Monikulttuurisuus antaa vain huonoja vaihtoehtoja

Espoon budjetti hyväksyttiin muodollisesti kaksi viikkoa sitten. Eräänä oheislinjauksena oli päätös, jonka mukaan “suomea tai ruotsia huonosti puhuvia oppilaita saisi olla jokaista koulua kohti korkeintaan 15 prosenttia”. Käytännössä tämä tarkoittaa maahanmuuttajia. Saamamme selvityksen mukaan suurimmassa osassa Espoon kouluja maahanmuuttajia ei ole yhtään tai vain muutama. Joukkoon mahtuu kuitenkin muutamia yli 40 prosentin kouluja ja päätöksen taustalla oli huoli levottomuuksista, jotka ovat muualla maailmalla alkaneet maahanmuuttajien syrjäytymisestä ja keskittymisestä yhdelle alueelle. En tiedä, mistä linjaus oli saanut alkunsa eikä minulla ollut sen kanssa tekemistä, mutta sen johdosta valtuustossa käytiin kuitenkin lyhyt, mutta mielenkiintoinen keskustelu.

Linjausta vastustettiin muun muassa monikultturismi-periaatteellisten syiden vuoksi käytännöllisillä syillä, sillä yksi linjauksen konkreettinen seuraus on se, että monet oppilaat (alkuperään katsomatta) joutuvat vaihtamaan koulua. Sen seurauksena keskimääräinen koulumatka pitenee ja liikennöintitarve kasvaa. Lapsille ja nuorille elinympäristön muutos ja uuteen ympäristöön sopeutuminen on aina jonkinasteinen häiriö arjessa ja valmiudet kohdata tällaisia muutoksia vaihtelevat kovasti.

Vaihtoehtoina kaupungilla on siis joko antaa riskialtiin kehityksen maahanmuuttajien keskittymisen suhteen jatkua ja mahdollistaa koulujen laadullinen eriytyminen tai sitten tehdä logistisesti vaikea ja tasapäistämisen hengessä päätös näiden “voimavarojen” tasaisemmasta levittäytymisestä.

Nyt osalle valtuutettuja valkeni, että monikulttuurisuus aiheuttaa jatkossakin valintoja vain huonojen vaihtoehtojen välillä. Epäonneksemme valittu politiikka sulkee järkevimmät vaihtoehdot pois. Ikävää on, että lapset ja nuoret ovat tulleet monikultturismin pelinappuloiksi ja tämän uuden yhteiskuntakokeilun uhreiksi. Sen lisäksi he maksavat kokeilun seuraukset myös tulevaisuudessa.

Nyt tehty päätös antaa etäistä osviittaa tulevaisuudesta. Voinemme odottaa monikulttuurisuuden lisääntymisen seurauksena näkevämme yhä enemmän tasapäistämiseen ja enemmistön joustoon perustuvia “ratkaisuja” yhteiskunnallisten ongelmien hoidossa. Mutta yhtä varmasti vaatimukset maahanmuuton rajoittamisesta ja sen laadullisesta parantamisesta sekä monikultturismin lopettamisesta lisääntyvät. Yhtä varmasti ne tulevat entistä enemmän heijastumaan vaalien tuloksiin.

Helsingin johto kuriin

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on saanut osakseen ansaittua kritiikkiä suhtautumisestaan naapureihin. Mitään uutta Pajusen asenteessa ei kuitenkaan ole, sillä Helsingin johdon suhtautuminen naapureihin on aina ollut alentavaa ja pakotushenkistä.

Edellisen kerran Helsinkiin tehtiin suuria kuntaliitoksia 40-luvulla. Pohjoisen “työläiskaupunginosat” liittyivät Helsinkiin saatuaan kaupungilta lupauksen, että alueille rakennettaisiin hyvät tiet ja kunnallistekniikkaa. Kun pohjoisten kuntien asukkaiden suostumus oli saatu, rajojen sisäpuolelle muutoin jäävät Huopalahti ja Kulosaari pakkoliitettiin valtion suostumuksella Helsinkiin. Perusteluna oli että kaupungin rajojen sisäpuolelle jäävät porvarisalueet toimisivat veropakolaisten turvasatamana.

Helsingin kaupunki sai 1947 Munkkiniemen ja Kulosaaren asukkaiden verotulot, mutta kunnallistekniikka pohjoisille liitosalueille oli rakentamatta vielä 60-luvun lopulla. Näin luotettava lupauksissaan Helsinki on.

Kritiikissään Vantaan kaupunginjohtaja Paajanen tuo esille Helsingin asenteen Vantaata kohtaan, mutta vielä julkisuudessa ei ole käsitelty helsinkiläisten vihaa Espoota, espoolaisia ja espoolaisuutta kohtaan. Aina kun kaupunkienvälisestä yhteistyöstä uutisoidaan, täyttyvät Helsingin lehtien keskustelupalstat vahvasti stereotypisoivasta ja vihamielisestä asenteesta uhkuvista viesteistä.

