Valtuustoaloite Wikbergin korjaamon säilyttämiseksi

Viherlaaksolaiset ry on tehnyt ELY-keskukselle 9.12.2013 esityksen Espoon Viherlaaksossa osoitteessa Turuntie 145 sijaitsevan Wikbergin korjaamo -nimellä tunnetun rakennuksen suojelusta. Kiinteistö on nykyisin Espoon kaupungin omistuksessa.

Espoon kaupunginhallitus päätti 12.5.2014 äänin 7-7 puheenjohtajan ratkaistaessa olla puoltamatta kyseistä suojeluesitystä. Pidin ratkaisua virheenä ja esitin eilen valtuustoaloitteen historiallisen rakennuksen säilyttämiseksi. 28 valtuutettua yli puoluerajojen allekirjoitti sen, ainoastaan kokoomuksen ja kristillisdemokraattien ryhmistä ei allekirjoittajie löytynyt.

Allekirjoitetusta aloitteesta on kopio ohessa.

 

Valtuustoaloite Wikbergin korjaamonen säilyttämiseksi

 

 

Espoon monikulttuurisuusohjelman käsittelystä

Espoon valtuusto käsitteli eilen monikulttuurisuusohjelmaa. Laki kotouttamisen edistämisestä määrää kunnan velvollisuudeksi kotouttamisohjelman laatimisen, mutta Espososa ainakin jo parin valtuustokauden ajan ohjelma on ollut monikulttuurisuusohjelma.

Neljä vuotta sitten minulle kävi kehnosti, kun uutena valtuutettuna en aivan osannut vielä kaikkia kokousteknisiä juttuja ja silloinen valtuuston puheenjohtaja Jukka Mäkelä ei kirjauttanut erimielisyyttäni pöytäkirjaan. Näin ollen muodollisesti se hyväksyttiin silloin yksimielisesti, vaikka olin jo lautakuntavaiheessa ollut erimielinen, eikä valtuustossakana asia jäänyt kenellekään epäselväksi.

Nyt valmistauduimme ryhmänä melko hyvin asian käsittelyyn ja jo ennen kaupunginhallituskäsittelyä teimme rakentavia korjausehdotuksia ja palautusehdotuksen, mutta jostain syystä ketju katkesi ja KH-edustajamme eivät vaikuttaneet asiassa. Uskoisin, että tuossa vaiheessa meillä olisi ollut aito mahdollisuus saada muut ymmärtämään kantamme ja ohjelma palautettua valmisteluun. Valtuustovaiheessa se on lähinnä mahdotonta enää, kun muut ryhmät ovat valinneet linjansa KH:ssa.

Tästä huolimatta päätimme käydä katkeran taistelun salissa loppuun asti. Lähtökohtainen ehdotuksemme oli palautus uuteen valmisteluun ja sain varattua ensimmäisen puheenvuoron:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto sekä muut läsnäolevat,

Suomi on onnekseen maailman suurien trendien reunalla, ja meillä on ollut mahdollisus oppia toisten kansojen onnistumisista ja epäonnistumisista. Joskus olemme osanneet välttää pahimmat karikot, mutta monissa kysymyksissä olemme menneet mukaan erilaisiin hölmöilyihin ja luopuneetkin niistä sitten muita myöhemmin.

Näin on käynyt monikulttuurisuudenkin kanssa. Kautta läntisen Euroopan ovat yhteiskunnalliset vaikuttajat ja havainnoijat päätyneet toteamaan monikulttuurisen yhteiskuntakokeilun suureksi virheeksi, mutta sen korjaaminen jälkikäteen oni lähes mahdotonta.

Suomessa me voisimme vielä estää kehityskulun hajanaiseen omalakisten yhteisöjen verkostomaiseen rinnakkaiseloon. Tästä tavoitteesta ymmärtääkseni kaikki tässäkin salissa olevat lienevät yhtämieltä; kukaan ei halua niitä sosiaalisia ongelmia, joita läntisessä Euroopassa ja jopa naapureissamme pohjoismaissa on jo valitettavasti nähty.

Mielipide-erot liittyvätkin keinoihin ja metodeihin. Nyt esitetyssä monikulttuurisuusohjelmassa kuitenkin esitetään monen kiistämättä hyvän ja vaikuttavan keinon lisäksi myös muualla kokeiltuja, haitallisia ja vahingollisia jippoja.

Arvoisa puheenjohtaja,

näen ohjelman puutteiden ja väärien johtopäätösten pohjautuvan pitkälti siihen, että sen ohjenuoraksi on valmistelussa otettu nimen omaan monikulttuurisuus, eikä kotoutuminen, kuten laki kotoutumisen edistämisestä 32 §:ssä edellyttää.

Siksi esitänkin nrolla 9 jaetun palautusesityksen:

Nyt esitetty monikulttuurisuusohjelma on marginaalisesti parempi kuin neljä vuotta sitten käsitelty, mutta se ei edelleenkään huomioi asuinalueiden eritytymisriskiä eikä hiljattain hyväksyttyä talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelmaa. Monikulttuurisuusohjelmana sillä on ollut harhaanjohtava lähtökohta ja valitettavasti se lisää segregaatiota ja lannistaa yksilöiden kototumista sekä avaa tietä yhteiskunnalliselle epätasa-arvolle, kuten ohjelmassa esitetyt keinot ovat kaikissa muissa Euroopan maissa tehneet.

