Tag Archives: maanpuolustus

Suojeluskunnat, kodinturva ja kansalaisen oikeus puolustaa itseään ja maataan

Posted on by

Viikko sitten maanantaina 1.2.2014 lähetti YLE aika hyvän ohjelman MOT: Oikeus omaan rynkkyyn. Ohjelman jälkeen lähetin siinä esiintyneille kolmelle ansioituneelle maanpuolustajalle sähköpostin, jonka aioin julkaista pienen tovin kuluttua. Nyt teen sen:

Lähetetty: 2.12.2014 08:43
Vastaanottajat: Jyrki Uutela, Pekka Sinisalo, Jaakko Puuperä

Arvon herrasmiehet!

Kiitos erinomaisesta esiintymisestänne MOT-ohjelmassa. Ohjelma oli yllättävän neutraali, ellei jopa hieman positiivinen aihetta kohtaan. Vähän olen pettynyt Niinistön lyhyeen ja virkamiesmäiseen kommentointiin, johon mahtui ainakin kaksi faktavirhettä:

1) Myös Virossa on voimassa asevelvollisuus
2) Otin kodinturvajärjestelmän esille ja ehdotin sitä puolueen ohjelmaan Oulun puolueneuvostossa 4.5.2014. Puheenjohtajana toiminut Niinistö kiitti esitystäni ja lupasi ottaa sen huomioon ohjelmatyössä.

Eversti Hyppösen lausuntoon sisältyi paikkaansa pitämätön väite, jonka mukaan suunnitelmat kodinturvajoukkojen perustamisesta eivät ole mahdollisia nykyisen lainsäädännön perusteella. Hyppönen tuskin on kauttaaltaan perehtynyt lakiin, joten en usko tätä tahalliseksi valeeksi, mutta lakiin perehtyneenä minä ainakin tiedän täysin laillisen tien rauhan ajan kodinturvan/suojeluskunnan luomiseksi ilman valtion myötävaikutusta.

Valtioon sidottu järjestelmä toki vaatisi lainsäädännöllisiä muutoksia. Eipä sillä, ei taidettu esivallalta lupia kysellä 1917 suojeluskuntiakaan perustettaessa.

Koenko operatiivisiin joukkoihin sijoitettuna reservin johtajana saavani puolustusvoimilta tai Maanpuolustuskoulutukselta koulutustani sa-tehtävääni?

En koe, sillä en ole saanut sitä lainkaan vaikka MPK-kursseilla suhtkoht aktiivisesti olenkin käynyt. Onko minun mahdollista harjoitella perustettavissa paikallisjoukoissa (”kodinturvan korvaajissa”) sa-tehtävääni varten? Epäilen ettei ole, vaan niissä toimiminen muuttaisi sa-sijoitukseni myös paikallisjoukkoihin aivan kuten maakuntajoukoissa nyt.

Uutelan ohjelmassa esille nostama näkökulma aseistautuneen kansalaisen kv-oikeudellisesta asemasta mahdollisen sotilaallisen kriisin aikana oli minulle uusi. Olen toisaalta pahastunut valtion välinpitämättömyydestä kansalaisten perusoikeuksien suhteen, mutta toisaalta näen sen odotettuna asiainlaitana perustuen kokemukseeni ammunnanharrastajana ja yhteiskunnallisena toimijana.

En näe esitetyn yhtäkään hyvää syytä miksi kodinturvajärjestelmää ei tulisi luoda, vain moraalittomia tekosyitä. Rohkaisen teitä jatkamaan linjallanne ja annan sille kaiken tukeni.

Kirjoitan tämän viestin avoimena kirjeenä ja julkaisen tämän blogissani pienen tovin kuluttua. Mahdolliset vastauksenne kuuluvat luonnollisesti viestintäsalaisuuden piiriin.

Isänmaallisin terveisin,

Teemu Lahtinen

Totaalikieltäytyjä ei ole mielipidevanki

Posted on by

Länsiväylän pääkirjoituksessa (7.5.) heräteltiin keskustelua asevelvollisuudesta. Asevelvollisuuteen liittyvän epätasa-arvon ja nykyajan uhkakuvien monimuotoisuuden esille nostaminen on kirjoituksessa ansiokasta, mutta yhdestä väitteestä olen perustavanlaatuisesti eri mieltä.

