Läkkitorin ghettoutumisvaara torjuttava

(Lähetin tämän kirjoituksen 5.5.2018 Länsiväylän Areena-yleisönosastolle, mutta vielä tähän päivään mennessä Länsiväylä ei ole katsonut aiheelliseksi sitä julkaista.)

Läkkitorin ja Gallerian seutu on elänyt uljaan historian Leppävaaran keskuksena. Sellon valmistumisen jälkeen alue on hiljalleen taantunut ja kurjistunut. Kehitys on pitkälti ollut luontevaa, joskin valitettavaa. Espoon kaupunki kunnosti Läkkitorin hienoksi, mutta se ei vielä riittänyt kääntämään kehityksen suuntaa. Yksittäisistä uusista kaupunkikulttuurin valopilkuista (esim. Café Zoceria, Ghetto Street Food Bar ja toukokuussa jo lopettanut Pub Tiimalasi) huolimatta kehityksen yleistä suuntaa leimaa alavire ja maahanmuuttajien yritysten lisääntyvä kirjo.

Yrittäminen on kaunein tapa ottaa vastuu omasta elämästä, kuten Pauli Vahtera on todennut ja aivan erityisesti se on maahanmuuttajille kelpo tapa elättää itsensä ja perheensä. Mestarinkadun eteläpää mukaan luettuna maahanmuuttajayritysten keskittyminen alueelle ei kuitenkaan ole ongelmatonta, vaikka se jonkin verran tukeekin yrittäjiä kohderyhmien asiakasvirtojen suhteen. Monissa länsimaissa jonkin alueen ”ghettoutuminen” on saanut alkunsa vastaavasta ja itänaapurissamme Helsingissä on suuri huoli Itäkeskuksen kurjistaman Puotinharjun Puhos-liikekeskuksen nykytilasta. Mielestäni se ei ole suunta, johon Läkkitorin seudun pitää antaa ajautua.

Olen asunut pohjoisessa Leppävaarassa kaksikymmentä vuotta ja sinä aikana nähnyt Läkkitorin ja Gallerian seudun elinvoiman ennen Sellon valmistumista. Uskon, että Espoon kaupungin käynnistämä hanke Leppävaaran keskuksen kehittämiseksi tarjoaa purskeen, jolla estetään alueen taantuminen Puhoksen kaltaiseksi. Alueen viihtyisyyteen ja kulkuyhteyksien toimivuuteen onkin aivan erityisesti panostettava, jotta vetovoima elpyy ja siten palveluiden laadullinen monipuolisuus kehittyy kantaväestöäkin houkuttelevaan suuntaan.

Teemu Lahtinen
kaupunginvaltuutettu (PerusS)

Kuntavaalituloksesta

Kuntavaalien tarkistuslaskenta toi lopulliseksi äänimääräkseni 2017 kuntavaaleissa 474 ääntä. Kiitos jokaiselle äänestäjälleni! Tuloksessa on laskua edellisiin vuoden 2012 vaaleihin nähden 64 ääntä, joka prosentteina on 11,9 % eli merkittävästi enemmän kuin Perussuomalaisten valtakunnallinen lasku 3,5 % tai Espoon Perussuomalaisten lasku 2,6 %. Mikäli oma tulokseni olisi pysynyt noissa lukemissa, olisin voinut todeta jotain sen suuntaista, että olen tyytyväinen, mutta nyt sellaista en voi sanoa. On pureuduttava syvemmälle vaalitulokseen.

Vaikka Perussuomalaisten kannatus laski yleisesti, on jo julkisessa keskustelussa pantu merkille ns nuivien menestyminen puolueen sisällä. Espoossa erinomaisina esimerkkeinä käyvät Simo Grönroos ja Simon Elo. On hyvinkin mahdollista, että osa äänestäjistäni on antanut arvoa miesten näkyvälle keskittymiselle asiassa, minun taas viime kaudella vähän laajennettuani poliittista tarjoomaani maahanmuutto- ja talousasioiden ulkopuolelle. Osin tämä selittynee kaupunginhallituksen varapuheenjohtajuudella, josta luontaisesti seuraa aihepiirin laajeneminen. Sekä Espoossa, että Helsingissä nähtiin hallitusvastuun painamainen. Mikäli nuivat äänet ovat näin siirtyneet niin tästä siirtymästä on vaikea olla pahoillaan, sillä molemmat ovat tehneet hyvää työtä ja olleet tukenani tällä kaudella monta kertaa. 2008-2012 kaudella olin vielä kovin yksinäinen Perussuomalaisten ryhmässä tässä mielessä. Nämä vaalit jalostivat ryhmäämme vielä entisestään.