Kun aikanaan Saksa pitkälti vastaavanalaisen asenteen innoittamana alkoi ryppyillä naapureilleen ja viemään näiltä alueita, meni hetki kunnes vastavoimat saivat yhdistettyä voimansa Saksaa vastaan. Kiitoksena öykkäröivästä laajentumispolitiikasta laittoivat liittoutuneet Saksan halki, poikki ja pinoon.

Helsingin toimintatapa myrkyttää pääkaupunkiseudun ilmapiiriä ja tarpeettomasti nostattaa vastakkainasettelua. Tämän seurauksena pääkaupunkiseudulla on havaittavissa epätervettä kilpailua  kuntien välillä, josta sitten johtuvat ongelmat liikenteessä, asuntopolitiikassa, yhdyskuntarakenteessa ja monessa muussa asukkaiden arkeen liittyvässä seikassa. Valitettavan moni helsinkiläinen ei näe kaupunkinsa ulkopuolelle ja susirajoja vedetään milloin Kehä I:lle, milloin Bulevardille. Jonkinlaisena kompromissina on esiintynyt HKL:n raitiotieverkoston ääriraja.

Pääkaupunkiseutu on koko maan veturi ja jos pääkaupunkiseutu ei pärjää, siitä kärsii koko maa. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudun kehitystä haittaa Helsingin kaupungin öykkäröivä asenne ja määräilevä toimintatapa.

Minulle onkin herännyt ajatus, että josko Helsingin kaupungin kohtelussa pitäisi ottaa oppia siitä, kuinka liittoutuneet kohtelivat natsi-Saksaa. Helsingin pilkkominen naapureille helpottaisi kaikkia näitä haasteita. Se myös lisäisi seudun elinvoimaisuutta, parantaisi kilpailukykyä ja edistäisi eheää yhdyskuntarakennetta, kun seudun kehitystä ei enää johdettaisi Kauppatori-keskeisesti.

Hallinnolliset rajat eivät voi olla itseisarvoja, vaan ainoastaan järkevän toiminnan apuvälineitä. Sellaiset rajat, jotka lisäävät liikennettä, ruuhkia ja päästöjä, eivät voi olla pyhiä, lainatakseni asuntoministeri Jan Pakkovaaran Vapaavuoren sanoja.

Siispä alustava ehdotukseni Espoon ja Vantaan kaupungille, Sipoon kunnalle ja muulle Suomelle: pannaan nykyinen Helsingin kaupunki Silvolasta keskuspuistoa pitkin Töölönlahdelle ja edelleen Eteläsatamasta halki, länsiosa Espoolle, itäosa Vantaalle; Sipoolle palautetaan aiemmin Helsinkiin liitetty alue sekä Vuosaari aina Ramsinniemeä myöten ja valtiollisesta ydinalueesta Kluuvin, Etu-Töölön, Kampin, Kaartinkaupungin ja Kruunuhaan alueelta muodostetaan Vironniemi “DC”. Myönnytyksenä historialle, voidaan Espoon, Kauniaisten, Vantaan, Sipoon ja Vironiemen muodostamaa YTV/HSL/HSY-aluetta kutsua edelleen Helsingiksi.

Monikulttuurisuusohjelmaa koskeva ryhmäpuheenvuoro valtuustossa

Tänään käsiteltiin Espoon valtuuustossa Monikulttuurisuusohjelmaa, joka sitten hyväksyttiin pieni soraäänin. Oman ryhmän lisäksi Kokoomuksesta tuli yksi puoltoääni ja yksi tyhjä. Olisin ehkä odottanut pari lisää, mutta muutenhan tulos oli kutakuinkin selviö jo ennen kokousta. Minä sain pitää Perussuomalaisten ja Sitoutumattomien ryhmäpuheenvuoron aiheesta ja se muodostaa tämän bloggauksen varsinaisen pihvin.

Muutoin mainitaakoon että Vihreiden Sirpa Hertell peräänkuulutti minulle jonkinlaista sanktiota tai kurinpalautusta puheistani, mutta ryhmäpuheenjohtajamme Timo Soini puolusti jämäkästi ja päättäväisesti ryhmädemokratiaamme ja sananvapautta. Pidetty puheenvuoro:

* * * * *

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Perussuomalaisten ja sitoutumattomien valtuustoryhmä kiittää esitettyä Monikulttuurisuusohjelmaa hyvästä yrityksestä, mutta moittii sitä huonosti ja yksipuolisesti valmistelluksi, sekavaksi ja sisäisesti ristiriitaiseksi.

Kotouttamisohjelman nimestä luopuminen ja Monikulttuurisuusohjelman laatiminen paljastaa kaupungin tunnustavan epäonnistuneensa kotouttamisessa ja nostavansa kädet ylös haasteen edessä ja toteavansa “antaa mennä”. Nimenmuutos kavaltaa näkökulmanmuutoksen ja uuden näkökulman kapeuden.