Mielestäni totaalikieltäytyjä ei ole mielipidevanki, koska tätä ei ole rangaistu mielipiteensä vuoksi, vaan siksi ettei ole suorittanut voimassaolevan lain mukaista velvollisuuttaan. Tällainen rinnastus loukkaa kaikkia maailman historian ja nykyajan vain mielipiteensä tai vakaumuksensa vuoksi kärsimään joutuneita. Ei verojaan maksamatta jättäviä verokriitikoitakaan rinnasteta mielipidevankeihin ja molemmat sentään ovat perustuslaillisia kansalaisvelvollisuuksia.

Puolustusratkaisu koostuu monesta komponentista ja niin asevelvollisuudesta, liittoutumisesta, materiaalistrategiasta ja kodinturvajärjestelmästä on syytä keskustella avoimesti jatkossakin.

(Kirjoitus julkaistu 10.5.2014 Länsiväylässä, sivulla 12)

Koko kansakunta mobilisoitava

Posted on by

Maanpuolustuskysymykset herättävät edelleen keskustelua ja viimeksi oman näkemyksensä toi esille työministeri Anne Sinnemäki, joka esitti (jokseenkin odotetusti) asepalvelusajan lyhentämistä ja yhä harvemman kouluttamista yhdeksi ratkaisuksi työurien pidentämiseen. Teema kuuluu hänen hallinnonalaansa ja liittyy kiinteästi keskusteluun eläkepommista, työvoimapulasta ja sitä kautta jopa maahanmuuttoon. Siviilipalveluksesta työministeri ei erityisesti maininnut mitään, vaikka siviilipalvelus on myös työministerin hallinnon alaa ja eittämättä tulee pituudeltaan jälleen tarkastelun alle, jos varusmiespalvelusta lyhennetään.

Pointti on validi. Maanpuolustus tulee järjestää uskottavasti, mutta mahdollisimman vähän yhteiskuntaa haittaavalla tavalla. Uskottava maanpuolustus vastaa oikealla tavalla realistisiin uhkakuviin. Kokonaismaanpuolustus käsittää sotilaallisen maanpuolustuksen lisäksi taloudellisen maanpuolustuksen. Vaikka huoltosuhteen heikkenemistä ei voidakaan pitää suoranaisesti ulkoisena uhkana, johon siis olisi varauduttava maanpuolustusnäkökulmasta, on se vakavuudeltaan ja todennäköisyydeltään sellainen uhka, että sen torjuntaan on lähestulkoon mobilisoitava koko kansakunta.

Olen pohtinut maanpuolustuskysymyksiä aiemminkin ja peräänkuuluttanut vapaaehtoisuuden merkityksen korostamista. Hiljattain tasavallan presidentti otti kantaa ase- ja siviilipalvelusmiesten yhtenäisestä koulutusjaksosta, mistä olen samaa mieltä. Kun kirjoitin asiasta, siitä heräsi hyvää pohdiskelevaa keskustelua, ja eräs mielessäni virinnyt ajatus alkoi saada täsmällisempää muotoa: monimuotokoulutus, jonka  ulottaisin koskemaan koko ikäluokkaa sukupuolesta riippumatta. Maanpuolustusvelvollisuus on perustuslaissa (127 §) määrätty koskemaan jokaista kansalaista aivan kuten verovelvollisuuskin (81 §), joten en nyt tässä yhteydessä näe mielekkääksi velvollisuuden kyseenalaistamisesta lähtevää keskustelua.

Erilaisissa kuviteltavissa olevissa kriisitilanteissa tarvitaan monipuolista osaamista ja valmiuksia, joita nykyaikainen teknologisperusteinen elämänmuoto ei luonnostaan tuota. Niitä täytyy siis erikseen tuottaa koulutuksella. Jotta koko ikäluokan kouluttaminen ei veisi liikaa nuorten työpanosta ja opintomahdollisuuksia, tulee koulutus järjestää kotipaikkakunnalla monimuoto-opetuksena iltaisin ja viikonloppuisin ja muutamin internaatein ehkä vähän kauempanakin. Tämän koulutuksen aikana valikoitaisiin halukkuus huomioiden sotilaiksi koulutettavat ja siviilitehtäviin koulutettavat.

Valtiolla ei ole mahdollisuuksia levittää koulutusorganisaatiotaan jokaiseen kuntaan. Valtiollisen mittaluokan voimavarat tuleekin keskittää kalliisiin asejärjestelmiin ja korkean valmiuden yksiköiden ylläpitoon ja kouluttamiseen. Tavallinen yksilöiden valmiuskoulutus sopiikin hyvin kansasta lähtöisin olevalle vapaaehtoisorganisaatiolle.

Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPKY) on lakisääteinen vapaaehtoisen maanpuolustuksen kouluttaja, joka kouluttaa sotilastaitojen lisäksi laaja-alaisesti kansalaisia kohtaamaan myös arjen uhka- ja riskitilanteita aina ensiavusta ja alkusammutuksesta aina itsepuolustukseen ja liikenneturvallisuuteen.

Mielestäni tätä roolia voisi kehittää edelleen siten, että MPKY ottaisi vastattavakseen yksilöiden kouluttamisesta näiden kotipaikan läheisyydessä ja Puolustusvoimat vastaavat sitten koulutettujen yksilöiden yhteenhitsaamisesta joukko-osastoiksi ja yhtymiksi sekä maanpuolustuksesta. Käytännössä MPKY:n koulutus siis vastaisi pitkälti nykyistä alokasaikaa ja toimisi Varusmiesliiton esittämänä monipäiväisinä kutsuntoina.

Kouluttajina eivät olisi ammattisotilaat, vaan tiukasti siviilimaailmassa kiinni olevat asiansa osaavat reserviläiset; koulutettavien isät, veljet ja aikaa myöten myös äidit ja siskot. Tällainen asevelvollisuuden valmistava opintojakso sulautuisi osaksi yleistä oppivelvollisuutta, vaikkei opetus ehkä tapahtuisikaan koulupäivään integroidusti. Jos nykyisen asepalveluksen kaksi ensimmäistä kuukautta saataisiin hoidettua arjen ohella ei ajankäytöllistä tyhjäkäyntiä pääsisi syntymään.

Peruskoulutetut nuoret osaavat jo aika paljon ja tietävät paremmin miten haluavat suorittaa velvollisuutensa loppuun. Myös Puolustusvoimilla on aiempaa parempi kuva kunkin valmiuksista ja se ehkä voisi siirtyä joustavaan pitkin vuotta tapahtuvaan palvelukseen astumiseen, jolloin kunkin poissaolo siviilielämästä saadaan minimoiduksi nykyistä helpommin. Palvelusajan minimoinnista huolimatta Suomella on hyvin kriisiaikoihin koulutettu väestö ja uhkakuviin vastaava valmius.

Yleisen asevelvollisuuden tulevaisuus

Posted on by

Itsenäisen Suomen  puolustus on pohjautunut yleiseen asevelvollisuuteen, mutta muuttuvassa maailmassa on aiheellista aika-ajoin katsoa, vastaavatko aiemmat ratkaisut nykypäivän tai tulevaisuuden haasteisiin. Puolustusstrategiassa on monia liikkuvia osia ja asevelvollisuus on vain yksi osatekijä. Sitä ei tulisi tarkastella ilman kokonaisuuden arviointia.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen esitti arvioitavaksi myös siviilipalveluksen kehittämistä ja mahdollisia yhteisiä koulutusjaksoja sotilaiksi koulutettavien kanssa. Olen ollut samaa mieltä ja kun vuonna 2004 hahmottelin Näkemyksiä maanpuolustuksesta, päädyin toteamaan ”onkin äärimmäisen tärkeää, että yleisen maanpuolustusvelvollisuuden peruskoulutusjakso ulotetaan koskemaan koko ikäluokkaa sukupuolesta riippumatta.” Lähetin tuolloin ajatuksia koskevat kirjeet puolustusministeriöön, työministeriöön ja ympäristöministeriöön, josta kahdesta jäljemmästä sain kiittävän vastauksen. Puolustusministeriöstä ei vastausta kuulunut, mutta ilmeisesti viesti on kuitenkin mennyt eteenpäin.

Esitin tuolloin että ”siviilipalvelusta tuleekin kehittää voimakkaasti asepalveluksen pakollisesta vaihtoehdosta todellisia kriisiaikojen tehtäviä ja tarpeita varten. Tällainen uusimuotoinen siviilipalvelus olisi osa aiemmin mainittua ei-aseellista maanpuolustusvelvollisuuden peruskoulutusta.”

Vuonna 2004 olin vielä tiukasti sitä mieltä, että yleinen asevelvollisuus on säilyttämisen arvoista ja puolustuskykymme kivijalka. Sittemmin olen lisännyt valmiuttani myös vaihtoehtoisten ratkaisujen hyväksymiseen. Yleinen asevelvollisuus ei välttämättä olekaan paras ja kustannustehokkain ratkaisu. Toistaiseksi kuitenkin näen siitä saatavan enemmän hyötyjä kuin haittoja, mutta kehitystarpeita siinä kiistatta on.

