Kävin lounaan jälkeen käyttämässä kansalaisoikeuttani eli äänestämässä ennakkoon tulevissa kunnallisvaaleissa. Koska olen espoolainen, niin huolellisen ehdokkaisiin tutustumisen jälkeen, päätin äänestää parasta vaihtoehtoa numerolla 48 ja nykytekniikkaa hyödyntäen näppäsin tästä todisteenkin.
Uskon esimerkin voimaan ja toivon mahdollisimman monen seuraavan mallisuoritusta. Lähimmän suorituspisteen löydät kätevästi äänestyspaikat.fi:stä (juu, osoitteessa on oikeat ääkköset).
Kansalaiset ovat jälleen päässeet tutkimaan vaaliehdokkaita vaalikoneiden avulla. Monet ehdokkaat ovat viime aikoina tuskastelleet koneiden täytön aiheuttamaa vaivaa ja ajanvientiä. Myös tyhmiin ja kieroiksi katsottuihin kysymyksiin on tuskastuttu.
Vaalikoneiden tultua julkiseen käyttöön, on ainakin minulla tapana testata tai kalibroida konetta tekemällä se äänestäjänä. Viime vuosina olen saanut itseni ykkösvaihtoehdoksi, vaikka joskus koneiden varhaishistoriassa algoritmeihin tuntui olevan ympätty satunnaisuutta mukaan, kun millään ei saanut itseään ekaksi vaikka kuinka tarkasti asetti valitsimet.
Tällä kertaakin testasin koneita. MTV3:n vaalikone tuntui antavan melko hyvää tulosta, sillä sain itseni lisäksi kärkikaartiin monia tuttuja, joiden kanssa on vuosien mittaan toimittua havaittu olevan samantapaisia ajatuksia. ZEF:in koneesta en muuten erityisemmin pidä, sillä pikselintarkka nysvääminen liukuvalitsimien kanssa närästää. Myös osiokohtainen kommentointi tuntuu vähän hassulta, vaikka oma yhteenkokoava etunsa silläkin on.
Ylen vaalikone tuntui täyttäessä melko hyvältä, muitta tulosten tultua julki piti vain todeta, että kalibrointi ei ollut onnistunut. Sain kyllä itseni ekaksi, mutta moni reaalimaailmassa samanmielinen jäi nyt hyväksyttävien ehdokkaiden häntäpäähän. Olin kovin hämmentynyt tästä, mutta minusta se kertoo sen, että kysymyksiä ja vastausvaihtoehtoja voi tulkita samoista lähtökohdistakin hyvin erilaisin tavoin. Tällä on sitten seurauksensa.
Tulee mieleen eräs byrokraattinen työyhteisö, jossa on erilaisia sisäisiä tilauslomakkeita, joita tilaajat eivät osaa täyttää ja toimittajat tulkita.
Joskus aiemmin vaalikoneiden täyttö ja käyttö oli innostavaa ja vaikken erityisen suurta painoarvoa niille omien valintojeni kohdalla antanutkaan, koin koneet yksinomaan hyviksi. Nyttemmin en ole niitä juurikaan ollut kiinnostunut käyttämään vaaleissa, joissa itse en ole ollut ehdolla (eurovaalit, presidentinvaalit). Konsepti tuntuu jotenkin nuhjaantuneen vaikka teknisesti koneet ovatkin parantuneet. Silläkin on varmasti jotain merkitystä, että vaalikoneita tarjoavat mediatalot, joille tietyllä tapaa on hyväksi, jos vaalikonevastauksista saa jotain jutun juurta.
Aihepiiriin erikoistuneet koneet ovat yleensä olleet mielekkäämpiä ja ylläpitäjänä onkin yleensä ollut aiheeseen erikoistunut järjestö tai muu voittoa tavoittelematon taho. Ne ovat ehkä tylsempiä ja vähemmän karnivalistisia, mutta omasta kapeasta näkökulmastaan nähden kuitenkin hyödyllisiä.
Uusi Suomi yritti uudistaa konseptia eduskuntavaalien alla tarjoamalla puoluekoneen, mikä tuntui tarpeelliselta ja voisi olla hyvä lisä jokaiseen vaaliin.
Milloin tarjottaisiin helppo ja nopea kone, esimerkiksi Maailman pienimmän poliittisen kyselyn tai Poliittisen kompassin tyyliin? Se tarjoaisi vakaampaa vastinetta ajalle yksittäisten kysymysten sijaan.
Viime torstaina vietettiin Leppävaarassa perinteisiä Raittikarnevaaleja. Me Espoon Perussuomalaiset olimme teltallamme läsnä koko päivän, kun muut puolueet saapuivat paikalle vasta iltapäivällä. Koko ajan edustajamme saivat olla tekemisissä kiinnostuneiden kaupunkilaisten kanssa ja materiaalia meni kuin häkää. Saavuin itse paikalle puolilta päivin ja pystytin rolluppini teltan kulmalle.
Päivän mittaan ehdin keskustella myös oman väen kanssa ja aiempi käsitykseni siitä, että olemme saamassa täyden ehdokaslistan, varmistui. Olemme tehneet ”teknisen vaaliliiton” Espoon Sitoutumattomien kanssa, eli heidän ehdokkaansa tulevat osaksi meidän listaamme. Tämä huomioiden vapaana on enää vajaa parisenkymmentä paikkaa! Kiinnostusta on kuitenkin enemmän, joten pääsemme valikoimaan hyviä ehdokkaita. Sattumatla huomasin tänään Länsiväylästä, että muut puolueet etsivät ehdokkaita lehti-ilmoituksin.
Olen ehdokkaana näissäkin vaaleissa jatkopestille Espoon luottamuselimiin. Viimeksi tulin valituksi valtuustoon ja kaupunkisuunnittelulautakuntaan. Vaalikauden varrella olen saanut lisää luottamusta ja tehtäviä hoitaakseni. Pari vuotta olen toiminut Perussuomalaisten ja Sitoutumattomien valtuustoryhmän 1. varapuheenjohtajana ja nyt myös kaupunginhallituksen konsernijaoston jäsenenä, johon sisältyy myös kaupunginhallituksen varajäsenyys. Varsinaisena jäsenenä on kansanedustaja Arja Juvonen. Toimin myös kh:n varavalvojana teknisessä lautakunnassa, sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaostossa sekä pelastuslaitoksen johtokunnassa. Näissä tehtävissä olen saanut lisää näköalaa kaupungin laajaan toimikenttään ja siten lisää ymmärrystä kokonaisuuden toiminnasta.
Perussuomalaisten kasvanut kannatus tulee siis näkymään tulevan 75-paikkaisen valtuuston kokoonpanossa ja monessa toimielimessä. Uskon myös omalta kohdaltani valituksitulemiseen ja vaikka hyvän lähtökohdan pitäisi helpottaa vaalityötä, olenkin huomannut uuden ongelman. Nyt on todella vaikeaa puristaa muutamaa nasevaa vaaliteemaa ja kiteyttää niitä vaalilauseiksi. Olisi niin paljon tehtävää! Onneksi oma poliittinen linjani on monelle tuttu ja siitähän lopulta vaaleissa onkin kysymys: antaa äänensä henkilölle johon luottaa yhteisten asioiden hoidossa, eikä sille kuka makeimmin osaa houkutella äänestäjiä juuri vaalien alla.