لن استسلم eli ’en alistu’ arabiaksi. Vastaan näin kaikille uskonnollisille kiihkoilijoille ja tällä kertaa kohdistan vastaukseni Nuotta-lehdelle, joka on aiheuttanut myrskyn kalkissa lanseeramalla Älä alistu! -kampanjan, jonka keskeinen viesti on (ainakin olevinaan) yksilöllisyyden tukeminen ja ryhmäpaineen vastustaminen.
Käytännössä kampanja on nähty homovastaisena ’eheyttäjien’ aloiteena osassa Pride-iskun ja homoillan sarjaa. Minusta vaikuttaa siltä, että tämän sodan osapuolet ovat kumpikin vilpittömiä ja tulisieluisesti omissa juoksuhaudoissaan. Kummatkin puolustavat oman näkemyksensä mukaan yksilöä ryhmäpaineelta ja syrjinnältä. Satunnainen kamppailun seuraaja voi olla ymmällään, että mistä nämä jengit riitelevät.
Kyseessä on eräänlainen sapelinkalistelu. Yhteenottoa edeltävä uhittelu ja testailu. Aggressioon vastataan molemmilta puolilta päättäväisesti ja osoitetaan ettei periksi olla antamassa; toisella puolella saatetaan vielä tarkentaa sitä peräänantamattomuudeksi. Tässä vaiheessa välinpitämättömyys tulkitaan heikkoudeksi ja sellaista viestiä ei vastapuolelle haluta antaa. Vaalien lähestyminen toimii katalyyttina ja rivejä halutaan tiivistää.
Kummallakin on selvä viholliskuva, mutta se ei välttämättä vastaa todellisuutta. Setalaiset näkevät nousevan suvaitsemattomuuden, jonka päätepisteessä häämöttävät tuhoamisleirit kun taas eheyttäjät näkevät kaikkialle aggressiivisen syövän tavoin leviävän homoseksuaalisuuden joka aikanaan tulee uhkaamaan heitäkin. Suuresta enemmistöstä tämä vaikuttaa vähän huvittavalta; homous ei tartu ja toisaalta emme enemmistönä anna mahdollisuutta vainoillekaan. Siksi kummankin osapuolen kampanjat ovat oikeasti turhia, mutta toki omilleen rajattoman tärkeitä.
Tulee vaan mieleen että olisi tässä oikeitakin ongelmia, joista yhteiskunnassa pitäisi keskustella.