Tuo wanha kehno, Jukka Relander, kirjoittaa jälleen maahanmuutosta Uuden Suomen blogissaan. Tällä kertaa hänen tehokeinovalikoimaansa demonstroi virheellinen vastakkainasettelu. Kärjistyksestä tällainen vastakkainasettelu eroaa siten, että ei ymmärretä kärjistyksen tuoman eron olevan retorista, vaan luullaan sen olevan todellisuutta. Näin hän tekee lopettaessaan kolumninsa kysymykseen:

Maahanmuuton sallimisessa/torjumisessa on lopultakin kyse arvovalinnoista. Haluammeko monikulttuurisen vai homogeenisen yhteiskunnan, siedämmekö eri rotuja vai vaadimmeko valkoista?

Maahanmuuton kohdalla ei keskustella sen sallimisen tai torjunnan välillä. Maahanmuuton yhteydessä keskustellaan siitä lähtökohdasta, että se on sallittua ja konflikti koskee määrää ja laatua. Edes sietäminen ei ole mukana diskurssissa; sekin on itsestään selvyys ja valkoisen vallan vaatijat ovat hyvin harvalukuinen joukko jopa maahanmuuttokriittisen kehyksessä. Relander ei siis ole ihan ajan tasalla sen suhteen, keitä kuvittelee keskustelukumppaneikseen (olikos tämä joku yllätys?). 

Edelleen kanta maahanmuuttoon ei redusoidu yksinkertaiseen arvovalintaan monikultturismin ja homogeenisen yhteiskunnan välillä, eikä rotukysymykseen. Tämä valinta on ratkaistava erikseen ja ennen kannanottamista maahanmuuttoon.

Miksi?

Siksi koska päätettävä halutaanko yhteiskuntaa kehittää kohti ihanteellista sosiaalista hyvinvointiyhteiskuntaa* vai hobbesilaista luonnontilaa. Kun tämä päätös on tehty, voidaan keskustella keinoista joilla tavoitetta kohti päästään. Rikkomalla sosiaaliset rakenteet, yhteisöllisyys, luottamus ja solidaarisuus, päästään kohti luonnontilaa kun taas näitä tukemalla kohti sosiaalista hyvinvointiyhteiskuntaa.

On epärealistista kuvitella etnis-kulttuurisesti hajanainen yhteiskunta keskenään solidaariseksi. Ihminen on laumaeläin ja luonnostaan luottaa oman ryhmänsä jäseniin ja hakeutuu omankaltaistensa pariin helpommin. Yksilöissä toki on eroja tämän suhteen, mutta yhteiskuntaa ei voida räätälöidä kunkin oman mielen mukaan. Siinä mennään enemmistön ehdoilla. Ihmisen luonnosta ei tietenkään pidä johtaa arvoasetelmaa ja minusta on hyvä, jos ihminen pystyy toimimaan myös ”laumansa” ulkopuolisten kanssa ja yhteistyössä. On kuitenkin virhe olettaa kaikkien automaattisesti kykenevän, tai edes pyrkivän tällaiseen käyttäytymiseen. Yhteiskunta tuleekin rakentaa ihmisille sopivaksi, eikä koulia ihmisiä yhteiskuntaa varten. Minusta tämä periaate erottaakin oikeistoa ja vasemmistoa. Vasemmistolaisena Relanderin näkemys on lokerossaan looginen, muttei realistinen. Monikulttuurisuus tuhoaa tätä myötä yhteiskunnallisen vakauden.

Epävakaa yhteiskunta tarvitsee sisäisen liiman puuttuessa koossapysymisikseen ulkoisen pakkovallan. Länsimaissa ja jopa Suomessakin on jo valitettavan lukuisia esimerkkejä, kuinka monikulttuurisuuden seurauksena myös vapaus on katoava luonnonvara. Tässäkin mielessä valinta monikultturismin suuntaan on arvokysymys vapauden suhteen. Eikä mikään outo juttu vasemmistolle.

Relanderillakin on sentään joku asia kunnossa. Talouteen liittyvät havainnot. Taloudellinen toimeliaisuus luo taloudellista toimeliaisuutta. Näinhän se on. Tästäkään havainnosta emme voi luottaa Relanderin johtavan oikeita johtopäätöksiä. Jo nyt on silminnähtävissä, että maahanmuuttanut väestö ei mitenkään yksiselitteisesti ole taloudellisesti toimeliasta väestöä. Mikään ei takaa tai edes lupaile, että vastaisuudessakaan toimeliasta väestöä olisi tulossa. Näin ollen monikultturismi on uhka vauraudellekin. Kaikki luvut ja tavoitteet ovatkin vaarallisia, sillä systeemeillä on taipumus täyttää ne tarvittaessa laatuvaatimuksista poiketen, jos kriittisiä laatuvaatimuksia ei ole avoimen kansalaiskeskustelun perusteella voitu asettaa. Neuvostoliitto ja -talous edustaa esimerkkiä numeraaliorientoituneesta tavoiteasettelusta, jossa laadulla ei ollut merkitystä. Ikävä huomata, että nykyvasemmisto ei ole ottanut opikseen.

Tästä teemasta lienee tullut Relanderille lempilapsi. Odotettavissa on vielä muitakin tähän liittyviä mölväisyjä, joten kannattaa seurata Usaria.

*Hyvinvointiyhteiskunta eroaa sosialidemokraattisesta hyvinvointivaltiosta. Lukijan ei pidä luulla minun kannattavan sellaista.