Tag Archives: käräjäoikeus

Täysi kierros käräjillä

Posted on by

Viime viikon maanantaina sain istua käräjillä myös syytettyjen penkillä. Kaikki muut penkit ovatkin jo aiemmin tulleet tutuiksi, kun olen ollut yleisönä, hakijana, syyttäjän tukemana asianomistajana, todistajana ja tuomarina. Ehkä juuri mittava kokemukseni oikeusistunnoista vaikutti siihen, etten jännittänyt tai hermoillut istuntoa. Kokemus tämäkin.

Istunnossa ei sinänsä mitään yllättävää tapahtunut ja se vietiin läpi jouhevasti puolessatoista tunnissa. Syyttäjä esitti lakonisesti syytteensä, jonka jälkeen avustajani seikkaperäisesti esitti puolustuksen keskeiset argumentit, jotka perustuvat luonnollisesti sanavapauteen, mutta myös yhdenvertaisuuteen.

On näet siten, että kuluneen vuosikymmenen aikana noita syytteen alaisia lauseita on esitetty laajalti joukkotiedotusvälineissä ja yksityisten kansalaisten puheenvuoroissa hyvin samaan tapaan kuin minä, mutta osin myös paljon moitittavammalla tavalla. Yle Uutiset kommentoi Halla-ahon tuomiota tuoreeltaan itse muokaten tekstejä Liite V1, TV2:n A-Talkin juontaja esitti kiihottavaksi esitetyn lauseen suorassa valtakunnallisessa tv-lähetyksessä Liite V2, korkein oikeus (KKO) julkaisi erikseen vapaasti muotoillun tiedotteen, jossa se aivan tarpeettomasti toisti lauseet, kun olisi aivan hyvin voinut viitata itse ratkaisutekstiin, jossa ne esitettiin julki ihan legitiimillä tavalla (ja josta myös kopioin lauseet niitä itse kirjoittamatta) Liite V3. Myös Iltalehti kirjoitti vapaasti muotoillen lauseet uudelleen ja vieläpä voitontuottotarkoituksessa Liite V4. Kaikkein raskauttavin on ehkä ”Ei vihapuheelle” -sivusto, joka esitti lauseen sellaisenaan täysin ilman viitteitä tai kontekstia Liite V5.

Yhtäkään edellä mainituista tai muitakaan lauseita esittäneitä ei ole saatettu rikosoikeudelliseen tutkintaan. Jostain syystä valtakunnansyyttäjänvirasto määräsi syytteen nostettavaksi vain perussuomalaisen kansanedustajaehdokkaan kohdalla. Ovatko toiset tosiaankin tasa-arvoisempia kuin toiset?

Koska twiiteillä ei ollut mitään reaalimaailmassa ilmenevää seurausta, ei väitetyn rikoksen osalta voida arvioida seuraustahallisuutta lainkaan, ja koska kyseisiä lauseita on esitetty julkisuudesta sellaisenaan, muokattuna, asiakokonaisuudessa ja irrallaan, on hyvin kyseenalaista vilpittömästi väittää, että olosuhdetahallisuuskaan täyttyisi. Rangaistus voidaan yleisen oikeusperinteen mukaan langettaa vain tahallisesti tehdystä rikoksesta (ellei teko ole tuottamuksellisesti rangaistava).

Uskonrauhan rikkominen on aito ajatusrikos, sillä sen ensimmäisenä tunnusmerkkinä mainitaan loukkaamistarkoitus. Tässä syyttäjän ja tuomarin olisi päästävä tekijän tekohetken aikaiseen mieleen, ja sen perusteella tehtävä ratkaisunsa. Näyttöä motiivista toki voidaan pyrkiä eri tavoin esittämään.

Loukkaamistarkoituksen puuttuminen vaikutti 2006 siihen, ettei valtionsyyttäjä Mika Illman tuolloin nostanut syytettä, kun julkaisin ns. Muhammed-pilapiirrokset. Alkuperäisessä Jussi Halla-ahon jutussa ei ollut loukkaamistarkoitusta, mutta KKO siitä huolimatta langetti pahamaineisen tuomionsa. Minun jutussani syyttäjä ei edes yrittänytkään esittää minulla olleen loukkaamistarkoitusta, vaan perusti koko argumentaationsa vain jukaisuntekoon.