Monikulttuurisuusohjelma tulee valmistella uudelleen kotouttamisohjelmana ilman kaupunkilaisia eriarvoiseen asemaan asettavaa positiivista erityiskohtelua ja ilman maahanmuuttajien oman kielen ja kulttuurin erityistä tukemista verovaroista. Kotouttamisohjelman tulee keskittyä siihen, miten edistetään maahanmuuttajien suomen kielen osaamista ja ymmärrystä suomalaisesta kulttuurista ja suomalaisesta yhteiskunnasta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto

Siltä varalta, ettei valtuusto toimi viisasti ja yhdy palautusesitykseemme, on ryhmämme halukas korjaamaan ohjelman pahimpia vikoja. Siksi esitän myös muutoksia.

Muutosesitys 11 otsikolla Ohjelman suhde Espoo-tarinaan

Toinen kappale, viimeinen lause muutetaan:
“Kaikkien kaupunkilaisten Espoossa ei suvaita syrjintää.”

Ismit ovat tyypillisesti ideologioita, ajatusrakennelmia, aatteita, uskomuksia, asenteita tai meemiklustereita, jotka elävät ihmisten korvien välissä. Pidän hyvin vaarallisena, että yhteiskunnalliset päättäjät listaavat aika-ajoin erilaisia ismejä ei-toivottavaksi tai jopa normien tai lakien vastaisiksi. Historiaa tuntevat tietävät, että eri aikoina eri yhteiskunnissa on milloin vainottu mitäkin ismiä; sosialismi, liberalismi, feminismi, ateismi tai hedonismia nyt muutamia luetellakseni.

Minä en halua olla edistämässä yhteiskunnallisia tuomioita millekään ismille, vaikka yksityishenkilönä osaankin asettaa ismejä preferenssijärjestykseen, mukaan luettuna negatiivinen arvoasteikko.

Teot sen sijaan ovat konkreettisia ja tarkasti määriteltyjä ja tekoja me voimme hillitä ja yhteiskunnallisesti tuomita. Ihmisten korvien väliin meneminen tai yritykset manipuloida ajatuksia yhteiskunnallisella viestinnällä eivät mielestäni kuulu länsimaiseen yhteiskuntaan, vaikka itänaapurissamme se onkin arkipäivää edelleen. Vetoan tässä teidän järkeenne ja tämän pienen muutoksen hyväksymistä.

Tässä vaiheessa olin käyttänyt puheeseen varatun viisiminuuttisen ja jouduin ottamaan uuden puheenvuoron muiden muutosesitysten tekemiseksi. Seuraavien puhujien aikana käytin muutaman repliikkipuheenvuoron, jossa oioin pahimpia väärinkäsityksiä muilta puhujilta, lähinnä Maria Guzenina-Richardsonilta. Valtuustokäytäntömme mukaan repliikkejä ei myönnetä enää klo 21 jälkeen, joten keskustelu vaimeni piakoin pelkiksi puheenvuoroiksi.

Simo Grönroos teki muutaman korjausehdotuksen ja kannattai palautustani, joten pääsimme äänestämään. Palautusta kannatti vain Perussuomalaisten ja Sitoutumattomien ryhmä muiden äänestäessä palautusta vastaan. Keskustelu jatkui. Lopulta pääsin jatkamaan muutosesitysteni kanssa:

Arvoia puheenjohtaja,

Jatkan muutosesitysten tekemistä

Muutosesitys 12 otsikolla Ohjelman tarkoitus

Toisen kappaleen ensimmäinen ja toinen lause muutetaan yhdeksi muotoon:

“Espoon kotouttamisohjelman lähtökohtana on jo toteutunut väestörakenteen muutos sekä ennustettu väestönkehitys.”

ja kolmas lause muotoon:

“Espoo-tarinan mukaan Espoo on tulevaisuudessa kansallisesti sekä kansainvälisesti houkutteleva ja kiinnostava kaksikielinen kaupunki, jossa on kattavat palvelut kaikille espoolaisille.”

Espoo-tarinassa nykypäivä kuvataan kuvataan monikulttuuriseksi (ei yksimielisesti), mutta tulevaisuus kansainväliseksi ja kaksikieliseksi. Ohjelma ei voi olla taantumuksellinen, vaan sen tulee viitoittaa tietä valtuuston luotsaamaan strategiseen tulevaisuuteen. Tässä kohdin valmistelu on saattanut olla vähän tarkoitushakuinen.

Aarvoisa puheenjohtaja,

Muutosesitys 13 otsikolla Kestävä kehitys

Sivulla 6 on hyvä esimerkki hutiloinnista, silä yhdellä sivulla on keskenään ristiriitaisia väitteitä. Yhtäällä ylistetään mantranomaisesti vieraskielisen västön potentiaalisia voimavaroja, mutta pian kahteen kertaan kerrotaan lähinnä päinvastaisesta toteutumasta. Tämä ristiriita saadaan korjattua linjakkaasti kun Kestävä kehitys -kohdan ensimmäinen lause muutetaan muotoon:

“Yksi espoolaisten hyvinvoinnin haasteita on vieraskielisten maahanmuutto.”

Arvoisa puheenjohtaja,

Näillä muutoksilla ohjelma olisi nipin napin hyväksyttävissä.

