Ehdokkaan tuskaa ja vaalikonekauhua

Kansalaiset ovat jälleen päässeet tutkimaan vaaliehdokkaita vaalikoneiden avulla. Monet ehdokkaat ovat viime aikoina tuskastelleet koneiden täytön aiheuttamaa vaivaa ja ajanvientiä. Myös tyhmiin ja kieroiksi katsottuihin kysymyksiin on tuskastuttu.

Vaalikoneiden tultua julkiseen käyttöön, on ainakin minulla tapana testata tai kalibroida konetta tekemällä se äänestäjänä. Viime vuosina olen saanut itseni ykkösvaihtoehdoksi, vaikka joskus koneiden varhaishistoriassa algoritmeihin tuntui olevan ympätty satunnaisuutta mukaan, kun millään ei saanut itseään ekaksi vaikka kuinka tarkasti asetti valitsimet.

Tällä kertaakin testasin koneita. MTV3:n vaalikone tuntui antavan melko hyvää tulosta, sillä sain itseni lisäksi kärkikaartiin monia tuttuja, joiden kanssa on vuosien mittaan toimittua havaittu olevan samantapaisia ajatuksia. ZEF:in koneesta en muuten erityisemmin pidä, sillä pikselintarkka nysvääminen liukuvalitsimien kanssa närästää. Myös osiokohtainen kommentointi tuntuu vähän hassulta, vaikka oma yhteenkokoava etunsa silläkin on.

Ylen vaalikone tuntui täyttäessä melko hyvältä, muitta tulosten tultua julki piti vain todeta, että kalibrointi ei ollut onnistunut. Sain kyllä itseni ekaksi, mutta moni reaalimaailmassa samanmielinen jäi nyt hyväksyttävien ehdokkaiden häntäpäähän. Olin kovin hämmentynyt tästä, mutta minusta se kertoo sen, että kysymyksiä ja vastausvaihtoehtoja voi tulkita samoista lähtökohdistakin hyvin erilaisin tavoin. Tällä on sitten seurauksensa.

Tulee mieleen eräs byrokraattinen työyhteisö, jossa on erilaisia sisäisiä tilauslomakkeita, joita tilaajat eivät osaa täyttää ja toimittajat tulkita.

Joskus aiemmin vaalikoneiden täyttö ja käyttö oli innostavaa ja vaikken erityisen suurta painoarvoa niille omien valintojeni kohdalla antanutkaan, koin koneet yksinomaan hyviksi. Nyttemmin en ole niitä juurikaan ollut kiinnostunut käyttämään vaaleissa, joissa itse en ole ollut ehdolla (eurovaalit, presidentinvaalit). Konsepti tuntuu jotenkin nuhjaantuneen vaikka teknisesti koneet ovatkin parantuneet. Silläkin on varmasti jotain merkitystä, että vaalikoneita tarjoavat mediatalot, joille tietyllä tapaa on hyväksi, jos vaalikonevastauksista saa jotain jutun juurta.

Aihepiiriin erikoistuneet koneet ovat yleensä olleet mielekkäämpiä ja ylläpitäjänä onkin yleensä ollut aiheeseen erikoistunut järjestö tai muu voittoa tavoittelematon taho. Ne ovat ehkä tylsempiä ja vähemmän karnivalistisia, mutta omasta kapeasta näkökulmastaan nähden kuitenkin hyödyllisiä.

Uusi Suomi yritti uudistaa konseptia eduskuntavaalien alla tarjoamalla puoluekoneen, mikä tuntui tarpeelliselta ja voisi olla hyvä lisä jokaiseen vaaliin.

Milloin tarjottaisiin helppo ja nopea kone, esimerkiksi Maailman pienimmän poliittisen kyselyn tai Poliittisen kompassin tyyliin? Se tarjoaisi vakaampaa vastinetta ajalle yksittäisten kysymysten sijaan.

Suomalaiset ylivoimaisia urheiluammunnassa, missä uutisointi?

Näin olympialaisten aikana on hyvä poiketa perinteiseltä mukavuusalueelta ja kirjoittaa sananen urheilusta. Teemasta, josta yleensä vaikenen. Tänään saatiin tieto kivääripracticalin, eli IPSC Riflen euroopanmestaruuskisojen tuloksista, mutta ei perinteistä urheilumediaa pitkin, vaan harrastajien kautta.

Urheilumedia luonnollisesti keskittyy lajeihin, joilla on paljon seuraajia tai joilla se uskoo olevan paljon seuraajia. Monesti kuitenkin suomalainen media ylpeänä kertoo tehtäväkseen kertoa myös sellaisesta, joka ei muuten tulisi tietoisuuteen. Tästä on viime aikoina saatu hyviäkin esimerkkejä, kun perusteellista tutkivaa journalismia on saatu kiittää erilaisten myyttisten tarinoiden paljastamisesta saduiksi. Samalla on keskusteltu niin kirjailijoiden kuin journalistienkin moraalista ja motiiveista.

