Saulin päivän epistola

Tänään torstaina 27.3. nimipäiväänsä viettävät Saul ja Sauli-nimiset henkilöt. Wikipedian mukaan Sauli on suomalainen miehen nimi, joka on annettu vuoden 2006 loppuun mennessä 6004 suomalaiselle. Heistä tunnetuimpiin lukeutuu eduskunnan puhemies Sauli Niinistö. Näin pääsiäisen jälkeisenä aikana ajattelin kertoa pienen tarinan eräästä kauan sitten eläneestä Saulista.

Historiallisesti tunnetaan kaksi varhaisinta Saulia: Israelin ensimmäinen kuningas sekä eräs samoilta seuduilta kotoisin oleva Saul Tarsoslainen, joka mainitaan ensimmäisen kerran marttyyri Stefanoksen kivityksen hyväksyjänä. Myöhemmät maininnat kertovat hänen olleen kiihkeä fariseus, joka ”raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon ja raastoi ulos miehiä ja naisia ja panetti heidät vankeuteen”. Fariseuksille tunnusomaista oli lain tarkka noudattaminen pienimpiäkin yksityiskohtia myöten. Tämä nimipäiväsankari tunnettiin uuden nousevan juutalaisen liikkeen vastustajana ja vainoajana. Voisipa sanoa että syyttäjänä (todettakoon vielä, että englannin kielen prosecution ja persecution ovat kiusallisen lähellä toisiaan). Liikkeen jo tuolloin edesmennyttä johtajaa oli syytetty kansankiihottamisesta, mutta tuomittu kuolemaan jumalanpilkasta. Suomen rikoslaki tuntee edelleen molemmat rikokset, joskin vähän muuttuneilla nimillä, ja soveltaa niitä edelleen. Tuolloinen Euroopan unioni näytteli omaa osaansa tapauksessa, mutta varsinaiset primus-moottorit olivat paikallisia.

Tänään torstaina on annettu tuomio Uudenmaan maakunnassa, Espoon kaupungissa, Kilon kylässä. Neuvosto on katsonut kansalaisen syylliseksi kiihottamiseen. Itse oikeudenkäynnistä voi lukea alkupalaksi Ap.t. 6:9-13  ja sen jälkeen pääruokana. Vainon alullepanija on ylipapin roolin omaksunut pikkunilkki ja toteuttaja tämän epistolan aiheen innoittaja.

Jo mainittu Saul ”puuskui yhä uhkaa ja murhaa”, mutta myöhemmin sai oivalsi tai hoksasi jotain, mikä sai hänet korjaamaan kantaansa. Tohtisiko samaa odottaa aikamme ”päivänsankarilta”?

Ehkä ei…

Rehottaako valtionhallinnossa laittomuus?

Eduskunnanoikeusasiamiehen toimistosta vastasi kanteluuni valmistelijana toiminut oikeusasiamiehensihteeri Jari Pirjola. Valmistelija ilmoitti apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedtin pyynnöstä, että asiassa ei ole ilmennyt aihetta epäillä lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden laiminlyöntiä.

Vastaan seuraavaa:

Ilmoitan tyytymättömyyteni vastaukseen, jonka sain asian valmistelijalta.

Asia on syytä valmistella uudelleen ja esitellä oikeusasiamiehelle.

Vastauksessa kerrotaan että

1) lain mukaan vähemmistövaltuutetulla on oikeus siirtää etnistä syrjintää koskeva asia toimivaltaiselle viranomaiselle
2) kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kuka tahansa voi tehdä rikosilmoituksen

Asiallisesti molemmat kohdat ovat toki paikkaansa pitäviä, mutta valmistelija (tai aeoa aiemmassa päätöksessään) on jättänyt huomioimatta pari seikkaa:

1) edelleensiirto-oikeus koskee nimen omaisesti etnistä syrjintää (RL 11:9§), joka on erillinen rikos kiihotuksesta kansanryhmää vastaan (RL 11:8§). Vähemmistövaltuutettu ei ole lain mukaan oikeutettu tekemään moista siirtoa muusta asiasta kuin syrjinnästä. Edelleen menettely on sikäli virheellistä, että vähemmistövaltuutettu on jättänyt käyttämättä laissa ensisijaisiksi keinoksi luettellut aloitteet, neuvot ja ohjeet.