Muuten kommentoin jäljellä olevalla ajalla käytyä keskustelua. Mielestäni Espoon päätös ottaa Syyriasta 50 ylimääräistä pakolaista olisi pitänyt tehdä poliittisesti, eikä virkamiespäätöksenä. Tässä välissä asian toisen pohjanoteerauspuheenvuoron piti Jyrki Kasvi, vähän yllättävästi. Muut vihreiden puheenvuorot olivat asiallisia ja riitaa haastamattomia, ja Vasemmistoliiton Kari Uotilakin pystyi selvistä vaikeuksista huolimatta (istun aivan puhujapöntön edessä) pysymään puheessaan asialinjalla.

Viimeisessä puheenvuorossani vedin vähän yhteen käytyä keskustelua ja vähän irrottelinkin lennokkaammin.

Arvoisa puheenjohtaja,

Jos tämä on yleinen monikulttuurisuusohjelma eikä maahanmuuttajienn kotouttamisohjelma, niin kuin me olemme sitä vaatineet, niin missä on kansallisten vähemmistöjen osuus? Puhutaan ulkomaalaisista ja vieraskielisistä yksinomaan. Miksi suomenruotsalaisuus, karjalaisuus tai pohjalaisuus näy tässä?

Ei näitä tarvitse, mutta se osoittaa sen mistä tässä oikeasti on kyse.

Vielä rasismi-sanasta. Yksi lähde määrittelee yhdellä ja toinen toisella tavalla ja se on sen ongelma. Käsite on yhtä leväperäinen kuin itänaapurin laissa oleva huliganismi, se tarkoittaa juuri sitä, mitä syyttäjä ja tuomari haluavat sen tarkoittavan, eikä kansalaiset voi tietää mikä milloinkn on rikollista. Eihän tässä ongelmaa olisi jos määrittely olisi kirjoitettu auki ohjelmaan, vaikka Kasvin esittämässä muodossa. Emme me ole ongelmaa siivoamassa pois, vaan mielipiteiden vainoa.

Valtuutettu Ali nosti esiin klassikkoargumentin vuosisatoja sitten muuttaneita investoreja ja yrittäjiä. Myös tataarit ja Vietnamin venepakolaiset ovat intergoituneet hyvin. Näille yhteistä on, ettwi yhteiskunta opettanut holhouksen kohteeksi vaan tulijat itse vastasivat menestymisestään. Ei kellekään pitäisi tulla yllätyksenä että maajanmuuttoon liittyvät ongelmat liittyvät juuri paapomiseen vastaanottometodina.

Ikäiseni ja vanhemmat muistavat takavuosilta kun etniselle vähemmistölle annetttiin positiivisen syrjinnän avulla paremmat eväät. Sitä kutsuttiin apartehidiksi ja sitä harjoitettiin vanhassa Etelä-Afrikassa.

Loppulausuntona keskustelusta toteaisin, että se oli yllättävän sopuisaa, mutta se osaltaan johtuu siitä, että puhuimme eri asioista; aidasta ja aidanseipäistä. En selkeästi onnistunut tuomaan viestiämme läpi, mutta harjoitus jatkuu.

Arvoisa puheenjohtaja,

Sikäli kun muutosesityksemme eivät mene läpi, esitän ohjelman hylkäämistä.

 

Asian valtuustokäsittely näkyy verkossa: http://qsb.webcast.fi/e/espoo/espoo_2014_0414_valtuustonkokous_osa2/#/webcast

Suoraan monikulttuurisuusohjelmaan pääsee valitsemalla oikeasta reunasta Indexes-valikko ja sielä nro 6 Espoon monikulttuurisuusohjelman 2014-2017 hyväksyminen.

Myös Hommaforumilla on asiaa käsittelevä ketju.

Espoon Perussuomalaisten valtuustoryhmä järjestäytyi

Kotiuduin tovi sitten pitkäksi venähtäneestä valtuustoryhmän kokouksesta, jossa varsinaisten valtuustoasioiden lisäksi mietityttivät ryhmän valinnat eri kaupungin elimiin.

Valtuustoryhmän oma järjestäytyminen meni jouhevasti ja lopputulokseen päästiin yksimielisesti. Aloitan viralliselta nimeltään Perussuomalaisten ja Sitoutumattomien valtuustoryhmän puheenjohtajana 1. helmikuuta ja varapuheenjohtajina toimivat Kurt Byman ja Veera Ruoho.

Vuosina 2015-2016 hoidan kaupunginhallituksen konsernijaoston (koja) puheenjohtajan tehtävää, mikä tarkoittaa myös kaupunginhallituksen III varapuheenjohtajuutta.

Tällä viikolla olivat viimeiset kh:n ja kojan kokoukset vanhalla kokoonpanolla sekä ylihuomenna viimeinen kaupunkisuunittelulautakunnan kokous. Helmikuusta alkaen tuore Perussuomalaisten Nuorten pääsihteeri Suvi Karhu ottaa paikkani.

Ehdokas äänesti itseään

Kävin lounaan jälkeen käyttämässä kansalaisoikeuttani eli äänestämässä ennakkoon tulevissa kunnallisvaaleissa. Koska olen espoolainen, niin huolellisen ehdokkaisiin tutustumisen jälkeen, päätin äänestää parasta vaihtoehtoa numerolla 48 ja nykytekniikkaa hyödyntäen näppäsin tästä todisteenkin.