Tähän liittyy olennaisesti yhdenvertaisuus, sillä melko yleisessä tiedossa on, että kristinuskon pyhänä pitämiä persoonia on saanut pilkata, herjata ja häpäistä ilman pelkoa rikosoikeudellisista seuraamuksista. Ovatko toiset tosiaankin tasa-arvoisempia kuin toiset?

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan eroaa tässä mielessä uskonrauhan rikkomisesta, että motiivilla ei ole merkitystä. Olennaista on vain menettely, eli julkiseksi nähtäville asettaminen. Kuitenkin yleisen rikosoikeudellisen periaatteen mukaan, rangaistavaa siitäkin tekee tahallisuus, jota jo ylempänä käsittelin. Nyt käräjäoikeudessa ei kukaan mennyt lauseisiin sisälle, eikä niiden merkitystä tai sisältöä sinänsä käsitelty lainkaan; ne esiintyivät puhtaasti instrumentaalisina. Minustakaan ei ole mielenkiintoista pureksia sitä, että onko lause “Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre” uhkaava, panetteleva tai solvaava. Panettelu ja solvaus ovat poistuneet rikoslaista, mutta panettelu tarkoittaa pahantahtoista häpäisemistä ja solvaus taas yleistä totuudenmukaistakin häpäisemistä. Yleisesti katsotaan, että nykyään kunnianloukkaus käsittää nämä rikokset, joka taas on asianomistajarikos. Kyseessä oleva lause oli parodia päivälehden suomalaisia koskevasta julkaisusta, josta ei kuitenkaan seurannut rikosoikeudellisia seuraamuksia. Ovatko toiset tosiaankin tasa-arvoisempia kuin toiset?

Hätäisempi saattaisi luulla, että tapaukseni on identtinen Jussi Halla-ahon tapauksen kanssa ja että minulta olisi ollut tyhmää kaivaa verta nenästäni ja hankkia miltei varmuudella syyte ja langettava tuomio. Näin ei kuitenkaan ole. Siinä missä yhteistä tapauksille on näiden kyseisten lauseiden käyttö instrumentteina ja kaksoisstandardin olemassaolon kritisointi, oikeudellisesta näkökulmasta ero tulee juuri tahallisuuden kautta. Vaikka molemmat varsin tarkoituksella julkaisimme tekstit, tekee ylempänä esittämäni tahallisuuden asteet.

Avustajani nosti esiin myös roolini poliitikkona ja eduskuntavaaliehdokkaana. Sen roolin kautta minulla on paitsi oikeus, myös eettinen velvollisuus äänestäjiäni kohtaan tuoda esiin yhteiskunnallisia epäkohtia, vääriä lakeja, oikeuskäytäntöjä ja vakaumukseni mukaisia poliittisia näkemyksiäni lainsäädännön muuttamiseksi. KKO:n ratkaisuja ei voida muuttaa kuin lainsäädäntöteitse ja se on lainsäätäjien tehtävä. Kysymys on siis poliittisesta prosessista, ei juridisesta. Edelleen olen pyrkinyt esittämään poliittista näkemystäni tulevan lain mukaan, de lege ferenda, siteeraamalla KKO:n 8.6.2012 julkaiseman sanamuodon mukaisesti siihen mitään lisäämättä tai poistamatta.

Todisteet osoittavat useiden suurten medioiden käsitelleen samoja tekstejä julkisuudessa huomattavasti laajemman lukijakunnan piirissä ja että näitä tekstejä on muokattu tai julkaistu sellaisenaan, mutta ketään ei oltu edes pyritty saamaan rikosoikeudelliseen vastuuseen, kuten minua nyt. Ovatko toiset tosiaankin tasa-arvoisempia kuin toiset?

Koska rikosoikeudessa syyksiluennan voi tehdä vain tahallisesta rikoksesta ja ilman varteenotettavaa epäilystä, ei käräjäoikeudella oikein ole eväitä langettava tuomion antamiseen.

Olen esitutkinnasta lähtien johdonmukaisesti kertonut yhteiskunnallisesta motivaatiostani KKO:n ratkaisun muuttamiseksi, eikä missään vaiheessa ole esitetty epäilystä loukkaamistarkoituksesta tai tahallisuudesta tai rikollisesta mielestä, joten uskonrauhan rikkomisesta ei voi tuomita.

