Perussuomalaisten puoluekokous Tampereella herätti paljon huomiota ja media onkin käsitellyt kokousta laajalti asiallisesti ja vähän asiattomastikin. En jaksa puuttua niihin epäkohtiin, sillä monet ovat jo ehtineet perkaamaan asiaa.

Sen sijaan tilitän kokouksesta itsestään. Kokoustila ja järjestelyt olivat pääsääntöisesti varsin mukiinmeneviä, mutta pidempi istuminen sivukatsomossa saattoi aiheuttaa selkäkipuja muille kuin minullekin. Vastaisuudessa olisi kiva, jos kokouspaikassa huomioitaisiin istuntojen pitkä kesto. Erityinen kiitos järjestäjille tulee antaa ruokailumahdollisuudesta kokoustilan välittömässä yhteydessä, jossa ruokailijat saattoivat seurata kokousta sitä kuitenkaan häiritsemättä.

Puoluejohdon vaalit menivät satumaisen hyvin. Vaikka kaikista varapuheenjohtajista äänestettiin välillä vähän turhauttavalla tavallakin kahteen kertaan, tuli lopputulokseksi erinomainen kolmikko. Omat suosikkini kansanedustajat Juho Eerola ja Hanna Mäntylä valittiin toiseksi ja ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. Kolmanneksi puheenjohtajaksi äänestin toisella kierroksella Kulpakkoa, mutta Ojennus on oikeastaan puolueen kannalta parempi tuoden vähän elämänkokemusta puoluejohtoon.

Ensimmäisen kokouspäivän jälkeen oli mukavaa juhlia, kuten uutisista olette voineet lukea. Lehdistö sai tästäkin jutunjuurta ja repivät otsikot, mutta aiheetta.

Toinen kokouspäivä jätti negatiivisen fiiliksen. Paikallis- ja piiritason suhmuroinnit vaikuttivat puoluekokoukseen asti, kun ryhdyttiin valitsemaan puolueen toiseksi korkeinta päättävää elintä, puoluevaltuustoa. Lisäksi puoluekokous ei noudattanut puolueen sääntöjä, joiden mukaan

”Puoluevaltuuston jäsenet valitaan puoluekokouksessa enemmistövaalitapaa noudattaen yhdellä kertaa toimitettavassa vaalissa, jossa puoluekokouksen äänioikeutettu henkilöjäsen voi antaa yhden äänen valitsemalleen ehdokkaalle, ja valituksi tulee enintään niin monta jäsentä kuin puoluekokous on päättänyt puolueen henkilöjäsenten valitsemien puoluevaltuuston jäsenten enimmäislukumääräksi.”

Säännöistä poiketen valinta suoritettiin pitkillä listoilla, jossa pohjaesityksenä oli säännöissä mainitsemattoman, ilmeisesti puoluehallituksen nimeämän, vaalivaliokunnan laatima lista. Vastaehdotusten piti olla sitten kokonaisia listoja. Nyt puoluevaltuuston koostumus on kokonaan aluepoliittisin perustein syntynyt, vaikka piirien puheenjohtajien automaatiojäsenyyden pitäisi huolehtia alueellisuudesta ja antaa puoluekokouksen valita poliittisin perustein.

Jäätyäni valitsematta, vaikka Espoon paikallisosasto sitä tahtoikin, olen tietenkin hieman hapan. Makeutan tilitystäni kuitenkin siten, että en aio tutkituttaa asiaa tai tämän enempää moittia puolueen toimintaa.