Äänestä 2012 kunnallisvaaleissa Espoossa numeroa 48

Uskon esimerkin voimaan ja toivon mahdollisimman monen seuraavan mallisuoritusta. Lähimmän suorituspisteen löydät kätevästi äänestyspaikat.fi:stä (juu, osoitteessa on oikeat ääkköset).

Espoon Perussuomalaisille tulossa täysi lista kunnallisvaaleihin

Viime torstaina vietettiin Leppävaarassa perinteisiä Raittikarnevaaleja. Me Espoon Perussuomalaiset olimme teltallamme läsnä koko päivän, kun muut puolueet saapuivat paikalle vasta iltapäivällä. Koko ajan edustajamme saivat olla tekemisissä kiinnostuneiden kaupunkilaisten kanssa ja materiaalia meni kuin häkää. Saavuin itse paikalle puolilta päivin ja pystytin rolluppini teltan kulmalle.

Päivän mittaan ehdin keskustella myös oman väen kanssa ja aiempi käsitykseni siitä, että olemme saamassa täyden ehdokaslistan, varmistui. Olemme tehneet “teknisen vaaliliiton” Espoon Sitoutumattomien kanssa, eli heidän ehdokkaansa tulevat osaksi meidän listaamme. Tämä huomioiden vapaana on enää vajaa parisenkymmentä paikkaa! Kiinnostusta on kuitenkin enemmän, joten pääsemme valikoimaan hyviä ehdokkaita. Sattumatla huomasin tänään Länsiväylästä, että muut puolueet etsivät ehdokkaita lehti-ilmoituksin.

Olen ehdokkaana näissäkin vaaleissa jatkopestille Espoon luottamuselimiin. Viimeksi tulin valituksi valtuustoon ja kaupunkisuunnittelulautakuntaan. Vaalikauden varrella olen saanut lisää luottamusta ja tehtäviä hoitaakseni. Pari vuotta olen toiminut Perussuomalaisten ja Sitoutumattomien valtuustoryhmän 1. varapuheenjohtajana ja nyt myös kaupunginhallituksen konsernijaoston jäsenenä, johon sisältyy myös kaupunginhallituksen varajäsenyys. Varsinaisena jäsenenä on kansanedustaja Arja Juvonen. Toimin myös kh:n varavalvojana teknisessä lautakunnassa, sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaostossa sekä pelastuslaitoksen johtokunnassa. Näissä tehtävissä olen saanut lisää näköalaa kaupungin laajaan toimikenttään ja siten lisää ymmärrystä kokonaisuuden toiminnasta.

Perussuomalaisten kasvanut kannatus tulee siis näkymään tulevan 75-paikkaisen valtuuston kokoonpanossa ja monessa toimielimessä. Uskon myös omalta kohdaltani valituksitulemiseen ja vaikka hyvän lähtökohdan pitäisi helpottaa vaalityötä, olenkin huomannut uuden ongelman. Nyt on todella vaikeaa puristaa muutamaa nasevaa vaaliteemaa ja kiteyttää niitä vaalilauseiksi. Olisi niin paljon tehtävää! Onneksi oma poliittinen linjani on monelle tuttu ja siitähän lopulta vaaleissa onkin kysymys: antaa äänensä henkilölle johon luottaa yhteisten asioiden hoidossa, eikä sille kuka makeimmin osaa houkutella äänestäjiä juuri vaalien alla.

Veronalennus on perusteltu

Espoo on nyt kahtena perättäisenä vuotena pitänyt yllä “tilapäistä” veronkorotusta. Olen vastustanut sitä molempina kertoina ja pitänyt korotusta perusteettomana. Nyt Espoon valtuustolle esitetty Seurantaraportti II vahvistaa sanani. Vuonna 2010 Espoon kaupunki teki 182 miljoonan euron vuosikatteen, eli yritysmaailmasta tutuimmin termein “voitto ennen satunnaiseriä”. Tuo syksyllä 2009 päätetty 0,25 prosenttiyksikön veronkorotus toi kaupungin kassaan n. 12,5 miljoonaa euroa, yksi veroprosentti on noin 50 miljoonaa euroa. Kaupunki siis teki voittoa työtätekevien kustannuksella.

Viime syksynä tuota “tilapäistä” veronkorotusta päätettiin jatkaa. Nyt esityslistassa luodaan katse tulevaan: “Verotulokertymän kohtuullisen valoisista näkymistä johtuen vuosikatteen saamista pitemmällä tähtäimellä talouden kannalta kestävälle, vähintään 150 – 180 miljoonan euron, tasolle voidaan pitää täysin realistisena tavoitteena.”

Espoolla on mittavat rahastot (577 miljoonaa euroa vuodenvaihteessa) investointeja varten ja lainaakin saamme edullisesti. Minun on vaikea perustella kaupunkilaisille, minkä vuoksi meillä on karkeasti sanottuna kolme prosenttiyksikköä liian kova verotus. Ei kaupungin tehtävänä ole tuottaa voittoa. Avoimen ja demokraattisen taloudenpidon perusteella Espoon kunnallisveroprosentti olisi siinä 15:n paikkeilla ja siitäkin jäisi vielä 30 miljoonaa kasvavan kaupungin tarpeisiin. Se on kutakuinkin taso, joka mielessäni on aiemminkin ollut kohtuullisena tasona, joskin valtion aluepolitiikan vuoksi sekin on kaksinkertainen todelliseen tarpeeseen nähden.