Puolustustekniikan monimutkaistuessa tarvitaan vähemmän, mutta osaavampia sotilaita. Puolustusvoimien tarve on siis vähenemään päin ja niukkojen resurssien aikana voimat haluttaneen kohdistaa siihen osaan, jota todella tarvitaan. Asepalvelus koko ikäluokkaa lävistävänä kokemuksena, sosiaalisena kalibroijana ja kuntokouluna on kuitenkin oman huomionsa ansaitseva. Myös tulevaisuudessa kansalaisen oikeus puolustaa kotiaan on tärkeää, eikä sitä voi luottaa pelkästään pienelle ammattijoukolle.

Mielestäni kansa tarvitsee edelleen oman armeijansa ja siksi vapaaehtoista maanpuolustusta pitää kehittää edelleen muodostamalla vapaaehtoisuuteen perustuva kodinturvajärjestelmä hyväksi todetun pohjoismaisen mallin mukaan. Pohjoismaiset mallit sopivat siksi Suomeen hyvin, että yhteiskuntarakenteemme ja historiamme muistuttaa näitä maita hyvin paljon, kuten myös nykyinen lainsäädännöllinen peruslinjamme ja oikeuskäsityksemme. Kodinturvajärjestelmä on nimensä mukaisesti kansalaisten jokapäiväistä elämää turvaava toimi ja siksi pelkästään sotilaalliseen koulutukseen keskittymällä ei tavoitetta saavutettaisi. Kodinturvaan yhtälailla kytkeytyy aktiivinen arkiturva; huoli oman kodin koskemattomuudesta, rakennetun ympäristön turvallisuudesta, omaisuuden suojasta ja lähimmäisten hyvinvoinnista. Maanpuolustuskoulutusyhdistys on historiansa mittaan koko ajan kehittynyt tähän suuntaan, mutta kehittymistä voitaisiin edistää.

Sotilasarvoista ja sotilaallisista arvoista

Posted on by

Puolustusvoimat pisti järjestykseen jo pari päivää velloneen epäselvyyden sotilasarvojärjestelmän muutoksesta. Näkyvä poisto koskettaa vain yliluutnantin arvoa, sen paremmin alikersantit kuin sotilaspastoritkaan eivät ole uhanalaisia. Erikoisupseerien virka yhtenäistettäneen muuhun upseeristoon, mutta arvomerkit saattavat jäädä erilaisiksi.

Muutoksen syynä ei ole NATO tai kansainväliset toiminteet. Puolustusvoimat ilmoittaa syyksi palaamisen kolmijakoon, mutta tämä syy jää vähän torsoksi. Edelleen kenraalikuntaan jää neljä sotilasarvoa ja aliupseeristoon kuusi. Tämän lisäksi pitää tietenkin huomioida vielä kaikki oppilasarvot ja vuosikausien aikana tulleet tilkkeet ja täytteet, kuten esimerkiksi sopimussotilaat.

Yleensä puolustusvoimissa uudistuksille tuppaa käymään vähän samalla tavalla: johonkin päättävään asemaan sijoitettu upseeri lähtee toteuttamaan omaa visiotaan, mutta ilman koko organisaation todellista sitoutumista asiaan homma jää kesken siinä vaiheessa kun normaali urakierto vie miehen uusiin tehtäviin. Tehtävä pysyy saman muutaman vuoden.

Perinteet ovat sotilaiden keskuudessa arvossaan. Perinteiden muuttaminen synnyttää aina muita organisaatioita enemmän muutosvastarintaa, mutta toisaalta sotilasorganisaatio on yksi maailman vanhimpia organisaatioiden tyyppejä ja ajan kanssa hioutunut eräänlaisen evoluution avulla jaloimpaan muotoonsa. On vaikea arvioida kunkin uudistuksen tarpeellisuutta tai hyödyllisyyttä. Etenkin kyse on organisatorisesta järjestelystä, eikä niinkään teknologisesta.

