Sakkoja somettamisesta? Kyllä, internetin vapautta tiukentavassa Suomessa sekin on mahdollista

Internetiin ei Suomessa kannata ladata tai kirjoittaa ihan mitä tahansa.

Jos nettiin nimittäin sattuu postaamaan vääränlaisen vitsin, on pahimpana uhkana vankila. Samoin valtaapitäviä arvostelevat kirjoitukset voivat poikia sakkotuomion.

Mistä kyse?

– Ehkä kuuluisin on Etelä-Suomessa Helsingin kaupungissa seitsemän vuotta sitten tapahtunut juttu, jossa poliisi kutsui bloggaajan  luokseen ja syytti naista vihapuheesta, sanoo Yle.

– Hän oli jakanut blogissaan kirjoituksen, joissa ilkuttiin muhamettilaiselle kirkolle, joku selittää.

Internetin ja sosiaalisen median sananvapautta hillitsevät terrorisminvastaiset lait. Ne kieltävät muun muassa vihapuheen eli käytännössä esimerkiksi uskonnon arvostelun.

Siksi vaikkapa islamille naureskelu ei siis Suomessa ole sosiaalisessa mediassa ihan pikku juttu.

– Tämä Etelä-Suomessa sattunut tapaus nostatti sen verran kritiikkiä, että monet julkaisivat kirjoituksen uudelleen ja yhä uudelleen, kokonaisena tai pätkissä, alkuperäisenä tai muokattuna. Mutta se ei tarkoita sitä, että asiat olisivat paremmin, joku sanoo.

Viranomaisen voivat jonkun mukaan vieläkin käyttää lakeja hyvin mielivaltaisesti sen sääntelyyn, millaista sisältöä netissä saa jakaa.

Sananvapautta internetissä rajoittavat Suomessa useat erilaiset lait.

Tuorein kiristys netin sananvapauteen on äskettäin valtaan tullut hallitus, jonka mukaan muhamettilaista kirkkoa ja sen johtajia ei sovi arvostella selkeästi epäkunnioittavaan sävyyn.

Profeetta Muhammedia ei esimerkiksi saa kutsua ”satumaiseksi mulkeroksi”. Ja jos kutsuu, siitä saa kukkaroon selvän loven tekevät sakot.

Kuka ja mitä?

Katso itse:

https://yle.fi/uutiset/3-10839322

Uskonnonopetuskaan ei ole ongelmatonta

Lähetin oheisen kirjoituksen 29.3. Länsiväylän vaaliareenalle,mutta vielä tänään 11.4. ilmestyneessäkään numerossa sitä ei oltu julkaistu, joten ensijulkaisen sen nyt itse:

Uskonnonopetuskaan ei ole ongelmatonta

Länsiväylän uutisointi yhdistetystä uskonnonopetuksesta on virittänyt aiheesta keskustelua ja uskontojen edustajat ovat kirjoittaneet aktiivisesti siihen liittyvistä ongelmista. Olen samaa mieltä siitä, että eri uskontojen tunnustuksellista opetusta ei voida yhdistää, mutta haluan muistuttaa, että tunnustuksellisen uskonnon opettaminen peruskouluissa on itsessään ongelmallista.

Minusta maallisen julkisyhteisön ei pidä tukea minkäänlaista uskomusjärjestelmää, vaan opettaa nuoria älylliseen ja kriittiseen ajatteluun ja uskomuksista riippumattomaan pohjoismaiseen moraalikäsitykseen. Uskonnollinen kasvatus tulisikin jättää perheen ja uskonnollisten yhteisöjen vastuulle. Tunnustuksettomuudesta huolimatta en halua riisua koulua sen perinteistä, kuten Suvivirrestä ja joulujuhlista. Ympäröivän yhteiskunnan kulttuuri saa näkyä kasvatuksessa ja sen arvomaailman taustat on hyvä tuntea.

Tästä teemasta ei oikein voi keskustella ilman yhden uskonnon erityishuomioimista – tahdomme tai emme.  Muhamettilaisuuden opettamisessa me kaikki varmasti haluamme olla varmoja siitä, ettei lapsia kiihoteta opetuksen myötä asenteissaan muita vastaan tai yllytetä ääriajatteluun. Julkisessa keskustelussa on usein esitetty, että koululaitoksen kontrolloimana islamin opetus pystyttäisiin toteuttamaan siten, että ääriajattelulle ei opetuksessa annettaisi sijaa.  Tämä näkökulma herättää kuitenkin pohtimaan sitä, minkälaista yhteiskuntaa olemme nykyisellä maahanmuuttopolitiikalla rakentamassa, jos emme voi luottaa islamilaisiin seurakuntiin?