Toistan jo aiemmin sanomaani, että julkisyhteisön tulee olla omiin perinteisiinsä nojaava arvoneutraali toimija eikä yhden tai useamman poliittisen ideologian bulvaani.

Ohjelman käsitteiden määrittelyssä monikulttuurisuus määritellään “eri kulttuurisia ja kielellisiä taustoja edustavien ryhmien tasa-arvoiseksi rinnakkaiseloksi”. Määritelmä lähtee kollektiivisesta lähtökohdasta, jossa yksilöt ovat ryhmille alisteisia. Kollektivismi on tuttua erään perinteen yhteiskuntaideologioista ja vierasta länsimaiselle liberaalidemokratialle.

Lainaan tässä yhteydessä mielelläni Kokoomuksen Nuorten Liiton varapuheenjohtajaa Wille Rydmania, joka eilen blogissaan kirjoitti näin:

“[Monikulttuurisuutta] … käytetään käsitteenä sellaisissa yhteyksissä, joissa halutaan perustella erilaisten etnis-kulttuuristen ryhmien oikeutta elää omien lakiensa ja pelisääntöjensä mukaan piittaamatta yleisistä laeista ja säännöistä. Sitä käyttävät sellaiset poliittiset liikkeet ja ajattelijat, jotka itse asiassa haluavat muuttaa länsimaiset yhteiskunnat tilkkutäkkiyhteiskunniksi, joissa mitään yhteistä ja yhteisesti sovittua normistoa ei olekaan. Yhteiskunniksi, joissa etnis-kulttuuriset ryhmittymät elävät toistensa seassa noudattaen kukin omia sääntöjään ja lakejaan.”

Tätä monikulttuurisuus on käytännössä kaikkialla siellä, missä sitä on lähdetty luomaan. Miksi Suomessa tai Espoossa luotava monikulttuurisuus eroaisi kaikkialla muualla esiintyvästä monikulttuurisuudesta? Miksi me onnistuisimme siinä, missä kaikki muut ovat epäonnistuneet?

Todellisuudessa tämän ohjelman määritelmän mukaista monikulttuurisuutta ei ole missään. Vaikka jotkut ehkä voivatkin hyväksyä sen kollektiivisen ja yksilönarvoa sumentavan lähtökohdan, emme voi hyväksyä sen utopistista ja tosiasiat kieltävää sisältöä. Realistinen ohjelma tunnustaisi monikulttuurisuuteen liittyvät haasteet ja negatiiviset tekijät, eikä vain tyytyisi viittaamaan yliolkaisesti yhdessä lauseessa mahdollisiin haasteisiin.

Monille monikulttuuri näyttäytyykin yksioikoisen positiivisena ja sen ilmentyminä pidetään erilaisia ruokia, ravintoloita, musiikkityylejä ja sen sellaisia pinnallisia asioita ymmärtämättä kulttuurin olevan paljon syvemmällä. Suuresti kunnioittamani Vihreä ajattelija Eero Paloheimo on mm Vihreässä Langassa todennut monikulttuurin olevan itse asiassa globaalin monokulttuurin keihäänkärki. Hänen mukaansa “olemme jättämässä tuleville polville raiskatun ympäristön ja yksioikoisen, tylsän kulttuurin.” Paloheimon mukaan monet “puhuvat monikulttuurista ajattelemattomasti, näkemättä sen laajoja, yli sukupolvien ulottuvia, latistavia seurauksia ja sievistelevät asiaa erilaisilla verukkeilla”.

Monikultturismi on poliittinen ideologia ja yhteiskuntakokeilu, joka on epäonnistunut kaikkialla. Edelläkävijät ovat jo tunnustaneet sen, mutta laumasielut vaeltavat vielä kohti katastrofia. Monikulttuurin avulla ovat hallitsijat kautta aikojen muokanneet hallittaviaan ja rikkoneet näiden yhteisöjä kilpaileviin ryhmiin toistamalla vanhaa roomalaisten “hajota ja hallitse” -menetelmää.

Arvoisa puheenjohtaja,

Kotouttamisohjelmaa Espoo toden totta tarvitsee. Kotouttaminen olemassa olevaan suomalaiseen yhteiskuntaan on olennaisesti eri tavoite kuin rinnakkaisten yhteisöjen luominen. Pidänkin valitettavana, että kotouttamisen tavoitteesta ollaan luopumassa ja avaamalla ovet monikulttuurisuusohjelman määritelmän mukaiseen segregaatioon perustuvaan yhteiskuntamalliin.