Suomi voitti kirvääri-practicalissa kahdesti kolmoisvoiton! Mielestäni sen pitäisi ylittää uutiskynnys, kun pienempienkin kisojen vähäisempiä tuloksia tuodaan julki. Avoimen puoliautomaattiluokan voitti Raine Peltokoski, hopeaa otti Teemu Rintala ja pronssia Jarkko Laukia. Tässä urheiluammunnan “formulaluokaksi” kutsutussa sarjassa oli 179 osallistujaa Euroopan parhaimmistosta.

Myös vakiopuoliautomaattiluokan kolmoisvoitto tuli Suomeen ja Mika Riste oli luokan voittaja. Toisen sijan saavutti Mikael Kaislaranta ja kolmannen Mikko Kuisma. Neljänneksi tulleen virolaisen jälkeen oli taas suomalaisväriä Isto Hyyryläisen turvallisella etumatkalla seuraavana tulleeseen norjalaiseen nähden. Vakioluokassa kilpailijoita oli 99 henkeä. Luonnollisesti noin hyvät yksilösuoritukset varmistivat molempien luokkien joukkuekilpailuvoitotkin Suomeen.

Suomi on aiemminkin pärjännyt ylivoimaisesti juuri kivääripracticalissa, eikä pistoolipracticalissakaan nyt kovin huonosti mene.

Aseasiat ovat saaneet paljon näkyvyyttä viime vuosina ja siksi olisikin tärkeää tuoda esiin suomalaisten menestystä ampumaurheilussa ja asiaa ymmärtämättömien lainvalmistelijoiden ja -säätäjien toilailujen negatiivisesta vaikutuksesta. Urheilu on katsottu monesti lähes pyhäksi asiaksi ja sen eteen on oikaistu asioissa kerran jos toisenkin. Kun nyt kohdeltaisiin edes samalla tavalla kuin muitakin lajeja.

Päivän mediakatsaus: A-Studio, maahanmuuttokriittisyys ja rodunjalostajien huono päivä

Pari viikkoa sitten kirjoitin median kasvaneesta kiinnostuksesta monikulttuurisuuskriittistä liikettä kohtaan. Tämä trendi on vain vahvistunut sen kirjoituksen jälkeen. Keskiviikkona ja torstaina olin Jussi Halla-ahon kanssa A-Studion haastateltavana. A-Studio tekee jutun vaaleista ja tulee mukaan vielä vaalipäivänä vaalivalvojaisiin, mutta se lähetetään vasta ensi viikolla.

Tänään olen lukenut uutisen suomalaisten suhtautumisesta maahanmuuttoon. Nelosen uutisten TNS Gallupilla teettämän tutkimuksen mukaan puolet suomalaisista suhtautuu kielteisesti maahanmuuton lisääntymiseen. Ei siis ihme, että aihe on noussut vaaleissa esiin. Tosin netissä asiaa kriittisesti käsittelevät eivät mene uutisessa mainittuun viiteryhmään, vaan siihen, joka tilastollisesti suhtautuu myötämielisemmin. On kuitenkin tultu jo kauas takavuosien leimaavasta ja ulossulkevasta luonnehdinnasta maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien kohdalla.

Kolmas aihepiiriin liittyvä asia on suomalaisten geneettinen monimuotoisuus. Vuosikausien ajan on saatu kuulla eugenistisia perusteita maahanmuutolle, kun erinnäiset sinänsä fiksutkin ihmiset ovat vaatineet geeniperimän rikastamiseksi maahanmuuttoa. Kuten esimerkiksi kirjailija ja Uuden Suomen blogisti Jari Tervo, europarlamentaarikko Lasse Lehtinen ja kirurgi, kansanedustaja ja kunnallisvaaliehdokas Sirpa Asko-Seljavaara. Uutinen lopullisesti romuttaa geneettisen maahanmuuton kannattamisen, sillä Suomen kansallinen vaihtelu on varsin riittävää terveen perimän kannalta.

Kahden päivän kulutta vaalihuoneistot ovat olleet auki jo pari tuntia. Vaalipäivän sää uhkaa latistaa hienoisessa nousussa olevaa äänestysaktiivisuutta, joten kampanijointi jatkunee aivan loppuun asti. Jollet ole käynyt ennakkoon äänestämässä, kerää sunnuntaina sisua sinnitellä syysmyrskystä huolimatta uurnille.