Teemu Lahtinen
eduskuntavaaliehdokas (ps.)

Koraanin lukua radiossa – hyvä vai huono idea?

Ylen suunnitelma lukea koraani radiossa läpi, on herättänyt paljon ristiriitaisia tunteita. En itsekään ole muodostanut vielä lopullista mielipidettä asiaan. Kansa on laajalti tyrmännyt hanketta ja Yle taas on puolustellut hanketta arvojensa mukaisena monikulttuurisuuden edistämisenä.  Ylen lakisääteisestä tehtävästä voidaan olla montaa mieltä, mutta tätä asiaa voidaan katsoa useastakin näkökulmasta.

Toisaalta maailmankulttuurien ja eri uskontojen pyhien kirjojen tunteminen varmasti kasvattaa yleissivistystä. Jos taas motiivina koraanin lukemiselle on yleissivistyksen sijaan monikulttuurisessa hengessä tapahtuva maahanmuuttajien oman kulttuurin edistäminen, on hanke taas varsin arveluttava.

Ajettiin hanketta sitten yleissivistävästä tai monikultturistisesta lähtökohdasta, voidaan asiasta löytää myös ainakin yksi myönteinenkin piirre; koraanin tunteminen saattaa saada monet radion kuulijat havaitsemaan islamilaisen ja sekulaarin länsimaisen maailmankatsomuksen välisen syvän ristiriidan.

Teemu Lahtinen (ps.)
kaupunginvaltuutettu
eduskuntavaaliehdokas

(Julkaistu Länsiväylässä 11.3.)

Mitä h-tiä Husein Muhammed tarkoittaa?

Husein Muhammed on nimennyt bloginsa ”Maassa maan lailla” ja laatinut kirjan islamin ja suomalaisen kulttuurin yhteiselosta. Uusimman City-lehden artikkelin mukaan hänellä on 3 pääväitettä:

1. Maahanmuuttajat eivät vieroksu suomalaisuutta
2. Islam ei uhkaa suomalaista kulttuuria
3. Ulkomaalaisten ei ole helppoa saada oleskelulupaa

Kuinka kestävät Husun pääväitteet ovat? Tarkemmalla lukemisella ne tuntuvat aika heppoisilta.

Huseinin omaksuma yleislinjaus ”Maassa maan lailla” on politiikaksi omaksuttuna yhtä tyhjän kanssa. Lain noudattaminen on itsestään selvää, eikä sen vaatiminen ole mitään poliittista linjanvetoa. Lakia tulee kaikkien noudattaa ja olisi hölmöä vaatia yleislinjanaan esimerkiksi lain noudattamatta jättämistä. Huseinin linjaus on siis nollaluokkaa.

Perinteisempi ”Maassa maan tavalla” taasen on varsin pätevä periaate itselle ulkomailla ja vieraille täällä. Husein esittää syytöksen, etteivät sen kannattajat tiedä mikä on maan tapa. Syytös on typerä, sillä eri maissa on eri tavat. Jopa Uudellamaalla on eri maan tapa kuin Pohjanmaalla. Kuitenkin tapojen noudattamisvaatimuksella viitataan yleissuomalaiseen valtakunnalliseen tapaan.

Eräs maan tapa jota pitäisi noudattaa, on pidättäytyä vaatimasta muilta omien erikoisuuksiensa aktiivista kunnioittamista. Tämä onnistuu suurelta osalta maahanmuuttajia erinomaisesti, mutta on eräitä pienehköjä ryhmiä, jotka vaativat erityishuomiota tai joille ryhmän ulkopuolelta vaaditaan erityishuomiota.

Toinen maan tapa, jonka noudattamisella eräät ryhmät saisivat suurempaa sympatiaa osakseen, on lopettaa kahviloissa lorviminen ja kovaääninen keskustelu. Se on täysin lainmukaista, mutta ristiriidassa maan tavan kanssa. Suomalainen tapa on tehokas ja sen mukaan kahvilassa asioidaan kiireettömästi tarpeellinen aika, muttei viedä asiakaspaikkoja yli kohtuuden. Myös äänenkäytössä pyritään huomioimaan muut asiakkaat. En minä lähde kiistämään vapautta toimia näin, se on tarvittaessa kahvilanpitäjän asia, mutta tiedän sen ärsyttävän monia. Esitän vain neuvon, jolla vähentäisi ryhmiin kohdistuvaa antipatiaa.