Kateusko syynä?

Mitään noissa asiakirjoissa virallisempaa selitystä ei ole annettu, mutta käytäväpuheissa vaanii ilkeä itänaapuri. On vakavalla naamalla “oikeistostakin” esitetty, että veronalennuksia ei saa aloittaa vaan pysyä muun pääkaupunkiseudun tuntumassa. Veronalennukset tulkittaisiin naapureissa (etenkin siinä suuressa itäisessä) veroparatiisiksi ja vaatimukset pakkoliitoksista voimistuisivat ja voisivat saada ymmärrystä myös laajemmin. Kaupunki pelkää rappareita ja ryöstäjiä – sinänsä viisasta, mutta herättää epäilyksen todella mädästä valtionhallinnosta. Valtion tehtävä on suojella meitä, ei uhata. Kateus on siis syynä ylikorkeaan verotukseen. Näinhän se vanha kansakin tiesi: se jolla onni on, se onnen kätkeköön.

Yhteiskunnan pitäisi turvata jokaisen vapaus olla onnellinen ja avoimesti nauttia työnsä hedelmistä. Meidän on rohkaistava ns “amerikkalaisen kateuden” leviämistä ja ns “venäläisen kateuden” vähenemistä. Julkishallinnon rakenteiden tulee olla avoimia ja tukea myönteistä kehitystä. Vähän tuoreempi sananlasku sanoo “sitä saa mitä mittaa” ja siihen on tavattu viimeaikoina lisätä vielä “ja mistä palkitsee”.

Jos haluamme kestävää kuntataloutta, niin pitäisi sitten turvata sellaisten kuntien vapaus ja itsenäisyys, jotka ovat pystyneet olemaan esimerkillisiä. Monikulttuuria hamunneet konkurssikypsät suurkaupungit eivät saa haalia varakkaita naapureitaan maksamaan omia mokiaan. Epäonnistuneet kunnat olisi pilkottava, ennemmin kuin onnistuneet.

Julkishallinnon talouden tasapainon haussa veronkorotukset ovat kestämätöntä kehitystä. Niitä ei saa käyttää toimintaympäristöön sopeutumisen sijaisena.

Nyt eduskuntavaaleissa ratkaistaan kuntien toimintaympäristöön vaikuttavat päättäjät ja puolentoista vuoden päästä kunnalliset päättäjät. Musitakaa silloin kysyä ehdokkailta selvitystä tilanteeseen.

Espoon turvallisuusohjelma palautettiin valmisteluun

Hektinen ja kiireinen päiväni päättyi melko leppoisaan valtuustokokoukseen. Valtaosa asioista oli läpihuutojuttuja, mutta eivät aivan kaikki. Yhtenä keskustelua herättäneenä kohtana oli Espoon turvallisuusohjelma. Ohjelma oli alkuperäisessä esityslistassa nidottu niin sekavasti, ettei siihenpystynyt perehtymään, mutta viime viikon lopulla tuli korjattu versio. Viikonloppu kului Leppävaaran maalaismarkkinoilla ja sunnuntai vaalivalokuvauksessa, joten valmistautumisaikaa jäi niukalti. Parissa tunnissa sain kuitenkin käytyä ohjelman läpi ja suunnittelemaanpuheenvuoroni sekä tarvittavat vähimmäismuutokset.

Esitykseni perusteella valtuusto päätti äänin 61-5 palauttaa turvallisuusohjelman valmisteluun. Esitystäni kannatti valtuutettu ja kansanedustaja Kari Uotila (vas.). Seuraavaksi puheenvuoroni noin suurinpiirtein muistiinkirjoitetussa muodossaan:

Turvallisuus on järjestäytyneen yhteiskunnan ydintehtävä. Siksi on hyvä, että siihen kiinnitetään huomiota.

Olen ollut laajalti turvallisuuden kanssa tekemisissä työelämän ja vapaaehtoistoiminnan kautta. Poliisin poikana teema on ollut aina osa elämääni. Siksi olen vähän pettynyt turvallisuusohjelman lukukelpoisen version myöhäisestä saamisesta. Se ei minun osaltani ole saanut niin perusteellista huomiota, kuin olisin halunnut siihen kohdentaa.

Kuitenkin jo pintapuolisella tutustumisella esityksen ansiot ja puutteet käyvät ilmi. Turvallisuusohjelma sisältää konkreettisia toimenpiteitä ja nimettyjä vastuutahoja. Monet toimenpiteet ovat enemmänkin toimintatavan muutoksia, eivätkä edellytä mittavia rahoituseriä.

Ansioistaan huolimatta ohjelman puutteet ovat merkittäviä.

Ohjelma ei ota lainkaan kantaa kaupunkilaisten taloudellisen turvallisuuteen eikä tietoturvallisuuteen. Kaupunki julkisena toimijana käsittelee valtavasti henkilötietoja, ja vaikka pääpiirteissään uskon tietoturvallisuuden olevan hyvin hoidettu, olisi se ansainnut oman näkökulmansa ohjelmaan. Turvallisuuttakaan ei pidä rakentaa muita perusioikeuksia loukkaamalla. Siksi ohjelmassa esitetty syrjintään innostava toimenpide tulee jättää pois.

