Se on aivan sama hetero vai homo – jyrkkä ei viharikoksille!

Lauantain Helsinki Pride -kulkueeseen tehty median ”iskuksi” nimeämä välikohtaus on herättänyt kommentointia valtakunnan korkeinta viranhaltijaa myöten. Oli kyseessä sitten huonosti ajateltu kepponen tai vakavalla mielellä suoritettu hyökkäys (kuten poliisin lausunnoista lienee pääteltävissä), on tapahtuma saamassa suhteettoman suurta painoarvoa, sillä sen varjolla on peräänkuulutettu erillisen viharikos-nimisen teon kriminalisoimista.

Jo nyt lainsäädäntöömme on eksynyt valitettava lapsus (RL 6:5 4. kohta), joka periaatteessa asettaa rikoksesta epäillyt eriarvoiseen asemaan maailmankatsomuksellisten syiden perusteella. Onneksi käytännössä oikeuslaitos ei ole juurikaan soveltanut tätä koventamisperustetta. Lainkohdan soveltamisessa olisi kyse institutionaalisesta syrjinnästä, joka on ollut vierasta länsimaiselle yhteiskunnalle jo vuosikymmenten ajan.

Oikeusvaltiossa oikeudenvastainen teko on itsessään tuomittavaa, eikä tekijän maailmankatsomuksella, arvomaailmalla tai (seuraava luettelo RL 11:11 hengessä) etnisellä alkuperällä, ihonvärillä, kielellä, sukupuolella, iällä, perhesuhteilla, sukupuolisella suuntautumisella, perimällä, vammaisuudella tai terveydentilalla, uskonnolla, yhteiskunnallisella mielipiteellä, poliittisella tai ammatillisella toiminnalla tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, ketään saisi asettaa rikosoikeudellisesti huonompaan asemaan.

Sääty-yhteiskunnassa ihmiset olivat eriarvoisia lain edessä syntyperänsä perusteella. Luokkayhteiskunnassa he olivat eriarvoisia ammattinsa ja sosiaalisen asemansa perusteella. Muun muassa patriarkaalisessa yhteiskunnassa ihmiset ovat eriarvoisia sukupuolensa perusteella. Esimerkiksi islamilaisessa yhteiskunnassa ihmiset ovat eriarvoisia lain edessä uskontonsa, sukupuolensa, ikänsä, sukupuolisen suuntautumisensa ja käytännössä myös yhteiskunnallisen ja poliittisen mielipiteensä vuoksi. Demlalainen yhteiskunta on tässä mielessä kopio islamilaisesta.

Asetun jyrkästi vastustamaan viharikoslainsäädäntöä. Ihmisten on oltava lain edessä tasavertaisia, olivat sitten uhreja, epäiltyjä tai syyllisiä.

Eikö mene jakeluun, että se on aivan sama hetero vai homo?

Sakkoturva on periaatteessa OK

Kahden päivän ajan piikkinä viranomaisten lihassa on ollut Sakkoturva-niminen palvelu, joka lupaa maksaa kolmet rikesakot vuosimaksua vastaan. Palvelua tuottaa Suomen Autoturva Oy, joka esittäytyy vuonna 2009 perustetuksi kotimaiseksi palveluyritykseksi, ”joka tarjoaa auto-, kuljetus- ja liikennealalle asiakkaiden vaativiin ja kehittyviin tarpeisiin räätälöityjä tuotteita ja palveluja ensisijaisesti turvallisuuden alalla.”

Julkisuudessa on kauhisteltu kyseistä palvelua ja vaadittu poliisitutkintaa ja palvelua on syytetty liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Yrityksen edustaja on kiistänyt kannustamisen holtittomaan tai leväperäiseen autoiluun. Yritys on puolustautunut sillä, että riski suurimman sallitun nopeuden ylittämiseen vahingossa on kuitenkin kasvanut tavallistenkin autoilijoiden keskuudessa poliisin tiukentuneen sakotuskäytännön johdosta.

Huomionarvoista on se, että Sakkoturva kattaa vain rikesakot, jotka ovat siis pienistä rikkeistä annettavia rangaistuksia. Sakkoturva erikseen rajaa ulos päiväsakkoihin perustuvat rangaistukset kokonaisuudessaan. Rikesakkoa ei voi määrätä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, joka on tieliikennerikos. Rike ja rikos ovat eri mittaluokan asioita.

Yhtiö muistuttaa etusivullaan, ettei ylinopeudesta koituvasta oikeudellisesta vastuusta voi koskaan irtisanoutua, mutta tarjoutuu kantamaan taloudelliset seuraamukset.

Todellisuudessa kyseessä on vakuutus taloudellista riskiä vastaan. Se on aivan laillinen, hyväksyttävä ja kannatettava suojautumiskeino. Kaveripiirien sisäisiä, voittoa tavoittelemattomia sakkorinkejä on ollut pitkin historiaa ja on ollut vain ajan kysymys, milloin sellainen toiminta jalostuu liiketoiminnaksi. Vakuutuksissa on yleensä rajoittavan ehtona tahallisuus, eli pääsääntöisesti lakien, sääntöjen ja standardien vastaisesti toimimalla ei aiheuta vakuutustapahtumaa. Myös ennustamattomuus on olennainen kriteeri vakuutusehdoissa, mutta poikkeuksiakin on. Lakia ahtaasti tulkiten kyseessä ei ole lain tarkoittama vakuutus, mutta maalaisjärjellä ajateltuna se on juuri sitä.

Kuitenkin, kun tiedostamme kyseessä olevan vakuutustoiminnan tuleekin lainsäädäntö mutkan kautta yritystä vastaan. Vakuutusala on tarkasti säädeltyä finanssiliiketoimintaa ja finanssimarkkinoilla toimivat palveluntarjoajat tarvitsevat toiminnalleen toimiluvan. Alaa valvoo nykyään Finanssivalvonta (Fiva).

Viranomaisilla on siis reitti puuttua Sakkoturvan toimintaan, vaikka se ei olekaan se mitä ilmeisin. Sakkoturvan liikeidea on hyvä ja toivon yrityksen kykenevän jatkaa toimintaansa, mutta lakeja noudattaen ja yhteiskuntavastuustaan huolehtien. Se voikin olla ihan toinen juttu jo kannattavuudenkin kannalta.