Alkaakin näyttää siltä, että Husein on rakentanut ”Maassa maan tavalla” -ihmisistä olkiukon, jota vastaan argumentoi.

Toinen Huseinin nostama aihe tähän otsikkoon on kielen, kulttuurin ja lakien opetuksen puute. Kysyntä ja tarjonta toimii myös koulutuksessakin. Kielen ja kulttuurin kursseja on tarjolla juuri niin paljon, kuin niille on maksukykyistä kysyntää. Onneksi suuri osa maahanmuuttajista on sellaisia ja hakeutuvat itse sopeutumista edistäviin harrastuksiin. On toki sellaisiakin maahanmuuttajaryhmiä, joilla ei ole varaa tai viitseliäisyyttä hankkiutua tällaisiin, vaan jotka odottavat että suomalainen veronmaksaja toisi kurssit nenän eteen.

Korostan, että suurin osa maahanmuuttajista elääkin maassa maan tavalla, mutta että kipukohdaksi nousevat eräät maahanmuuttajaryhmät, mistä pääsemmekin Huseinin seuraavaan väitteeseen, jonka mukaan islam ei uhkaa suomalaista kulttuuria.

On totta, että suurin osa maahanmuutosta tulee muista kuin islamilaisista kulttuureista ja uskon tarkistamatta Huseinin väitteen, jonka mukaan ”muslimien osuus kaikista Suomessa asuvista ulkomaalaistaustaisista henkilöistä on toistakymmentä prosenttia”.

Tekeekö muslimien pieni määrä sitten tyhjäksi islamin uhan?

Mielestäni ei. Kuten aiempana asiaa sivuttiin, on kulttuurissamme jo jouduttu vastakkain islamin motivoimien vaatimusten kanssa. Myös selvästi islamin arvojen motivoimia väkivallantekoja on tapahtunut, vaikkei uskonto olisikaan ainoa tai edes pääasiallinen vaikutin teoissa. Maahanmuuton kanssa tekemisissä olevat (ja myös minuun yhteyttä ottaneet maahanmuuttajat) ovat itsekin huolestuneet muslimien keskuudessa vallitsevista käytännöistä, jotka uhmaavat täkäläistä ihmiskäsitystä. Eräs tällainen vastenmielisenä pidettävä piirre on naisten tiukka sitominen kotiin, jolloin erityisesti musliminaisilla on akuutti syrjäytymisvaara. Tällä kohtaa vaatimus lainnoudattamisesta ei korjaa tilannetta. Tälläkin kohtaa vaatimus maan tapojen noudattamisesta on oikeutettu. Maan tavan mukaan molemmat vanhemmat käyvät töissä ja ovat tekemisissä muun yhteiskunnan kanssa.

Kuten Huseinkin sanoo, maahanmuuttajien enemmistö sopeutuu hyvin ilman suurempia vaikeuksia suomalaiseen yhteiskuntaan. Mielstäni se osoittaa, että vikaa ei ole suomalaisessa yhteiskunnassa, jos jotkut maahanmuuttajat eivät sopeudu. Jos sopeutumisvaikeudet keskittyvät tiettyihin ryhmiin, on ryhmässä ryhmänä vikaa. Sellaiset ryhmät tulisi pirstoa niin, että siihen kuuluneilla yksilöillä olisi mahdollisuus sopeutua ja sopeutumattomat ajaa pois.

Sattumalta muslimit ovat olleet paljon esimerkkinä ryhmästä, jolla on ollut sopeutumisvaikeuksia ja jonka sopeutumisvaikeuksien kumoamiseen myös maahanmuuttoaktivisti ovat eniten panostaneet. Huseinkin muistuttaa, että lukumääräisesti kyseessä on pieni osa maahanmuuttajista. Tämä pieni osa on kuitenkin ongelmaltaan suurin, joten siksi Husein ei onnistu kuittaamaan islamin valloituspelkoa noin helposti.

Islamin uhka suomalaiselle kulttuurille on siis hyvinkin konkreettinen. Huseinin väite on totuudenvastaisesti kaunisteltua pötyä.

Kolmas Huseinin perusväite koskee viranomaiskäytäntöjä. Sen suhteen maahanmuuttajat ovat toiminnan kohteena, kun edellisten väittämien osalta olivat aktiivisessa roolissa.