Päihteitä koskeva luku taas käsittele evain alkoholia jättäen kokonaan huomiotta muut päihteet, kuten huumausaineet ja korvikkeet. Kerrassaan käsittämätön aukko!

Lasten ja nuorten turvallisuuden kohdalla huomiotta ovat kokonaan jääneet leikki- ja harrastuspaikkojen turvallisuus, mikä osin liittyy huumausaineisiinkin.

Maahamuuttajien turvallisuutta oli erityisesti käsitelty omassa luvussaan, mutta yksipuolisesti. Turvallisuusuhissa korostui kantaväestön rooli, vaikka eniten uhkaa tulee kunkin yhteisön sisältä. Erityisesti perheväkivalta sekä hierarkisten asenteiden merkitys ansaitsisi enemmän huomiota.

Esitän, että asia palautetaan, mutta jollei niin tapahdu, niin ei hätää, tämän kanssa voidaan edetä, kun siihen tehdään välttämättömät korjaukset:

Muutosesitys

Turvallisuus on tärkeä asia, mutta turvallisuuttakaan ei pidä luoda perusoikeuksia loukkaamalla. Siksi syrjintään innostava toimenpide on korjattava:

Luku 7.1. luettelon 1. toimenpide: Poistetaan “sekä alueellisen sosiaalisen erityiskohtelun (positiivisen diskriminaation)”

Lisäysesitys

Lasten ja nuorten turvallisuuteen pitäisi kiinnittää ohjelmaa laajempi huomio, mutta vähintään pitää huolehtia siitä, että nykyinen palvelutarjonta on turvallista. Siksi luvun 7.2. toimenpiteisiin on lisätävä leikki- ja harrastuspaikkojen turvallisuustilanteen selvittäminen.

Lisäysesitys

Väestöryhmien välisten suhteiden lisäksi on huomioitava ryhmien sisäinen turvallisuus. Yksilö voi kohdata turvallisuusuhan oman perheenjäsentensä suunnalta tavalla, jota jossain ryhmissä ei välttämättä mieletäkään uhaksi. Lapset ja nuoret voivat altistua vanhakantaisten hierarkisten ihmissuhdemallien esimerkille, mikä saattaa luoda turvallisuusuhkia myös tulevaisuudessa. Siksi luvun 7.5. toimenpiteisiin tulee lisätä:

-Väestönryhmien sisäisen turvallisuuden selvittäminen ja toimenpideohjelman laatiminen valtuustolle

sekä

-Puututaan rohkeasti myös vähemmistöjen luomaan uhkaan enemmistöä kohtaan.

Palautusta vastaan äänestäneet eivät muodostaneet mitään poliittista blokkia ja muutenkin tulos oli selvä. Moni muukin oli havainnut korjattavaa ohjelmassa, mutta näiden käsittely jäi nyt palautuksen vuoksi pois. Kokouksen jälkeen vaihdoimme muutaman sanan Satu Raudasojan (vihr.) kanssa, ja ilmi tuli paljon muitakin puutteita turvallisuusohjelmassa, kuten vesiturvallisuus.

Turvallisuusohjelman jälkeen käsiteltiin Espoon lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelmaa, jossa monikulttuurisuusasianneuvottelukunnan puheenjohtaja Mari Nevalainen (kok.) teki toivomuksen maahanmuuttajien keskuudessa tapahtuvan perheväkivallan tunnistamisen ja siihen puuttumisen tehostamisesta.

Tänään keskusteltiin paljon maahanmuuton ja monikulttuurisuuden ongelmista ja kriittisiä puheenvuoroja tuli miltei kaikista ryhmistä. Ilmapiiri tuntui vapautuneelta ja Seppo Huhta (PerusS) totesikin pöntöstä Angela Merkelin oivan puheenvuoron monikulttuurisuuden epäonnistumisesta Saksassa, johon replikoin Ranskan presidentti Nicolas Sarkozyn kommentoineen samaa jonkun verran aiemmin.

Aloite julkisten palvelujen tunnustuksettomuuden turvaamiseksi

Taas tuli istuttua pitkä ilta valtuustossa ja tällä kertaa pöytäkirjantarkastajan roolissa. Piti seurata tikkana menoa ja kirjata ylös tehdyt esitykset, kannatukset ja muut ehdotukset. Tämä hieman häiritsi normaalia valtuustotyöskentelyä, mutta pidin puheenvuoron veronkorotusta vastaan ja kannatin veron palauttamista 17,50%:iin, kun kaupunginhallituksen esitys oli 17,75%. Kyse ei ole suurista summista, mutta kysymys on periaatteellinen.

Tein myös Entresse-asian johdosta seuraavan aloitteen:

Viime aikoina espoolaisia ja muita maan asukkaita on puhuttanut uutinen, jonka mukaan Espoon eräästä kirjastosta on erotettu uskonnonharjoituspaikka tietyn uskonnon edustajille. Kohun saattelemana kirjastonjohtaja poisti rasistiselta haiskahtavan varauman ja ilmoitti kyseisen tilan olevan vapaa kaikkien uskontojen edustajien käyttöön. Tila kuitenkin purettiin välittömästi kyseisen tietyn uskonnon juhlakauden päätyttyä. On myös muistettava, että kaikillekin uskonnolliselle ryhmille yhdessäkin varatut tilat tosiasiassa loukkaavat uskonnottomien veronmaksajien yhdenvertaisuutta.