Mikäli taas käräjäoikeus tulkitsee, että kiihottamisessa kansanryhmää vastaan ei edellytetä minkään tasoista tahallisuutta (kuten rikosoikeudessa yleensä), olisi kaikki samoja tekstejä sellaisenaan tai muokattuina julkituoneet myös saatettava rikosoikeudelliseen vastuuseen, sillä muutoin minua ei kohdeltaisi perustuslain turvaamalla yhdenvertaisella tavalla.

Huomenna 29.3. saamme virka-ajan puitteissa käräjäoikeuden ratkaisun ja näemme, ovatko toiset tosiaankin tasa-arvoisempia kuin toiset.

 

Aikomani loppulausunto käräjillä

Posted on by

Olin suunnitellut pitäväni poleemisen loppulausunnon käräjillä, mutta lakimiehen kanssa päädyimme siihen, että pidetään politiikka salin ulkopuolella ja keskitytään asiaan. Hyvä niin, nyt istunto meni jouhevasti ja kaikki pääsivät lounaalle ajoissa :) Julkistan kuitenkin tekstin tässä. Aloin istunnon jälkeen kirjoittaa myös analyyttisempää bloggausta, mutta katsotaan saanko sen huomenna kirjoitettua loppuun. Mutta tässä puhe, jota ei koskaan puhuttu:

Aiottu loppulausuntoni

Tätä tapausta ei voi ymmärtää, jollei tunne taustoja. Twitteriin Finlexin-sivustolta kopioimani ja jakamani tekstinpätkät, joiden vuoksi olen nyt täällä syytettynä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sekä uskonrauhan rikkomisesta, toivat alunperin tuomion Jussi Halla-aholle. Sillä, että jaoin tuomion Halla-aholle tuoneet lauseet, ei ole mitään tekemistä kansanryhmien tai uskontojen kanssa, vaan kyseessä on alunperinkin ollut kärjistetty keino osoittaa, kuinka kaksinaamainen ja epäreilu on media ja oikeuslaitos. Suomalaisista tai kristinuskosta voi kirjoittaa aivan vapaasti ja ilman pelkoa vaikka mitä, myös halventavaa ja loukkaavaa tekstiä, eikä siitä kukaan joudu vaikeuksiin. Jos taas suomalaisten ja kristinuskon tilalle vaihtaa jonkun muun ihmisryhmän tai toisen uskonnon, joutuu siitä oikeuden eteen vastaamaan. Ja tämä siltikin, vaikkei kritiikin kohteena ole ihmisryhmä tai uskonto, vaan se kolmas osapuoli, joka häikäilemättä käyttää valtaansa lietsoakseen vihaa suomalaisia ja länsimaista kulttuuria kohtaan.

Vuonna 2012 silloinen valtakunnansyyttäjä Mika Illman antoikin paljon puhuvan lausunnon Hufvudstadsbladetin haastattelussa. Hän totesi tuolloin Jussi Halla-ahon tuomiosta näin:

“on hyvä, että lain tulkitsijat nyt ovat saaneet ennakkotapauksen. Korkein oikeus on vetänyt rajan sille, kuinka pitkälle se, joka arvostelee valtaapitäviä, saa provosoida ja liioitella”.

Halla-ahon tuomiossa ei siis ollut kyse ihmisryhmää vastaan kiihottamisesta eikä uskonrauhanrikkomisesta, vaan kyse oli vain ja ainoastaan siitä, että Jussi Halla-ahon kritiikki osui niin tehokkaasti maaliinsa, että moiselle kritiikille piti vetää rajat. Onkin vähintään paradoksaalista, että Halla-aholle annettu tuomio tuli juuri sen toiminnan seurauksena, jota hän itse kritisoi.

Näitä rajojahan on vedelty vaikka kuinka kauan. Valtaapitävät eivät voi sietää heitä, jotka osuvat kertapotkulla maaliin. Jokainen, joka tuntee Halla-aholle tuomion tuoneiden ja minut käräjäsaliin saatteneiden tekstien kontekstin ymmärtää sen, ettei niissä ole mitään, ei pienintäkään, rasistista ulottuvuutta. Tuon tietävät myöskin he, jotka tuomioita jakavat ja jotka tutkinpyyntöjä jättävät. Jälkimmäiset tuntevat systeemin ja tietävät sen, kuinka helppoa on vaientaa epämieluisat mielipiteet ja saattaa ihmisiä vaikeuksiin, ja tuomioita jakavat elimet ovat valmiita mihin tahansa huolehtiakseen, jottei valtaapitävien norsunluutornit murene.