Kun tässäkin salissa istuu niin monta lainsäätäjää, on tarpeen muistuttaa siitä, että laki on lopultakin vain säännöiksi koostettua kulttuuria – monikulttuuri tuottaa ennen pitkää, jo määritelmänkin mukaan rinnakkaisia tasa-arvoisesti kilpailevia yhteisöjä omine laki- ja oikeusjärjestelmineen. Britanniassa on jo hyväksytty sharia-tuomioistuimet monikulttuurisuuden nimissä. Myös Suomessa on jo ehditty vaatimaan samaa. Muutama viikko sitten eräs tunnettu imaami esitti ajatuksen sharian virallistamisesta ja perusteli esitystään sen monikulttuuria lisäävällä vaikutuksella.

No, nyt se on vain esitys, mutta monikultturismin edistyminen muun muassa tällaisten ohjelmien seurauksena vie vääjäämättä kohti tilannetta, jossa on rinnakkaisia ryhmiä omine lakeineen ja ne ovat edelleen määritelmän mukaan tasa-arvoisia keskenään. Tällaisessa tilanteessa saatamme sekä monikulttuurisuuden että tasa-arvon nimissä hyväksyä sharian mukaisia tuomioita täytäntöön pantavaksi, tai sitten hyväksymme sen, että meidän kulttuurimme sekä siitä johdettu laki- ja oikeusjärjestelmämme on hierarkisesti jonkin toisen yläpuolella.

Yhtä kaikki, tämän monikulttuurisuusohjelman määritelmän mukainen tilanne on utopiaa jo ihan loogisestikin ajateltuna. Se siis on ideologis-uskonnollinen opinkappale. Sellaisten kiistäminen voi joissain toisissa yhteiskunnissa johtaa epäinhimilliseen rangaistukseen. Tällä kertaa uskon pääseväni vähemmällä, ainakin hieman.

On siis välttämätöntä valmistella ohjelma kokonaan uudelleen kotouttamisohjelmana ja esitämme sen palautusta.

Uudelleenvalmistelussa on otettava huomioon myös nyt ohjelman ulkopuolelle jätetyt asianosaiset: nimittäin kantaväestö. Siispä valmistelussa on oltava mukana kansan valitsemien luottamushenkilöiden edustus.

Hyvä, että tutkitaan

“Hyvä, että tutkitaan” totesi Espoon teknisen toimen johtaja Olavi Louko tammikuussa kun Keskusrikospoliisi oli ottanut tutkittavakseen Kurt Bymanin tutkintapyynnön perusteella vuosien 2001-2008 aikana tehdyt virkamatkat. Tänään on uutisoitu esitutkinnan valmistumisesta ja aiempaan nähden uutena uutisena on myös epäilyt kaupunginjohtaja Kokkosta kohtaan. Asia siirtyy syyteharkintaan kunhan asianomaiset saavat loppulausuntonsa annettua.

Olen sen verran uusi kunnallispolitiikassa, että asioiden vakavuus alkoi selvitä oikeastaan vasta tuolloin tammikuussa. Vielä vaalien alla ajattelin, että Bymanin tutkintapyyntö oli hieman enemmän vaalitemppu kuin oikeudenjano. Kun Krp aloitti esitutkinnan ylittyi tietty kynnys, eikä asiaa voinut enää pitää vuosikausia jatkuneen Byman vs Louko -nokittelun yhtenä episodina.

Kevään viimeisessä valtuustokokouksessa käsittelimme kaupungin viime tilikauden tilejä ja vastuuvapauden myöntöä. Tällöin jo näytti siltä, että Bymanin epäilyt olivat perusteltuja ja siksi Perussuomalaisten ja Sitoutumattomien valtuustoryhmämme kannatti Bymanin pöydällepanoesitystä Kokkosen ja Loukon vastuuvapauden osalta. Emme olleet hylkäämässä asiaa, vaan ottamassa aikalisää. Ryhmämme esitys kaatui valtavan enemmistön edessä, joskin muutamia tyhjiä ääniä muissa ryhmissä annettiin. Tästä on aikaa kaksi viikkoa, mutta nyt vastuuvapaus on myönnetty ja sillä sipuli.

Kannatuspuheenvuorossani korostin seuraavia seikkoja: 1) minulla ei ole vanhoja kaunoja tilivelvollisia kohtaan sekä 2) hyvän ja avoimen hallinnon kannalta aikalisä on perusteltua. Valtuusto toimi kuitenkin kumileimasimena, eikä ottanut asioiden selviämistä varten aikaa harkita päätöstään.

Tässä vaiheessa on liian aikaista sanoa, olisiko vastuuvapaus nyt päätettävissä. Edes syytteen nostaminen ei ole vielä merkki syyllisyydestä ja asia on varmasti sen luontoinen, että sitä ratkotaan tarvittaessa pitkällekin eri oikeusasteissa. On kuitenkin hyvä, että tutkitaan.