Organisatoriseen muutokseen liittyy aina henkilöstön epävirallinen nokkimisjärjestys, saavutetut edut, palkkakysymykset ja monet muut inhimilliset seikat. Siksi sellaisen muutoksen läpivieminen on oma taiteenlajinsa. Puolustusvoimien omaksuma perinteinen tiedottamistapa ei varmastikaan tue muutosta ja tälläkin kertaa asianosaiset saivat lukea asiasta ensin lehdissä ja tällöinkin tieto oli epätarkkaa ja virheellistä. Kun ottaa huomioon, että puolustusvoimat ei ole vain palkatun henkilöstön muodostama organisaatio, vaan mukana on n. 30 000 varusmiestä ja muutama satatuhatta reserviläistä, joilla on myös näkemyksensä asiaan.

* * *

Sinänsä pidän selkeään kolmijakoon paluuta hyvänä asiana. Paljon akuutimman sotilasarvo-ongelman näen kuitenkin miehistön keskuudessa, kuin yhden upseeriarvon kohdalla. Yliluutnantin olemassaolosta ei ole mitään haittaa, mutta johonkin tarpeeseen se on luotu. Yliluutnantteja oli jo vapaussodassa ja arvo oli tuloillaan koko ajan, mutta saatiin aikaan vasta sitä vastustaneen Mannerheimin kuoleman jälkeen. Yliluutnantin ongelmallisin piirre on ollut arvomerkeissä, joka on selkeästi jälkikäteen kehitetyn näköinen. Tämä nyt ei oikeasti ole iso ongelma.

Ongelmana sen sijaan on miehistön arvojen vähäisyydessä. En suinkaan kuvittele, että koko miehistö saadaan motivoitua paremmin esimerkiksi vapaaehtoisen maanpuolustuksen parissa, jos näillä olisi enemmän ylenemismahdollisuuksia, mutta aivan varmasti sillä jotain vaikutusta olisi. Nykyään vapaaehtoisissa harjoituksissa miehistötehtäviin sijoitetaan nuorempia aliupseereita, kun miehistöä ei ole riittävästi saatavilla. Sinänsä en usko hirveää eroa olevan maanpuolustustahdolla näissä ryhmissä. Siis kun pohditaan henkilömääriä, ei niinkään prosentuaalista osuutta aktiiveista.

Mielestäni pitäisikin lisätä miehistön sotilasarvoja. Suuren reservin maassa se on paljon perustellumpaa kuin pienehköjen ammattiarmeijoiden maissa, joskin palkattu miehistökin pitää jotenkin huomioida. Meillä Suomessa kolmijaon ulkopuolelle jäänee taas värvättyjen/sotilasammattihenkilöiden/sopimussotilaiden muodostama henkilöstöryhmä, jolle jää erikoisasemansa ja -merkkinsä.

Miehistön sotilasarvojaLuonnostelin joitakin ehdotelmia uusiksi miehistön sotilasarvoiksi. Tässä olen lähtenyt perusteellisesta uudistamisesta ja tietoisesti luonnostellut uuden merkinnän olemassa olevalle sotilasarvolle. Oheisessa piirroksessa on oikealta vasemmalle sotamiehen, ylisotamiehen, alikorpraalin, korpraalin ja ylikorpraalin arvomerkit. Kierrätyshengessä arvomerkit on muodostettu yliluutnanteilta jäävistä palkeista, jotka on nyt asetettu pystyyn. Mielestäni tällaisella mallilla saadaan palkattu miehistö samaan järjestelmään muiden kanssa ja reservin miehistölle mahdollisuus edetä urallaan. (Nykyinen korpraalin kulmarauta sopii sellaisenaan aliupseerioppilaalle, jolloin ei tarvita erillistä oppilasmerkkiä korpraalin natsan lisäksi.)

Ehkäpä tekemällä kerralla kunnolla, vaikka joutuisikin vähän rikkomaan olemassa olevaa, saadaan paremmin aikaa kestävä ja paremmin tarpeeseen soveltuva järjestelmä, kuin aina pikkufiksauksia ja paikkauksia tekemällä. Omelettia ei kai vieläkään voi tehdä rikkomatta munia.

Kirjoittaja on kersantti reservissä.

