Liikennepainotteista valtuustoelämää

Vielä ennen kesälaitumia on yksi valtuuston kokous välittömästi eurovaalien jälkeisenä päivänä. Kaupunkisuunnittelulautakunta kokoontuu ainakin kaksi kertaa ja pitää yhden koulutuspäivän. Pitkä ja kuluttava kevät, ensimmäinen puolivuotinen kaupunginvaltuutettuna alkaa olla voiton puolella ja oppia on tullut paljon. Aivan varmasti edessä on vielä paljon lisää opittavaa, mutta perusasiat alkavat olla jo hanskassa.

Tein tänään ensimmäisen varsinaisen valtuustotekoni, aiemmin kun olen tyytynyt äänestyksen lisäksi kommentoimaan lyhyesti. Tein aloitteen raideyhteydeksi Tapiolan ja Espoon keskuksen välille. Aloitteen taakse tuli 15 valtuutettua lähes kaikista eri ryhmistä. Puolen vuoden kuluessa pitäisi saada jonkinlainen vastaus kaupunginhallitukselta, mutta joka tapauksessa kyseessä on pitkä prosessi, josta ei ola lähiaikoina odotettavissa palkintoa. Kyseistä yhteyttä ei ole määritelty maakuntakaavassa tai muussakaan. Tällaisena aikana investoinnitkin ovat kriittisessä tarkastelussa ja Raide-Jokeri on ensin saatava toimintaan.

Ajattelin huomenna ottaa osaa Espoon Kokoomuksen valtuustoryhmän isännöimään joukkoliikenneiltaan Sellossa klo 18. Aihe on muutenkin ajankohtainen kuin vain edellämainitun aloitteeni vuoksi. Tänään käsiteltiin lopulta pitkin kevättä pöydälle jätetty Johanna Karimäen aloite ja sen seuraksi kehittyneet kymmenkunta toivomusta, joista syntyikin paljon keskustelua. Espoossa on vahva tahto kunnanrajan vaikutuksen hälventämiseksi seutulipun hinnasta. Onko tuleva lippumalli sitten matkaan tai vyöhykkeisiin perustuva vaiko jotain aivan muuta ratkeaa tulevaisuudessa.

Kulttuuripuolella on edessä Mannerheimin syntymäpäivänä tämän hovitaiteilija Akseli Gallen-Kallelan museossa Pilvi-taidenäyttelyn avajaiset.

Lännen raiteet

Kuin tilauksesta kirjoittivat Jouni J. Särkijärvi ja Helsingin Sanomat aiheesta, josta olen itsekin yrittänyt kirjoittaa jonkin aikaa. Inspiraatio on jäänyt uupumaan, mutta näin ulkopuolisesta herätteestä on helppo päästä liikkeelle.

Särkijärvi tuo esiin juuri suorien yhteyksien erinomaisuuden vaihdollisiin nähden ja HS:ssä esitetään näkemyksiä Suurpellon raideratkaisusta. Tällä hetkellä kaavaillaan Suurpellon yhdistämistä pikaraitiotiellä Rantarataan ja Länsimetroon. Louko väläyttää metron haarauttamista Jousenpuistosta Suurpeltoon. Hyvä, että Suurpeltoon ollaan tuomassa raiteita heti alussa, vaikka tähän mennessä suunnitelmat ovatkin puuttuneet siitä huolimatta, että aluetta rakennetaan jo.

Mielestäni olisi älytöntä rakentaa uusia suuralueita ilman raideyhteyksiä. Tähän asti Espoon raidepolitiikka onkin tuntunut nurinkuriselta, koska Suurpellon ja Histan kaltaisia suuralueita ollaan suunniteltu ilman raideyhteyttä tai että raide rakennetaan sitten myöhemmin, kun sitten samaan aikaan olemassa olevaa kaupunkia ja sen suoria yhteyksiä ollaan muuttamassa metroliikenteelle sopivaksi. Siinä menetetään asuinalueiden väljyyttä ja suorat yhteydet.

Kolmas tässä yhteydessä mieleen tuleva seikka ovat hankkeet Tapiolan ja Espoon keskuksen elinvoimaistamiseksi. Ensisijaisesti näitä alueita kehitetään alueen sisäisin ratkaisuin, mutta hyvät liikenneyhteydet ovat silti ratkaisevia alueiden vetovoimaisuuden kannalta. Nyt molemmista on kyllä hyvät yhteydet Helsinkiin busseilla ja junalla, mutta surullisen kuuluisa Espoon sisäinen liikenne näyttää näiden suuralueiden välillä kokonaisuuden tilan. Sekä Espoon keskus että Tapiola ovat keskeisiä alueita kaupungin toimintojen kannalta. Siksi minusta Espoo tarvitsee diagonaalisen raideyhteyden Tapiolan ja Espoon keskuksen välille. Se yhdistäisi myös Olarinluoman, Suurpellon, Hentaan, Kuurinniityn, Tuomarilan ja Suvelan ja parhaimmassa tapauksessa myös Histan kaarevaan linjaan, jonka toinen pää olisi Helsingin keskustassa.

Uusi diagonaaliyhteys on syytä toteuttaa Loukon sanoja lainaten ”uusin teknisin ratkaisuin; vaikka ilmassa”. Nykyinen Helsingin metro ei ole uusi tekninen ratkaisu, vaan ominaisuuksiensa vuoksi äärimmäisen raskas ja kallis vaihtoehto. Seudullisesti voisi olla jopa parempi vaihtoehto purkaa nykyinen metro ja rakentaa tilalle kevyempi ja skaalautuvampi järjestelmä. Tämä kuulostaa mittavalta muutokselta, mutta lopulta tarkoittaisi vain mahdollisuutta käyttää sähkövirtansa ilmajohdosta ottavia junia. Muuten on aivan sama, menisikö ”uusi tekninen ratkaisu” maan alla, päällä vai ilmassa. Pääasia, että suoria yhteyksiä voidaan verkoston latvaosilla lisätä haaroitusratkaisuilla. Tätä nykyinen Helsingin metro ei mahdollista, vaikka itäpäässä yksi haara onkin.

Länsimetroa ei ole vielä liian myöhäistä linjata ja suunnitella uudelleen käyttämään uusia tekniikoita. Tarvitaan vain päättäväisiä luottamushenkilöitä valtuustoon päättämään näin.