Eriävä mielipide monikulttuurisuudesta

Viime keskiviikkona käsittelimme lautakunnassa lausuntoa Espoon monikulttuurisuusohjelmaan. Näin lausuntoluonnoksessa merkittäviä korjaustarpeita ja tein asiaa koskevat korjausesitykset kokouksessa. Lupaavan alun jälkeen lausunnonkäsittely kehittyi huonompaan suuntaan. Luonnoksesta poistettiin ensimmäinen kappale ja toinen, sähköistä asiointia koskeva korjaukseni hyväksyttiin yksimielisesti.  Loput menivät läpi yhdysviivakorjausta lukuunottamatta esityksen mukaisina tai jotenkin muuten korjattuina. 

Sain asialleni henkistä tukea niin kokoomuksen kuin sitoutumattomien suunnalta, mutta varsinaisessa päätöksentekovaiheessa puheenjohtaja saattoi todeta “Teemun ehdotus raukeaa kannatuksen puutteeseen.” Asioista kyllä keskusteltiin enkä koe tulleeni huonosti kohdelluksi. Poliittinen kannatus ei vain riittänyt. Lautakunnan hyväksymä lausunto on muutamista ansioistaan huolimatta kokonaisuudessaan sellainen, että minun oli ilmoitettava lopuksi jättäväni päätökseen eriävän mielipiteeni.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan kokous 10/6 2009
Esityslistan asia nro 15

Eriävä mielipide

Espoon kaupunkisuunnittelulautakunta otti kokouksessaan 10.6.2009 kantaa Espoon monikulttuurisuusohjelman luonnokseen. En voi kaikilta osin yhtyä syntyneeseen lausuntoon ja pyydän, että eriävä mielipiteeni merkitään pöytäkirjan liitteeksi.

Monikultturismi on kommunismin kaltainen kaukaisuudessa paljon hyvää lupaava, mutta sukupolvien ajan valtavia yhteiskunnallisia ja inhimillisiä uhrauksia vaativa poliittinen ideologia. Se sulkee silmänsä tosiasioilta, maksaa kohtuuttomasti ja uskonnonomaisesti pakottaa hyväksymään merkittäviä muutoksia ilman perusteluita. Monikultturismi synnyttää yhteiskuntaan sosiaalisia jännitteitä, jotka saattavat laueta arvaamattomalla tavalla.

Monikulttuurisuus ei ole kulttuuridiversiteetin synonyymi, vaan aggressiivista ja pakottavaa; ylhäältä johdettua ja voimalla ujutettua. Sellaisissa länsimaissa, joissa monikulttuurisuutta on julkishallinnon johdolla pystytetty, ovat kantaväestön perusoikeudet mielipiteenvapaudesta ja tasavertaisesta kohtelusta joutuneet monesti väistymään. Monikulttuurisuus on ollut usein pelolla ja visioilla läpi ajettua hosumista, jonka kärsijöitä ovat paitsi kantaväestö, mutta myös maahanmuuttajat. Väärä politiikka maahanmuuttajien kotouttamisessa on johtanut konflikteihin, eikä mikään osoita tämän kehityssuunnan muuttuvan niin kauan kun kotouttamisen ohjenuorana on monikulttuurisuus.

Julkishallinnon on oltava omiin perinteisiinsä nojaava arvoneutraali toimija, eikä yhden ideologian bulvaani. Siksi katson, että kaikki julkihallinnon pyrkimykset lisätä tai edistää monikulttuurisuutta ovat vääryyttä ja edesvastuuttomuutta tulevaisuutta kohtaan, enkä voi yhtyä sen suuntaisiin lausuntoihin.

Parasta maahanmuuttajien kotouttamista on edellyttää heiltä samaa kuin kantaväestöltäkin ilman kollektiivista erilaisuutta korostavaa erityiskohtelua. Olemassa olevan yhteiskunnan vaatimusten täyttäminen yhdistää tulijoita kantaväestöön.

Kaupunginhallitus ei siis saanut yksimielistä lausuntoa. Sen sijaan muilta lautakunnilta sellainen on näyttänyt tulevan, joten voi olla, että kaupunginhallitus ei juurikaan tee muutoksia monikulttuuriosuusohjelmaan. Jonain päivänä se esitellään valtuustolle ja silloin pitää toivoa, että piilevä kannatus konkretisoituisi silloin.

Lausunto Espoon monikulttuurisuusohjelmaan

Espoossa valmistellaan osana strategista työtä myös monikulttuurisuusohjelmaa, joka korvaa vanhan kotouttamisohjelman. Tällä hetkellä valmistelutyö on vaiheessa, jossa lautakunnilta pyydetään lausuntoa luonnokseen.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausuntoluonnokseen minulla on joukko korjausehdotuksia, joita käsitellään ylihuomenna kevätkauden viimeisessä lautakuntakokouksessa. Seuraavia tai vastaavia muutoksia pidän edellytyksenä sille, että muun muassa minun nimissäni lausunto annetaan:

Lause:

“Lautakunta pitää tärkeänä, että kaupungin henkilöstössä monikulttuuristen työyhteisöjen määrä lisääntyy ja että maahanmuuttajataustaisten henkilöstön osuus kaupungin eri tehtävissä saadaan lähemmäs muunkielisen väestön osuutta espoolaisista ( 8%).”