Politiikka

Posted on by

Maahanmuuttopolitiikka

Suhtaudun kriittisesti monikultturismiin ja laajamittaiseen maahanmuuttoon. Tarkemmin voit lukea asiasta seuraavista bloggauksistani:

  1. Suomen ulkomaalaispolitiikasta (7.1.2002)
  2. Vaaliohjelma maahanmuutosta (26.11.2006)

Lyhyesti esitetynä sisältö on tämä:

  1. Kaikkinainen etniseen taustaan tai ihonväriin perustuva syrjintä on estettävä ja tuomittava Suomen perustuslain vastaisena. Ei ”positiiviselle syrjinnälle”.
  2. Väkivalta-, seksuaali- ja henkirikoksiin syyllistyneet maahanmuuttajat on karkotettava riippumatta heidän kotimaansa turvallisuustilanteesta tai heidän ”siteistään” Suomeen.
  3. Perheenyhdistäminen Suomessa on lopetettava. Lapsia ei saa hyväksikäyttää maahantulossa.
  4. Turvapaikanhakijan maassaolon edellytysten tulee katsoa päättyneen, jos hän lomailee entisessä kotimaassaan tai lähettää lapsiaan sinne ”kulttuuria oppimaan”. Tällainen toiminta on pilkantekoa suomalaisia kohtaan.
  5. Maassa jo oleva, yhteiskunnan tukien varassa elävä maahanmuuttajaväestö on hajasijoitettava ja slummiutumiskehitys pysäytettävä alkuunsa.
  6. Käännytettyjen turvapaikanhakijoiden karkotusmenettelyä on nopeutettava virkamiesresursseja lisäämällä ja valitusmenettelyä yksinkertaistamalla.
  7. Suomen houkuttelevuutta onnenonkijoiden keskuudessa on vähennettävä.
  8. Vain vainottuja otetaan vastaan humanitaarisista syistä. Muiden tulokkaiden osalta keskeinen näkökohta on Suomen kansallinen etu.

Lisää voit lukea muista maahanmuuttoa käsittelevistä kirjoituksistani.

Yleispolitiikka

Yleispolitiikan puolella en erityistä vaaliohjelmaa laadikaan. Lyhyesti tavoitteeni ovat seuraavat:

  1. Sanan-, ajatuksen- ja omantunnonvapaus turvattava. Kansalaisten perusoikeuksia ei saa vähentää monikulttuurisuuden myötä.
  2. Opiskelijoiden asemaa on välittömästi korjattava nostamalla opintorahaa 15 %. Pidemmällä tähtäimellä koko tukijärjestelmää on yksinkertaistettava eri ryhmät huomioiden.
  3. Kansanvaltaisuus on turvattava. Vaalitapa on vaihdettava demokraattisemmaksi sen sijaan, että kikkailtaisiin vaalipiirijaoilla.
  4. Suomen energiaomavaraisuus on turvattava. Energiantuotantoa on saatava vielä nykyistä riippumattomammaksi maaöljystä, vaikka ydinvoimalla. Biopolttoaineiden osuutta on lisättävä EU:n määräyksistä riippumatta.
  5. Pakkoruotsi on lakkautettava kaikilla kouluasteilla. Suomalaisten kielitaidolle on annettava mahdollisuus kasvaa.
  6. Maanpuolustukseen on osoitettava riittävät varat. Puolustusta ei saa unohtaa ulkoisille voimille. Länsiliittoutuminen on mahdollisuus, jota ei saa torjua uskonnonomaisesti.
  7. Toisen ihmisen henkeen, terveyteen ja koskemattomuuteen kohdistuvien rikosten rangaistuksia tulee koventaa.

Jos haluat kysyä kantaani johonkin asiaan, voit tehdä sen palautelomakkeen avulla.

Näkemyksiä maanpuolustuksesta

Posted on by
1. YLEISTÄ

Kylmän sodan jälkeen muuttunut kansainvälinen tilanne sekä Euroopassa että koko maailmassa kuin myös viimeaikaiset yllätykselliset tapahtumat ovat johtaneet uhkakuvien muuttumiseen ja puolustustilaskenaarioiden uudelleen arviointiin.

Nykyään maahamme kohdistuva laajamittainen hyökkäys ei ole kovinkaan todennäköinen, joskin historiallisesti on perusteltua varautua edelleen myös tällaiseen uhkaan. Myös kauttakulkuhyökkäys maamme kautta kolmatta osapuolta vastaan on miltei yhtä epätodennäköistä, mutta siiden sijaan kaappauksenomainen yllätyshyökkäys valtion johdon alistamiseksi sekä laaja terrori-iskujen sarja, jo paljon lähempänä todellisia.

Yhteiskunnan muuttuminen aiheuttaa muutospaineita sekä kokonaismaanpuolustuksen, että sotiaallisen maanpuolustuksen kehittämisestä. Tässä asiakirjassa tuon esiin oman ehdotukseni edellämainittujen asioiden hoitamiseksi.
Jatka lukemista→