Läkkitorin ghettoutumisvaara torjuttava

(Lähetin tämän kirjoituksen 5.5.2018 Länsiväylän Areena-yleisönosastolle, mutta vielä tähän päivään mennessä Länsiväylä ei ole katsonut aiheelliseksi sitä julkaista.)

Läkkitorin ja Gallerian seutu on elänyt uljaan historian Leppävaaran keskuksena. Sellon valmistumisen jälkeen alue on hiljalleen taantunut ja kurjistunut. Kehitys on pitkälti ollut luontevaa, joskin valitettavaa. Espoon kaupunki kunnosti Läkkitorin hienoksi, mutta se ei vielä riittänyt kääntämään kehityksen suuntaa. Yksittäisistä uusista kaupunkikulttuurin valopilkuista (esim. Café Zoceria, Ghetto Street Food Bar ja toukokuussa jo lopettanut Pub Tiimalasi) huolimatta kehityksen yleistä suuntaa leimaa alavire ja maahanmuuttajien yritysten lisääntyvä kirjo.

Yrittäminen on kaunein tapa ottaa vastuu omasta elämästä, kuten Pauli Vahtera on todennut ja aivan erityisesti se on maahanmuuttajille kelpo tapa elättää itsensä ja perheensä. Mestarinkadun eteläpää mukaan luettuna maahanmuuttajayritysten keskittyminen alueelle ei kuitenkaan ole ongelmatonta, vaikka se jonkin verran tukeekin yrittäjiä kohderyhmien asiakasvirtojen suhteen. Monissa länsimaissa jonkin alueen “ghettoutuminen” on saanut alkunsa vastaavasta ja itänaapurissamme Helsingissä on suuri huoli Itäkeskuksen kurjistaman Puotinharjun Puhos-liikekeskuksen nykytilasta. Mielestäni se ei ole suunta, johon Läkkitorin seudun pitää antaa ajautua.

Olen asunut pohjoisessa Leppävaarassa kaksikymmentä vuotta ja sinä aikana nähnyt Läkkitorin ja Gallerian seudun elinvoiman ennen Sellon valmistumista. Uskon, että Espoon kaupungin käynnistämä hanke Leppävaaran keskuksen kehittämiseksi tarjoaa purskeen, jolla estetään alueen taantuminen Puhoksen kaltaiseksi. Alueen viihtyisyyteen ja kulkuyhteyksien toimivuuteen onkin aivan erityisesti panostettava, jotta vetovoima elpyy ja siten palveluiden laadullinen monipuolisuus kehittyy kantaväestöäkin houkuttelevaan suuntaan.

Teemu Lahtinen
kaupunginvaltuutettu (PerusS)

Uskonnonopetuskaan ei ole ongelmatonta

Lähetin oheisen kirjoituksen 29.3. Länsiväylän vaaliareenalle,mutta vielä tänään 11.4. ilmestyneessäkään numerossa sitä ei oltu julkaistu, joten ensijulkaisen sen nyt itse:

Uskonnonopetuskaan ei ole ongelmatonta

Länsiväylän uutisointi yhdistetystä uskonnonopetuksesta on virittänyt aiheesta keskustelua ja uskontojen edustajat ovat kirjoittaneet aktiivisesti siihen liittyvistä ongelmista. Olen samaa mieltä siitä, että eri uskontojen tunnustuksellista opetusta ei voida yhdistää, mutta haluan muistuttaa, että tunnustuksellisen uskonnon opettaminen peruskouluissa on itsessään ongelmallista.

Minusta maallisen julkisyhteisön ei pidä tukea minkäänlaista uskomusjärjestelmää, vaan opettaa nuoria älylliseen ja kriittiseen ajatteluun ja uskomuksista riippumattomaan pohjoismaiseen moraalikäsitykseen. Uskonnollinen kasvatus tulisikin jättää perheen ja uskonnollisten yhteisöjen vastuulle. Tunnustuksettomuudesta huolimatta en halua riisua koulua sen perinteistä, kuten Suvivirrestä ja joulujuhlista. Ympäröivän yhteiskunnan kulttuuri saa näkyä kasvatuksessa ja sen arvomaailman taustat on hyvä tuntea.

Tästä teemasta ei oikein voi keskustella ilman yhden uskonnon erityishuomioimista – tahdomme tai emme.  Muhamettilaisuuden opettamisessa me kaikki varmasti haluamme olla varmoja siitä, ettei lapsia kiihoteta opetuksen myötä asenteissaan muita vastaan tai yllytetä ääriajatteluun. Julkisessa keskustelussa on usein esitetty, että koululaitoksen kontrolloimana islamin opetus pystyttäisiin toteuttamaan siten, että ääriajattelulle ei opetuksessa annettaisi sijaa.  Tämä näkökulma herättää kuitenkin pohtimaan sitä, minkälaista yhteiskuntaa olemme nykyisellä maahanmuuttopolitiikalla rakentamassa, jos emme voi luottaa islamilaisiin seurakuntiin?

Teemu Lahtinen
eduskuntavaaliehdokas (ps.)