Muutettaisiin muotoon:

“Lautakunta pitää tärkeänä, että kaupungin henkilöstössä asiantuntevien ja osaavien työyhteisöjen määrä lisääntyy ja että kaupungin työhönotossa arvostetaan osaamista ja henkilökohtaista soveltuvuutta, eikä anneta syntyperän vaikuttaa myönteisesti tai kielteisesti yksilön työhönottoon.”

Lause:

“Sähköisessä tiedotusta ja asiakaspalvelua kaupunkisuunnittelussa kehitetään vastamaan paremmin muunkielisten kaupunkilaisten tarpeita selkokielistä ja muunkielistä tarjontaa lisäämällä mm. Avoin Espoo
internet sivustoa ja asiakaspalvelua kehittämällä.”

Muutettaisiin muotoon:

“Sähköistä tiedotusta ja asiakaspalvelua kaupunkisuunnittelussa kehitetään vastaamaan paremmin  kaupunkilaisten tarpeita lisäämällä selkokielistä tarjontaa sekä mm. Avoin Espoo -internet-sivustoa ja
asiakaspalvelua kehittämällä.”

Lause:

“Kaupunkisuunnittelun ja kehittämisprojektien avulla asuinalueiden, oppilaitosten ja elinkeinojen toimintaympäristöä kehitetään nykyistä monikulttuurisemmaksi.”

1) hylätään kokonaisuudessaan tai
2) muutettaisiin muotoon:

“Kaupunkisuunnittelun ja kehittämisprojektien avulla asuinalueiden, oppilaitosten ja elinkeinojen toimintaympäristöä kehitetään nykyistä toimivammaksi.”

Lause:

“Asumisympäristöjä ja julkisten tiloja tullaan kehittämään kaupunkikuvallisesti ja laadullisesti siten, että monikulttuurisuus näkyy kaupunkikuvassa ja vastaa paremmin Espoon monikulttuurisen väestön ja tänne opiskelemaan tulevien oppilaiden tarpeita.”

1) hylätään kokonaisuudessaan tai
2) muutettaisiin muotoon:

“Asumisympäristöjä ja julkisia tiloja kehitetään kaupunkikuvallisesti ja laadullisesti siten, että perinteet näkyvät kaupunkikuvassa ja ne vastaavat paremmin Espoon väestön ja tänne opiskelemaan tai vierailemaan
tulevien tarpeita.”

Lause:

“Monikulttuurinen väestö ja kansainvälinen opiskelijavaihto Espoossa on arvokas voimavara, jonka pohjalle rakennetaan virikkeellinen, viihtyisä ja monikulttuurinen kaupunkiympäristö sekä menestyvä elinkeinoelämä.”

1) hylätään kokonaisuudessaan tai
2) muutettaisiin muotoon:

“Innovatiiviset ja sitoutuneet opiskelijat ovat Espoon arvokas voimavara, jonka pohjalle rakennetaan virikkeellinen, viihtyisä ja kulttuurinen kaupunkiympäristö sekä menestyvä elinkeinoelämä.”

Lause:

“Esimies ja asiantuntijatehtävissä käytetään hyödyksi entistä monipuolisempaa ja kansainvälisesti pätevää suunnitteluhenkilöstöä ja palvelujen tarjoajia.”

korjataan muotoon:

“Esimies- ja asiantuntijatehtävissä käytetään hyödyksi entistä monipuolisempaa ja kansainvälisesti pätevää suunnitteluhenkilöstöä ja palvelujen tarjoajia.”

Toinen lauseista:

“Taloudellinen taantuma vaikuttanee jossain määrin mahdollisuuksiin toteuttaa nyt laadittua monikulttuurisuusohjelmaa. Taloudellinen taantuma vaikuttanee jossain määrin mahdollisuuksiin toteuttaa nyt laadittua monikulttuurisuusohjelmaa.”

1) poistetaan kahdentuneena

2) jäljellejäänyt lause muutettaisiin muotoon:

“Taloudellinen taantuma edellyttää nyt laaditun monikulttuurisuusohjelman perusteellista tarkistamista.”

* * *

Olen tyytyväinen eurovaalien tulokseen ja yhdyn Jussin analyyttiseen näkemykseen asiasta. Tänään valtuuston kokouksessa kahta läpimenijäämme Timo Soinia ja Carl Haglundia onniteltiin laajalti ja vilpittömästi yli puoluerajojen. Vihreiden ja RKP:n vaalienaikaisesta vastakkainasettelusta Perussuomalaisia kohtaan ei tuntunut olevan jälkeäkään.

Eräällä tavalla eilen sulkeutui eräs ympyrä. Tapasin Callen ensimmäisen kerran Olarius Pubissa järjestetyssä eduskuntavaalipaneelissa, johon minut oli kutsunut Markku Hannula, joka toimi tällä kertaa varapuheenjohtajana Laajalahden vaalilautakunnassa, jossa olin myös mukana.