Menettely on paitsi lain vastaista, myös vähemmistövaltuutetun tehtävien vastaista sikäli, että tämän tehtävän on edistää hyviä etnisiä suhteita yhteiskunnassa. Aggressiivinen vaino ei ole tämän tehtävän mukaista, vaan suorastaan sen vastaista. Moinen käytös ei sovellu julkista virkaa hoitavalle.

2) Yksityishenkilönä vähemmistövaltuutettu toki voi tehdä ilmoituksen, mutta virka-ajan ja -aseman käyttö tähän rikkoo lakia. Todistettavasti vähemmistövaltuutettu oli tehnyt tutkintapyynnöt virka-asemassaan esittelyn perusteella.

Perustuslain 2§ 3. momentti määrää, että ”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.” Tämä koskee paitsi vähemmistövaltuutettua, myös eduskunnan oikeusasiamiestä ja tämän henkilökuntaa. ”Tarkoin lakia” on sellainen ilmaus, että se ei juurikaan jätä tulkintavaraa virkamiesten tehtäväkenttään.

Jos näin selvä rike katsotaan läpi sormien, on legaalin yhteiskunnan perusta aika huonossa kunnossa. Kansalaisille ei jätetä laillisia mahdollisuuksia pistää törttöileviä virkamiehiä kuriin. Laittomuuden tilasta valtionhallinnosta on huonoja kokemuksia ympäri maailmaan ja oman maamme historiassa. On yhteiskunnan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kanssa välttämätöntä, että asia tutkitaan perinpohjin ja julkiseen virkaan kelvottomat virkamiehet erotetaan virastaan. Erityisen raskaan painoarvon asialle antaa se, että virkaa tuolloin hoitanut vähemmistövaltuutettu on sittemmin nimitetty korkeimpien laillisuusvalvojien joukkoon. Demokraattisen oikeusvaltion näkökulmasta tilanne on vähintään hullunkurinen, suorastaan uhkaava.

Ystävällisin terveisin,

Teemu Lahtinen

Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle

Teinpä luppoaikani kuluksi omasta puolestani myös kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Toisin kuin Nikander, en kytke tätä mihinkään tapaukseen erityisesti, vaan yleensä vähemmistövaltuutetun toimintaan. Asiassa on pieni nyanssiero ja tarkoituksena on varmistaa, että käsittelemättömyys ei johdu toisen asian keskeneräisyydestä.

Viranomainen, virkamies tai muu julkista tehtävää hoitava taho, jonka toimintaa arvostelette: 

Vähemmistövaltuutettu, vähemmistövaltuutetun toimisto 

Jos kantelunne koskee viranomaisen menettelyä, jota pidätte lainvastaisena, selostakaa tarkemmin

Epäilen, että vähemmistövaltuutettu ei ole noudattanut lakia tai täyttänyt velvollisuuksiaan.

Vuoden 2006 toimintakertomuksessaan (s. 17) vähemmistövaltuutettu kertoo tehneensä syyttämispyynnön ja (s. 16) neljäkymmentä esitutkintaan johtanutta tutkintapyyntöä poliisille.