Länsimaisen demokratian kivijalka on sananvapaus. Viime aikoina on kuitenkin lanseerattu ajatus sananvastuusta ja jotta ihmiset pitäisivät mielessä sen, että liiallinen kritiikki ei ole hyväksi yksilölle itsellekään, käytetään tehokeinona ikiaikaista päitä pölkylle -metodia. Poliittisesta satiirista, pilkkalauluista ja tiedon jakamisesta voi todellakin joutua 2010-luvun Suomessa käräjille. Ei ole mikään ihme, että suomalaisten usko oikeusjärjestelmään horjuu, kun valtaapitävien kritisoinnista voi joutua suurempiin vaikeuksiin kuin väkivaltarikoksesta.

Suomen perustuslaki takaa oikeuden jakaa ja vastaanottaa tietoa kenenkään sitä ennalta estämättä. Sananvapaudella on kuitenkin muutamia rajoitteita, mm. Toisesta ihmisestä ei saa levitellä perättömiä juttuja, jumalia ei saa pilkata eikä yllyttää ketään rikokseen. Mikään laki ei kuitenkaan tunne valtaapitäviin kohdistuvan kritiikin rajoittamista, mutta ne rajat jotain vuosia sitten katsottiin tarpeelliseksi määritellä ja rajoitukset naamioida uskonrauhan rikkomiseksi ja kansanryhmää vastaan kiihottamiseksi.

Meillä on Suomessa hyvin vapaa lehdistö ja sananvapaustilanne hyvällä tolalla niin kauan kuin vapauksia käytetään “oikein” eikä kritiikki uhkaa vallassa olevien ja yhteiskuntamme hyväuskoisista hyötyvien etuja. Sanoista ja lauseista tulee helposti yhteiskunnan vihollisia, kun niillä sivalletaan iljettävimpiä ilmiöitä ja hulluimpia rakenteita. Siitähän tässä koko tapauksessa on kysymys, oli jo silloin, kun Jussi Halla-aho tuomionsa sai. Minulle halutaan tuomio puhtaasti poliittisista syistä.

Halutaan vaalien alla muistuttaa, että Halla-aho on rikollinen ja jokainen, joka kyseenalaistaa hänen saamansa tuomion, on kanssarikollinen, ihmiskunnan vihollinen ja yksiselitteisesti paha ihminen. Oikeasti kyse on vain ja ainoastaan siitä, että isänmaan ja suomalaisen kansan etua vilpittömästi tavoittelevat poliitikot muodostavat itsensä yhteiskunnan eliitiksi nostaneille tahoille uhan eikä mitään keinoja kaihdeta omaa hyvää puolustaessa.

Minä en kadu pätkääkään sitä, että jaoin nuo Jussi Halla-aholle täysin epäreilun ja jopa absurdin tuomion tuoneet tekstit. Tekisin sen uudestaan ja toivon, että mahdollisimman moni muukin tekee niin niin kauan, että asiasta voidaan lopultakin käydä asiallinen keskustelu julkisuudessa. Halla-aho ei ole ainut, joka on joutunut kärsimään kontekstistaan irti leikkailtujen lauseiden vuoksi, ja niin kauan kuin sitä harrastetaan, on moista alatyylistä kiusaamista vastaan taisteltava.

Haluan lopuksi yksinkertaistaa tämä jopa kafkamaisia piirteitä omaavan oikeusjuttuni: On olemassa sarkastinen mielipidekirjoitus, jossa esimerkein osoitetaan yhteiskunnan toimijoiden kaksinaismoralismi. Tuon kirjoituksen kärkkäät esimerkit kaksinaismoralismista tuovat kirjoittajalle tuomion. Eikö tuo ole jo tarpeeksi hullua? Ei ilmeisesti. Lauseet, joista tuomio annetaan, julistetaan kielletyiksi lauseiksi, joita ei saa koskaan ikinä missään enää sanoa ääneen. Ei siltikään, että niiden sanoma ei ole mitään sellaista, minkä vuoksi ne on kielletty.

Tai ehkä juuri siksi niitä ei saa ääneen lausua.

Minä ne ääneen lausuin ja nyt on minun pääni vuorostaan pölkyllä.

Eipä olla kovinkaan kauas tultu muutaman sadan vuoden takaisesta ajasta. Sanoilta ja mielipiteistä suojeltavat instituutiot ja tahot muuttuvat, mutta periaatteet pysyvät samoina. Valtaapitäviä ei saa kritisoida.