Kuin tilauksesta kirjoittivat Jouni J. Särkijärvi ja Helsingin Sanomat aiheesta, josta olen itsekin yrittänyt kirjoittaa jonkin aikaa. Inspiraatio on jäänyt uupumaan, mutta näin ulkopuolisesta herätteestä on helppo päästä liikkeelle.

Särkijärvi tuo esiin juuri suorien yhteyksien erinomaisuuden vaihdollisiin nähden ja HS:ssä esitetään näkemyksiä Suurpellon raideratkaisusta. Tällä hetkellä kaavaillaan Suurpellon yhdistämistä pikaraitiotiellä Rantarataan ja Länsimetroon. Louko väläyttää metron haarauttamista Jousenpuistosta Suurpeltoon. Hyvä, että Suurpeltoon ollaan tuomassa raiteita heti alussa, vaikka tähän mennessä suunnitelmat ovatkin puuttuneet siitä huolimatta, että aluetta rakennetaan jo.

Mielestäni olisi älytöntä rakentaa uusia suuralueita ilman raideyhteyksiä. Tähän asti Espoon raidepolitiikka onkin tuntunut nurinkuriselta, koska Suurpellon ja Histan kaltaisia suuralueita ollaan suunniteltu ilman raideyhteyttä tai että raide rakennetaan sitten myöhemmin, kun sitten samaan aikaan olemassa olevaa kaupunkia ja sen suoria yhteyksiä ollaan muuttamassa metroliikenteelle sopivaksi. Siinä menetetään asuinalueiden väljyyttä ja suorat yhteydet.

Kolmas tässä yhteydessä mieleen tuleva seikka ovat hankkeet Tapiolan ja Espoon keskuksen elinvoimaistamiseksi. Ensisijaisesti näitä alueita kehitetään alueen sisäisin ratkaisuin, mutta hyvät liikenneyhteydet ovat silti ratkaisevia alueiden vetovoimaisuuden kannalta. Nyt molemmista on kyllä hyvät yhteydet Helsinkiin busseilla ja junalla, mutta surullisen kuuluisa Espoon sisäinen liikenne näyttää näiden suuralueiden välillä kokonaisuuden tilan. Sekä Espoon keskus että Tapiola ovat keskeisiä alueita kaupungin toimintojen kannalta. Siksi minusta Espoo tarvitsee diagonaalisen raideyhteyden Tapiolan ja Espoon keskuksen välille. Se yhdistäisi myös Olarinluoman, Suurpellon, Hentaan, Kuurinniityn, Tuomarilan ja Suvelan ja parhaimmassa tapauksessa myös Histan kaarevaan linjaan, jonka toinen pää olisi Helsingin keskustassa.

Uusi diagonaaliyhteys on syytä toteuttaa Loukon sanoja lainaten ”uusin teknisin ratkaisuin; vaikka ilmassa”. Nykyinen Helsingin metro ei ole uusi tekninen ratkaisu, vaan ominaisuuksiensa vuoksi äärimmäisen raskas ja kallis vaihtoehto. Seudullisesti voisi olla jopa parempi vaihtoehto purkaa nykyinen metro ja rakentaa tilalle kevyempi ja skaalautuvampi järjestelmä. Tämä kuulostaa mittavalta muutokselta, mutta lopulta tarkoittaisi vain mahdollisuutta käyttää sähkövirtansa ilmajohdosta ottavia junia. Muuten on aivan sama, menisikö ”uusi tekninen ratkaisu” maan alla, päällä vai ilmassa. Pääasia, että suoria yhteyksiä voidaan verkoston latvaosilla lisätä haaroitusratkaisuilla. Tätä nykyinen Helsingin metro ei mahdollista, vaikka itäpäässä yksi haara onkin.

Länsimetroa ei ole vielä liian myöhäistä linjata ja suunnitella uudelleen käyttämään uusia tekniikoita. Tarvitaan vain päättäväisiä luottamushenkilöitä valtuustoon päättämään näin.