Laki vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta (660/2001) määrää 2 §:sään vähemmistövaltuutetun tehtäviksi:

”2 § (20.1.2004/22)
Tehtävät
Vähemmistövaltuutetun tehtävänä on:

1) valvoa yhdenvertaisuuslain (21/2004) noudattamista siten kuin mainitussa laissa säädetään;

2) edistää hyviä etnisiä suhteita yhteiskunnassa;

3) seurata ja parantaa ulkomaalaisten ja etnisten vähemmistöjen asemaa ja oikeuksia;

4) raportoida yhdenvertaisuuden toteutumisesta eri etnisten ryhmien osalta sekä eri etnisten ryhmien oloista ja asemasta yhteiskunnassa sekä tehdä aloitteita havaitsemansa syrjinnän ja epäkohtien poistamiseksi;

5) antaa tietoja etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää sekä etnisten vähemmistöjen ja ulkomaalaisten asemaa koskevasta lainsäädännöstä ja sen soveltamiskäytännöistä;

6) suorittaa vähemmistövaltuutetulle ulkomaalaislaissa (378/1991) säädetyt tehtävät.”

Sen kummemmin yhdenvertaisuuslaissa tai ulkomaalaislaissa ei vähemmistövaltuuteun tehtäviin ole katsottu tutkintapyyntöjen tekeminen. Katson myös että kyseinen toiminta on suoraan hyvien etnisten suhteiden edistämisen vastaista nostaessaan turhaa vastakkainasettelua ja siten suoraan lain vastaista. Tältä osin pyydän oikeusasiamiestä tutkimaan, voiko tämä nostaa perustuslain 118 §, tai muun lain, perusteella syytteen tuolloin virkaa hoitanutta vähemmistövaltuutettua ja päätöksiin myötävaikuttaneita vähemmistövaltuutetun toimiston virkavastuulla toimineita henkilöitä vastaan.

Yhdenvertaisuuslaissa vähemmistövaltuutetun keinovalikoimaan säädetään ohjeet, neuvot, suositukset ja sovittelu. Lain kirjain tai henki ei valtuuta tutkintapyyntöjen tai muiden rikosoikeudellisten toimien tekemistä.

Edelleen lain 3 § määrää vähemmistövaltuutetun valtuuksista:

”3 §
Valtuudet
Havaitessaan etnistä syrjintää vähemmistövaltuutettu pyrkii ohjein ja neuvoin vaikuttamaan siihen, ettei syrjintää jatketa tai uusita.

Vähemmistövaltuutettu voi tehdä aloitteita ja antaa suosituksia ja neuvoja, joiden tavoitteena on parantaa hyviä etnisiä suhteita ja edistää etnisten vähemmistöjen asemaa.

Etnistä syrjintää koskevan asian voi panna vireille vähemmistövaltuutetun kautta. Vähemmistövaltuutetulla on oikeus asianomaisen suostumuksella siirtää taikka ilmoittaa edelleen toimivaltaiselle viranomaiselle käsiteltäväksi vähemmistövaltuutetulle ilmoitetut etnistä syrjintää koskevat asiat. Vähemmistövaltuutettu voi liittää mukaan lausuntonsa siirrettävästä asiasta. Toimivaltaisen viranomaisen tulee ilmoittaa vähemmistövaltuutetulle asian johdosta suoritetut toimenpiteet.”

Ohjeet, neuvot, aloitteet ja suositukset luetellaan tässäkin vähemmistövaltuutetun valtuuksiksi. Tutkintapyynnöistä ei puhuta mitään. Ainostaan etnistä syrjintää (RL 11:9 §) koskevassa prosessissa vähemmistövaltuutetulla on toimivaltaa. Sen sijaan vuosikertomuksen mukaan vähemmistövaltuutetun tutkintapyynnöt koskevat kiihottamista kansanryhmää vastaan (RL 11:8 §), johon laki vähemmistövaltuutetusta ei anna vähemmistövaltuutetulle toimivaltaa (korkean virkatehtävän hoitajalle ei voida antaa anteeksi ”rivien hyppimisestä” aiheutunutta virkavirhettä, -rikosta tai muuta lainvastaista menettelyä).

Oletteko kannellut tai valittanut asiasta jo muulle viranomaiselle?

En ole.

