää hyvää joka paikkaan emme jakaneet, vaan teimme sitä, mitä poliittisten päättäjien tuleekin tehdä ja priorisoimme niukkoja voimavaroja tärkeimpinä pitämiimme paikkoihin. Tässä kohdin haluamme kiittää neuvottelukumppaneitamme.

Me perussuomalaiset ja sitoutumattomat olisimme mielellämme nähneet muutoksen kaupungin organisaatioille asetetuissa puhtaasti poliittisissa monikulttuurisuus-tavoitteissa, joilla ei ole mitään tekemistä tuottavuuden kanssa, pikemminkin päinvastoin. Täysin tyydyttävästi emme tavoitettamme saavuttaneet, mutta asiaa koskeva pöytäkirjamerkintä antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Lisäksi ihmettelemme edelleen, mistä johtuu oppilaskohtaisen kustannuksen ero suomen- ja ruotsinkielisessä opetustoimessa. Ei ole kovin uskottavaa, että oppilaskohtainen kustannus on toisessa ryhmässä 1400 euroa eli ~15% korkeampi kuin toisella. Saamamme selvitys sisäisten palveluiden vaikutuksesta ei tyydytä ja aiomme pureutua tähän eriarvoistavaan seikkaan jatkossa seikkaperäisemmin.

Perinteiseen tapaan pyrimme myös esittämään tilapäisiä säästöjä luottamushenkilöorganisaatiomme kuluihin, joiden vaikutus olisi ollut ennenkaikkea symbolinen. Esityksemme valtuustoryhmien tukin puolittamisesta ensi vuodeksi ei kuitenkaan saanut tukea muilta ryhmiltä. Siitä olemme kuitenkin tyytyväisiä, että tehottomuudelle tilaa antavalta veronkorotukselta vältyttin ja enemmistö selkeästi ymmärsi, että veronkorotusten tie on loppumaton, jollei organisaatiota pakoteta tekemään perustehtäviään tehokkaammin.

Summa summarum, kaikista puutteistaan huolimatta saavutettu neuvottelutulos hyväksytään, sillä onhan laiha sopu parempi kuin lihava riita. (Kannatan neuvottelutoimikunnan esityksiä 1 ja 2)

Aloite Suomenojan vyyhdin tutkimiseksi

Olen valmistellut viikonlopun aikana tämänpäiväiseen valtuustoon väkevää aloitetta Suomenojan tapahdumavyyhdin ulkoiseksi tutkimiseksi. Olen alustavasti kysellyt tukea muiltakin ryhmänjohtajilta, joten ihan lopullinen versio tämä ei ole.

*** ALOITE ***

Suomenojan julkisuutta keränneen tapahtumavyyhdin ja sen ympärillä käytävän keskustelun ja vellovien huhujen vuoksi on välttämätöntä suorittaa ulkoinen tutkinta, jotta pientäkään epäilystä kaupungin salailusta ja hissuttelusta ei jää, ja jotta kaupunkilaiset voisivat edelleen luottaa kunnallishallintoonsa ja julkisen vallan käyttäjiin.

Julkisessa keskustelussa ja yksityisissä yhteydenotoissa on muun muassa väitetty, että kaupungin työntekijät olisivat vuosien ajan:

– järjestelmällisesti kiusanneet yhtä yrittäjää, joka ei ole alistunut satamassa vallinneeseen “maan tapaan”

– uhkailleet yrittäjää

– kiristäneet yrittäjää

– sabotoineet yrittäjän omaisuutta

– pahoinpidelleet yrittäjää

– käyttäneet kaupungin polttoainetta omissa veneissään

– käyttäneet kaupungin omistamia tiloja yksityisinä vapaa-ajan paikkoinaan

– jättäneet verot maksamatta kyseisestä omavaltaisesta luontaisedusta

– ryhtyneet riistanhoidollisiin väärinkäytöksiin

– mielivaltaisesti laskuttaneet veneilijöitä epäasiallisilla perusteilla

– mielivaltaisesti luovuttaneet ja peruneet venepaikkoja

– uhkailleet veneilijöitä

– ottaneet vastaan lahjuksia kaupungin työt saaneelta

– ja niiden perusteella suosineet huoltoyrittäjää kaupungin toimeksiannoissa

– jättäneet verot maksamatta pimeästä tulostaan

– aiheuttaneet tahallisesti ja puhtaalla ilkeydellään kaupungille 44 000 euron vahingon laittomasta irtisanomisesta

– uhkailleet sivullista, aiemman tutkintapyynnön poisvetämiseksi

– laiminlyöneet hoitamansa sataman kunnossapidon ja kehittämisen

ja edellä esitettyjen väitteiden seurauksena Suomenojan venelijöiden keskuudessa vallitsisi pelko puhua kokemistaan vääryyksistä.

Väitteet ovat vakavia syytöksiä ja sekä yleinen että yksityinen etu vaatii niiden perinpohjaista selvittämistä ja avointa käsittelyä. Vuonna 2010 tehty sisäinen tutkinta asianosaista työntekijöistä ei ole johtanut tilanteen korjaantumiseen tai toimenpiteisiin; tutkinnan jälkeenkin on kerrottu yllälueteltuja asioita, joista osa olisi alkanut tutkinnan jälkeen. Sisäistä tutkintaa on siis pidettävä riittämättömänä toimena.

Väitetyn tapahtumavyyhdin monimutkaisuuden,mahdollisten rikosten laadun, mahdollisesti osallistuneiden henkilöiden lukumäärän sekä heidän valta-asemansa ja yhteiskunnallisten kytköstensä vuoksi, on perusteltua tehdä asiassa rikosoikeudellinen tutkinta soveltaen järjestäytyneen rikollisuuden tutkintamenetelmiä.

Me allekirjoitetut valtuutetut esitämme, että kaupunginhallitus tekee rikostutkintapyynnön poliisille koko vyyhdistä ja vaatii rangaistusta, sekä vaatii, että epäasialliseen virkamiestoimintaan syyllisiksi todetut velvoitetaan korvaamaan aiheuttamansa vahinko kaupungille.