Anonyymi mediavalta lipsautti

Kasvoillaan, mutta nimettömänä esiintyvä Helsingin Sanomien kaupunkitoimittaja lipsautti maailmankatsomuksellisen asenteensa lausumalla “vapaaehtoinen yhteistyö on demokratian irvikuva”.

Niinpä niin, onhan se hyvä että rehellisesti kerrotaan mitä laitaa edustaa. Yksipuolinen pakottaminen on ollut pop eräänlaisissa yhteiskuntajärjestelmissä, jotka ovat nyttemmin jo muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaatuneet. Niissä kavahdettiin kansalaisten omatoimisuutta ja valtion kontrollin ulkopuolella olevaa yhteistyötä.

Tähän sopii hyvin vanha Radio Jerevan-anekdootti:

Täällä Radio Jerevan. Meiltä on kysytty: “Mitä eroa on demokratialla ja kansandemokratialla?”
Me vastamme: sama kuin paidalla ja pakkopaidalla.

Yksityisalojen edustajia valtuustoon

Kunnallisvaalit tarjoavat mahdollisuuden tasapainottaa valtuuston kokoonpanoa. Helsingin Sanomat kertoo, että Espoossa valtuutetuista vain joka seitsemäs on töissä yksityisellä sektorilla vaikka espoolaisista huomattavasti suurempi osa saa elantonsa yksityiseltä sektorilta.

Valtuusto ei siis vastaa asukkaiden koostumusta. Tämä vääristymä on ongelma edustavuuden kannalta. Sillä saattaa olla myös vaikutusta poliittisiin ratkaisuihin budjetoinnin, kaavoituksen ja palvelujen järjestämisen kohdalla. Myös elinkeinoelämän edellytysten huomioiminen voi jäädä ilman riittävää huomiota. Jääviyskysymyksetkin nousevat esiin ja kaupunkilaisten luottamus päätöksentekoon on vaakalaudalla. Ehkä kunnallisvaalien äänestysaktiivisuus on heijaste tästä.

Nyt kannattaa siis huomioida ehdokkaan tausta tässäkin suhteessa. Minä olen nyt ja olen aina ollut yksityisellä sektorilla töissä. Asun ja työskentelen Espoossa.

Talouskasvatusta peruskouluun

Olemme saaneet lukea koskettavia tarinoita nuorten kasvavista ongelmista oman taloutensa hallinnassa. Pikavipit, kännykkälaskut, pyramidihuijaukset ja varojensa yli eläminen ovat suistaneet monen nuoren elämän sivuraiteelle. Peruskoulun tehtävänä on antaa kullekin yksilölle riittävät tiedolliset ja taidolliset eväät elämään. Viimeaikaisten uutisten valossa tässä tehtävässä ei ole täysin onnistuttu. Onkin siis aika ottaa talouskasvatus esille peruskouluissa.

Tältä osin opetussuunnitelmaa voidaan muuttaa kunnan päätöksellä. Nykyisin Espoossa taloudellista kasvatusta annetaan osana yhteiskuntaoppia, mutta näkökulma on kapea ja ajankäyttö vähäistä jo ennestään pienen tuntijaon oppiaineen sisällä. Historia ja yhteiskuntaoppi muodostavat yhteensä 4,5 % peruskoululaisen oppitunneista ja lopulta talousasioille ei jää tuntia tai kahta enempää aikaa. Uskonnollekin on enemmän tunteja. (1)

Seuraukset näkyvät otsikoissa. Oman talouden ylläpitäminen on osa koko elämän hallintaa. Hiljattain erään ihmisen henkilökohtaisen talouden romahtaminen johti kokonaisen marketin sulkemiseen neljäksi päiväksi ja vaikeutti siten satojen ellei tuhansien ihmisten arkea. (2)

Kunnallispoliittiseen linjaani kuuluu talouskasvatuksen tuominen peruskouluun. Tarvittavat lisävoimavarat siirtäisin uskonnon opetuksesta. Opetuksessa käytäisiin läpi yksityisen taloudenpidon periaatteita, kuluttajasuojaa, maksuhäiriöiden hallintaa ja kuluttajana vaikuttamista, kuten yhteiskuntaopissa nykyäänkin, mutta perusteellisemmin. Lisäksi Hämeenlinnan esimerkin mukaisesti käytäisiin läpi säästämis- ja sijoitusasioita, elämän ja investointien rahoittamista, työ- ja elinkeinoasioita. Yksilön taloudenpidon hallinta antaa pohjaa tarkastella myös kansantaloutta ja talouspolitiikkaa ja näiden vaikutusta kunkin elämään. Nämäkin aiheet ovat teemana osana nykyistä yhteiskuntaoppia, mutta tarvitsevat lisäresursseja.