…eikä tämä vielä tähän jää…

Pikkunilkki

Mikko Puumalainen on päässyt kansan syvien rivien huulille ihmisoikeuksien rajoittamiseen pyrkivällä tempauksellaan. Vuoden alussa toiseksi viisivuotiskaudeksi inkvisiittorin virkaan nimitetty pikkunilkki meni ja teki tutkintapyynnön Mikko Elillän kirjoituksesta, jonka hän epäili olevan kiihotusta kansanryhmää vastaan. Asiaa on kommentoitu laajasti netissä ja asia on herättänyt kansainvälistä huomiota. Voi olla, että Freedom Housen seuraava raportti sananvapauden tilasta Suomessa ei ole yhtä mairitteleva, kuin mitä juuri julkaistu antoi ymmärtää.

Kun on virka, kun on palli,
niin et poikkeuksia salli.
Olet ihmisyyden malli,
toivo Suomen maan!

Laaja ja kattava kommentointi ei ole jättänyt kiveäkään kääntämättä ja Pravdan toimittajankin mieli pahoittui, kun maailma ei ollutkaan oman mielen mukainen. Yhä useampi kansalainen on huomannut maamme vapauden olevan uhattuna ja ryhtynyt erilaisiin toimiin ajatuspoliisin nujertamiseksi heti alkuunsa.

Sun on asema ja laki,
jota moni turhaan haki.
Kuinka paljon sinun takiasi kärsitään!
Sun on pykälät ja valta.
Sinä katsot korkealta.
Suojaan vedit maailmalta
oman pikku pään.

Tämä on hyvä merkki. Vastarinta laajenee ja voimistuu. Toistaiseksi se on jäänyt jurnuttamisen asteelle, mutta potentaali toiminnalle tuntuu syntyneen. Helpointa on varmasti antaa palautetta, mutta sillä ei varmastikaan ole vaikutusta uljaaseen aatteen soturiin. Juridiset vastatoimet voivat olla tehokkaita, mutta epävarmoja ja hitaita.

Sun on avain arkistoihin,
moni muu ei pääse noihin.
Sinä toisten asioihin
heität kommentin.

Ehkäpä tämä tšekisti (on muuten aika paljon samaa näköä erään kollegansa kanssa…) tulisikin pitää vain kiireisenä? Käyttää surutta kansalaisen mahdollisuutta ilmiantaa vääryyksiä viranomaiselle ja pyytää tietoja eri asioista. Aina kun stadilainen ovimies ei päästä savolaista ravintolaan, on kyseessä potentiaalinen syrjintä, jonka Puumalaisen on syytä tutkia. Aina kun jossain mediassa käytetään väriä musta symboloimaan jotain negatiivista, on kyseessä potentiaalinen kiihotus kansanryhmää vastaan, joka Puumalaisen on syytä tutkia. Aina kun jossain sattuu ja tapahtuu, on Puumalainen hälytettävä paikalle esitaisteljaksi. Ja niin edelleen…

Sinä tarraat minun hihaan,
jalkapuuhun kiskot pihaan.
Mutta tuskin sua vihaan;
minä halveksin!

Janne Virkkusta mukaellen: Saatan joutua harkitsemaan vastatoimia, jos Puumalaisen painostus sananvapauden perustaa vastaan jatkuu. On selvää, että Puumalainen on ihmisoikeuksien vihollinen. Hän toimii bushistisesti näennäisesti ihmisoikeuksien nimissä pyrkien kuitenkin rajoittamaan niitä. Tapa muistuttaa eräiden totalitaristisen hallintojen alkuvaiheita. Tällaista ei voi sallia. Se on pysäytettävä ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella.

Sun on valta, sun on vaali.
Olet toiveittesi maali,
looginen kuin kriminaali
lanttuvikainen!

Myrkyttikö totuus karu
vai se karmeampi taru?
Ei vaan sehän onkin naru löysä,
likainen.

Vaan mistä saataisiin Puumalaiselle oma Sancho?

(säkeet Juice Leskinen: Pikkunilkki)

np: arvatkaapa kaksi kertaa