Espoossa on 69 varsinaista äänestysaluetta ja sain mukavasti kahta lukuunottamatta kaikkialta Espoosta ääniä. Erityisen vahvoina näkyivät kotialueeni Mäkkylä ja Vallikallio sekä Etelä- ja Pohjois-Leppävaarat. Vain kaksi aluetta jäi nollille, Kaitamäki-Suvisaaristo ja vähän yllätyksellisempi Sokinvuori-Kirstinmäki; alue jossa asuin ensimmäisenä kun muutin Espooseen 1998. Suvisaaristo on poliittisesti varsin kypsää kokoomuksen ja RKP:n aluetta, jossa nyt vihreätkin nousivat lähelle RKP:n kannatusta. Perussuomalaisten kannatus 8,1 % on kuitenkin lähellä koko kaupungin tasoa 9,8 %, mutta jätän kuitenkin käsittelemättä aluetta tämän tarkempaa.

Sokinvuori-Kirstinmäki on mielenkiintoisempi tapaus. Vuonna 2012 sain alueella 8 ääntä, eli luokituksessani se oli ”keskivahva”. Alueen äänestysaktiivisuus on Espoon matalin 37,4 % ja SDP on vaalien suurin puolue. Alue on myös Espoon vieraskielisin ja väestöstä n. kolmannes puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Alkuviikosta kuultiin havaintoja alueelta, jossa paikallinen demariehdokas olisi taluttanut maahanmuuttajia jonoon asti äänestämään. Tämä on täysin sallittua, joskin kuultiin myös että keskustalainen ehdokas olisi äänestysjonossa jakanut omia esitteitään, mikä taas ei ole sallittua. 2012 tämä alue oli Perussuomalaisten hallussa ja nyt tipuimme puolueena kolmannelle sijalle demareiden ja vihreiden taakse. Kannatuksemme tippui tasan 7 %. Alueen oma persu Arja Juvonen kasvatti alueella äänimääräänsä, vaikka koko Espoossa vähän takapakkia tulikin. Osaa äänikadostani voi selittää ns valkopako (white flight), jos äänestäjäni ovat muuttaneet pois.

Henkilökohtaisesti omaa toimintaani arvioiden ei kovin montaa kohtaa löydy, jossa olisi voinut toimia erityisesti paremmin. Länsimetron ongelmien paljastuttua olisi poliittinen ohjaaminen voinut olla jämäkämpää ja matuvyöryn aikaista toimintaa vastaanottokeskusten torppaamiseksi olisin voinut pitää enemmän julkisuudessa esillä, mutta muuten on vaikea nähdä korjattavaa omassa vaalikauden toiminnassa.

Kampanjanajalta pitää todeta, että tein ensimmäistä kertaa täysin materiaalittoman kampanjan, eli en painattanut yhtäkään flaijeria, pinssiä tai muutakaan vaalimateriaalia, vaan perustin kaiken mainontaan sosiaalisessa mediassa ja muutamassa ilmoituksessä Länsiväylässä. Mietin tätä jo 2012 vaaleissa, mutta silloin päädyin tekemään Simon kanssa yhteisesitteen. Nyt keskusteltuani hyvin menestyneiden ehdokkaiden kanssa, pidän päätöstä virheenä, sillä niin Simo kuin Suvi Karhukin kertovat saaneensa hyvin ääniä niiltä alueilta, joissa flaijereita tuli jaettua.

Ainoastaan yhden äänestäjäni tiedän muuttaneen Espoossa pois, mutta jos joku minua harkinnut, mutta toiseen valintaan päätynyt tätä lukee, niin kuulisin mielelläni, että mikä sai päätymään toiseen.

Ehdokas äänesti itseään

Kävin lounaan jälkeen käyttämässä kansalaisoikeuttani eli äänestämässä ennakkoon tulevissa kunnallisvaaleissa. Koska olen espoolainen, niin huolellisen ehdokkaisiin tutustumisen jälkeen, päätin äänestää parasta vaihtoehtoa numerolla 48 ja nykytekniikkaa hyödyntäen näppäsin tästä todisteenkin.

Äänestä 2012 kunnallisvaaleissa Espoossa numeroa 48

Uskon esimerkin voimaan ja toivon mahdollisimman monen seuraavan mallisuoritusta. Lähimmän suorituspisteen löydät kätevästi äänestyspaikat.fi:stä (juu, osoitteessa on oikeat ääkköset).