Tosiasiallisesti kyse oli yhden ryhmän suosimisesta yli muiden. Veronmaksajien kustantama tila annettiin pienen ryhmän haltuun ja näin loukattiin julkishallinnon maallisuutta. Espoon uskonnottomia ja toisuskoisia veronmaksajia hyväksikäytettiin ja suurta yleisöä petettiin.

Erityisen irvokasta tilanteessa oli se, että uskonto tunkeutui kirjastoon. Tunnetun historian ajan uskonnot ovat ilmentyneet sivistyksen, tieteen ja kirjastolaitoksen vihollisina. Muun muassa Aleksandrian kirjaston tuho, kiellettyjen kirjojen luettelot, sensuuri ja inkvisitio muistuttavat meitä tästä.

Uskonnonvapaus on perusoikeus, mutta julkishallinnon on oltava maallinen eikä se saa suosia tai syrjiä mitään uskontoa. Parhaiten tämä onnistuu, kun uskonnot pidetään kokonaan erillään maallisista palveluista.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että vastaisuudessa Espoon kaupungin omistamissa tai hallitsemissa toimitiloissa ei kannusteta minkään uskonnon harjoittamiseen varaamalla erillisiä tiloja minkään uskonnon harjoittamiseen.

Emme esitä, etteikö soveltuvia tiloja voitaisi vuokrata uskonnollisille ja muille yhteisöille yleisin ja yhtäläisin ehdoin näyttely-, esittely- ja vastaaviin tarkoituksiin.

Katsomme ainoastaan, että uskonnollisten ryhmien, yhdessä tai erikseen, suosiminen julkishallinnon tiloissa ei ole Espoon kaupungin tehtävä ja tästä syystä tilojen erottaminen uskonnonharjoittamista varten kaupungin tiloissa on jatkossa kiellettävä.

Aika näyttää miten siihen vastataan.

Suomi saavuttaa Euroopan normaalitilan monikulttuurisuudessa

Tänään tekee mieli kommentoida lyhyesti kahta asiaa. Ensinnä paljon huomiota ja toisaalla kommentointia herättänyt Linnanmäen joukkotappelu. Annan muiden hämmästellä tapahtumaa ja sitä, ettei sen(kään) perusteella tehdä tarkistusta maamme monikulttuurisuus- ja maahanmuuttopolitiikoihin, vaan jatketaan samalla tiellä kohti Eurooppalaista normaalitilaa, jossa matalan intensiteetin sota vallitsee jatkuvasti keskuudessamme.

Meillä Espoossa kärvistellään vielä yhden koulun osalta, mutta nykyisen poliittisen linjan jatkuessa pääsemme kauhistelemaan kokonaisia kaupunginosia, joissa ilmenee vähänkin kyvykkään väen pakoa ja moniongelmaisen väen keskittymistä. Sisäpiirissä eräiden Espoon lähiöiden tilasta ollaan todella huolissaan ja myönnetään että “jotain tarttis tehdä”, mutta oikeita ratkaisuja ei ole kenenkään kunnallisvaikuttajan valikoimissa. Nämä asiat ratkaistaan tai ryssitään valtioelimissä. Kunnat voivat vaan itkeä ajopuun roolissa.

Pidempään ulkoeurooppalaisen maahanmuuton kohteena olleet valtiot ovat jo saaneet suurkaupunkiensa liepeille lähiöitä, joissa vallitsee maan laki vain muodollisesti. Käytännössä nämä omalakiset yhteisöt ovat samanlaisia protovaltioita, joita mm. frankit, bulgaarit, anglit ja saksit muodostivat kansainvaellusaikana silloisen Rooman valtion alueille. Näistä lähes itsenäisistä ja valtion kontrollin ulkopuolilla olevista heimokunnista kehittyi moni nykyinen valtio. Murrosvaihe kesti pitkään ja taannutti elintason, vapauden ja kulttuurin Euroopassa vuosisadoiksi, ellei jopa tuhanneksi.

* * *

Toiseksi nostan esiin paljon vähemmän huomiota saaneen Yle-kyselyn, jonka ansaitsee parempaa julkisuutta. Juuri kun kaikki kepun puheenjohtajaehdokkaat ehtivät vannomaan veronkorotusten nimiin, jäi heiltä kuulematta kansan tahto. Eilen julkistetun kyselyn mukaan “Suomalaiset leikkaisivat mieluummin menoja talouden kohentamiseksi kuin korottaisivat veroja” ja tässä asiassa kansa onkin viisasta. Erityisesti kepun puheenjohtajakandidaattien tulisi huomioida että “Vasemmistoliiton kannattajista peräti 46 prosenttia korottaisi veroja, demareista 27 ja vihreistä 36. Keskustan äänestäjistä korotusten kannalla oli vain 15 prosenttia, kokoomuksen ja perussuomalaisten kannattajista 18.”

Veronkorotusten tie on päättymätön. Ilman kulujenleikkauksia veroja joudutaan aina vähän kerrallaan nostamaan sieltä täältä ja loogisena päätepisteenä on yksilön koko omaisuuden, ansion ja työvoiman kuuluminen valtiolle. Suomeksi sanottuna valtion orjuus.