Onneksi Maahanmuuttovirasto (Migri) julkaisee tilastoja vuosittain, joten oleskeluluvat, turvapaikat ja karkotuspäätökset on helppo tarkistaa. Migrin tilastojen kohdalla on huomioitava, että se tilastoi karkotuksissa vain tekemänsä päätökset, ei lainkaan niiden toimeenpanoa. Poliisi ei julkaise suoriteperustaisia tilastoja webissä ja tässä iltapäivällä en saanut enää poliisihallituksesta asiasta vastaavia kiinni. Sen osalta joudun siis turvautumaan toissijaiseen tietolähteeseen.

Migrin mukaan vuonna 2009 haki oleskelulupaa 20790 henkilöä ja sellainen myönnettiin 15208 henkilölle, eli pyöreästi 73 %:lle hakijoista.

Migrin mukaan turvapaikkaa vuonna 2009 haettiin 5988 kertaa ja se myönnettiin 1373 henkilölle ja kielteisen päätöksen sai 4335 henkilöä. on huomautettava että valtaosa (1488) kielteisistä päätöksistä perustui Dublin-säännökseen ja 394 hakemusta raukesi hakijan vaikutuksesta. Perusteettomia ja turvallisesta maasta tulevia hakemuksia oli yhteensä 692 kappaletta. Nämä perusteet ovat kaikki ”varmoja”, eli hakijaa voidaan pitää kansanomaisesti onnenonkijoina. Harkinnan perusteella kielteisiä päätöksiä oli 388 kappaletta, joita on nyt tässä kontekstissa pidettävä asiallisina.

Yhteensä asiallisia turvapaikanhakijoita oli 1761, joista pyöreästi 78 %:lle myönnettiin turvapaikka.

Oleskeluluvan kohdalla Husein sortuu käsitteiden taakse piiloutumiseen. Kansa tarkoittaa oleskeluluvasta puhuessaan kaikkia niitä hallinnollisia päätöksiä, joiden perusteella ei-kansalainen saa oleskella maassa. On siis tutkittava vielä maasta poistamisia.

Migri kertoo tehneensä vuonna 2009 kokonaista 80 karkotuspäätöstä, mutta toimeenpanosta sillä ei ole tietoa. Koska poliisin tilastoja ei nyt ole saatavilla, perustan jatkossa käsitykseni poliisin ylijohdon julkaisemaan Laittoman maahantulon vastaiseen toimintaohjelmaan. Sen mukaan ”Poliisi  pani täytäntöön 998 maasta poistamispäätöstä vuonna 2008.” Terminologian kohdalla pitää olla tarkkana. Poliisin termi ”poistamispäätös” on Migrin termeissä sekä karkotus että käännyttäminen yhteensä. Käännyttämisistä on vaikeaa saada tietoa, sillä sen voi ilmeisesti päättää paitsi Migri, myös poliisi ja rajavartiolaitos.

Lähinnä ”yleisessä tiedossa” on, että karkotuksia ei juurikaan toimeenpanna ja että joka kerta kun sellaista pannaan toimeen, nostavat rajattomuushörhöt siitä metelin ja osoittavat mieltään. Arvioisin lukumääräksi siis yksittäisiä ennemmin kuin kymmeniä. Mutta myönnän, että juuri tähän hätään minulla ei ole faktaa tämän väitteen tueksi.

Kun oleskeluluvan saa 73 % hakijoista, turvapaikan 78 % asiallisista hakijoista ja asiattomiakaan ei tosiasiallisesti poisteta maasta, niin väitän, että Husein puhuu palturia ja että Suomessa saa helposti ’oleskeluluvan’ tai kun tarkempia ollaan, niin väitteeni kuuluu ”Ulkomaalainen saa oleskella Suomessa liian helposti.”

Kaiken kaikkiaan Husein Muhammedin väitteet ovat köykäisiksi punnittu. Husu, kun tiedän, että luet tämän kuitenkin, niin voisitko avata näin tyhmemmällekin, että mitä helvettiä oikein väitteilläsi tarkoitat?

Sen verran sinua tiedän ja tunnen, että voin vilpittömästi todeta sinulla olevan paljon annettavaa Suomelle ja sen asukkaille. Kadulla kohdatessamme moikkaan hyvää jätkää, enkä mamumannekiiniä. Hyötypotentiaalisi näyttää kuitenkin valuvan hukkaan politiikan ja ihmisoikeusjuridiikan parissa. Väitän jopa että Husein Muhammedin kaltainen menestyvä yritysjuridiikan ammattilainen tekisi paljon enemmän hyvää Suomen muslimivähemmistölle kuin mitä poliitikkona ja maahanmuuttojuristina ikinä teet.