Espoon Perussuomalaisille tulossa täysi lista kunnallisvaaleihin

Viime torstaina vietettiin Leppävaarassa perinteisiä Raittikarnevaaleja. Me Espoon Perussuomalaiset olimme teltallamme läsnä koko päivän, kun muut puolueet saapuivat paikalle vasta iltapäivällä. Koko ajan edustajamme saivat olla tekemisissä kiinnostuneiden kaupunkilaisten kanssa ja materiaalia meni kuin häkää. Saavuin itse paikalle puolilta päivin ja pystytin rolluppini teltan kulmalle.

Päivän mittaan ehdin keskustella myös oman väen kanssa ja aiempi käsitykseni siitä, että olemme saamassa täyden ehdokaslistan, varmistui. Olemme tehneet ”teknisen vaaliliiton” Espoon Sitoutumattomien kanssa, eli heidän ehdokkaansa tulevat osaksi meidän listaamme. Tämä huomioiden vapaana on enää vajaa parisenkymmentä paikkaa! Kiinnostusta on kuitenkin enemmän, joten pääsemme valikoimaan hyviä ehdokkaita. Sattumatla huomasin tänään Länsiväylästä, että muut puolueet etsivät ehdokkaita lehti-ilmoituksin.

Olen ehdokkaana näissäkin vaaleissa jatkopestille Espoon luottamuselimiin. Viimeksi tulin valituksi valtuustoon ja kaupunkisuunnittelulautakuntaan. Vaalikauden varrella olen saanut lisää luottamusta ja tehtäviä hoitaakseni. Pari vuotta olen toiminut Perussuomalaisten ja Sitoutumattomien valtuustoryhmän 1. varapuheenjohtajana ja nyt myös kaupunginhallituksen konsernijaoston jäsenenä, johon sisältyy myös kaupunginhallituksen varajäsenyys. Varsinaisena jäsenenä on kansanedustaja Arja Juvonen. Toimin myös kh:n varavalvojana teknisessä lautakunnassa, sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaostossa sekä pelastuslaitoksen johtokunnassa. Näissä tehtävissä olen saanut lisää näköalaa kaupungin laajaan toimikenttään ja siten lisää ymmärrystä kokonaisuuden toiminnasta.

Perussuomalaisten kasvanut kannatus tulee siis näkymään tulevan 75-paikkaisen valtuuston kokoonpanossa ja monessa toimielimessä. Uskon myös omalta kohdaltani valituksitulemiseen ja vaikka hyvän lähtökohdan pitäisi helpottaa vaalityötä, olenkin huomannut uuden ongelman. Nyt on todella vaikeaa puristaa muutamaa nasevaa vaaliteemaa ja kiteyttää niitä vaalilauseiksi. Olisi niin paljon tehtävää! Onneksi oma poliittinen linjani on monelle tuttu ja siitähän lopulta vaaleissa onkin kysymys: antaa äänensä henkilölle johon luottaa yhteisten asioiden hoidossa, eikä sille kuka makeimmin osaa houkutella äänestäjiä juuri vaalien alla.

Ei lisää uhreja, kiitos

Sellon murhat nostavat taas paljon puhetta ilmoille ja varmaa on että uhreiksi eivät jää vain surmansa saaneet, vaan taas koko joukko viattomia kansalaisia.

Selvyyden vuoksi syyllisyys jakautuu seuraavassa järjestyksessä:

  1. Ibrahim Shkupolli
  2. Julkinen valta:
    1. Oikeuslaitos, sillä moisen moninkertarikollisen tulisi istua vankilassa.
    2. Maahanmuutosta vastaavat, sillä rikollisen ulkomaalaisen ei tulisi olla Suomessa laisinkaan.
    3. Lainsäätäjä, joka ei ole edellämainittuja lailla pakottanut järkevään toimintaan.
  3. eikä muille

On siis vääryys vaikeuttaa asiaan täysin ulkopuolisten ihmisten, kuten esimerkiksi kunnollisten ammunnanharrastajien elämää.

* * *

Yhteiskunnallinen tila alkaa olla siinä pisteessä, jossa kansalaiset eivät voi enää luottaa turvallisuuttaan julkisen vallan hoitoon. Sen myönsi jo poliisiylijohtaja Mikko Paaterokin. On siis ehdottoman tärkeää, että aselakia ja -käytäntöjä uudistetaan pikaisesti niin, että kunnon kansalaisilla on oikeus itsepuolustuksekseen kantaa piilotettuna ampuma-asetta julkisilla paikoilla.

Piilotetun aseen kanto-oikeudesta turvallisuutta lisäävänä ja henkirikoksia vähentävänä tekijänä on paljon hyviä kokemuksia. Vastaavasti aseisiin vainoharhaisesti suhtautuvissa jurisdiktioissa tilanne on paljon surkeampi.

Hyvää Uutta Vuotta!