En ole yksin asialla. Työ- ja elinkeinoministeriö on patistellut kuntia opastamaan nuoria yläkouluissa järkevään rahankäyttöön ja Hämeenlinnassa aloitetaan systemaattinen taloudellisuuskasvatus lukioissa ja yläkouluissa ensi vuonna. Hämeenlinna perehdyttää oppilaita muun muassa oman rahan käyttöön, sijoittamiseen, opiskelun rahoittamiseen, yrittämiseen ammattina sekä työnhakuun. Facebookiin perustamaani Talouskavastus peruskouluun-ryhmään kuuluu yli 120 jäsentä. Facebook-käyttäjänä olet puoluekannasta riippumatta tervetullut mukaan avoimeen ryhmään. Myös Finanssialan Keskusliitto on useaan otteeseen esittänyt talouskasvatusta osaksi perusopetusta.

Vaikuta ongelmaan, sillä sinulla on mahdollisuus.

Lännen raiteet

Kuin tilauksesta kirjoittivat Jouni J. Särkijärvi ja Helsingin Sanomat aiheesta, josta olen itsekin yrittänyt kirjoittaa jonkin aikaa. Inspiraatio on jäänyt uupumaan, mutta näin ulkopuolisesta herätteestä on helppo päästä liikkeelle.

Särkijärvi tuo esiin juuri suorien yhteyksien erinomaisuuden vaihdollisiin nähden ja HS:ssä esitetään näkemyksiä Suurpellon raideratkaisusta. Tällä hetkellä kaavaillaan Suurpellon yhdistämistä pikaraitiotiellä Rantarataan ja Länsimetroon. Louko väläyttää metron haarauttamista Jousenpuistosta Suurpeltoon. Hyvä, että Suurpeltoon ollaan tuomassa raiteita heti alussa, vaikka tähän mennessä suunnitelmat ovatkin puuttuneet siitä huolimatta, että aluetta rakennetaan jo.

Mielestäni olisi älytöntä rakentaa uusia suuralueita ilman raideyhteyksiä. Tähän asti Espoon raidepolitiikka onkin tuntunut nurinkuriselta, koska Suurpellon ja Histan kaltaisia suuralueita ollaan suunniteltu ilman raideyhteyttä tai että raide rakennetaan sitten myöhemmin, kun sitten samaan aikaan olemassa olevaa kaupunkia ja sen suoria yhteyksiä ollaan muuttamassa metroliikenteelle sopivaksi. Siinä menetetään asuinalueiden väljyyttä ja suorat yhteydet.

Kolmas tässä yhteydessä mieleen tuleva seikka ovat hankkeet Tapiolan ja Espoon keskuksen elinvoimaistamiseksi. Ensisijaisesti näitä alueita kehitetään alueen sisäisin ratkaisuin, mutta hyvät liikenneyhteydet ovat silti ratkaisevia alueiden vetovoimaisuuden kannalta. Nyt molemmista on kyllä hyvät yhteydet Helsinkiin busseilla ja junalla, mutta surullisen kuuluisa Espoon sisäinen liikenne näyttää näiden suuralueiden välillä kokonaisuuden tilan. Sekä Espoon keskus että Tapiola ovat keskeisiä alueita kaupungin toimintojen kannalta. Siksi minusta Espoo tarvitsee diagonaalisen raideyhteyden Tapiolan ja Espoon keskuksen välille. Se yhdistäisi myös Olarinluoman, Suurpellon, Hentaan, Kuurinniityn, Tuomarilan ja Suvelan ja parhaimmassa tapauksessa myös Histan kaarevaan linjaan, jonka toinen pää olisi Helsingin keskustassa.

Uusi diagonaaliyhteys on syytä toteuttaa Loukon sanoja lainaten “uusin teknisin ratkaisuin; vaikka ilmassa”. Nykyinen Helsingin metro ei ole uusi tekninen ratkaisu, vaan ominaisuuksiensa vuoksi äärimmäisen raskas ja kallis vaihtoehto. Seudullisesti voisi olla jopa parempi vaihtoehto purkaa nykyinen metro ja rakentaa tilalle kevyempi ja skaalautuvampi järjestelmä. Tämä kuulostaa mittavalta muutokselta, mutta lopulta tarkoittaisi vain mahdollisuutta käyttää sähkövirtansa ilmajohdosta ottavia junia. Muuten on aivan sama, menisikö “uusi tekninen ratkaisu” maan alla, päällä vai ilmassa. Pääasia, että suoria yhteyksiä voidaan verkoston latvaosilla lisätä haaroitusratkaisuilla. Tätä nykyinen Helsingin metro ei mahdollista, vaikka itäpäässä yksi haara onkin.

Länsimetroa ei ole vielä liian myöhäistä linjata ja suunnitella uudelleen käyttämään uusia tekniikoita. Tarvitaan vain päättäväisiä luottamushenkilöitä valtuustoon päättämään näin.