Vasemmisto on perinteisesti ollut valmis vähentämään yksilön vapautta valtion hyväksi, mutta valitettavasti laajaa osaa oikeistoakin riivaa nykyään käsitys siitä, että ihmisten rahat ovat oikeastaan valtion ja vain luovutettu tilapäisesti ihmisten hallussa pidettäväksi. Veronkeruusta ei ikinä saisi päättää sama taho, joka päättää verorahojen käytöstä. Länsimaailman ensimmäinen kansalaisoikeusasiakirja Magna Charta perustui ajatukselle, että kuningas, joka päätti valtion kassan käytöstä sai kerätä veroja vain veronmaksajien (parlamentin) suostumuksella. Sittemmin kun parlamentti ryhtyi ottamaan enemmän valtaa ja alkoi pian kuninkaan sijaan hoitamaan valtiota, tuli tätä itsestään myös verojen käyttäjä. Monarkki jäi vain vallattomaksi keulakuvaksi ja juorulehtien elannoksi.

Tässäkin mielessä Suomi on seurannut muun maailman historiasta tuttua kehityskulkua ja tulee vääjäämättä päätymään samanlaisiin ongelmiin. Suunnan muuttamiseksi tarvitaan rohkeaa ja tavoitteiltaan selvää politiikkaa, jossa valtio on asetettu sille kuuluvaan rooliin kansalaisten palvelijaksi ja varmistettu, ettei tilanne pääse missään vaiheessa kääntymään toisinpäin.

Lahtisen vaalimanifesti: Kuluja on karsittava, verotusta ei voi kiristää.

Liikuntapalveluiden häiriköintiin on puututtava

Vastaanottaja: Espoon liikuntapalvelut; Espoon kaupunginhallitus
Lähetetty: pe 19.02.2010 11:48

Luin lehdestä kuinka kaupunki on joutunut rajoittamaan asukkaille tarjottavaa palvelua nuorisojengin häiriköinnin, uhkailun ja ilkivallan vuoksi Leppävaarassa.

On selvää, että tiukassa taloustilanteessa väistäminen ja periksi antaminen ovat helppoja ja houkuttelevia vaihtoehtoja, mutta pidän palvelurajoitusratkaisua valitettavana ja ehdottomasti vääränä tähän ongelmaan. Kaupungin on turvattava palvelut asukkailleen, myös niille, jotka eivät työnsä vuoksi pääse muuten kuin iltaisin ja viikonloppuisin. Väkivallan ja voimannäytön edessä ei saa alistua, vaan puututtava häiriökäyttäytymiseen ja toisten ihmisten uhkailuun.

Puuttuminen on aikuisten ja esivallan velvollisuus. Jos koti laiminlyö kasvatuksen tai on kyvytön ohjaamaan nuoria toisten oikeuksia kunnioittavaan käyttäytymiseen, on julkinen valta viimeinen perälauta ennen kuin nuori on menetetty ammatti- ja taparikollisuuden tielle. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito on yhteiskunnan ydintehtävä vaikka kaikesta muusta tingittäisiinkin.

Uutisessa kerrotaan edelleen valtaosan häirikköjengistä olevan maahanmuuttajataustaisia nuoria. Ilmiö on tuttu monista Euroopan maista ja odotettavissa olevaa kehityskulkua emme voi sallia. Monesti tämänkaltaista häiriötä aiheuttavat maahanmuuttajat ovat ammentaneet arvomaailmaansa vahvemman voimaa kunnioittavista kulttuureista ja ympäröivän yhteiskunnan haastaminen onkin heille tapa näyttää voimaansa ja hakea arvostusta omiensa parissa.

Häiriköinnin loputon ymmärtäminen, sen selittely ja mitään sanomattomilla rangaistuksilla sanktioiminen näyttäytyy alistumisena, mikä heille on henkinen voitto: tilan, ajan ja vallan haltuunotto. Nämä nuoret ovat päässeet rajojen hakemisessaan jo liian pitkälle. Nyt ei riitä enää rajojen asettaminen nykyiselle rintamalle, vaan ne on määriteltävä uudelleen tiukemmin.

Me emme voi luovuttaa lain hegemoniaa vahvemman oikeudelle. Vaikka meille voimannäyttö onkin vieraampi ratkaisuvaihtoehto, lienee se yksi harvoista toimivista. Legitiimi voimannäyttö on vaikutuksiltaan välitön ja hinnaltaan edullinen. Kynnys on korkea, mutta joskus on rohkeasti otettava askel vääryyttä vastaan.

Pyydän liikuntapalveluita etsimään pikaisesti toimeenpantavissa olevia ratkaisua tilanteeseen, jotta palvelutaso voidaan palauttaa ensi tilassa. Tilapäisenä ratkaisuna esitän järjestystä ylläpitävän henkilön osoittamista ongelmapaikkaan, mutta pysyväksi ratkaisuksi siitä ei ole. Pyydän informoimaan edistymisestä ja mahdollisista haasteista, jotta voin auttaa kaupungin päätöksentekoelimissä.

Kaupunginhallitusta pyydän etsimään strategista linjausta kaikkien kaupungin toimintojen turvaamiseksi siten, että henkilöstö, asukkaat ja muut palveluiden käyttäjät voivat hoitaa tehtävänsä ja asioida ilman pelkoa ja epäluottamusta järjestyksen pysymistä kohtaan. Ongelmaan on reagoitava eikä syksyllä hyväksytty Monikulttuurisuusohjelma tarjoa ratkaisua.

Teemu Lahtinen
kaupunginvaltuutettu